Markku Koski kirjoitti sunnuntaiesseen, jossa hän vastusti mielipiteitä, mutta kannatti näkemyksiä.
Vertailu on sikäli surullista, että mielipide ja näkemys ovat suurimmaksi osaksi synonyymejä. Katsotaanpa, mitä Kielitoimiston sanakirja sanoo:
Mielipide = käsitys, (käsitys)kanta.
Näkemys = asennoitumis-, suhtautumistapa; käsitys, (näkö)kanta, katsomus; omakohtaiseen oivaltamiseen perustuva hahmotustapa, siihen perustuva omaleimaisuus.
Molempiin termeihin siis annetaan synonyymeiksi käsitys ja kanta, eikä kummassakaan vaadita, että näkemys tai mielipide perustuisi yhtään mihinkään. Markku Koskella oli jokin oma ennakkoluulonsa, jonka mukaan mielipide on aina perusteeton ja siksi huono – ja näkemys on muka aina perusteltu ja siksi fiksu.
Tämän linkin jakoi Facebook-kontaktini, jonka saatesanat olivat seuraavat:
Nyt on pakko selittää molemmille kirjoittajille syy siihen, miksi mielipiteitä (eli näkemyksiä) tarvitaan:
- Meillä ei ole kaikista asioista olemassa faktoja. Ei kerta kaikkiaan ole. Tutkimus voi olla ristiriitaista tai jopa huonolaatuista, eikä kaikkea ole edes tutkittu. Siksi tarvitaan mielipiteitä ja näkemyksiä, joiden pohjalta voimme tehdä edes jotenkin selväjärkisiä ratkaisuja.
- Osa ongelmista on sellaisia, että niiden ratkaisuun tarvitaan arvoja, ei faktoja. Meillä voi esimerkiksi olla ratkaisu A, joka faktisesti heikentää vanhusten oloja mutta parantaa liikenneturvallisuutta. Sen vaihtoehtona voi olla B, joka tutkimusten mukaan parantaa vanhusten oloja mutta heikentää liikenneturvallisuutta. Silloin ratkaisun välineenä ovat arvot – kumpi meille on tärkeämpää, vanhukset vai liikenneturvallisuus – jolloin ratkaisuvaihtoehdot ovat mielipiteitä.
Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Mielipiteitä on toki mahdollista vertailla. Itse pyrin käyttämään seuraavia kysymyksiä:
- Onko mielipide johdonmukainen?
- Onko sille tutkittua perustetta?
- Onko esittäjällä asiantuntijuutta ja koulutusta aiheeseen?
- Onko mielipiteelle olemassa perusteltuja analogioita?
- Mitä seurauksia mielipiteestä on? Onko siitä todellisia tai varmoja seurauksia tai epävarmoja tunne-elämän seurauksia?
- Esitetäänkö mielipide tunnekuohun vallassa?
- Perustellaanko mielipidettä vain omilla kokemuksilla, fiiliksillä ja kuulopuheilla?
Alitajuisesti me kaikki pohdimme ikävä kyllä myös seuraavaa:
- Mitkä fiilikset meillä on mielipiteen esittäjästä?
- Tukeeko mielipide omaa mielipidettäni?
- Millainen fiilis mielipiteestä tulee?
Tietenkin mielipiteiden arvottamiseen olisi järkevämpää käyttää ylempää listaa kuin alempaa listaa.
Tästä postauksesta tulee oikea numerolistauksien kokoelma, mutta silläkin uhalla tiivistän pointtini kolmeen kohtaan:
- Mielipiteet eli näkemykset ovat tärkeitä. Niiden varassa joudumme tekemään valtavan määrän sekä yksityisiä että yhteiskunnallisia päätöksiä.
- Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita.
- Mielipiteitä pitäisi pystyä vertailemaan loogisesti, ei tunnepohjaisesti.
PS. Facebook-kontaktini kirjoitti, että ”mielipiteet on perseestä”. Hauskaa on, että se on hänen mielipiteensä.
Arkikorvaan mielipiteellä ja näkemyksellä on eronsa siten, että mielipide olisi jonkinlainen kanta asiaan (johon ei ole välttämättä kunnollisia perusteluja), mutta näkemys ei välttämättä ole samalla tavalla kanta asiaan.
Esimerkiksi minulla ei ole oikein mielipidettä eutanasiasta (puolesta tai vastaan), mutta näkemykseni on, että molempien ääripäiden kannattajilla on hyviä, oikeita pointteja asiaan. Eli näkemykseni on, että eutanasia on hyvin monimutkainen ja vaikea kysymys. Mutta mielipidettä itse eutanasiaan minulla ei ole.
Joo, nämä eivät ole täydellisiä synonyymeja, vaan osittaisia. Silti Sunnuntaiesseessä oli pähkäpäinen väite, että mielipide ja näkemys olisivat täysin eri asioita ja että toinen olisi huono ja toinen hyvä.
Eron kuulee ”nähdäkseni” arkikorvan lisäksi tai sitä paremmin kielikorvalla: mielipide on se, mistä mieli pitää kiinni tai mikä pitää mieltä kiinni. Siihen on siis kirjaimellisesti sitouduttu. Näkemys taasen on asia, joka on tullut näyksi. Näkemyksestä on vastuussa silmä, mutta järjen on todettava, että epäilemättä tätä tässä nyt nähdään eikä sille mitään voi, vaikka haluaisikin. Katsomalla toisaalle tai toiseen aikaan, voisi nähdä muutakin, mutta kun nyt on katsottava sitä asiaa, mistä on kyse.
Siirtäisin ensimmäisen listan kohdat 3. – 7. jälkimmäiselle listalle.
Tuossa alkuperäisessä mielipiteiden haukkumisessa on ilmeisesti tuskastuttu ilmiöön, jossa kohinaa väitetään mielipiteeksi. Nettikeskusteluissa tulee usein aivan älyttömän sanajonon perään toteamus, että tämä oli vain minun mielipide. Jekku on retorinen ja ylentää älyvapaan kohinan mielipiteeksi. Samalla yleensä perusteltu fakta alennetaan mielipiteeksi (=se on vain sinun mielipiteesi) ja leikitään, että nyt on kaksi mielipidettä vastakkain. Todellisuudessa kumpikaan ei ole mielipide, toinen on kohinaa ja toinen on fakta.
Mielipide on johdonmukainen esitys arvoista lopputulokseen siten, että tosiasiat on huomioitu. Ideaalisen rationaalisen keskustelun päätepisteessä on kasa konfliktissa olevia arvoja. Käytännössä päätepisteessä sijaitsevat myös eriävät käsitykset faktojen epävarmuudesta.
Mielipiteen ja näkemyksen semanttisen eron mietiskely on pelkkää kohinaa.
Hyvää pohdintaa!
Ainakin Kielitoimiston sanakirjan mukaan kohinakin on (ikävä kyllä) mielipide. Kohina toki on huono mielipide, sillä se on täysin perusteeton käsitys – mutta silti se on mielipide.
Mä en siis arvottaisi mielipide-sanan merkitystä. Arvottamisen voi sen sijaan tehdä adjektiivilla. Jos joku on sitä mieltä, että ”rokotteet aiheuttavat autismia”, se on surkea mielipide ja väärä fakta.
Pidän muuten yhä kohdat 3.-7. ylemmällä listalla, sillä ne ovat tärkeitä keinoja punnita *mielipiteen* arvoa.
Sen sijaan jos tekisin *faktojen* punnitsemista, tietenkään silloin ei ole väliä esittäjän koulutuksella tai tunnekuohulla. Maapallo on pyöreä, vaikka niin väittäisi humaltunut homeopaatti hellehatussa.
En oikeastaan ole eri mieltä kanssasi, vaikka kohtien 3.-7. siirtäminen tai siirtämättömyys kategoriasta toiseen ovat suorastaan toisensa poissulkevat vaihdoehdot.
Sanan merkityksen yksi puoli on siinä, että se ei ole staattinen vaan riippuu hyvin monesta asiasta mm. asiayhteydestä ja voipa sanalla olla montakin merkitystä samanaikaisesti. Itse olin ajatellut siten, että mielipide on yhdistelmä faktasta ja subjektiivisesta arviosta (joka riippuu arvoista). Ja jos fakta on virheellinen on koko mielipide kohinaa. Mielelläni tässä kohdassa ottaisin kohinalta pois mielipiteen arvon, jotta kohinan ylentämiseltä ja faktan alentamiselta vältyttäisiin. Mielipiteitä on mukavampi tarkastella arvioivasti kun näytteestä on siivottu pois kohina ja pelkät faktat.
Ajatuksenani oli siis se, että subjektiivinen arvio+väärä fakta=kohinaa, ei subjektiivista arviota+väärä fakta=kohinaa, subjektiivinen arvio+oikea fakta=mielipide ja ei subjektiivista arviota+oikea fakta=fakta.
Asia ei tietystikään siitä muutu, että kaikkea arvio+fakta muotoisia esityksiä kutsutaan mielipiteiksi, vaikka jompikumpi puuttuisi. Tällöin pitää (mainitsemallasi tavalla) mielipide arvottaa adjektiivilla. Tämän tavan heikkoutena pitäisin sitä, siinä mielipiteet esitetään jatkumona kohinasta faktaan, vaikka rajat ovat veitsen terävät (todellisuudessa tietysti faktojen epävarmuus siirtyy suoraan sumentamaan rajojen terävyyttä).