Oivalsin tänään, miksi organisaatioiden strategiat ovat tällaisia:
SRV tavoittelee parantuvaa kannattavuutta keskittymällä aiempaa enemmän omakehitteisiin ja omaperusteisiin hankkeisiin.
[Lemminkäisen] päätavoitteet ovat edelleen kannattava kasvu ja vakavaraisuuden vahvistaminen. Liiketoiminnoissa painopistettä siirretään parempaa kannattavuutta tuottaviin segmentteihin. Lisäksi yhtiö käynnistää tehostamisohjelman, jonka arvioidaan tuovan 50 miljoonan euron säästöt vuositasolla.
[Ympäristöministeriön mottona] on toimia arvojen mukaisesti vastuullisena tulevaisuudentekijänä. Onnistuaksemme strategian tavoitteiden toteuttamisessa tarvitsemme laajapohjaista yhteistyötä keskeisten toimijoiden kesken, rohkeutta muutoksiin ja uudenlaisia toimintatapoja.
Tällaisia tekstejä löytyy kaikkialta. Vaikeita lonkerolauseita ja samojen sanojen kierittelyä.
Miksi strategiasta tulee tällainen? Johtoryhmähän oli aivan liekeissä, kun se väkersi mullistavaa strategiaansa kelomökissä totilasit edessään.
Ajatuksen antoi minulle Laura Lares Woimistamosta, joka oli puhumassa tänään Viestintäpäällikön koulutusohjelmassa. (Woimistamon nettisivut eivät näemmä ole vielä auenneet, mutta laitoin linkin tähän jo etukäteen.)
Laura kuvasi, kuinka helposti johto kyllästyy strategiaansa. Siinä vaiheessa kun strategia viestitään henkilöstölle, johto on tahkonnut samaa asiaa jo viikkotolkulla.
Ja kun johto lähtee viemään strategiaa henkilöstölle road show'lla, se selittää samat asiat samoin sanoin kymmeniä kertoja.
Omaan tekstiin tylsistyy. Oman tekstin tollouksia ei huomaa. Oman tekstin merkityksen tietää jo valmiiksi. Silloin ei pysty pohtimaan, tajuaako lukija yhtään mitään.
Yllä olevista esimerkeistä huomaa, että SRV, Lemminkäinen ja ympäristöministeriö ovat kyllästyneet omaan tekstiinsä: "Äh, tässä tää ajatus nyt on. Ei sitä enää jaksa hioa. Kyllä ton tosta tajuaa. Näinhän tää pitää sanoa."
Strategia muuttuu epäselväksi ja mitäänsanomattomaksi, kun johto on itsekin kyllästynyt siihen.
Lopulta henkilöstö sitoutuu strategiaan yhtä paljon kuin parittomaan saappaaseen.
Omakehitteinen, omaperusteinen vaan ei kovin omaperäinen ilmaisu on pesiytynyt turhan monen organisaation puheeseen. Sitä viljellään strategiapapereissa ja ”road show -slaideissa”, joita väännetään lukemattomissa palavereissa. Eikä tule tolkkua.
Ongelmana on liika käsittellisyys, jota epähavainnollinen ja pönöttävä sanankäyttö voimistavat. Tokko laatijat itsekään ymmärtävät, mitä haluavat sanoa. Siitä sitten vain ”jalkauttamaan” strategiaa. Tulos muistuttaa rampaa ankkaa, jonka käynti on vaappuvaa. Nokalleenhan siinä tupsahtaa.
Noihin vaikuttaa myös se, että sisältöjä viilataan sen seitsemässä ryhmässä ja palaverissa, joissa jokainen haluaa teksteihin mukaan omia näkökulmiaan. Nämä möhköfantit täytyy saada mahtumaan näppärästi powerpointiin ja vielä yhteen virkkeeseen. Menepäs siinä sitten omatoimisesti huoltamaan kieltä, niin tulet samalla ottaneeksi jonkun ikioman kukkasen tärkeine merkitysvivahteineen.
Lisää vain vesi, hämmennä ja juo!
Kiitos kommenteista! Ihana kuulla, että muutkin ovat lopen kyllästyneitä strategiahuttuun.
Jos olisin universumin presidentti, määräisin kolme asiaa:
1) Johtoryhmä ei saa luoda strategiaa "ihan ite", ellei joryyn kuulu pätevää viestinnän ammattilaista.
2) Strategian sanoihin ei saa kukaan ihastua. Merkitys on tärkein, ja jos jokin sana vaihdetaan synonyymiksi, sen pitää olla OK.
3) Strategiassa ei saa olla itse keksittyjä sanoja (kuten "omakehitteinen" tai "omaperustainen"), koska uusien sanojen merkitys on hähmäinen.
Omakehitteinen ja omaperustainen ovat rakennusalan vakiintuneita hanketyyppejä joilla on tarkka merkitys. Vrt. kilpailu-urakka, KVR-urakka, PJU-urakka jne
JJ, kiitos täydennyksestä!
Yrityksen strategia on tarkoitettu myös sijoittajille, jotka eivät läheskään aina ole rakennusalan ammattilaisia. Niinpä viestissä ei voi käyttää alan erikoistermejä – tai jos käyttää, ne pitäisi suomentaa.
Strategiahöpinä on tietysti karmeaa luettavaa. Mutta toisinaan sillä on tarkoituksensa.
Erittäin harva johtaja haluaa paljastaa todellista strategiaansa lainkaan. Se kun on parhaimmillaan tavattoman mustavalkoinen, jossittelematon ja velvoittava. Pomo ei halua kiristää hirttosilmukkaa kaulaansa julkisesti.
Samasta syystä satakiloisen ei välttämättä kannata hehkutella turuilla ja toreilla, miten hän puolittaa painonsa sadassa päivässä. Mitä julkisempi lupaus, sitä nolompi sitä on pettää.
Myös kilpailijat vaikuttavat. Yrityksillä on usein kaksi strategiaa. Vuosikertomukseen painettu versio on tarkoituksellisesti mitätöntä siansaksaa. Johtoryhmä sen sijaan noudattaa sisäistä, salaista versiota, joka ei kuulu ulkopuolisille.
Jari, erittäin hyvä pointti. Kaikkia strategian osa-alueita ja yksityiskohtia ei tietenkään levitellä julkisesti.
Strategian on pakko olla jossain määrin ympäripyöreä, mutta silti se voisi olla kieleltään selkeä. Korjaisin esimerkiksi SRV:n tekstin näin:
"SRV haluaa olla kannattavampi yritys. Siksi keskitymme entistä enemmän itse kehittämiimme hankkeisiin."
Sisältö säilyy yhä ympäripyöreänä, mutta nyt kieli on selkeämpää.
Voisiko muuten jokin yritys kertoa suoraan, että strategiaa ei voi julkistaa?
"Strategiamme on tietenkin salainen. Se sisältää kansainvälistymistä ja uusia toimintatapoja, mutta enempää emme voi kertoa."
Olisi kiinnostava tietää, mitä tuollaisesta julkistuksesta seuraisi.
Haha, pakko kommentoida. Olen ollut mukana aika monessa strategiaprosessissa. Savotta alkaa yleensä siitä, että etsitään kehittämistä vaativat asiat. Kun ne on tunnistettu, vaihtoehtoja on neljä:
1) Johto ei tiedä, mitä tehdä asialle.
2) Johto ei pääse yksimielisyyteen siitä, mitä tehdä asialle.
3) Johto päättää tehdä asian kehittämiseksi jotain ikävää.
4) Johto päättää tehdä asian kehittämiseksi jotain mukavaa.
Epäselvyydet (1), ristiriidat (2) ja negatiivisten keinojen käyttäminen (3) on yleensä houkuttelevaa naamioida koukeroiseen kielenkäyttöön. Ainoastaan positiiviset asiat (4) ovat sellaisia, jotka organisaatio todella haluaa ilmaista selkeästi.
Tarkastellaan esimerkkien valossa:
1) ”Onnistuaksemme strategian tavoitteiden toteuttamisessa tarvitsemme laajapohjaista yhteistyötä keskeisten toimijoiden kesken, rohkeutta muutoksiin ja uudenlaisia toimintatapoja.”
Jos kieliasun korjaa, tulee paljastaneeksi kiusallisen totuuden: virke kumisee tyhjyyttään edelleen. Suomeksi sanottuna strategia kehottaa lisäämään hyödyllistä yhteistyötä, tekemään muutoksia ja tekemään asioita uudella tavalla. Käsi ylös ne, joille suunta tuli selväksi.
Syy kielenkäyttöön voi olla se, että johto ei ole miettinyt:
a) keiden kanssa yhteistyötä on tärkeää tehdä (asian miettimisen välttää käyttämällä kiertoilmausta ”keskeiset toimijat”),
b) miten muutoksen tarpeen voi perustella ymmärrettävästi henkilökunnalle (sen sijaan voi vedota ihmisten ”rohkeuteen” kohdata sekavia ja huonosti johdettuja muutoksia) ja
c) mikä on uudistusten tarkempi sisältö (luultavasti on päästy vasta siihen pisteeseen, että vanhoista tehottomista toimintatavoista halutaan päästä eroon).
2) ”Onnistuaksemme strategian tavoitteiden toteuttamisessa tarvitsemme laajapohjaista yhteistyötä keskeisten toimijoiden kesken, rohkeutta muutoksiin ja uudenlaisia toimintatapoja.”
Ote johdon keskustelusta, jossa kirjaus muodostettiin:
A: ”Ketkä ovat tärkeimmät strategiset yhteistyökumppanimme tulevalla kaudella?”
B: ”Suomen luontoliitto ja WWF nyt ainakin”.
C: ”Minusta myös Dodo ja Ilmastofoorumi pitäisi mainita”.
D: ”Kannatan Luontoliittoa ja Dodoa, mutta en kyllä noita muita”.
B: ”Jos ei päästä tästä yksimielisyyteen, pitäisikö vaan laittaa yleisemmin, että tehdään yhteistyötä ympäristöjärjestöjen kanssa?”
C: ”Sopii, mutta entäs muut kuin ympäristöjärjestöt? Onhan VM meille myös tärkeä yhteistyötaho”.
D: ”Ei kai sitä tarvita. Sen sijaan tästä on kokonaan unohdettu kansainväliset foorumit”.
[puoli tuntia myöhemmin]
A: ”Tästä ollaan nyt keskusteltu aika pitkään. Täytyisi pikkuhiljaa saada aikaiseksi konsensus.
B: ”Mitenkäs sellainen, että tehdään yhteistyötä keskeisten toimijoiden kesken?”
A: ”Loistava ehdotus! Sitten voidaankin siirtyä miettimään, mitkä ovat tärkeimmät muutokset ja uudistukset tulevalla strategiakaudella”.
3) ”Liiketoiminnoissa painopistettä siirretään parempaa kannattavuutta tuottaviin segmentteihin.”
Tai sitten ihan vaan: ”Lopetamme toiminnan ja irtisanomme työntekijät Suomesta. Siirrämme tuotannon Kiinaan, koska siellä on halvempaa”.
Hehee, tuossa oli kiteytettynä strategiahutun keskeisimmät ongelmat. Yleisin ympäripyöreyden syy on tosiaan se, että ei haluta, osata tai uskalleta sanoa asioita suoraan.
Johanna, esimerkkisi on konkreettisuudessaan aivan loistava! Kuvaat huttua tuottavan prosessin täsmälleen niin kuin se todellisuudessa etenee.
Esimerkiksi monet pörssiyhtiöidemme johtajat ovat kirjallisten harjoitustensa perusteella tukevasti kuutamolla. Tosin bisnes saattaa puksuttaa tosi hyvin, sillä todellinen strategia on ihan jotain muuta kuin paperille puristettu versio.