Kuvauspelkoisesta kuvauskelpoiseksi

Nuorempana pelkäsin valokuvaamista, mutta nykyään tykkään siitä. Tajusin, että en varmasti ole ainoa kuvauspelkoinen, joten päätin listata parhaat vinkkini valokuvakammon selättämiseen.

1) Valitse kuvaaja, jonka kanssa sinulla on kivaa.

Olin aikanaan vuonna 2006 ensimmäisissä bisneskuvissa ja jännitin tietenkin tosi paljon. En ole koskaan ollut ulkonäöltäni mikään kukkanen, enkä osannut muutenkaan olla kuvissa.

Yritin ottaa jotain kivaa ilmettä – ja valokuvaaja purskahti nauramaan. Olin ilmeisesti kerta kaikkiaan niin huvittavan näköinen, että ammattikuvaajakin nauroi. Mieleni teki itkeä, mutta sinnittelin kuvauksen loppuun.

Toinen kuvaaja taas ähisi ja puhisi koko kuvauksen ajan, ja lopulta hän puuskahti: ”Äh, ei näistä kyllä mitenkään voi ottaa täyttä hintaa.” Oi miten kilttiä ja rohkaisevaa.

Älä siis koskaan mene kuvattavaksi jollekulle siksi, että olet nähnyt hänen portfolionsa ja upeat kuvansa. Mene mieluummin sillä perusteella, että hän on kiva ihminen. Jos viihdyt hänen kanssaan, pystyt hymyilemään hänelle yhtä aidosti kuin ystävillesi ja perheellesi. Osta häneltä ensin vaikka passikuva testimielessä.

2) Valitse kuvaaja, joka puhuu ja kehuu.

Hyvä valokuvaaja hymyilee ja hehkuttaa. Hän kehuu poseeraustasi, ja innostus paistaa hänestä. Varaukseton kehu saa jännittäjänkin rentoutumaan, jolloin kuvat ovat aidompia.

Sen sijaan tuppisuinen kuvaaja saa kokemattoman mallin epäilemään osaamistaan. Teenköhän jotain väärin? Onko tämä varmasti fiksun näköistä? Miksi tuo on hiljaa? Olenko aivan kamala?

Taitava kuvaaja osaa myös ohjeistaa kuvattavaa. Hän käskee mallia kääntämään päätä oikeaan suuntaan, katsomaan enemmän valoon päin, korjaamaan kaulustaan tai nostamaan leukaansa. Näin tuloksena ei ole kolmeakymmentä turhaa kuvaa, joissa kaikissa on huulipunaa leuassa tai käden varjo naaman edessä.

3) Jos et osaa meikata, käy ammattilaisella.

Tämä ohje koskee kaikkia sukupuolia. Valokuva nimittäin haalistaa kasvojen värejä, minkä vuoksi ilmeet eivät erotu kunnolla. Tämän takia jokainen tv-esiintyjä käytetään maskissa ennen kameroiden eteen menoa.

Meikin ideana ei ole se, että sinusta yritetään tehdä Miss Universumia. Ideana on vain se, että sinusta tehdään itsesi näköinen, eli korostetaan niitä värejä, jotka kamera muuten ottaisi pois. Samalla nassustasi tehdään mattapintainen, jotta salamavalot eivät saa ihoasi kiiltämään ja näyttämään hikiseltä. Bonuksena meikillä saa piilotettua näppylän, mustat silmänaluset tai parranajossa tulleen haavan, jotka eivät muutenkaan ole vakio-ominaisuus pärstävärkissäsi.

4) Pukeudu niin, että pystyt rentoutumaan.

Hitusen harmittaa, jos laittaa valokuvaan sellaisen vaatteen, joka pilaa koko kuvan. Kaikki vaivannäkö on ollut turhaa, kun neonkeltainen paita saa sieraimesi heijastamaan samaa keltaista.

Lisäksi oikeanlaisissa vaatteissa on se taika, että ne lisäävät itseluottamusta. On helpompi poseerata, kun tietää vaatteiden toimivan varmasti. Noudata siis seuraavia vinkkejä:

  • Älä käytä liian yksityiskohtaista kuviota kuten tiheää pilkkua, ohutta raitaa tai pientä ruutua. Se alkaa ”vilistä” kuvassa.
  • Vältä neonvärejä erityisesti kasvojen alla. Ne heijastavat leukasi vihreäksi tai pinkiksi.
  • Vältä mustaa, tummanharmaata ja tummansinistä. Ne vievät värin kasvoiltasi kokonaan.
  • Älä käytä harmaata tai vaaleanruskeaa, koska kamera haalistaa ne pliisuiksi.
  • Sen sijaan pastellivärit, kirkkaat perusvärit ja murretut värit toimivat mainiosti.
  • Vältä ihosi väristä vaatetta, koska se näyttää nopealla vilkaisulla nakuilulta. Itselläni on yhdet sellaiset housut, ja jos ne ovat jalassa, kuulen jatkuvasti ihmisiltä lausetta ”hitsi mä katsoin ensin ettei sulla ole pöksyjä!” (Toki onhan sekin tapa jäädä mieleen.)
  • Huolehdi, että pukeutumisesi on linjassa roolisi kanssa. Putkiasentaja ei vaikuta uskottavalta frakissa eikä bisnesvalmentaja työhaalarissa.
  • Älä valitse vaatetta, jossa tunnet olosi epävarmaksi tai epämukavaksi. Jos paidanhelma tuntuu karkaavan housuista, kengät puristavat, kauluspaita kiristää vatsan kohdalta, uusin vaatetrendi ei tunnu omalta tai kravatti jäykistää, silloin osa ajatuksistasi on vaatteissa eikä kuvaustilanteessa.
  • Varaa asuun jokin särmä. Bisnespukeutumiseen voi yhdistää tennarit tai nokallasi voi olla vihreät silmälasit.

5) Kuvaaja ei kuvaa pärstääsi, vaan persoonallisuuttasi.

Tajusin lohdukseni pari vuotta sitten, että ulkonäölläni ei ole väliä. Valokuvaaja kuvaa oikeasti persoonallisuutta, ja siihen luotan enemmän kuin ulkonäkööni.

Valokuvaaja ei kuvaa ihoasi eikä ulkokuortasi. Siksi sillä ei ole väliä, koetko olevasi kaunis, komea, ruma, laiha, lihava, ryppyinen tai ärrävikainen. Tärkeintä on, että katsot ihmistä, joka on kameran takana ja unohdat vekottimen siitä välistä. Katso kuvaajaa, katso ihmistä ja hymyile hänelle niin kuin kaverillesi. (Tai jos olet ottamassa särmikkäitä kuvia, katso kuvaajaa kuin hän olisi ratkaistava ongelma.)

Tämä kuulostaa ehkä paradoksaaliselta. Mitä väliä sitten on vaatteilla ja meikillä, jos kerran persoonallisuus on tärkein?

Vaatteet ja meikit ovat oikeasti vain tekniikkaa ja tukea, joskin välttämättömiä sellaisia. Kun ne ovat kunnossa, sinulla on itseluottamusta näyttää kuvaajalle persoonasi, jota hän on tullut taltioimaan.

6) Tee kuvausten alussa omituisia ilmeitä.

Pyydä valokuvaajaa ottamaan ensimmäiset viisi tai kymmenen kuvaa niin, että sinä ilmeilet kameralle. Muljauttele silmiä, irvistele koko naamalla, rypistä otsaa ja toljota suu auki.

Tästä on kolme hyötyä:

  1. Jos pelkäät huonoja kuvia, niin ei hätää! Se kynnys on nyt ylitetty. Alkukuvia huonompia ei enää voi syntyä.
  2. Kun ilmeilet hetken aikaa, se saa sekä sinut että kasvolihaksesi rentoutumaan. Silloin hymy tulee herkemmin.
  3. Tunnelmakin rentoutuu, koska pelleily keventää jännityksen pois.

* * *

No keitä kuvaajia oikein suosittelen? Olen työskennellyt monen upean tyypin kanssa, mutta listaan tähän muutaman sellaisen freekuvaajan tai valokuvayrittäjän, joka myy kuvauspalveluita ammatikseen. Ensimmäinen linkki johtaa kuvaajan sivuille tai Insta-tilille, ja toinen linkki johtaa niihin kuviin, joita hän on ottanut minusta.

Nämä kaikki kuvaajat ovat olleet kommunikoivia ja positiivisia. Jos pelkäät valokuvaamista niin kuin minä ennen, aloita heistä.

 

4 kommenttia

  1. Timo Suvanto #1

    ”Valokuva nimittäin haalistaa kasvojen värejä, minkä vuoksi ilmeet eivät erotu kunnolla. Tämän takia jokainen tv-esiintyjä käytetään maskissa ennen kameroiden eteen menoa.”

    Tämä perustelua en ole koskaan kuullut. Tämän mukaan mv-kuvassa ilmeet tuskin näkyisivät, harmaasävyjä värittömämpää kuvaa tuskin on olemassa. Sitä paitsi kuvan värikylläisyyttä kasvoille voidaan vääntää Photoshopin napista niin paljon kuin sielu vain sietää, ja joillakin kuvaajila se tuntuu sietävän katsoja silmin sietämättömän paljon.

    Minun ymmärtääkseni kasvot maskeerataan ennen kaikkea kiillon poistamiseksi, ihon epäpuhtauksien peittämiseksi ja ehkä myös antamaan kasvoille vähän normaalia ruskeamman värin. Tumma iho on kuvauksellisempi kuin vaalea, vertailkaa vaikka vaalean ja haalean vs. tumman ja tulisen kuvia.

    Minä olen jo sen ikäinen, että olen kuvannut elämässäni pidemmän ajan filmillä kuin digillä (jolla aloitin suunnilleen kun digikamerat tulivat Suomeen). Ammattikuvaajat käyttivät pääasiassa joko Kodakin tai Fujin värifilmejä. Kodak oli väritasapainotettu selllaiseksi, että ihmisen iho oli kuvassa amerikkalaisen kauneusihanteen mukaan hieman todellisista ruskeampaa, kun taas Fujin filmi pyrki olemaan mahdollisimman neuraalia väritasapainoltaa. Harmaa kohde oli myös filmillä harmaata, kun Kodakilla oli lievästi lämpimän sävyistä. Kuvattaessa studiossa kohde piti valaista hieman eri tavalla riippuen siitä, mitä flmiä käytettiin. Siksi ammattikuvaajat käyttivätkin yleensä uskollisesti sitä filmiä, mihin olivat tottuneet.

    • Katleena Kortesuo #2

      Jes, meikkivoiteen ja puuterin tavoitteena on poistaa kiilto, mutta myös tehdä juuri tuo mainitsemasi yhden asteen tummennus. Lisäksi usein lisätään hieman väriä ripsiin ja kulmiin, jotta silmät erottuvat paremmin varsinkin kokovartalokuvissa.

      Toki kaiken tämän voi tehdä kuvankäsittelyohjelmilla, mutta se säästää tosi paljon jälkityötä, jos kuvattava on ”käsitelty” jo livenä etukäteen.

      • MattiV #3

        Jossain määrin ehkä oleellista tässä on kuitenkin se, että valokuva ei siis ns. tarkkaan ottaen latista, vaan esittää asiat fotometrisesti oikein. Se taas ei vastaa a) biologis-psykologista kohtaamista livenä, b) kunkin ajan ideaalista ihmiskuvaa (olkoon se sitten millainen tahansa – joskus verevä, joskus kuulas), tai c) sitä kuuluisaa henkilöbrändiä. Joillekin on tärkeää olla kuolleen harmaa! Keith Richards ei saa olla verevä, olipa sitä oikeasti tai ei.

        Kaikki viestintä on parempaa, jos sitä ja sen lähettäjää on pikkuisen säädetty positiivisen suuntaan yleisön medialukutaidon puitteissa eli ilman koettua vääristelyä.

  2. Liisa #4

    No olipas nyt osuva kirjoitus. Olen nimittäin menossa huomenna valokuvauttamaan itseni. Kiitos tästä.

    Kuvauspelko on pohjimmiltaan todella jännä ilmiö. Joku ei viihdy kameran edessä, koska ei halua nähdä kuvaa itsestään tai ahdistuu siitä, miltä näyttää? Muut ihmisethän näkevät kuvattavan muutenkin juuri sellaisena, kuin hän on. Olen itsekin stressannut kuvauksia mutta päässyt
    epämiellyttävistä fiiliksistä aika hyvin eroon kysymällä itseltäni, miten sitten pystyn kulkemaan julkisilla paikoilla. Katsotaanhan minua sielläkin.

    Kuvauskammolle on sukua myös peilikammo. Joku ei halua mennä esim. kuntosalille, jos siellä on ”liikaa peilejä”. Muut ihmiset eivät siis ole ongelma, vaan peilit.

    Minä näkisin, että voisi olla hyvin tervehdyttävää altistaa itseään kuvauksille, videoille ja peilille. Itsensä näkeminen ikäänkuin ulkopuolisen silmin on epäilemättä hyvä itsetutkistelun muoto. (Ja näillä puheilla psyykkaan itseni huomiseen kuvaukseen.)

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.