Mikä on Hesarin lähde?

Tänään silmiin sattui Hesarin uutinen: Vainoharhaisuus johtaa hyljeksintään työpaikalla. Juttu on sisällöltään varmasti aivan totta, mutta onkohan toimittaja noudattanut alan eettisiä käytäntöjä?

Jutussa esitellään "Anna", "Sanna" ja "Timo", jotka kertovat omista havainnoistaan. Haastateltavien nimet tuntuvat varsin yleisiltä, mutta jutun lopussa ei ole mainintaa "haastateltavien nimet on muutettu".

Minua jäi myös mietityttämään "Timon" repliikki:

Mi­nul­la ei ole mi­tään te­ke­mis­tä sen kans­sa.

Tämä ei kuulosta kovin suomalaiselta lausahdukselta. Taustalla tuntuu olevan englanninkielinen fraasi "I have nothing to do with it". Suomalainen sanoisi todennäköisemmin "Se ei ole minun vikani" tai "No en mä sille mitään voi".

Samoin "Timon" seuraava kommentti tunuu käännetyltä:

Siel­lä ei juu­ri ole luot­ta­mus­ta, mi­kä tun­tuu hul­lul­ta.

"Siellä ei ole" -rakenne ei ole lainkaan suomalainen, vaan se tuntuu olevan käännetty "There isn't" -rakenteesta.

Ei kai Hesari yritä esittää tehneensä omia haastatteluita, vaikka se on näpistänyt sitaatit ulkomaiselta lehdeltä?

Minulla ei ole todisteita asiasta. Sen sijaan on vain epäilys siitä, että osa tekstistä olisi peräisin jostain englanninkielisestä julkaisusta. Pelkään toimittajan jättäneen lähteen mainitsematta.

Yritin googlata asiaa, mutta en löytänyt vahvistusta epäilyilleni.

Nyt kaipaan apua. Onko EOT-blogin lukijoissa ihmisiä, jotka pystyvät selvittämään asian? Löydättekö epäilemäni englanninkielisen taustajutun?

Vai olenko vain turhan epäluuloinen toimittajan tekstiä kohtaan?

26 kommenttia

  1. Anonyymi111 #1

    Pää­läh­de: Marr et al. (2012): Do I want to know? How the mo­ti­va­tion to ac­qui­re re­la­tions­hip-threa­te­ning in­for­ma­tion in groups cont­ri­bu­tes to pa­ra­noid thought, sus­pi­cion be­ha­vior, and so­cial re­jec­tion. Or­ga­ni­za­tio­nal Be­ha­vior and Hu­man De­ci­sion Pro­ces­ses.

      • katleena #3

        Kiitokset tosiaan Anonyymi111:lle, mutta jutun lopussa oli jo valmiiksi tuo tutkimusartikkelin linkki. Siinä ei tosiaan ollut haastatteluja, ja nimenomaan niistä olen kiinnostunut.

    • Virve Hellbom #5

      Omaa oikeustajuani vastaan kyllä sotii, että 28-vuotiaan britin kommentit esitetään Hesarin artikkelissa 37-vuotiaan Timon ajatuksina. Vähän plagioinnin makua, vaikka syyn jollain tasolla ymmärtääkin – nostavathan kokemukset suomalaisilta työpaikoilta jutun kiinnostavuutta ja ajankohtaisuutta huomattavasti.

      Pisteet Katleenalle anglismien bongaamisesta – luin itsekin aamulla saman artikkelin, mutta omaan korvaani kömpelöt käännökset eivät särähtäneet, ennen kuin huomautit niistä :)

      • katleena #6

        Juu, kyllä toimittajan temppu tuntuu tosi epäeettiseltä. Lisäksi journalistin ohjeet sanovat näin:

        7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.

        sekä:

        8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

        Ja kaiken huipuksi:

        11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

        Mutta näitä kaikkiahan on nyt rikottu.

        Olen aika vihoissani tällaisesta mukajournalismista. Pitäisiköhän valittaa JSN:ään vai vain vaatia Hesarilta oikaisua?

    • katleena #9

      Kiitos Timolle Timon löytämisestä! Pelkoni osui siis oikeaan: Hesari on vetänyt hatusta ”haastattelunsa”. :(

  2. Piritta Vesaniemi #11

    http://www.mpiweb.org/magazine/pluspoint/20120806/Paranoia_Paranoia_Everybody_s_Coming_to_Get_Me Tapausesimerkeistä en tiedä, mutta näkyy aika monta kappaletta otetun ja käännetyn melkein sanasta sanaan. Interferenssin riivaamahan tuo Hesarin artikkeli on, sen vain huomaa selvimmin ns. sitaateista.
    Sinänsä sama artikkeli on kiertänyt muuallakin nettilehdissä, mm. http://www.vancouversun.com/business/Paranoia+work+turnoff+study+finds/7022373/story.html ja http://bc.ctvnews.ca/workplace-paranoia-a-self-fulfilling-prophecy-study-1.899329#ixzz22FZMNtgU. Yhteistä englanninkielisille artikkeleille on, että tutkijoihin ja yliopistoihin viitataan nimellä.

    • katleena #12

      Piritta, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!

      Hesarilla on tosiaan tehty laadukasta journalismia. :( Aika surkea rimanalitus.

  3. Tilia #13

    Hyvin huomattu ja raportoitu. Odotellaan koska koira älähtää… Sinänsä sääli että entinen laatulehti on vajonnut Iltapulun tasolle.

    • katleena #14

      Tilia, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!

      Iltapulu oli kyllä hyvä vertaus. Tällaisella akuankkajournalismilla lehtibisnes ei suosta nouse.

  4. Katja Alaja #15

    Voi, pahalta vaikuttaa. Harmittaa tällainen alan puolesta. Luulisi, että Enkeli-Elisasta olisi otettu onkeen.

    Hiljattain Suomen Freelance-journalistit järjesti jäsenilleen koulutuksen lähdekritiikistä ja tietojen tarkistamisesta, ja tupa oli täynnä. Tärkeitä tällaiset tilaisuudet.

    • katleena #16

      Katja, myös minulle tuli mieleen Enkeli-Elisa. Samaa mekaniikkaa on tässäkin näkyvissä: kirjoittaja keksii kuvitteellisen suomalaisen lähteen, jotta juttu olisi uskottavampi ja koskettavampi.

  5. Sakari Kestinen #17

    Ylipäätään ihmettelen, miksi haastateltavien nimiä pitää muuttaa tällaisissa uutisissa. Eikö riittäisi se, että haastateltavien nimiä ei kertakaikkiaan mainita, vaan todetaan vain ”Mies, 37” (tai ”Mies, 28”)? Kun sitä Timo-nimeä ei kuitenkaan mainita kuin kerran sen jälkeen, kun Timo on esitelty.

    • katleena #18

      Sakari, hyvä näkökulma. Jos kirjoittaja olisi puhunut vain ”miehestä” ja ”naisesta” ja jos jutun lopussa olisi mainittu lähteinä myös keskustelupalstat, homma olisi ihan OK.

      Toisaalta ymmärrän etunimien käytön. Niiden avulla toimittaja luo illuusion eksklusiivisesta ja luottamuksellisesta haastattelusta, jonka hän on muka tehnyt.

      • Tietonikkari #19

        Todella tärkeä pointti sekä Katleenalta että Sakarilta.

        Jos tarkoitus on peittää henkilöllisyys, käyttäisin juuri ehkä tätä mies/nainen-jakoa. Tämä kuulostaa myös korvaan luotettavammalta, jos ja kun kyse on vain kertamaininnasta. Nyt toimittajan piti kuitenkin saada väliin vähän dramatiikkaa.

    • katleena #21

      Tuomo, olet ihan oikeassa, mutta silti penään toimitukselta jotain vastuuta.

      Jutun vastaanottanut ihminen olisi ensinnäkin voinut itse oivaltaa, että kieli on epäsuomalaista ja epäluontevaa.

      Toisaalta Hesarin toimitus voisi edellyttää, että avustaja tuottaa jutun eettisten normien mukaan. Tämän voisi tehdä joko virallisella sopparilla tai parilla tsekkikysymyksellä.

    • Tietonikkari #22

      Ei lehtitaloilla ole tietenkään nykyaikana mahdollisuutta pitää n-määrää toimittajia palkkalistoillaan, vaan juttuja tietysti joudutaan joko teetättämään halutusta teemasta/aiheesta tai ostamaan ulkopuolelta.

      Tässä suhteessa onkin erittäin tärkeää, että varsinkin ulkopuolelta ostetut jutut käytäisiin vielä suuremmalla luupillä läpi.

  6. Santeri Vidal #23

    No nyt on HS.fi:ssä korjaus ja anteeksipyyntö:

    http://www.hs.fi/kotimaa/HS+pyyt%C3%A4%C3%A4+anteeksi+Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4-sivun+harhaanjohtavaa+kirjoitusta/a1305609176772

    En tiedä meneekö panettelun puolelle, mutta jutusta tuli heti mieleen Taloussanomat ja heidän ”varo näitä asioita”-jutut, jotka on suoraan käännetty englanninkielisistä ja kehnoista artikkeleista. Saan niistä (ja ylipäänsä koko lehdestä) ihottumaa. Samaa konsernia taitavat olla.

  7. Tubsis #24

    En tiedä mikä minua tässä tapauksessa ällöttää eniten: se, että käytetään lähteitä väärin vai se että toimittaja eli kirjoittamisen ammattilainen tekee noin kehnoja käännöksiä vai se, että jutun ostajalla eivät hälytyskellot soineet noita vähemmän sujuvia reploja lukiessaan. Monella tavalla ikävä tapaus, siis.

    • Tietonikkari #25

      Uuden Suomen toimittaja heittää lisää löylyä. ”Ei meitä saa kritisoida, koska olemmehan mekin ihmisiä” -tyyppinen kommentointi ei ainakaan auta parantamaan toimitusten laadunvalvontaa. Kyse ei enää ole siitä, että joku satunnainen toimittaja nyt vaan haistattelee stressille, vaan HS:n vapari on tarkoituksellisesti höystänyt juttuaan turhalla kuorrutteella.

      ” Olen tasan päinvastaista mieltä. Kaikkia noita virheitä yhdistää yksi asia: virheet on tunnustettu, kerrottu ääneen ja sen jälkeen korjattu.”
      > Mutta… miksi näitä virheitä edelleen tapahtuu? Missä on huudeltu laadunvarmistus?

      http://teemukammonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122022-helsingin-sanomat-mokasi-mita-sitten

      Ihan päteviä pointteja, paitsi… mikä tässä Uuden Suomen jutussa mättää? ;-)) Mistä lienee tuokin kopioitu ja juttu jäänyt puolitiehen? ”HUPPPPS!”

      http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/53996-iphonen-laatu-oli-huono-4000-duunaria-suuttui-kiinassa

      • Silva #26

        Ei riitä, että virheet korjataan, vaan pitää pystyä myöntämään, että on tehty väärin. Siis oikea ja väärä, siitä on kysymys.

        Tulee mieleen rakennus- ja remppafirmojen ”maan tapa”: tehdään huonoa jälkeä nopeasti, ja jos joku on tyytymätön, korjataan se asunto tms. sitten. Tämä nimittäin tulee joka tapauksessa halvemmaksi kuin se, että tehtäisiin alusta asti laadukasta työtä.

        Toinen esimerkki: opettajaystäväni kertoi vanhemmasta, joka oli opastanut lastaan, että valehteleminen on ihan ok, jos et jää kiinni.

        Meillä on siis ilmeisesti keskuudessamme yhä enemmän ihmisiä, jotka varmaan sisimmässään hyväksyvät tämänkin plagiointitempauksen.

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.