Viimeinen puhuja lavalla tänään on Rovion ja Angry Birdsin Peter Vesterbacka. Hän on ylpeä – joku voisi käyttää hämäläistä perinnesanaa leuhka – mutta niin sietääkin olla.
Vesterbacka luettelee numeroita: miljoonia ammuttuja lintuja, loppuunmyytyjä pehmolelueriä, kiinalaisia piraattikopioita ja tarinoita, joissa Rovio on sankarin roolissa.
Ainoa ongelma on, että en saa mitään irti tästä kaikkien aikojen bisnestarinasta. Ymmärrän kyllä käsittämättömän kasvun ja ihailen Rovion päämäärätietoisuutta, mutta olisin halunnut päästä ilmiön taakse.
Vasta yleisökysymyksien myötä Vesterbacka listaa tekijöitä, joiden hän uskoo aiheuttaneen kasvun:
- ensimmäinen peli älypuhelimille
- sympaattiset hahmot
- koukuttava tasopelaaminen
- mahdoton pudota pisteissä alaspäin (porkkanaa, ei keppiä).
Menestys antaa luvan olla ylpeä. Mutta jaksan kuunnella ylpeää ihmistä vain, jos opin kuuntelemisesta jotain.
Tarinan tausta on se, että Rovio yritti ja erehtyi yli 50 pelin verran ennen kuin kultamuna sattumalta osui kohdalle. Opetus on se, että sattumaa on yleensä vaikea toistaa.
Kiitos kommentista! Ehkä puhuja yritti tuoda tätä esille, mutta hän epäonnistui. Esitys oli pelkkää numerofaktojen kertomista ja joidenkin lyhyiden, irrallisten kaskujen kuvailua.
Rovion puheenvuoro oli kyllä opiksi – tosin tahattomasti ja välillisesti. Oppimani asiat olivat seuraavat:
1) Vaikka olisit huippuguru, esitystä varten pitää silti valmistautua. Puhujan tehtävänä on miettiä etukäteen, mitä kuulijat toivovat ja mistä on heille hyötyä.
2) Kaikilla puheenvuoroilla on oltava jokin päämäärä. Puheenvuoron jälkeen osallistujan on osattava sanoa a) mikä oli puhujan pääviesti ja b) miksi tämä viesti oli niin tärkeä, että myös osallistujan piti omaksua se.