Vanha läppärini irtautui muusta maailmasta viisi päivää sitten. Kaikki muu toimi paitsi verkkoyhteydet.
En päässyt mihinkään langattomaan verkkoon, eikä edes mokkula toiminut enää. Siihen olin sentään voinut luottaa aikaisemmin.
Kysyin apua Hopeisen omenan foorumilta, mutta ainoa saamani vastaus ei toiminut. En tietenkään jaksanut odottaa muita vastauksia.
Jälleen kerran tartuin kranaattiin, kun piti tappaa kärpänen: marssin Humaciin ja ostin uuden koneen.
Tämä kuvaa toimintatapaani ikävän hyvin. Olen huono säätämään pikkuasioiden kanssa, ja pinnani on poikkeuksellisen lyhyt. Neuvojen kysyminen ja vastauksen odottaminen on ylivoimaista.
Kuinkahan suuri osa firmani kuluista on peräisin näistä "kranaatilla kärpänen" -ratkaisuista?
Äh, en jaksa miettiä. Taidanpa palkata viidellä tonnilla konsultin selvittämään asiaa.
Isommassa firmassa voi olla aikaa miettiä tällaisia asioita vaikka pitämällä joukolla palaveria, mutta ei pienessä. Yhden läppärin hinnan saa ongelmia selvitellessä nopeasti menemään menetettynä työaikana. Säästyneet hermot ovat varsin arvokasta tavaraa nekin. Minäkin siis mieluummin ratkaisen tällaiset ongelmat rahalla.
Toimintatapa kuulostaa perin tutulta.
Olen miettinyt, kuinka paljon häviän rahaa asian takia. Mutta en jaksa odottaakaan. Ja varsinkin, jos on kyse inspiroitumisesta, hommien on tapahduttava ja äkkiä. Silloin on sama, pitääkö maksaa enemmän. Maksan siis nopeudesta ja mahdollisuudesta innostua. Haittaako se? Ei minusta.
Mahtavaa että en ole ainoa, joka lahtaa kranaatilla kärpäsiä. Kranaatti lienee joskus ihan oikeasti järkevä vaihtoehto.
Samalla kun ostin läppärin, ostin myös mielenrauhaa. Vieroitusoireet bloggaamisesta olivat jo sen verran pahat, että oli pakko päästä linjoille hinnalla millä hyvänsä.
Lohdutan muuten itseäni sillä, että Humacilla oli hyvä tarjous MacBook Airista. Lompakko ei keventynyt niin paljoa kuin pelkäsin, mutta työlaukku keveni huomattavasti ohuen läppärin ansiosta.
Jaksan ällistellä sitä, miten omat alihankkijamme pihistelevät. Projektit myöhästelevät siksi, että jokin läppäri reistaa jossain. Yrittäjän niska ei taivu sen vertaa, että hyllyssä olisi aina edes yksi varakone, joka varmasti toimii. Asiakkaan menetys saattaa maksaa kymmeniä kertoja enemmän kuin laite, joka kaiken lisäksi on nykyisin sikahalpa.
Yksi yrittämisen parhaista puolista on se, ettei koskaan tarvitse tehdä töitä huonoilla työkaluilla. Itse ostankin vain parasta, mitä kaupasta löytyy. Turha on kehittää pullonkauloja sellaisista asioista, joihin on olemassa niin yksinkertainen ratkaisu.
Olet ihan oikeassa. En olisi missään nimessä odottanut viittä päivää, jos jonkun asiakkaan projekti olisi ollut kesken. Onneksi lähes kaikki kevään valmennukset ovat jo takana. Tällä kertaa viiteen päivään mahtui myös viikonloppu, joten saatoin käyttää aikani kiroilemalla ja kynsiä pureskelemalla.
Jos sama ongelma olisi iskenyt koulutuksen ruuhka-aikaan, olisin viettänyt yöni Humacin oven edessä istuen, jotta saisin koneen käsiini heti aamulla.
Ei tuossa mitään pahaa ole, päinvastoin – en suosittele kenellekään tietokoneen säätöturaamista, ellei siitä nauti.
Voin tunnustaa, että itselläni on välillä tällaisia perverssejä taipumuksia. Olen kuitenkin yhä enemmän siirtynyt siihen ajattelutapaan, että tietokone on väline (on se sitten kommunikaatio, ajanviete tai jopa jokin tuottava toiminta), ei itsetarkoitus.
Rahallisesti arvioituna saatoit ehkä hävitä. Mutta arvioon tulee ottaa muutakin: toimimattoman tietokoneen säätöön menetetty aika (joka sitten saattaisi olla tehokasta työaikaa, mikä pienentää rahallista menetystä), mutta myös V-käyrän nousu ja ahdistus, jotka seuraavat ”kun se saatanan kone ei vieläkään toimi”.
Samahan on siivouspalveluissa – ne eivät ole ainoastaan kodin siisteyttä varten, vaan siivouspalveluilla säästää tunnetusti omaa aikaa. Sen lisäksi se näkyy myös esimerkiksi parisuhteen laadussa, kun ei tarvitse riidellä imurointivuoroista.
Ei muuta kuin lisää kranaatteja kärpäsille!
Haa, siivousesimerkkisi osui maaliin: riitelimme juuri armaan siippani kanssa siivoamisesta. 🙂
Minä olisin halunnut siivousfirman, mutta mies väitti ehtivänsä itse siivota. Lopputulos oli kompromissi: pestasimme tilalle työtä vailla olevan sukulaisen, joka siivoaa paikat.
Tällä kertaa siis kärpäslätkällä kärpästä.