Soitin äsken Komiat-lehteen ja kysyin, onko Neea-tytön kirje aito. Päätoimittaja oli lomalla, joten vaihde yhdisti päätoimittajan sijaiselle, toimittaja Anu Nahkalalle. Ohessa keskustelu pääpiirteittäin:

Onko Neean kirje aito?

Kyllä me uskotaan siihen.

Jos Neea on olemassa, onko riski, että paraikaa Neean vanhemmat kovistelevat ja uhkailevat häntä kirjeen kirjoittamisesta?

No joo, onhan se mahdollista.

Eli te ette ottaneet huomioon lapsen yksityisyydensuojaa ja turvallisuusriskiä?

Kaikessa on aina monta vaaraa. Tää asia on nyt niin tärkeä, että me otettiin riski.

Riski lapsen terveydellä? Nyt et kuulosta siltä, että olisit huolissasi Neean turvallisuudesta. Ehkä uskot itsekin, että kirje on väärennös?

Se on tullut meidän kontaktien kautta. Me ei olla sanottu, mistä päin Suomea se on, ja miltä vuodelta.

Oletteko varmistaneet kirjeen taustoja?

Ei olla varmistettu taustaa; se on tullut meille kontaktiemme kautta.

Mitä mieltä olet, pitääkö journalistin tarkistaa lähteensä?

Totta kai.

Mutta te ette tarkistaneet?

Tässä nyt asia on tärkein, eikä se kirjoittaja. Lapsi on voinut kirjoittaa vaikka mallista, ja ehkä mummo on auttanut lasta. Tai ehkä joku kummi on auttanut Neeaa. Joku on voinut tehdä mallin.

Eli tarkoitus pyhittää keinot?

Kyllä. Mitä hiton väliä sillä on, kuka sen on kirjoittanut?

Mitäs jos minä lähettäisin teille kirjeen kuvitteellisen sotaveteraanin nimissä ja arvostelisin jotain paikallista hoitolaitosta? Julkaisisitteko kirjeen tarkistamatta taustoja?

Toihan on ihan fiktiivinen tilanne.

Ei se ole. Sehän on juuri käynyt Neean kohdalla. Entä jos kävisi toinen vastaava tilanne?

En mä osaa vastata siihen. Sitä harkitaan sitten.

Komiat-lehden päätoimittaja on lomalla. Tietääkö hän tästä episodista?

Siis mistä episodista?

Neean kirjeestä ja siitä, että se ei välttämättä ole aito.

Mä olen va. päätoimittaja tällä hetkellä.

Eli päätoimittaja ei tiedä tästä?

Mä en kommentoi sitä ollenkaan.

Edit 21.12.2012 klo 11.20:

Sain aamulla tekstiviestin Nahkalalta:

Nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat tuntuvat pahoilta:

  1. Kirje on oikea, jolloin Nahkala on vaarantanut Neean turvallisuuden ja yksityisyyden.
  2. Kirje on väärennös.

271 kommenttia

  1. Luottamukseni suomalaisen journalismin tasoon saa aina vaan kolhuja… kiitos kun jaksoit selvittää asiaa.

    1. Kiitos kiitoksista! Kyllä tässä usko journalismiin alkaa rapista itse kultakin. 🙁

      1. Tapaus on todella huolestuttava, jos toimittaja on keksinyt tämän Neaa-tytön tyhjästä. Toimittajan vastaukset ovat myös täysin toimittajaetiikan vastaiset.

        Tuntuu kuitenkin aika liioitellulta ja hölmöltä yleistää, että tämän yhden tapauksen vuoksi usko journalismiin alkaa rapistua. Kuinka monta tällaista tapausta on Suomessa? Ja ethän itsekään vielä tiedä varmaksi, onko tämä Neea oikeasti olemassa vai ei. Eikö kannattaisi tarkistaa asia, ennen kuin lähtee julistamaan, että journalismi Suomessa on täysin rappiolla.

        On hyvä, että toimittajia ja toimittajien menettelytapoja kyseenalaistetaan. Saman pitäisi päteä kaikkiin ammatteihin. Ei nyt kuitenkaan unohdeta sitä, että suurin osa suomalaisista journalisteista tekee pätevää työtä ja tarkistaa juttujensa faktat.

        Terveisin,

        Toimittaja

        1. Toimittaja, ilman muuta suurin osa journalisteista tekee työnsä hyvin.

          Ymmärrän kuitenkin puheet journalismin rappiosta, sillä ikäviä uutisia on kantautunut monesta paikasta: Neeagaten lisäksi myös Hesarin valehaastateltavat ja naistenlehtien voidellut artikkelit ovat ihmisten mielessä. Moni varmasti miettii, mitä muuta löytyy pinnan alta.

    2. Eikait joku tosissaan ihmettele tätä kirjettä? Onko todellakin niin että joku todella toivoo että vanhemmat kännäävät joulunakin?
      Eikö ole aivan sama onko kirjeen kirjoittanut vaikka 100 vuotias mummo kerran tarkoitus on todella hyvä.
      Eikö todellakaan ole muuta miettimistä blogin kirjoittelijalla kuin tällaset turhanpäiväset asiat..Jos ei niin kehoitan hankkimaan elämän.

      1. Kurppa, jos tarkoitus on hyvä, saako todellakin silloin valehdella?

        Jos toimituksella on lupa valehdella tärkeän asian vuoksi, missä menee raja? Saavatko he julkaista keksityn kirjeen, jos se auttaa hädänalaisia lapsia Ugandassa? Saavatko he julkaista tekaistun kirjeen, jos se auttaa paikallisen poliitikon läpimenoa eduskuntaan?

        Sinun kannattaa tarkistaa journalistin ohjeet. Niissä todetaan seuraavaa:

        8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

        10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

        11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti

        Näitä ohjeita Komiat-lehti on rikkonut vakavasti. Toki he tarkoittivat hyvää, mutta tarkoitus ei saa pyhittää keinoja.

        http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

      2. Onhan siinä ihmeteltävää, kun journalismin kuitenkin pitäisi pyrkiä faktapohjaisuuteen. Se, ettei journalisti levite väärennettyä materiaalia, ei ole Jouluna lasten nähden ryyppäämisen hyväksymistä. Enemmän olisin huolissani siitä, mihin journalismi tulee menemään, kun pikkuhiljaa valkoisista valheista tulee maan tapa. Lopulta kaikki on enemmän tai vähemmän okei, kunhan tarkoitus on hyvä, huolimatta oikeista seurauksista tai niiden puutteesta.

  2. Jätin haastattelusta pois mehukkaita kohtia kuten tämän:

    Aihe on toki tärkeä. Eikö samasta aiheesta olisi voinut kirjoittaa artikkelia, koska kirjeen aitouteen ei voinut luottaa?

    ”Ei missään nimessä. Se ei olisi ollut ollenkaan sama asia.”

    Päämääränä on siis tehokkuus, ei totuus.

  3. Sivumennen sanoen itse pidin kirjettä ilman muuta toimituksen tekemänä ja sen muotoilemista lapsen toivomuskirjeen asuun tehokeinona. Sen kielihän on sketsiviihteen lapsistereotypioiden kieltä pikemmin kuin kovin aidosti lasten kirjoittamaa kieltä muistuttavaa. Mutta näin eri tavoin sitä voi tällaisia viestejä lukea.

    1. Juuri näin. Kirje on ilmiselvä väärennös, mutta lähdin selvittämään asiaa siksi, että Nahkala väitti pokkana Iltasanomissa, että kirje on aito.

      Silloin nousivat karvat pystyyn. Tehokeino on OK, jos myöntää käyttäneensä sitä. Sen sijaan valehtelu ei ole OK.

    1. Iltasanomien olisi pitänyt hiillostaa Nahkalaa enemmän. He ilmeisesti kysyivät vain yhden kysymyksen, ja siihen on helppo valehdella.

      Jos IS:n toimittaja olisi ollut huolellinen, hän olisi voinut käräyttää Komiat-lehden saman tien.

  4. Kiitos blogistasi! Sanna Ukkola jo kirjoittikin ansiokkaasti lahjotuista naistenlehtitoimittajista, nyt nämä kaikki Enkeli-Elisat ja -Nellit päälle. Journalismin taso alkaa todella jo hipoa pohjamutia.

    1. Nyt olisi tarpeen jokin ”Eettiset journalisit ry”, joka perkaisi tätä scheissekasaa ja nostaisi esille väärinkäytöksiä.

      Myös JSN voisi toimia oma-aloitteisemmin.

  5. ”Haluan vain suojella.” Jos nyt hetki leikitään, että Neea on olemassa, eikö Anu Nahkama tuolla tekstiviestilausunnollaan vaaranna Neean yhä pahemmin? Jos Neean vanhemmille on tähän mennessä ollut epäselvää, onko kyse juuri heidän tytöstään, niin tuo varmistaa asian – tuskin Anu Nahkama kovin montaa Neeaa tuntee.

    Onneksi Neeaa ei taida olla olemassa. Muuten olisi todella oksettavaa, että Nahkama ei sano sanaakaan siitä, onko hän jotenkin varmistanut Neean turvallisuuden suhteessa tämän vanhempiin.

    1. Juuri näin. ”Neean” olemassaolo vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä.

  6. Eikö tässä asiassa nyt oleellista ole se, että näitä Neeoja on Suomi pullollaan, ja Komiat-lehti halusi nostaa tämän tärkeän asian esiin joulun alla? Oli teksti aito tai väärennös, ei sillä ole mielestäni väliä. Voin olla huono toimittaja, mutta tätä mieltä olen. Olisiko tämä ollut anteeksiannettavaa, jos teksti olisi julkaistu otsikon ”kolumni” alla, ei pääkirjoituksena? Sitäkö ajat takaa, kun puhut tämän tapauksen yhteydessä journalismista? Ei kai sinulle (tai kenellekään muulle) ryhdytä juurta jaksain selvittämään, mistä teksti on saatu, mikäli se on aito. Sehän on juuri sitä lähteen suojelemista, jota omassa tekstissäsi epäilet. En yhtään ihmettele, että keskustelun toinen osapuoli on ollu hämmentynyt ”hyökkäyksestäsi”: eihän siinä ole mitään järkeä!

    1. Kiitos kommentistasi. Et ilmeisesti ole journalismin asiantuntija.

      Jos toimituksella on lupa valehdella tärkeän asian vuoksi, missä menee raja? Saavatko he julkaista keksityn kirjeen, jos se auttaa hädänalaisia lapsia Afrikassa? Saavatko he julkaista keksityn kirjeen, jos se auttaa paikallisen poliitikon läpimenoa eduskuntaan?

      Sinun kannattaa tarkistaa journalistin ohjeet. Niissä todetaan seuraavaa:

      8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

      10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

      11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti

      Näitä ohjeita Komiat-lehti on rikkonut vakavasti. Toki he tarkoittivat hyvää, mutta tarkoitus ei saa pyhittää keinoja.

      http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

      1. Kyllä olen – olen opiskellut alasta itselleni ammatin ja toiminut siinä useita vuosia. Nythän me emme puhu journalistisesta artikkelista vaan pääkirjoituksesta, jonka on tarkoitus ottaa kantaa. Toimittajilla on oikeus asioiden esiintuomiseen myös osittain fiktiivisessä ulkoasussa vrt. kolumnit. Nythän tosin toimituksesta on kerrottu useampaan kertaan, että kirje on aito. Ja lähtökohtaisestihan on uskottava, että toimitus puhuu totta, kun muuta ei ole osoittaa. Tekstin taustalla voi olla paljon sellaista, mistä me emme tiedä: kirjehän voi olla alkoholismista parantuneesta perheestä etc. Sinulle tai kenellekään muulle ei kuulu selvittää sitä, keneltä kirje on peräisin, vrt. asianomaisten lähdesuoja. Olet vain päättänyt, että kirje ei ole aito, ja jaat tuomioita ehkä tarpeesta päteä? Oikea asia unohtuu, kun etsitään vain virheitä – perusteettomasti.

        1. Nyt todella alkaa epäilyttää, että olet mitään alan koulutusta saanut. Ei kolumni ole fiktiivinen juttutyyppi, vaan kantaaottava mielipiteellinen juttutyyppi, mutta faktat pitää siinäkin olla kohdallaan. Pakina on eri asia, mutta silloinkin se pitää olla selvästi erotettu uutisellisesta aineistossa.

          Katleenalle ja muillekin: ei journalismista ole mitään vikaa, mutta tällaisissa Komiat kaltaisissa julkaisuissa kyllä. Ei media ole yksi ja sama, vaan kannattaa vähän pohtia, mikä väline on kyseessä.

          1. Niin, tuossa Wikipedia-artikkelissakaan ei sanottu kolumnin olevan fiktiivinen juttutyyppi.

          2. Todellakin jos vetoat alan koulutukseen, niin vähä enemmän kuin wikipedia-artikkeliin viittaminen olisi suotavaa.
            Oman mielipiteen esittäminen kärkevästi on eri asia kuin valehtelu.

        2. Kerrottiinko teille siellä koulussa todella, että pääkirjoitus ei ole journalistinen artikkeli, johon pätisi journalismin etiikka?

        3. ”Joo, ei oo totta”, jos olet todella toimittaja, kerrotko oman nimesi sekä median, jossa työskentelet?

          Vai satutko olemaan Komiat-lehden avustaja?

    2. Minusta rehellisyys on tärkeää. Jos kirjettä väitetään aidoksi, sen aitoudella on väliä. Jos halutaan nostaa esiin tämä erittäin tärkeä asia taiteellisin keinoin, se on erittäin ok. Valehtelu ei edistä Neeojen asiaa. Lehti olisi voinut tilata vaikka kolumnin tai novellin joltain kirjailijalta ja pyytää kuvailemaan viinanhuuruista joulua lapsen silmin – olisi koskettanut ja valistanut varmasti. Ja rehellisin keinoin.

  7. Tulee ihan mieleen Enkeli-Elisa! Tietysti tätäkin voi perustella ”nomutku asia on tärkeä nii ei sillä oo välii onks tää totta vai ei”. Mutta kun on sillä.

    1. Missään ei ole osoitettu, että kirje ei ole aito. Ei edes tämän sivun blogisti, vaikka koettaa niin väittää. Lue vaikka hänen litteroimansa keskustelu toimituksen edustajan kanssa uudelleen, jos jäi epäselväksi. Miksi asiasta väännetään sellaista, jota se ei ole?

          1. Ne, jotka blogikirjoituksesta voi lukea. Oletko eri mieltä jostakin perustelujen kohdasta?

      1. Nimimerkki ”Joo, ei oo totta”:

        Komiat-lehden va. päätoimittaja tunnusti, että hän *ei ole tarkistanut kirjeen aitoutta*. Tämä on vakava virhe, jolla rikotaan journalistin ohjeita.

  8. Olette selvästikin yhteisesti päättäneet, että kirje on väärennös ja toimitus moraaliton.

    En ole vastaaottanut tarpeeksi kuusivuotiaitten kynäntuotteita, että olisi kykenevä kommentoimaan kirjeen autenttisuutta, mutta jos hetkeksi antautuisin ajatusleikkiin, että kirje olisikin aito ja kirjoittajan nimi muutettu lähdesuojan takia. Onko Neean (lukemattomien sellaisten) yksityisyys tai turvallisuus vaarassa? Yksityisyys uskottovasti ei, turvallisuus ehkä päivastoin (olettaen että lapsen viaton pyyntö joulupukille saa muutaman vanhemman vaihtamaan joulu glögin alkoholittomaan). Eikä toimitustakaan ole näin moraalin puutteesta moittiminen.

    Onko lehdistön maine suomessa niin musta, että se on syyllinen kunnes toisin todistetaan? Ehkä.
    Selvää on, että teistä jompi kumpi liikkuu harmaalla alueella, lukijakuntaa kalastellessa.

    ps. Monster-high oikeinkirjoitukseen viitataten, kohta kuusivuotias kummipoikani lähetti pukille joululahja toiveen: ”Munchkin Zombie” -korttipeli, oikein kirjoitettuna ja sähköpostilla 😉

    1. Heikki, jos kirjoittajan nimi olisi muutettu lähdesuojan vuoksi, minkä takia valenimi olisi kirjoitettu lapsen käsialaa matkimalla?

      Jos kirje olisi oikea, toimitus olisi poistanut siitä lapsen allekirjoituksen eikä yrittänyt teeskennellä lapsen käsialaa.

    2. Mielestäni toimitus on moraaliton joka tapauksessa riippumatta siitä onko
      kirje aito vai ei.

      Jos se on väärennös, niin toimitus on rikkonut journalismin etiikkaa pahasti. Lisäksi se on saattanut vaaraan kaikki kuusivuotiaat Neeat, joilla on väkivaltaiset alkoholistivanhemmat.

      Jos se on aito, niin toimittaja on saattanut vaaraan (muiden Neeojen ohella) avain varmasti nyt tunnistettavan tietyn Neean.

      Erityisti minua ällötti tämä vastaus:
      ”Kysymys: Eli te ette ottaneet huomioon lapsen yksityisyydensuojaa ja turvallisuusriskiä?
      Vastaus: Kaikessa on aina monta vaaraa. Tää asia on nyt niin tärkeä, että me otettiin riski.”

      Miten kukaan ihminen voi vastata noin?

  9. Hei Katleena,

    blogauksesi on mielestäni yltiödramaattinen, huomionhakuinen ja kehnolaatuinen. Väität, että kirjeen julkaiseminen aiheutti riskin lapsen terveydelle ja turvallisuudelle – miten ihmeessä? Neea on kuitenkin aika tavallinen nimi, eikä kirje siten paljasta lapsen todellista henkilöllisyyttä millään tavalla. Yleisönosastokirjeiden kirjoittajien taustoja tai identiteettejä ei muissakaan tapauksissa syynätä sen kummemmin, joten on vääristelevää nostaa yhtä kirjettä esiin julkeana laiminlyöntinä. Olen itsekin toimittaja, joten tiedän että näin se menee.

    1. Te toimittajat (tai osa teistä) teette kyllä parhaanne vähentääksenne ihmisten halukkuutta tilata lehtiä. En näe mitään syytä maksaa senttiäkään journalismista, jos sen normaalikäytännöt ovat tässä kommenttilaatikossa kuvatun kaltaisia.

    2. Näissä Katleenaa arvostelevissa kommenteissa on eräs mielenkiintoinen piirre. Kirjoittajat esittäytyvät toimittajiksi, mutta eivät kirjoita omalla nimellään.

      Kun argumentointi on Komiat-lehden päätoimittajan kaltaista, epäilevään mieleeni nousee ajatus: ehkäpä va. pt. on hädissään kehittänyt itselleen sivupersoonia, jotka pyrkivät paikkaamaan tilannetta, vaikka housuihin tuli jo.

      Hyvää työtä jälleen kerran, Katleena!

      Ja kaikille, niin ystäville kuin vatustajille, kauniille kuin rumille, hyville kuin pahoille, suurille kuin pienille, toivotus pienoinen:

      Hyvää Joulua!

      1. Olen samaa mieltä. Harvoin pääsee näkemään interwebeissä tällaista ärhäkän yksitotista eri mieltä olevien kannanottojen tulvaa.

      2. Satunnainen tarkkailija, kiitokset!

        Kysyn vielä verkkopalveluni teknisestä tuesta, pystymmekö jäljittämään kommentoijien IP-osoitetta. Olisipa mielenkiintoista, jos ne tulevat Komiat-lehden toimituksesta.

      3. Hauskaahan tässä on se fakta, joka kaikkien kommentoijien kannattaa muistaa, että Katleena pystyy helposti näkemään konehuoneen poikien avustuksella, mistä ip-osoitteesta kommentit on lähetetty. Hienotunteisuus- ja tietosuojasyistä nämä asiat jätetään kuitenkin yleensä julistamatta ellei jotain rikollista tapahdu. (Minäkin olen kirjoittanut toisella nimellä toisenlaisen kommentin.)

        1. Perhana, joku häiriö tapahtui tuossa ja näin ylläolevat kommentit vasta tietoviisailtuani. Anteeksi toisto.

    3. Outi, jos olet toimittaja, kerrotko koko nimesi sekä sen, missä lehdessä työskentelet?

      1. En tällä hetkellä työskentele lehdessä – ja jos työskentelisin niin en varmasti olisi Komiat-lehdessä.

        Enkä voi olla huomaamatta, että et vastaa esiin nostamiini asioihin, vaan käännät keskustelun kommentoijiin.

        1. Outi, kysyit sitä, miten kirjeen julkaiseminen vaarantaa Neean. Vastaus on selvä:

          Nahkala myönsi tuntevansa Neean henkilökohtaisesti. Siis myös Neean vanhemmat tunnistavat lapsensa ja itsensä kirjeestä. Niinpä pelkään pahoin, että Neeaa ei toruta lempeästi kirjeen kirjoittamisesta, vaan alkoholistivanhemmat kovistelevat häntä.

          Tosin väitän, että Neea ei ole todellinen henkilö. Nahkala ei taatusti ole niin typerä, että hän vaarantaisi lapsen turvallisuuden julkaisemalla hänen kirjeensä oikealla nimellä ja iällä lehdessä.

    4. Tunnistusta helpottaa:
      1. Melko tarkka maantieteellinen sijainti yhdistettynä nimeen ja ikään. Sijainnin näkee murteesta ja lehden kotikunnasta.
      2. Kirjeen lahjatoive (joka kertoo myös sen, ettei kirje ole vanha)
      3. Ikäisekseen erikoisen hyvä kirjoitustaito
      4. Alkoholisti kyllä tietää olevansa alkoholisti

      Tuolla yhdistelmällä ei erityisen montaa Neeaa Suomesta löydy.

      ”Yleisönosastokirjeiden kirjoittajien taustoja tai identiteettejä ei muissakaan tapauksissa syynätä sen kummemmin, joten on vääristelevää nostaa yhtä kirjettä esiin julkeana laiminlyöntinä. Olen itsekin toimittaja, joten tiedän että näin se menee.”

      Ei tämä ole mikään yleisönosastokirje, vaan alaikäisen ihmisen luottamuksellisesti päiväkodissa kirjoittama kirje. Tai ainakin sellaiseksi väitetty. Yleisönosastokirje kirjoitetaan julkaistavaksi. Luulisi toimittajan ymmärtävän eron.

  10. Ota nyt kuitenkin tuo tekstiviestikuvakaappaus pois, ennenkuin teet itsestäsi aivan pellen. Ensin vauhkoat vaahto suussa, että tässä nyt laitetaan pienen tytön turvallisuus alttiiksi, sitten itse tuolla kuvakaappauksella paljastat hyvinkin tarkkaan kenen lähipiirissä elävästä tytöstä puhutaan.

    Vai eikö eettiset seikat koske sinua, koska olet jo päättänyt että sen kirjeen kirjoitti joku aikuinen?

    1. Minä kyllä luulen, että jos nyt on niin että Neea on todellinen henkilö ja todellakin Komiatin päätoimittajan lähipiirissä, ei se lähipiiri tätä blogia lue.

      Jos tuo Komiatin päätoimittajan viesti pitää oikeasti paikkaansa, hänen ammattitaitonsa on kyllä aika heikko. Hän itse vastaa toisen median haastatteluun kertomalla arkaluonteisia tietoja asiasta EIKÄ EDES KIELLÄ NIIDEN JULKAISUA, vaikka media ensin kertoo ne aikovansa julkaista. No, paikallislehti ja ”va” päätoimittaja, mutta silti, hei haloo…

    2. Tuossa ei ole mitään epäeettistä, sillä tuo on va. päätoimittajan antama lausunto, jota hän itsekin kutsuu lausunnoksi. Se on siis tarkoitettukin julkaistavaksi. Kuvankaappauksella voi jopa osoittaa, että lausuntoa on lainattu sanasta sanaan, eikä sitä ole vääristelty.

      1. Juuri näin: lausunto on lausunto.

        Olen aivan varma, että ”Neea” ei ole todellinen hahmo, koska päätoimittaja on uskaltanut julkaista hänen nimensä.

        Kukaan viisas ihminen ei oikeasti julkaisisi lähipiiriinsä kuuluvan lapsen nimeä lehdessään, jos asiayhteys on tällainen.

    3. Käsitin itse tuosta kaappauksesta, että Komiat-lehden toimittaja nimenomaan halusi julkaista tuon oikaisunsa.

    1. Ilmeisesti kaikille ihmisille ei ole tärkeää se journalistin ohje, mikä vaatii erottamaan faktan ja fiktion toisistaan. Minulle se on tärkeää, koska itse käytän medioita yleensä nimenomaan tiedon lähteenä, jolloin fiktion sotkeminen faktaan sotkee tehokkaasti tiedonhakuani.

      Vähän sama kuin se, että toistaiseksi voin luottaa vaikkapa Hesarin kirjoittamaan artikkeliin enemmän kuin Wikipedian artikkeliin samasta aiheesta. Tällä hetkellä luottaisin Komiatin artikkeliin suurin piirtein yhtä paljon kuin Wikipediaan.

    2. Ville, lapun aitoudella on itse asiassa valtava merkitys.

      Sinun(kin) kannattaa tarkistaa journalistin ohjeet. Niissä todetaan seuraavaa:

      8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

      10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

      11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

      Näitä ohjeita Komiat-lehti on rikkonut vakavasti. He varmastikin tarkoittivat hyvää, mutta tarkoitus ei saa missään nimessä pyhittää keinoja.

      http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

  11. En ihmettelee enää lainkaan sitä että ”journalismin” nimissä kehitellään kaiken maailman tarinoita. Erittäin suurta ahdistusta ja hämmennystä aiheuttaa sen sijaan nämä ihmiset jotka puolustaa käytäntöä asian tärkeydellä. Vanhassa Neuvostoliitossa oli aikoinaan tehokas koneisto päättämässä siitä mitä pitää kirjoittaa ja kas, edes onnettomuuksia ei tapahtunut. Hienoa että joku jaksaa paljastaa tällaiset epäkohdat, on lopun alkua jos lehdistö alkaa tehtailla ”uutisia” oman mielensä mukaan.

    1. Ohikulkija, kiitos tuesta! Neuvostoliitto-vertauksesi oli hyvä: sielläkin tarkoitus pyhitti keinot ja totuuteen pyyhittiin kuraiset saappaat.

  12. 80-luvun Ankkalinassa Aku oli päätynyt toimittajaksi mutta uutisviikko oli hiljainen… Päätoimittaja vaati tuloksia ja Aku ryhtyi tehtailemaan uutisia. Menestystoimittaja paistatteli parrasvaloissa kunnes totuus paljastui ja seurauksena oli luonnollisesti potkut. Silloin tarina nauratti ja taisi sisältää pienen opetuksenkin. Nyt se on arkitodellisuutta mediassa ja asiaa jopa puolustellaan. Oi aikoja, oi tapoja.

  13. koko tätä diipa daapa _keskustelua ei olisi syntynyt eikä tätä olisi tarvinnut tällä tasolla käydä, jos alkujaan tekstistä olisi jätetty tyylikkäästi allekirjoitus pois, silloinhan teksti olisi ollut aidosti anonyymia luettavaa ja silti se olisi ollut hyvä pistos ihan samoihin sydämiin ja mieliin – kiitos ja näkemiin!

  14. Asia on tärkeä, Kovin monen lapsen tilanne on juuri tuollainen. Minusta, sillä onko viesti aito, ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä. Enkä nyt jaksa sitäkään ymmärtää, että tässä nyt kenenkään terveyttä tai turvallisuutta vaarannetaan. Tuskinpa tässä nyt lasta viestin takia pahoinpidellään tai jopa tapetaan!

    Paljon pahempana pidän Seiskan, Hymyn ja iltapäivälehtien kirjoittelua,
    niissä kun useimmiten kohde nimetään ja ilmiselvästi kirjoituksen tarkoituksena on kohun aikaansaaminen, sekä myynnin kasvattaminen.
    Kyllä näillä kirjoituksilla paljon enemmän pahaa aikaan saadaan!

    Turhanpäiväistä kohun nostattamista tämäkin, paljon tärkeämpia asioita
    luulisi kirjoittajalla lehdistöstä löytyvän.

    1. Jouko, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!

      Itse asiassa kirjeen aitoudella on valtava merkitys. Tämän tietää jokainen journalisti.

      Journalistin ohjeissa sanotaan seuraavaa:

      8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

      10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

      11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

      Näitä ohjeita Komiat-lehti on rikkonut eittämättä. Toimittaja varmastikin tarkoitti hyvää, mutta tarkoitus ei saa missään nimessä pyhittää keinoja.

      http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

      1. ”Näitä ohjeita Komiat-lehti on rikkonut eittämättä. Toimittaja varmastikin tarkoitti hyvää, mutta tarkoitus ei saa missään nimessä pyhittää keinoja.”

        Eipä mennä asioiden edelle.
        Aluksi epäilit ettei pääkirjoitus mahdollisesti ole totta, nyt olet siirtynyt vaiheeseen että se ei ole totta. Onko Komia-lehden va.päätoimittaja vahvistanut asian että tämä on täysin puhdas vedätys?
        Epäilen vahvasti ettei ole.

        Surullista jos tämäkin asia pitää katsoa oikeuden kautta, olipa lopputulema minkälainen tahansa.

        Henkilökohtaisesti toivotan kaikille rauhallista Joulua! Nauttikaa oikeasti läheisimpienne seurasta.

        1. Ilkka, päätoimittaja myönsi, että hän ei ole tarkistanut kirjeen aitoutta. Se on jo rike sinänsä.

          Lisäksi koska päätoimittaja sanoi tuntevansa Neean henkilökohtaisesti, nimi on ilmeisesti keksitty. Tämä tarkoittaa, että vähintään osa viestistä on väärennetty.

          1. Totta ettei hän ehkä ole tarkistanut juuri tämän viestin aitoutta, mutta toisaalta jos tuntee tapauksen henkilökohtaisesti niin ei ole myöskään perustetta olettaa kirjeen olevan väärennös.

            ”10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.”

            Toisaalta mikäli tällainen kirje on olemassa mutta se on refactoroitu ja kirjoittajan nimi on muutettu tunnistettavuuden estämiseksi, ei tällaista toimitaa voida pitää kohdan 11 vastaisena.

            ”11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.”

            Ja tällöin täyttyy myös kohdan 8 vaatimukset

            ”8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”

            Eli yhteenvetona, mikäli tällainen kirje on olemassa, vaikkakaan se ei olisi pääkirjoituksessa esillä ollut, niin silloinhan tämä on hyvää journalismia.
            Nyt on heitetty epäilys kirjeen olemassa olosta. Sittemmin epäilys on muuttunut todeksi ja tätä totuutta puolustetaan viimeiseen asti.

            Missä mentiin metsään?

          2. Metsään mentiin siinä, ettei muuntelusta kerrottu. Jos esimerkiksi haastateltavan nimi on muutettu, siinä on jutun yhteydessä maininta.

          3. Minna, osuit naulan kantaan. Toimituksen pitää aina kertoa, jos haastateltavan nimi on muutettu. Tässä tapauksessa ilmeisesti koko kirje oli uusiksi kirjoitettu.

          4. Kevyestippä vedät johtopäätöksiä, ”ilmeisesti keksitty” ja sen perusteella ”osa viestistä on väärennetty”. Arvauksesta syntyi fakta ihan tosta vain.
            Toisekseen, mikä pisti silmään oli puheet väkivaltaisista alkoholisteista. Missä tämä on näytetty toteen ? Ei arvauksia kiitos, vain faktoja joita peräänkuulutetaan täällä…

            Toimittajat muuten saattavat työnsä puolesta ”tuntea” hyvinkin suuren joukon ihmisiä joista osa ei välttämättä tunnista tuntevansa ko. toimittajaa.

  15. Samaa mieltä blogistin kanssa.
    Asia on tärkeä, eikä sen tärkeyttä olisi vähentänyt lainkaan, vaikka va. pt. olisi myöntänyt heti, että kyseessä on fiktiivinen kirjoitus. Nyt liikuttavalta jutulta putosi pohja. Todella ikävä temppu niille, jotka kertovat ihan oikeista tapauksista.

  16. Voihan kukkahattutäti. Eiköhän tän kirjeen pointtina ollu tuoda esille, että kaikilla lapsilla ei ole kaikki asiat hyvin ja täten muistuttaa ihmisiä ja vanhempia siitä, miten käyttäytyvät kasvavien lapsiensa seurassa. Tuoda ja muistuttaa siitä JOULURAUHASTA sellaisille vanhemmille, jotka käyttäytyy ku apinat lapsiensa edessä.

    Tälläset asiat pitää aina vääntää rautalangasta ihmisille jotka on syntyny se kultalusikka poikittain perseessä.

    Piti sitten tälläsestäkin asiasta kirjottaa tällästä p*skaa jolla saisi vähän huomioh*orattua itteään lisää esille.

    Anteeksi avautumiseni. Mutta rupes vaan v*tuttamaan tämä.

    1. Miksi sinua sitten se noin paljon vaivaa, jos minä, blogisti ja monet muut haluavat seurata totuudenmukaista uutisointia? Jos joku tekaisee puhuttelevan feikin, hieno juttu, mutta feikki pysyy feikkinä.

      Jos tarkoitus pyhittää keinot, vähitellen kaikki keinot tulevat käyttöön ja sallituksi ihan käyttäjän itsensä harkinnan mukaan. Tekstisi perusteella on pääteltävissä, että olet anarkian kannalla, minä en.

    2. F, yleensä en salli ala-arvoista kieltä blogissani, mutta muut keskustelijat ehtivät jo vastata kommenttiisi.

      Jatkossa pidä huoli siitä, että käytät asiallista kieltä.

      1. Jouduin valitettavasti poistamaan tästä ”F”:n kommentin, koska hän jatkoi ala-arvoisen kielen käyttämistä.

        1. ”ala-arvoisen”

          Sitä kutsutaan suomenkieleksi, niin uskomattomalta kuin se sinustu tuntuukin.

          Kirjota vaikka seuraavaa blogiisisi kuinka kirosajen käyttö kiellettäisiin eikä ihmiset saisi mielestäsi tuoda teksteissä tunnetta esille.

          Vaikutat ihmiseltä, kenenkanssa on turha keskustella yhtään mistään aiheesta.

  17. Millä ihmeen tavalla sen oletun Neean turvallisuus on tuon julkaisun myötä vaarantunut? Mieti sitten myös niiden lasten turvallisuutta, jotka joutuvat viemään kouluaineitaan vanhemmilleen luettavaksi.

    1. Jos Neea on olemassa ja oikea ihminen, hänen kirjeensä on taatusti päätynyt myös Neean vanhempien silmiin.

      Voit olla varma, että kaljaa juovat ja tappelevat vanhemmat eivät keskustele asiasta Neean kanssa kovinkaan kauniisti.

      (Onneksi kirje on mitä todennäköisimmin väärennös, joten varsinaista akuuttia hätää ei ole.)

      1. ”Voit olla varma, että kaljaa juovat ja tappelevat vanhemmat eivät keskustele asiasta Neean kanssa kovinkaan kauniisti.”

        Mihin tietoon tämä väite perustuu?

        1. Se on mitä ilmeisimmin päätelmä.

          Myös lehden toimittaja myönsi haastattelussa, että kirjeen julkaisussa oli juuri tähän liittyvä riski: ”Eli te ette ottaneet huomioon lapsen yksityisyydensuojaa ja turvallisuusriskiä? Kaikessa on aina monta vaaraa. Tää asia on nyt niin tärkeä, että me otettiin riski.”

          Ja toimittajahan kertoi myöhemmin itse tuntevansa tuon tapauksen. Jos hän olisi tiennyt, ettei tuollaista riskiä ole, niin hän olisi varmasti sen tuossa haastattelussa kertonut. Vai mitä?

          1. Mihin siis tämä päätelmä perustuu? Keskenään kaljoittelevat ja riitelevät vanhemmat automaattisesti kohtelevat lapsiaan samalla tavalla?

          2. T-J, jos vanhemmat tappelevat ja juovat liikaa, on varsin todennäköistä, että he kohdistavat saman käytöksen lapsiin.

      2. Hmm. Ilmeisesti siis on täysin mahdotonta, että Pohjalainen toimittaja tuntisi ainuttakaan ihmistä tai heidän sukulaisiaan maakuntarajojen ulkopuolelta?

        Eli vaihtoehto 3: tyttö on täysin toiselta puolelta Suomenmaata ja julkaisu oli täten ihan turvallista ja perusteltua on 100% suljettu pois?

        Sinuahan tarvittaisiin keskusrikospoliisissa, he tuhraavat nimittäin tutkintoihin aivan liikaa aikaa! Paljon helpommin sujuisi puhtaasti näin deduktion pohjalta.

        1. Nimimerkki ”Jaa-a”, toki Neea voi olla muualtakin.

          Päätoimitajan sijainen sanoi kuitenkin tuntevansa lapsen henkilökohtaisesti. Silloinhan myös lapsi ja tämän perhe tuntevat päätoimittajan.

          Niinpä kun juttu on levinnyt mediassa – ja asuipa Neean perhe missä tahansa – Neea on todennäköisesti joutunut kovistelun kohteeksi. (Jos siis hän on oikeasti olemassa.)

    2. Mikäli lapsen vanhemmat ovat väkivaltaisia ja tunnistavat oman lapsensa kirjeen. Tuossa haastattelussahan lehden toimittaja jopa myönsi mahdollisen riskin, mutta hänen mukaansa tarkoitus pyhittää keinot.

      Eli tällä logiikalla: mikäli joissakin perheissä vanhemmat eivät nyt juo alkoholia, niin sillä ei ole väliä mitä Neealle tapahtuu.

      En tiedä miten kouluaineet tähän liittyvät. Ainakaan minun aineitani ei julkaistu paikallislehden pääkirjoituksen tilalla. Lisäksi tiesin, että joku muu kuin joulupukki saattaa ne lukea.

      Koko asiaan olisi ollut helppo ratkaisi: nimen sensurointi. Kirje on tuskin aito, koska nimeä ei sensuroitu. Itseäni lähinnä huolestuttaisi muiden kuusivuotiaiden Neeojen turvallisuus, vaikka riski onkin pieni. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että alkoholistin logiikka ja äkkipikaisuus on arvaamaton. Siinä unohtuu äkkiä lapsen ikäkin.

  18. Katleena, ja kaikki muutkin alan ammattilaiset. Ymmärrän täysin kantanne ammatillisesta näkökulmasta median rehellisyyden tärkeydestä. Tahdon kuitenkin esittää oman mielipiteeni ei-ammattilaisen näkökulmasta, sillä sitähän me suuri osa ihmisistä olemme. Vaikkakin elämme pitkälti sen tiedon varassa, joka medialta tulee, ja sen pitää toki olla oikeaa, on syytä miettiä seuraavaa.

    Mitä ajattelisit, jos oma lapsesi joutuisi väkivaltarikoksen uhriksi, ja tekijä saisi ns.fyysistä opetusta kolmannelta osapuolelta? Vaikka kolmas osapuoli teki väärin, tuomitsisitko hänet siltä seisomalta etkä kokisi mitään kiitollisuutta häntä kohtaan? HUOM! Kyse on omasta lapsestasi. Tietysti toivoisit että tekijä joutuisi oikeuden eteen, mutta jos näin ei kävisikään, ja omankäden oikeuden toteuttaja puolustaisi lastasi, ottaisitko näin vahvasti kantaa tapaukseen?

    Vaikuttamisen keinoissa olet itse mestari, ja tiedät sen, että aina pelkkä faktapohjainen artikkeli ei välttämättä riitä herättämään ihmiset ajatuksia. Joskus siihen toimii paremmin joku toinen keino, tässä tapauksessa (oikea tai väärä) lapsen kirjoittama kirje. Lopputulos on kuitenkin se, että ihmiset ovat alkaneet ajattelemaan asiaa, ja avanneet silmänsä. Hyvä. Ehkä siis myös joku niistä perheistä, joissa tilanne on sellainen että lapsen Joulu ei ole parhaasta päästä.

    Onko Neea vaarassa kirjeen vuoksi? Jos perheessä tilanne on tuo, kun kirjeessä mainitaa, niin todennäköisesti Neea on vaarassa jokaikinen päivä. Tämä kirje tuskin muuttaa mitään. Sen sijaan, Neean naapuritalon ihmiset ehkä kirjeen ansiosta puuttuvat asiaan. Jokatapauksessa, olet itse isolla näyvyydellä edesauttanut sitä, että kirjeestä on tullut julkisempi. Tekeekö se Neean kovistelusta todennäköisempää?

    Kuten mainitsin, olen ei-ammattilainen ja tämä on vain minun mielipiteeni. Jos kuitenkin kirjeen ansiosta yksikin lapsi saa paremman Joulun, on mielestäni kirje oikeutettu. Oli se sitten väärä tai ei. Myös median rehellisyydestä voidaan keskustella ja aihe on todella tärkeä, mutta onko tämä hyvään tarkoitukseen tehty kirje oikea paikka siihen, vai voitaisiinko tästä aiheesta kirjoittaa totuudenmukainen, virallinen ja kuiva artikkeli, jonka pohjalta asiaa lähdettäisiin puimaan?

    Mukavaa Joulun odotusta kaikille.

    Tomi

    1. Ei tuo artikkeli sinänsä olekaan ongelma ja siitä voi seurata paljon hyvää. Ongelma on siinä, että artikkelin fiktiivisyyttä ei myönnetä, mistä puolestaan voi seurata paljon pahaa. Tämä asettaa koko Komiat-lehden uskottavuuden kyseenalaiseksi.

      Tästä eteenpäin ko. lehteä silmäillessäni oletan, että toimitus toimii ”tarkoitus pyhittää keinot” -periaatteen mukaisesti eli totuus jää ideologian uhriksi. Journalistin ohjeet on luotu mm. tällaisissa tilanteissa tasapainoilua varten ja ne ovat hyödyllisiä.

      1. Voitaisiinko hetkeksi painaa jarrua ja miettiä, jaellaanko tässä tuomioita a) oikeasta asiasta, b) oikeaan aikaan ja c) oikeilla perusteilla? Muista en tiedä, mutta minua se kiinnostaa.
        Kukaan luotettava taho ei vielä toistaiseksi ole pystynyt sanomaan mitään varmaa kirjeen totuusarvosta, vaikka epäilys aitoudesta on vahva. Epäilys ei riitä. Toimitus näyttää olevan sillä kannalla, että Neea on todellinen henkilö ja vielä se joka väittää olevansa eli Neea, 6-v. Se ei tietenkään todista mitään. Kumpaankaan suuntaan.
        Niin kauan kuin totuusarvosta ei ole varmuutta on (ainakin minusta) paljon relevantimpaa keskustella siitä, onko oikein julkaista tällaista. Onko tämä kirje ylipäänsä julkaistavissa sellaisena kuin se on julkaistu? Jos on, saako yksilön uhrata, koska asia on tärkeä?
        6-vuotias lapsi ei osaa arvioida tekojensa seurauksia tällaisessa mittakaavassa, joten on aikuisten tehtävä arvioida seurauksia hänen puolestaan. Jos Neea, 6-v., on olemassa, toimitus on tehnyt virhearvion. Ei voida varmuudella sanoa, aiheutuuko kirjeen julkaisemisesta vaaraa. Sen arvioimista ei voi jättää kirjoittajalle, jos hän on Neea, 6-v. Vain aikuinen ja täysivaltainen henkilö voi ottaa vastuun kirjoituksistaan. Jos on olemassa edes pieni mahdollisuus, että lapsen turvallisuus vaaraantuu, pitäisi kirjoitus jättää julkaisematta tai julkaista ilman minkäänlaisia tunnistetietoja. Vaara on olemassa tässä tapauksessa jo sillä perusteella, jos kirje on 6-vuotiaan Neean kirjoittama.
        Jos Neea, 6-v., on mielikuvitushenkilö tai vaikka Pertti 36-v., toimitus on myös tehnyt virhearvion. Fiktiivisenkin tekstin voi sanomalehdessä julkaista, mutta se pitää tehdä lukijoille selväksi. Muu on valehtelua.
        Kummassakin tapauksessa voidaan iskeä journalistin ohjeet ja etiikka pöytään ja alkaa jaella tuomioita. Mutta minusta sillä, mistä tuomioita jaetaan ja millä perustein, on myös merkitystä.

        1. Sarita, hyvin puhuttu.

          Jos Neea on aito ihminen, hänen viestiään ei olisi saanut julkaista. Kirje saattaa aiheuttaa Neealle vakavia ongelmia vanhempiensa kanssa.

          Jos Neea ei ole aito, toimitus on rikkonut journalistin ohjeita ja uskotellut lukijoilleen, että fiktiivinen taho on todellinen.

    2. Tomi, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini!

      Jos tarkoitus pyhittää keinot ja jos tärkeistä asioista saa valehdella, mihin vedät rajan?

      Onko OK julkaista väärennetty kirje, jossa vanhus arvostelee jonkin tietyn vanhainkodin palvelua? Entä onko OK julkaista väärennetty kirje, jossa mustamaalataan kotikunnan pahinta vastustajajoukkuetta jääkiekon junnuliigassa? Mihin asetat rajan siitä, mikä on ”tärkeä asia”?

      Onko todella mielestäsi kaikkein oleellisinta se, että tärkeästä asiasta nousee keskustelu? Vai olisiko ollut jokin muu keino, jolla keskustelun voi nostattaa ilman valeita?

      1. Jos kyse on lapsen elämästä, niin siihen vedän rajan. Kun kaikki olisikin niin mustavalkoista, mutta kun ei ole. Oikeudessakaan ei ole ”pakettiratkaisuja” vaan jokainen case raktaistaan tilanteen mukaan. En siis osaa vastata tuohon, mikä milloinkin on niin tärkeä asia.

        Keskustelun voisi toki nostattaa ilman valheita, mutta mikä olisi tehokas keino siihen? Olisiko totuudenmukainen artikkeli saanut huomiota esim. sosiaalisessa mediassa? Ja kuka sanoo, että kirje on valhetta? En voi todistaa että se ei ole, mutta sinäkään et voi todistaa, tai ainakaan vielä et ole todistanut, että kirje on valhetta.

        1. Tehokas keino olisi ollut pyytää haastatteluja esimerkiksi turvakotien työntekijöiltä eri puolilta Suomea. Tai pyytää näkemyksiä auttavien puhelinten päivystävältä henkilökunnalta.

          Totuus puree paremmin kuin valhe.

          1. Ymmärrän ja olen samaa mieltä. Mutta edelleen, eihän kyseessä ole valhe kunnes toisin todistetaan.

      2. Kun kerran tunnet Journalistin ohjeet niin hyvin, tiedät varmasti myös vastineoikeuden eli ohjeiden kohdan 21. Kysymyksesi Tomille on siis asiaton. Vai tunnetko Journalistin ohjeista vain ne, jotka sopivat omaan tarkoitukseesi?

        Itse Komiat-lehden lukijana olen toisen lukijan kanssa samaa mieltä siitä, että kyseinen pääkirjoitus oli erinomainen. Kyseessä on toimitus, joka tekee erinomaista lehteä suurella sydämellä ja kykenee kolmen toimittajan voimin pesemään esimerkiksi maakuntalehti-Ilkan mennen tullen.

    3. ”Jokatapauksessa, olet itse isolla näyvyydellä edesauttanut sitä, että kirjeestä on tullut julkisempi.”

      Yhtään väheksymättä tämän blogin näkyvyyttä sanoisin, että Iltasanomien uutisointi ja Facebook-kampanja on jo hoitanut tämän näkyvyysasian.

      ”Onko Neea vaarassa kirjeen vuoksi? Jos perheessä tilanne on tuo, kun kirjeessä mainitaa, niin todennäköisesti Neea on vaarassa jokaikinen päivä. Tämä kirje tuskin muuttaa mitään. Sen sijaan, Neean naapuritalon ihmiset ehkä kirjeen ansiosta puuttuvat asiaan.”

      Mikäli tällainen tilanne on ollut päiväkodin ja toimittajan tiedossa, niin Suomessa on kyllä ihan toimivat keinot asian järjestämiseen. Mitään mainoskampanjaa ei olisi tarvinnut tehdä mahdollisesti oikean lapsen kustannuksella.

      On huomattavasti todennäköisempää, että vanhemmat tunnistavat kirjeen kuin naapurit. Mikäli naapurit tuntisivat naapurin tytön niin hyvin, että tunnistaisivat tuon kirjeen perusteella, ei tuo ongelmakaan olisi varmasti heille tuntematon.

      Eiköhän jokainen kerta, kun lasta löydään tai muuten kohdellaan huonosti ole liikaa. On siis melkoista ihmisarvon väheksymistä sanoa, että kirje tuskin muuttaa mitään.

      1. Kimmo82, voin vahvistaa diplomaattisen arviosi: tätä blogia luetaan todellakin paljon vähemmän kuin Iltasanomia. 😀

    4. Kun puhutaan avuntarpeesta, eettisyydestä ja ylipäätään oikeasta ja väärästä, niin on myös pohdittava, milloin jokin hyvä tarkoitus on tärkeämpi kuin totuus. Jos toimittaja lavastaa kuvan Syyrian lasten kohtalosta, onko asia ok, kun kerran tavoitteena on hyvä tarkoitus? Jos epäilet, että naapurit pahoinpitelevät lapsiaan, onko ok lavastaa kuva, jossa näin tapahtuu ja lähettää se lastensuojeluun? Missä asioissa voimme valehdella, kun meillä on hyvä tarkoitus ja se valhe voi mahdollisesti auttaa jotakuta?

      Minä avaisin ongelmaa enemmänkin toista kautta. Voiko sen hyvän tarkoituksen toteuttaa rehellisesti? Voiko asian tehdä toisin ilman selvää valhetta, lavastusta tms?

      Neean kirjeen sanoma on tärkeä. Kirjeen olisi voinut julkaista ilmoittamalla, että olemme tämän saaneet, emmekä tiedä sen todenmukaisuutta, mutta julkaisemme sen, koska pidämme asiaa todella tärkeänä. Mitä menetettäisiin rehellisyydellä? Lukeeko kirjeen harvempi ihminen? Eikö viesti mene perille? Tarvitseeko hankalan aiheen esiintuominen valhetta, jotta se ymmärretään?

  19. Valehteleminen on rumaa, ja totuus pitää aina kertoa. Näin joulun alla, toimittajien pitäisi ehdottomasti korjata kaikille lapsille se maailman suurin huijaus; joulupukkia ei ole olemassa. Vai mitä Katleena?

    1. Jokainen voi tehdä tuon päätöksen aivan itse.

      Kun aikuinen kertoo lapselleen sadun, se on satu. Kun lehti kertoo lukijoilleen sadun, sitä kutsutaan valehteluksi.

      1. Eli lapsille saa valehdella, mutta aikuisille ei? Miksei toimittajat puutu moraalinvartijoina tähän joulupukkihuijaukseen? Uutisissa esiintyy joulupukki joka vuosi. Onko lasten ihmisarvo jotenkin alempi, kun heitä ei suojele valheilta kukaan?

  20. Pimiää: lapset eivät varmasti kirjoita ja vie luettavaksi sellaisia kouluaineita, joista pelkäävät seuraavan rangaistuksia :/ Ei lapset ihan tyhmiä ole.

    Mutta varsinaisesta aiheesta olen bloggaajan kanssa samaa mieltä: saman erittäin tärkeän viestin olisi saanut perille niinkin, että tilanne ei vaikuttaisi nyt niin epäilyttävältä kuin vaikuttaa.

  21. Ei hitto, ei kestäny hermot lukea noita kommentteja edes puoliväliin.. Tässä asiassa ei oo nyt mitään väliä onko kirje aito vai ei, vaan itse asia ratkaisee, joka on hyvinkin todellinen monen ”Neean” kohdalla.. Ja juuri tälläset Katleenat kaikista pahiten kusee näiden neeojen muroihin turhalla pätemisen tarpeellaan ja kukkahattutätimäisellä pilkun viilaamisella. Tää nyt on ihan sama asa ku uutisten loppukevennyksessä näytettävä Joulupukin matkaan lähtö Korvatunturilta.. Siitä saat seuraavaksi bloggailla, soitella Maikkarin toimitukselta todisteita onko Joulupukkia oikeesti olemassa ja pahottaa lasten mieliä, jos sulla vielä riittää pelihousuja revittäväksi.. Iloista Joulua ja koittakaahan vähän löysätä sitä pipoa!!

    1. Näitä kommenttaja lukiessa ei voi kun todeta että tämä kansa kyllä ansaitsee fiktiiviset uutisensa ja keksityt pelotteensa. Kädet vain kyynärpäitä myöten ristiin ettei tällaiset ”toimittajat” ja heidän puolustajansa päätä samaan hengenvetoon alkaa tehtailemaan uutisia politiikasta, uskonnosta tai muista kaikkiin vaikuttavista asioista. Aamen.

    2. ”Kristus”, kiitos kommentistasi! Yleensä en salli blogissani asiatonta kieltä, mutta toinen keskustelija ehti jo vastata kommenttiisi.

      Jatkossa pidä huoli, että käytät asiallista kieltä.

      Mitä tulee väitteeseesi, tutustupa journalistin ohjeisiin. Niissä kielletään yksiselitteisesti lähteiden keksiminen ja toisaalta vaaditaan lähteiden tarkastamista.

      Itse olen sitä mieltä, että paras tapa saada tärkeä asia esille, on totuus. Ei vale.

      1. Mielestäni ”Kristuksen” kommntti ei ollut asiaton. Se tiivisti hyvin omankin mielipiteeni, ehkä hieman ironiaakin lainaten.
        Alkuperäisessä tekstissä ei ollut viitattu yhteenkään tunnistettavaan henkilöön. Kirje oli selvästi käsitettävissä kommentiksi tärkeään asiaan, ja vieläpä nasevassa muodossa, jonka usea ihminen todella huomioi. Esitystavassa oli lainailtu mainostyyliä. Mainoksen kontekstissa kukaan ei kirjeen todenperäisyyttä olisi kyseenalaistanutkaan.
        Mielestäni on tärkeää, että journalistit toimivat yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaan. Faktat on tutkittava tarkkaan, erityisesti jos juttu saattaa todella vaikuttaa yhden tai useamman ihmisen elämään.
        Tämän kirjeen osalta (näissäkin kommenteissa käyty) keskustelu on kuitenkin saanut naurettavat mittasuhteet. Siihen kai ”Kristuskin” viittasi joulupukkikommenteillaan.
        Maailmasta löytyy huutavia vääryyksiä, joiden esille tuominen voi olla ansiokas ja maailmaa parantava teko. Omasta mielestäni tämän kirjeen aitouden tai epäaitouden ”paljastaminen” ei nyt auta juuri ketään.

        1. Normilukija, tässä blogissa lasken ”kusta”-sanan alatyyliseksi. Sitä ilman selviää hyvin.

    3. ”ja kukkahattutätimäisellä pilkun viilaamisella”
      Tämä lausahdus kiinnitti huomion. Ainakin ennen vanhaan kukkahattutädillä tarkoitettiin tiukkapipoista moraalinvartijaa joka työnsi nenänsä toisten asioihin ja nuhteli esimerkiksi vanhempia siitä, että nämä kasvattivat lastaan väärin tai että lapsi sai huonon esimerkin. Eivätkö siis tässä asiassa nimenomaan alkoholia käyttäviä vanhempia sormella osoittelevat ole juuri niitä kukkahattutätejä? Toki koska olemme kaikki samaa mieltä siitä, että rauhallinen ja päihteetön joulu on lapselle hyvä asia, niin jokaisessa meissä on kukkahattutätimäisiä ominaisuuksia. Ei siinä ole mitään väärää. Mutta varmaankin nimimerkin ”Kristus” kannattaa etsiä käyttöönsä paremmin tilanteeseen sopivia pilkkanimiä, niin ei tee itseään aivan niin naurettavaksi kuin nyt.

  22. En jaksa ymmärtää näitä ”asia tärkeä, saa valehdella”-kommentteja. Lehdistön perustehtävä on mahdollisimman objektiivinen tiedonvälitys eikä sepittää henkilötarinoita tukeakseen omia agendojaan, olivat ne sitten kuinka jaloja tahansa.

    Ja pitkässä juoksussa näistä enkeli-Elisoista ja Neeoista koituu enemmän haittaa asioille kuin hyötyä. Ihmiset alkavat suhtautua asioihin aina skeptisemmin ja mitä vähemmän uskot aitouteen, sitä vähemmän olet valmis toimimaan muutoksen puolesta.

  23. Eiköhän asian avain löydy tuosta vastauksen kohdasta ”ja miltä vuodelta”. Otaksun, että Neea on nyt täysikäinen nainen, asia on aikanaan käsitelty, ja toimittaja voi näin ollen julkaista kirjeen aiheuttamatta vaaraa Neealle. On siis olemassa myös vaihtoehto 3.

        1. Ja sattuneesta syystä lelukauppoja kolunneena sanoisin, ettei niitä juuri näkynyt vielä viime joulun alla.

      1. Totta, brändi näyttää olevan syntynyt vuonna 2007. Joka tapauksessa asian avain löytynee juuri tuosta saamastasi vastauksesta, että kirje ei välttämättä ole tämänvuotinen. Asia on voitu käydä läpi Neean ja vanhempien kanssa. Lupa julkaisullekin on ehkä saatu lähdesuojan ehdolla.

        Se, että lapsi osaa kirjoittaa siististi 6-vuotiaana vaikka vanhemmat riitelevät ja juovat kaljaa, on kyllä ihan normaalia. Niin kovasti kuin Suomessa lapsia tasapäistetäänkin, he kuitenkin kehittyvät kukin omassa tahdissaan.

        1. Jos ulkomaalainen konsepti on luotu 2007 ja julkistettu 2010, on melko epätodennäköistä, että lelu päätyisi suomalaisen lapsen toivomuskirjeeseen ennen vuotta 2010. Pikemminkin tämmöiset jutut tulevat Suomeen pienellä viiveellä.

  24. Hei, hyvä kirjoitus. Va. päätoimittaja ei selvästi osannut varautua tällaiseen tenttaukseen.

    Kuten jo keskustelussa on aiemmin todettu, tästä tulee vahvasti mieleen Enkeli-Elisan tapaus, jossa kirjailijan mielestä tarkoitus pyhitti keinot ja fiktiota sai esittää faktana ”asian tärkeyden” vuoksi. Journalismiin moinen ilmaisu ei kuulu.

    Tietenkin on surullista, että sinänsä tärkeä asia jää (jälleen kerran) unohduksiin kirjeen aitouden herättäessä enemmän keskustelua, mutta sellaista sattuu. Odotan, että JSN ottaisi asian käsiteltäväkseen.

  25. Kiitos Katleena jälleen hienosta selvitystyöstä! Kirje oli jo alunalkaen aivan ilmiselvä väärennös. 6-vuotiaan, kirjoitustaitoisen tytön äitinä näen kirjeestä kilometrin päähän, että kyseessä on aikuisen tekemä, lapsen kirjoitusta tökerösti jäljittelevä raittiusintoilu- ja valistuspläjäys. Va. päätoimittajan kommentit kuulostavat kovin paljon samanhenkisiltä, kuin Enkeli-Elisa-vakuuttelut tässä jokin aika sitten. Vaikka sisältö sinänsä onkin monelle lapselle todellisuutta, tällaisella tavalla asiaa ei missään nimessä pidä yrittää tuoda esiin. Suomessa ollaan tottuneita siihen, että journalisteihin voi luottaa, ja kyseenalaistaminen jää välillä valitettavan vähälle. Näköjään aina vaan enemmän ja enemmän sitä kuitenkin tarvittaisiin.

    1. Kiitos tsemppauksesta! Myös minun mielestäni aihe on tärkeä, mutta Komiat-lehti vesitti sen hämärillä metodeillaan.

  26. On huomioitava, että täytyyhän kirjeen olla keksitty, sillä Komiat-lehden levikkialueella Kauhavalla, Etelä-Pohjanmaan ytimessä ei tietenkään voi olla ryyppääviä vanhempia, ainoastaan hurskaita totuudenpuhujia…

    Laajemminkin on kiinnitettävä huomiota paikallislehtien moraaliin. Varmaankaan ei Kauhavalla (neljä kuntaa yhdistyi vuonna 2009), mutta monissa muissa kunnissa ilmestyvien lehtien toimitukset, varsinkin päätoimittajat vääristelevät totuutta itse keksityillä tilastoillaan jne., kun pelkäävät ”kitukuntansa” ja sitä kautta jostakin ihmeen syystä oman lehtensäkin lakkaavan lähitulevaisuudessa.

  27. Jos lähtökohtaisesti pitää uskoa, että toimitus puhuu totta, silloinhan voitaisiin kehitellä hyvän tarkoituksen nimissä yhtä sun toista ja vedota aina lähdesuojaan. ”Pakkohan tän on olla totta, se on lehdessä…”

    Kuten Hesarin työpaikkakiusaamisjutussa, jossa haastateltavat olivat revitty ulkomaisesta blogitekstistä ja suomalaistettu luoden mielikuva, että juttu olisi tositapahtumaa.

    Jos jätetään harmaita alueita ja kysymysmerkkejä, on riski, että kaikki nimettömät haastattelut menettävät uskottavuutensa.
    ”Jahas, tässä joku Pekka (nimi muutettu) kertoo [aseta ongelma x]. Ei varmaan ole oikea henkilö.”

    Missä tosiaan menee yleisen hyvän ja subjektiivisten intressien raja?

    Mikäli heillä on alkuperäinen kirje ja ovat tehneet siitä dramatisoidun version lehteen, sen olisi voinut suoraan laittaa kuvatekstin yhteyteen. Silloin noudatettaisiin ainakin sitä velvollisuutta, että vedetään rajaa toden ja fiktion välille.

    Ja eihän tässä olla ”suoraan päätetty” kirjettä fiktioksi vaan aiemmin on listattu ihan perusteltuja olettamuksia episodille. Jos kyseessä kuitenkin on niin, että Kortesuo on luonut kohun väkisin, voiko senkin perustella myös hyvällä tarkoituksella eli sillä, miten totta journalistisen sisällön pitää olla? Tervettä keskusteluahan tämä sinänsä on.

    Ja eikö tällainen pääkirjoitus ole muka kohun luomista väkisin?

  28. Tehokas tapa opettaa pulliaisille mediakriittisyyttä. Hyvää työtä, Katleena!

  29. Tämä Neea-tapaus tuo elävästi mieleen muka lasten nimissä lehden yleisönosastoon lähetetyt kirjoitukset kyläkoulujen puolesta. Yleensä takana ovat kylälle muuttaneet parempiosaiset vanhemmat, joiden lasten koulumatka saattaisi pidentyä 100 metristä jopa 2-3 kilometriin…

    Itse poikasena olisin aikoinaan ollut ikionnellinen, jos olisi ilmoitettu koulun lopettamisesta 🙂

  30. Joulupukista valehtelu on eri asia. Kaikki aikuiset tietävät, ettei Joulupukkia ole olemassa. Lapsille kerrotaan sitten, kun kerrotaan.
    Joulupukki on eri asia, kun sanomalehden aikuisille syöttämä tarkoitushakuinen valehtelu, vaikka kuinka olisi hyvät aikeet.

    The road to hell is paved with good intentions.

    Itse inhoan epärehellisyyttä ja valehtelua, vaikkakin olen siihen itsekin sortunut joissain tilanteissa.

    1. Jos journalistit ottavat sen linjan, että valheita ei kerrota, vaikka niiden vaikutus on positiivinen, niin linja pitää olla sitten loppuun asti. Lapsille valehdellan joka vuosi tästä asiasta jopa uutisissa. Kuvitellaan tilanne, että eskarilaiset olisivat tutustumassa johonkin lehtitaloon, ja kysyvät journalistilta tämän työaikana: ” Onko joulupukkia olemassa?” Katleenan ja muiden vahtikoirien mukaan, toimittajan on kerrottava totuus ja vain totuus. Muuten on aika valikoivaa tämä elämääkin tärkeämpi linjaus totuudessa pysymisestä.

      1. Olet oikeassa. Mielestäni sinun pitäisi tehdä joulupukkihuijauksesta valitus julkisen sanan neuvostolle.

        Mutta tosissaan.

        Ensinnäkin toimittaja voisi aivan mainiosti kertoa lapsille, että joulupukki on olemassa. Meidän kulttuurissamme jopa oletettaisiin, että hän toimii niin. Se on vakiintunut ja hyväksyttävä tapa. Samalla tavalla journalismin etiikka on vakiintunut tapa toimia.

        Kun lapsille kerrotaan uutisissa tuo mainitsemasi vale joulupukista, voivat vanhemmat halutessaan tuon valheen oikaista, koska on yleisessä tiedossa, että se on vale.

        Tämä ei kuitenkaan päde tässä tapauksessa. Päinvastoin lehden toimitus on antanut varsin kirjavia vastauksia siitä, onko kirje oikea vai ei ja tunteeko toimittaja kirjoittajan vai ei. Juuri kukaan ei tiedä onko kyseessä vale vai ei.

        Ehkä jos keksisit jonkin paremman olkinuken, niin väitteesi saisi paremman pohjan?

        1. Käytin joulupukkivertausta siksi, että jos halutaan esittää sankaria, ja perustella toimintaa toimittajan eettisillä säännöillä (ks. kommentit ylempänä), niin pitää logiikan pelata loppuun asti. Edelleen, miksi lapsille saa valehdella, mutta aikuisille ei? Miksi vanhemmat saavat päättää, joutuuko lapsi valehtelun kohteeksi? Mistä tiedät, ettei lapsi halua kuulla totuutta? Onko lapsen ihmisarvo totuuteen nähden alempi, kuin aikuisen?

          Jos blogikirjoituksen pointti on se, että totuus on tärkeämpää kuin mikään muu, niin se ei voi olla valikoivaa, ei edes joulupukkiasiassa. Olkinukeista en tiedä, mutta pohja lähtee nimen omaan siitä, kun ensin perustellaan asioita jotenkin, mutta kohta sillä ei toisessa asianyhteydessä olekaan merkitystä.

          Itse en ole toimittaja, vaan työskentelen lasten parissa. Olen lyhyehkön (n. 7 vuoden) urani aikana ehtinyt nähdä monta kohtaloa. Minua ärsyttää se, että paskantärkeät aikuiset ottavat elämässään asiaksi pahoittaa mielensä joka asiasta, jopa lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Tässä on kyse juuri siitä. Nämä moraalihaukat tuntevat tärkeämmäksi oman egon pönkittämisen virheiden löytämisestä, kuin sen, mistä tässä kirjeessä on kyse. He haluavat sankareina suojella aikuisia pahoittamasta mieltään silläkin uhalla, että joku lapsi voi oikeasti saada paremman joulun.

          1. Joulupukkivertaus vain sattuu olemaan aika poikkeuksellinen tapaus. Siinä kirjoittaja/kertoja tietää käytännössä koko lukija/kuulijakunnan tietävän, että kirjoitetaan/kerrotaan keksitystä hahmosta. Ero on melkoinen siihen, että tällä hetkellä mahdollisesti vain toimittaja tietää totuuden.

            Mikäli kaikissa asioissa voisimme aina luottaa siihen, että lukijat tietäisivät totuuden uutisten sisällöstä huolimatta, ei journalistin etiikalla olisi tietenkään mitään merkitystä. Näin ei kuitenkaan ole. Meillä täytyy olla mahdollisuus luottaa siihen, että tiedämme faktan olevan faktaa, jos se esitetään mediassa tietyssä muodossa. Tällaiset tapaukset vievät pohjan tältä luottamukselta. Joulupukki ei sitä tee.

            Vaatimuksesi siitä, että toimittajan eettiset säännöt pitäisi päteä myös joulupukista kertomiseen onkin lähinnä lapsellinen. Olkinukke pahimmasta päästä.

            Jos tässä on jonkun kustannuksella toimittu, niin Neea-nimisten kuusivuotiaiden tyttöjen ja heidän vanhempiensa kustannuksella. Jos toimittajalla olisi ollut yhtään pelisilmää, hän olisi sensuroinut nimen – oli kirje oikea tai ei. Huonoa journalismia, ei voi mitään.

            Kahden lapsen isänä toivon, että mahdollisimman pian selvitetään miten tuollainen päiväkodissa kirjoitettu kirje olisi voinut päätyä toimittajalle julkaistavaksi. Toimenpiteitä se ehdottomasti vaati, mutta kirjeen julkaisu ei niihin toimenpiteisiin lukeudu.

          2. Tuosta kiusallisesta Joulupukkiin liittyvästä kysymyksestä pääsee helposti eteenpäin vastaamalla että en tiedä mutta monet ihmiset vaikuttavat uskovan häneen. Näin toimin myös oman lapseni kohdalla koska minusta lapselle valehteleminen on vähintäänkin yhtä vahingollista kuin aikuiselle valehtelu.

  31. Toivon, että paikalliset lastensuojeluviranomaiset joka tapauksessa selvittävät asian, koska on kuitenkin olemassa se pieni mahdollisuus, että Neea onkin olemassa. Tai itse asiassahan heillä on jopa velvollisuus selvittää asiaa.

    Opiskelen sosiaalityötä ja olen tehnyt lastensuojelua ja mietin, kumpi menee juridisesti edelle, lähdesuoja vai lapsen etu. Lastensuojelulla on oikeus saada salassapidettävää tietoa muilta viranomaisilta, mutta entä journalisteilta? Onko jollain tietoa tai kokemusta aiheesta?

    1. Selvisihän se tietysti itsekin lakeja lukemalla. Journalistilla on mahdollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus salassapidon estämättä (Lastensuojelulaki 25§ 2mom.), mutta ei velvollisuutta antaa tietoja (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 20§).

      Mitä mieltä olette journalistit? Missä menee omalla kohdallanne lastensuojeluilmoituksen tekemisen raja?

        1. Sossu, kiitos kommentistasi! Kommentteja on tullut niin valtavasti, että en valitettavasti ole ehtinyt vastata kaikkiin. 🙁

          Kysymyksesi oli sen verran vaikea, että en pysty vastaamaan siihen. Omalla maalaisjärjelläni ajattelen, että jokaisella aikuisella on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos tilanne vaikuttaa siltä.

          Parempi on tehdä yksi turha ilmoitus kuin jättää tarpeellinen tekemättä.

  32. Hyvä kirjoitus!

    Itseäni ihmetyttää kommentteja lukiessa, miten vähättelevästi ”hyvää tarkoittavan” faktana kirjoitetun fiktion ongelmiin suhtaudutaan. Enkeli-Elisankin tapauksessa kuuli sangen usein sanottavan, ettei Elisan todenperäisyydellä ole väliä, sillä ongelma on olemassa. Tämä siitäkin huolimatta, että jutussa kerrottiin tutkimusnäytöstä, jonka mukaan romantisoitu itsemurhajournalismi voi lisätä nuorten itsemurhien määrää.

    Journalismin opiskelijan hatunnosto blogisi hienoa työtä kohtaan.

    1. Mertsi, lämpimät kiitokset!

      Luulen, että isoimmat kiukustumiset syntyvät, koska ihminen ei halua tulla huijatuksi. Kun ihminen huomaa, että häntä on huijattu, hän syyttää mieluummin jobinpostin tuojaa kuin huijaajaa.

      1. Moni ei kai sentään koe tulleensa huijatuksi. Eihän lapun julkaiseminen poissulje asian hoitamista henkilökohtaisen keskustelun keinoin ja tarvittaessa viranomaisteitse. Minusta huijausta epäilevät vaikuttavat yllättävän halukkailta näkemään ympärillään uhkia ja petosta. Mitäänhän ei ole todistettu suuntaan taikka toiseen.

        1. Niin silloin hän valehtelee jos se ei sitä ole. Ihan sama kuinka hyvä asia on taustalla, mutta valheellisen romantisoinnin käyttäminen ihmisten tunteiden herättämiseksi on säälittävää. Voin vain ihmetellä miten jengi surkuhupaisan Enkeli-Elisan jälkeen voivat vielä puolustella tämänkaltaista heräte journalismia. Näyttää erittäin todennäköisesti siltä että juttu on toimittajan tekele ja hätäinen keino saada lisää lukijakuntaa. Tärkeistä asioista kuuluu ja pitää puhua mutta silloin kun se tehdään fiktiivisin keinoin kosiskelemaan ihmisten tunteita niin se tulee myös mainita. Aivan surkea suoritus Komiat lehdeltä ja jatkaa Enkeli-Elisan surkuhupaisaa linjaa. Hyvä Katleena, jatka samaan malliin!

          1. Ymmärrän kyllä käsitteen valehtelu, mutta en ymmärrä, miten toimittajan voidaan näillä tiedoin katsoa valehtelevan. Jos Neealla on vähän parempi käsiala ja oikeinkirjoitustaito kuin 99 prosentilla lukijoiden muksuista, sekö todistaa kirjeen väärennökseksi?

          2. Toimittaja myönsi tuntevansa Neean henkilökohtaisesti. Silloin meille jää kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat ovat epäeettistä toimintaa:

            a) Kirje on aito, jolloin toimittaja on paljastanut Neean nimen. Hän on samalla vaarantanut Neean yksityisyyden ja turvallisuuden ja rikkonut lähdesuojaa.

            b) Kirje on väärennetty, eikä ”Neean” nimi oikeasti ole Neea. Silloin taas on rikottu journalistin ohjeiden kohtaa 11.

          3. Tosin kohdan a) mukaisessa tilanteessa, jossa kirje on julkaistu hyvässä yhteisymmärryksessä Neean ja Neean vanhempien kanssa, ei ole tapahtunut epäeettistä toimintaa. Vai tarkoittaako lähdesuoja tänään sitä, ettei kukaan saa esiintyä lehdessä omalla nimellään?

          4. Uskotko vilpittömästi, että jos Neea on oikea ihminen, Neean vanhemmat ovat tukeneet julkaisua?

          5. Totuus tässä asiassa ei varmastikaan ole minun uskostani kiinni. Mutta vastaus kysymykseesi on miksei. On olemassa ihmisiä, jotka oppivat virheistään, mikä taitaa jollakin tasolla olla sinunkin blogisi teema.

    2. ..olisi voinut kirjoittaa fiktiona eikä faktana. Yht äkkiä tarkoitus pyhittää keinon miten stooreja saa kirjoittaa. Jos tarkoitus on hyvä niin kaiken saa esittää valheellisena tositarinana. Jos taas tarkoitus ei ole hyvä niin sen täytyy perustua pelkkään faktatietoon. Oikeesti ihmiset älkää viitsikö olla noin laamoja että se on ok että teitä huijataan ja että journalismi saa lähteä lipsumaan näin huolestuttavaan suuntaan.

      1. Olet aivan oikeassa. Fiktio on fiktiota, mutta journalismi on journalismia. Jos nämä sekoitetaan, kohta voimme tehdä myös tieteellisestä tutkimuksesta kuvitteellista.

  33. Kiitos kirjoituksesta, mielestäni juttu ei mitenkään anna ymmärtää olevansa totta sen enempää kuin vaikkapa pakina tai pääkirjoitus. Eiväthän lapset varmaan tuossakaan lehdessä pääkirjoituksia kirjoita? Journalistin ohjeet eivät kai säätele toimituksen valehtelua silloin kun toimittajaa haastatellaan muuhun lehteen? Eli ei tässä sen kummempaa kai, osa ei tunnista kirjotuksen lajia ja romantisoi asian. Olisi hauskaa tietää mitä mieltä nämä ihmiset ovat enkelielisasta, ilmeisesti sekin on edelleen totta tai silläkään ei ole väliä? Yhdyn kirjoittajaan, joka kauhisteli miten kukaan voi sanoa noi riskinotosta lapsen suhteen, kuten toimittaja sulle sanoi!

  34. Kiitos Katleena hyvästä työstä.

    Itse koen, että valheellisen tunneherättelyn tuottaminen on pitkällä juoksulla erittäin pahasta. Vaikka se olisi tehty ”hyvää tarkoittaen”. Itse kahden pienen lapsen isänä menin aivan 6-0 edelliseen ”Enkeli-Elisa” huijaukseen. Koulukiusaaminen kun on omien lapsien ja heidän ystäviensäkin vuoksi huolestuttava asia. Tiedän, että vastaavia asioita varmasti tapahtuu oikeastikkin, mutta minua tämä tapaus alkoi myöhemmin kalvamaan.
    Olin tyytyväisenä liittynyt kannatusryhmään ja jakanut sitä vielä profiilissani. Huijatuksi tulemisen jälkeen etäännyin koko koulukiusaamisasiasta ja tänä päivänä olen huomattavasti vähemmän empaattinen koko aiheelle. Maailmassa kun on kaltaiselle pienelle ihmiselle aivan tarpeeksi muitakin epäkohtia ja tämä koulukiusaaminen on ”Enkeli-Elisan” jälkeen lähinnä herättänyt hieman häpeällistä vastenmielisyyttä koko aiheeseen.

    1. Olet aivan oikeassa. Jos sallimme valehtelun ja vääristelyn aina kun ”tarkoitus on hyvä”, olemme vaarallisella tiellä.

  35. Millä ihmeen oikeudella olet Katleena jo alkanut julistamaan, että kirje on aivan varmasti väärennös? Milloin epäilyistä siirryttiin absoluuttiseen totuuteen? Mistä voit asian niin varmaksi tietää, että nyt jo julkisesti julistat päätoimittajan sijaisen valehtelijaksi? Kyllä, on totta, että kirje herättää epäilyksiä, mutta toisaalta et ole itsekään pystynyt esittämään mitään aukottomia todisteita väärennöksestä. Luulisi ammattilaisen olevan varovainen sanankäänteissään…

    Kummastuttaa myös tuo hyökkäävä tapa, millä olet lähtenyt asioista ottamaan selvää. Aivan kuin olisit ensin päättänyt, että kirje on väärennös ja sen jälkeen lähdit ristiretkelle. Kun lukee litteroidun keskustelun, en yhtään ihmettele, jos Nahkala on ollut hiukan hölmistynyt vastauksissaan. Miksi Neea olisi yhtäkkiä vaarassa joutua pahoinpidellyksi? Ymmärrän millä asialla olet, kun huutelet journalismin eettisyyden perään, mutta kyllä sinunkin toiminnasta aika outo kuva jää. Olisikohan niin, että oma viestintäsikin on hiukan epäonnistunut ja siinä olisi peiliin katsomisen paikka.

    1. Anomuumi, päätoimittajan sijainen myönsi, että hän jätti lähteen tarkistamatta. Hän siis rikkoi journalistin ohjeita (kohta 10).

      Lisäksi päätoimittajan sijainen kertoi tuntevansa Neean ”läheisesti”. Kirjeen julkaisemisella hän siis joko a) vaarantaa lähipiiriinsä kuuluvan lapsen turvallisuuden ja yksityisyyden tai b) on väärentänyt kirjeen ja lapsen allekirjoituksen.

      Itse uskon jälkimmäiseen selitykseen.

      Jos Komiat-lehdellä ei ole mitään salattavaa, se voisi tulla ulos ja kertoa kirjeen taustat.

      Aamulehden haastattelema tutkija sanoo, että kirje on poikkeuksellisen hyvä 6-vuotiaan kirjoittamaksi: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194784439885/artikkeli/tutkija+neean+kirjeen+kirjoittaja+on+6-vuotiaaksi+taitava.html

      Paikallinen päiväkotien johtaja sanoo, että kirje ei ole heiltä: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/pienen-tyton-kirje-ei-peraisin-kauhavan-paivakodeista/1281944

      1. Lainaus:”Lisäksi päätoimittajan sijainen kertoi tuntevansa Neean ”läheisesti”. Kirjeen julkaisemisella hän siis joko a) vaarantaa lähipiiriinsä kuuluvan lapsen turvallisuuden ja yksityisyyden tai b) on väärentänyt kirjeen ja lapsen allekirjoituksen.”

        Mulle tuli mieleen sellainenkin vaihtoehto C) että Neean vanhemmat ovat toimittajan tuttuja ja antaneet itse kirjeen toimituksen käyttöön?

        Miksei voisi olla?

        On taatusti olemassa perheitä, joissa vanhemmat itse määrittävät alkoholin käyttönsä sivistyneeksi kohtuukäytöksi, mutta joissa lapset siitä kuitenkin kärsii. Otetaan vaan pari kaljaa tässä, mutta sitten tulee helposti sanottua pahasti puolisolleen pikkusievässä ja lapset kärsii… ehkä tuollaisen kirjeen lukeminen saisi aikaan pienen piston sydämessä, ottaisi ehkä asian puheeksi ystävänkin kanssa, joka ehdottaisi että kuinkas jos julkaistaan ko kirje meidän lehdessä? Ehkä lapsen uudelleen kirjoittamana ja ”nimimerkin” Neea suojissa?

        Silloin ei ole a) Neea vaarassa eikä b) juttu valhetta

    2. Amomuumi, kuten tiedät, absoluuttisia totuuksia on maailmassa hyvin vähän. Rikostuomiotkin julistetaan epäilyjen perusteella. Kun todennäköisyyksiä on tarpeeksi paljon, voidaan epäilty tuomita vaikka murhasta ilman silminnäköijöitä, tunnustusta ja sormenjälkiä.

      Tämän kirjeen epäaitoudesta puhuu itse kirje sekä vt pt:n vastaus. Uuups, yhtäkkiä hän muistikin, että hän tietää kirjeen tekijän. Vilkaisu peiliin taisi parantaa muistin.

  36. Kuka oikeastaan tässä rikkoo hyvää journalistista tapaa, Komiat-lehti vai Katleena, joka näyttävästi asiaa hämmentää?

    Komiat haluaa herättää meidät huomaamaan tärkeää aihetta. Kirjeen ulkoasun julkaisu puolestaan oli Katleenan oman pätemisen osoitukseksi.

    Ainakaan Katleena ei ansaitse julkisuutta, jota kalastelee…

    1. Kaitsu, vastaus kysymykseesi on selvä: Komiat rikkoo journalistin ohjeita.

      Journalistin ohjeet eivät itse asiassa edes sido bloggaajaa, mutta noudatan niitä silti parhaani mukaan.

    2. ”Komiat haluaa herättää meidät huomaamaan tärkeää aihetta.”

      Ja mitä siitä on seurannut, tästä huomionherättämisestä? Vino pino voivottelua Ilta-Sanomissa uutiskommenteissa tähän tyyliin: ”voi voi, itku tulee”, ”voi Neea-parkaa, toivon sinulle silti rauhallista Joulua!” ym. vastaavaa. Jutut, joiden sanotaan herättelevän tai nostavan tärkeän asian esiin, eivät useinkaan tee muuta kuin ”herättävät” ja ”nostavat aiheen esiin”.

      Ja sitten kun kaikki tämä tehdään vielä valheellisin keinoin, on lopputulema kaikkea muuta kuin komiaa katsottavaa.

      1. Miten se olisi ”kaikkea muuta kuin komiaa katsottavaa”? Vanhempien riitely ja alkoholin nauttiminen pilaavat lapsen joulun. Tämän asian esiin nostaminen on esimerkillistä ja suoraselkäistä toimintaa.

        Tämä ”tutkiva blogisti” on se, joka vie keskustelua parhaansa mukaan sivuraiteelle.

        1. Kaitsu, toimit melko arveluttavalla tavalla, kun määrittelet minut lainausmerkein ja itse esiinnyt nimimerkillä. Jatkossa toivon sinulta rakentavampaa suhtautumista.

          Komiat-lehti nosti esiin tärkeän asian, mutta se käytti epäeettisiä keinoja. Onko mielestäsi OK, jos journalisti ei tarkista lähteittensä aitoutta?

  37. Yksi huomio tässä minun mielestä on jäänyt vähemmälle. Kirjeen sisältö on sinänsä hyvä ja tärkeä. Lapset ansaitsevat turvallisen kodin, jossa ei tarvitse pelätä. Mutta.. jos tämä kirje on tekaistu ”herättämään keskustelua”, niin se olisi ehdottomasti mainittava toimittajien taholta.

    Kuvitelkaapa pohjanmaalta (vai mistäs tämä lehti olikaan?) jotain pienempää yhteisöä, jossa eräillä vanhemmilla on 6-vuotias Neea tyttö. Vaikka kotona olisi kaikki kunnossa, niin saavatko tästä nämä syyttömät vanhemmat vihaa ja paheksuntaa osakseen? Naapureiden, päiväkotituttujen yms. katseet varmasti kiinnittyvät seuraavan kerran vähän toisella tavalla.

    1. UusiAnonyymi, hyvä huomio. Tästä pahimmillaan kärsii jokaisen kuusivuotiaan Neean perhe, joka joskus käy kaupassa ostamassa olutta.

      1. Niin just. Ei tuollaisen (mahdollisesti lapsen kirjoittaman) kirjeen perusteella voi vetää kovin paljon johtopäätöksiä mistään. Jos asia vaikka olisikin totta niin julkaiseminen voi olla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä – siis vanhempien yksityiselämään liittyen.

      2. höpöhöpö. Jokaisen kuusivuotiaan Neea-tytön vanhemman pitääkin tuntea pisto sydämessään ostaessaan olutta. Niin pitää kyllä Peppi-tytön vanhemman ja Niko-pojan, Juuson isän tai äidin.
        Siitähän tässä oli koko ajan kysymys.

  38. Tässä tapauksessa kyse ei ole siitä, onko vanhempien alkoholismi tärkeä aihe keskusteltavaksi. Tottakai on.

    Kyse on siitä, miten toimittajat saavat tehdä työtään. Komiat-lehdessä on toimittu molemmissa tapauksessa väärin:

    a) Jos kirje on aito, lehti on vaarantanut lapsen yksityisyyden ja turvallisuuden. Lehti ei näytä olevan asiasta edes pahoillaan: ”Tää asia on nyt niin tärkeä, että me otettiin riski.”

    b) Jos kirje on väärennös, lehti on valehdellut lukijoilleen. Valehtelua ei ollut kirjeen julkaisu, vaan se, että kirjettä väitettiin jälkeenpäin aidoksi.

  39. Kirjeessä joulupukille oli kieltämättä tärkeä sanoma, mutta kyseenalaistan tuollaisten julkaisun näin pienen kaupungin paikallislehdessä. Jos se on aito, on liian helppoa löytää ao., eikä se todellakaan tuo hyvää tullessaan. Täällä kun kaikki ”tuntee jonkun” joka ainakin ”tietää varmuudella” kuka ja kenen poikia tai likkoja nämä henkilöt ovat. Osuu ja uppoaa varmaan useisiin. Ikävä juttu kun joutuu juoruilujen ja ikävien katseiden kohteeksi.
    Sitä paitsi epäilen vahvasti, että tämän kaltaisista elämänsä ongelmista kärsivät ihmiset lukevat näitä ”ohjeita” lehdistä ja netistä mitä saa tehdä ja mitä ei. Tämmöinen palvelee aivan muuta ryhmää, näitä juoruilijoita.
    Jos tällaisten asioiden korjaaminen onnistuisi oikeasti tällä tavalla niin helpolla mentäis. Tuli todella ikävä fiilis, koska oletin sen olevan aito kun sen luin. Ei näissä saisi näin toimia.

  40. Hieman nimimatematiikkaa:

    Neea syntynyt 2000-09: 1641 kpl
    http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1

    Neeoja on siis tasaisella vauhdilla nimetty 164 per vuosi. Suomessa on tämän mukaan aika tarkkaan 160 kpl 6-vuotiasta Neeaa koko maassa.

    Murteellinen ilmaisu ”kaliaa” eikä ”kaljaa” antaa ymmärtää Neean olevan nimenomaan Etelä-Pohjanmaalta.

    Kun koko Etelä-Pohjanmaalla on vajaat 200 000 ihmistä (3,8 % suomalaisista), niin tasaisella vauhdilla 6-v. Neeoja on maakunnassa noin 6 kpl.

    Jos juttu on totta, niin Neean ja hänen vanhempiensa yksityisyys on vaarannettu aivan täysin.

  41. Hei Katleena!

    Kun eilen näin tuon Komiat-lehden pääkirjoituksen, pidin sitä itsekin keksittynä. Mutta ei sillä ole väliä.
    Eikö lehden pääkirjoituksen, ja korostan sanaa pääkirjoitus, ole kertoa lukijoille lehden linja? Eikö pääkirjoituksissa aina heijastu sen kirjoittajan, eli lehden mielipide?
    Tämä oli minulle pääkirjoitus, lehden kanta johonkin asiaan. Ja sitä paitsi se oli helkkarin hyvä sellainen. Lyhyt, ytimekäs ja asian selvästi kertova.
    Siitä teki vielä mainiomman pääkirjoituksen se, että se oli ladottu tavallisuudesta poikkevallla tyylillä. Ja mikä siinä oli parasta, niin se oli se, että tämän pääkirjoituksen luki varmasti jokainen lehden lukija.
    Tulin vasta nyt blogiisi, joten en ole ehtinyt tutustua, montako pääkirjoitusta olet tuominnut journalistin ohjeiden vastaiseksi, mutta monta pitäisi olla, koska ne pääkirjoitukset ovat mielipiteitä.
    Se mikä ihmetyttää on tuon vt. päätoimittajan vastaukset. Ok, voi olla että hän on valehdellut joko sinulle tai Ilta-Sanomille. Mutta onko haastateltavan puhuttava totta? Varsinkin jos hän on toimittaja.
    Eli minä suorastaan onnittelen Komiat-lehden pääkirjoittajaa jos tuo on toimituksen tekele. Se on varmasti 50 vuoteen luetuin pääkirjoitus tässä maassa.

    1. Lukijoiden saaminen ei saa olla lehden perustehtävä. Lehden perustehtävä on välittää tietoa ja kertoa totuus.

      Tässä asiassa Komiat-lehti on toiminut epäeettisesti.

      Pääkirjoitus ei ole kaunokirjallinen tuotos, vaan sekin on journalistista tekstiä, johon pitää soveltaa journalistin ohjeita.

      1. Pääkirjoitus on lehden linja, vai eikö ole?
        Muutoinhan kun joku talouslehti kertoo pääkirjoituksessaan, että 20 prosentin palkka-ale on pakko totetuttaa tai Suomi ei selviä ja samaan aikaan tulipalokommmunisti kirjoittaa, että palkkojen alennus ajaa Suomen tuhoon on, niin eivät ne voi olla molemmat totta. Ja tätä kuitenkin näkee koko ajan, siis niissä pääkirjoituksissa, joita kukaan ei lue. Eikä niitä silti haukuta kumpaakaan valehtelusta, kuin korkeintaan toistensa pääkirjoituksissa, joita siis ei kukaan lue, paitsi ne, joiden tehtävänä on laatia ”Muista lehdistä” palstoja niille samoille sivuille.
        Mutta tuon pääkirjoituksen luki. Ja asian ymmärsi moni.
        Ja se on pointti. Jos tuo olisi julkaistu siinä viereisellä sivulla juttuna, olisin 100 % samaa mieltä kanssasi. Nyt en ole. Siksi koska se oli pääkirjoitus. Erikoisella tavalla toteuttu, mutta silti pääkirjoitus.

        1. Valitsemasi esimerkki on kehno. Nämä ovat talouspolitiikan kolikon kaksi eri puolta, erilaisia keinoja, joilla periaatteessa pyritään samaan lopputulokseen. Talouspolitiikassa, kuten muussakin politiikassa, on äärimmäisen harvoin sellaisia tilanteita, jolloin tosimaailman tilanne voi johtaa vain yhteen oikeaan ratkaisuun. Henkilökohtaisten, tai lehden, arvojen pohjalta valitsemme kantamme siihen ja argumentoimme oman kantamme puolesta. Tässä keskustelussa kumpikaan ei voi syyttää toista valehtelijaksi, koska eri puolten argumentit harvoin ovat samoja. Jos molemmat argumentoisivat, että heidän ratkaisunsa lisää suoraan työn tarjontaa Suomessa, niin silloin toinen osapuoli valehtelisi tai olisi ymmärtänyt jotakin väärin (tai hypännyt seurausten ketjussa muutaman askeleen yli ja unohtanut mainita asiasta). Molemmat jättävät koko ajan kommentoimatta niitä asioita, jotka puoltavat toista näkökantaa ja keskittyvät kommentoimaan niitä, joita toisen näkemyksen toteuttaminen heikentää ja joita kirjoittaja pitää vähemmän tärkeinä. Poliittinen argumentaatio yleensä perustuu faktoihin, mutta ihan yhtälailla myös faktojen valikoimiseen. Siinä missä mainitsemasi tulipalokommari on huolissaan yksittäisten ihmisten toimeentulosta, ohittaa mainitsemasi talouslehti yksittäiset ihmiskohtalot ja keskittyy kansantalouden tunnuslukuihin.

          Sen sijaan, jos jompikumpi puoli esimerkiksi keksii tilastoja tai panee sanoja ”haastateltujen” asiantuntijoiden suuhun, toimitaan epäeettisesti. Se taas on se keissi, josta tässä on kyse.

          1. Hyvä Joonas,
            Miksi pääkirjoitusta ei olisi saanut totetuttaa tuolla tavoin? Saada se näyttämään lapsen kirjoitukselta?
            Miksi pääkirjoitusta, lehden mielipidettä, ei voi kirjoittaa lyhyesti ja tavalla joka ihmiset saa lukemaan sen.
            Minä kun olen katsonut niitä lähteita, joissa tämä kirjoitus on ollut, niin mikään ei viittaa muuhun kuin siihen, että se on tuollaisena julkaistu lehden pääkirjoituspaikalla.
            Olisihan sen voinut kirjoittaa monellakin eri tavalla, mutta tuossa ”lapsen kirjeessä” oli upeasti tiivistetty se, mitä kirjoituksella haluttiin sanoa.
            Se ei ollut uutinen, vaan lehden kanta johonkin asiaan. Onko se lehden kanta kirjoitettava siten, ettei kukaaan pahastu?

          2. En ole tietääkseni sanonut, että itse tyylissä tai ideassa olisi mitään vikaa. Päinvastoin, pidän tällaista formaattia mielenkiintoisena ja toimivana ideana. Hyvätkin ideat voi kuitenkin mokata toteutuksessa. Jos lehti olisi alusta asti esimerkiksi jättänyt allekirjoituksen pois (tai vaihtanut tilalle jonkin yleispätevän allekirjoituksen, kuten ”Suomen lapset” tai ”Komiat-lehden toimitus”) ja siten näyttänyt kaikille heti alusta asti, että tämä ei ole kenenkään tietyn lapsen kirjoitus, vaan toimituksen valitsema tehokeino tuoda tärkeä asia esille tavalla, joka kiinnittää lukijan huomion, ei tässä olisi mitään aihetta kohuun.

            Tässä on kyse siitä, että toimittajilla on tietty eettinen koodisto, jonka rikkomisesta ammattikunta sisäisesti myös sanktioi. Kortesuo on täällä useasti näyttänyt ne kohdat, joita eettisistä säännöistä on rikottu, riippuen siitä, miten tarina on todellisuudessa mennyt. Kun pääkirjoituksessa lehti ilmaisee kantaansa, niin pääkirjoituksessa tulisi silloin puhua lehden omilla sanoilla eikä suinkaan laittaa sanoja kuvitteellisenkaan kuusivuotiaan Neean suuhun. Jos joku lehden pääkirjoituksessa laittaisi minun sanoikseni jotakin sellaista, mitä en ole sanonut, niin pahastuisin varmasti.

            Tässä on kyse myös kuluttajansuojasta. En usko, että kukaan tilaa sanomalehteä siksi, että voisi lukea sieltä moraalisesti arveluttavilla tavoilla hankittuja juttuja tai suorastaan keksittyjä asioita.

          3. Joonas, allekirjoitan teesisi täysin.

            Toivottavasti kukaan ei tosissaan halua lukea lehtiä, joiden journalistiset tavoitteet ovat klikkauksissa eivätkä totuudessa.

  42. No, niin. Nytkö sitten kaikista Neea nimisistä päiväkoti lapsista lähtee lastensuojeluun varmuuden varaksi ilmoitus? Voi että mikä sotku ja kurjuus. Hyvää joulua vaan, kumpa siinä ei olisi ollut sitä nimeä.

  43. Ihmeen tunteella ihmiset suhtautuvat tähän kirjeeseen. Sokea Reettakin näkee sen aikuisen kirjoittamaksi. Kaiken lisäksi se on tylsä ja kliseinen. Joka vuosi tätä ”anna lapselle päihteetön joulu, se on paras lahja”- jargonia media suoltaa. Sinänsä pointti on oikea, mutta tällainen ”tarkoitus pyhittää keinot”-liirumlaarum vesittää koko ajatuksen ja ärsyttää niitä ihmisiä, jotka vielä totuuteen ja rehellisyyteen tässä maailmassa uskovat.

    Toimittajat eivät vissiin täysin ymmärrä, että ihmiset lukevat mediaa paremmin kuin ennen Internet-aikaa. Esimerkiksi kohuttu hihamerkki-causti ja vastaavat toimittajien politiikan tekemiset, kertovat suomalaisen journalististiikan rappiosta, eivät totuudesta.

  44. Anomuumi, käytit kommentissasi asiatonta kieltä, joten jouduin poistamaan sen. Yritätkö uudelleen?

    1. No en viitsi yrittää uudelleen jos yhden jo valmiiksi itse sensuroimani sanan takia poistit koko tekstin. Teksti ei tosiaan ollut mitenkään alatyylinen, että olisi pitänyt sen sanan takia poistaa koko teksti.Poistatko kaiken missä ollaan kanssasi eri mieltä? En laittanut tekstiä talteen ”pöytälaatikkoon”, joten en viitsi pitkää tekstiä uudelleen kirjoittaa. Toivottavasti kuitenkin sisäistit viestin sanoman.

      1. Säännöt ovat selkeät: alatyylisestä sanasta poistan koko kommentin, koska haluan pitää keskustelun laadukkaana.

        Voit ilman muuta muotoilla asiasi uudelleen, mutta se pitää ilmaista ilman yhtäkään alatyylistä sanaa.

  45. Tsemppiä Katleena.Tämä vuosi on osoittanut, miten hyvä työkalupakki meillä on journalistin ohjeissa. Tämä keskustelu puolestaan todistaa, että näiden ohjeiden mahdollisimman laaja tunnettuisuus olisi tärkeää. Joudut toistelemaan ja selittämään journalistin ohjeita vielä monta kertaa.

    Hätäinen, tehoja hakeva ja joskus kyynisesti toteutettu journalismi tarvitsee vastavoimia. Pitää varautua siihen, että osa journalismin kritiikistä menee pieleen. Pitäisin tätä kuitenkin aika pienenä ongelmana verrattuna siihen, miten huolimatonta on osa journalistisesta kritiikistä, analyysista ja uutisoinnista. Kauhun tasapainon luomiseen tarvitaan Katleena-peloite!

    1. Kiitos Ahti!

      Olen häkeltynyt siitä, kuinka monen mielestä valehtelu on OK, jos sen tekee hyvän asian eteen. Tämä on täysin journalistin ohjeiden ja alan yleisen etiikan vastaista.

      1. Kiitos Karleena,
        Nyt tiedän, että jos lapsi ei pidä siitä, että vanhemmmat ryyppäävät ja tappelevat kotona, niin sitä ei saa tuoda julki, ainakaan ”väärällä” tavalla.
        Tärkeintä on säilyttää journalistinen uskottavuus, vaikka äiti turpiinsa saiskin ja lapsi eläisi pelossa.
        Annathan anteeksi minulle sen, että satuin pitämään tuosta Komiat-lehden pääkirjoituksesta. Siinä vain sanottiin lyhyesti se, että mitä se lapsen näkövinkkelistä on, kun vanhemmat dokaa ja riitelee.
        Mutta nyt tiedän, että on todellakin väärin, että koko Komiat-lehden lukijakunta tietää asiasta. Tämän ”lapsen” olisi ollut parasta olla hiljaa ja luottaa sihen, että viisaat oikeat sedät ja tädit kirjoittavat isoissa lehdissä siitä miten alkoholi ei sovi joulun viettoon ja että siitä on ihan tieteelistä näyttökin, ainakin jonkun pro-gradu tutkimuksen verran.
        Kiitos siitä, että avasit silmäni. En minä haluakaan tietää siitä, että jossain perheessä isi saattaa vetäistä äitiä turpaan. En ainakaan tällä tavalla halua tietää sitä. Siihen pitää saada ehdottomasti asiantuntijalausunto vähintään.
        Ja kiitän sinua myös siitä, että johdatit minut oikeaan suuntaan. Ei se ole tärkeää, että lyökö isi äitiä. Tärkeää on se, että lehden mielipide ei ole keksitty ihan omasta päästä. Se, tosin hieman vaivaa, että mikä tämän lehden mielipiteessä on erilaista kuin esim. päälehtemme
        mielipiteessä siitä että Suomen pitää liittyä Natoon. Mutta koska olen nyt valaistunut, niin uskon sinua ja sitä, että pienellä paikallislehdellä ei voi olla niin paljon hyvää tahtoa ja halua lasten suojeluun, kuin isolla lehdellä, joka siitä kirjoitti jo kaikin sivistyssanoin, monisanaisesti ja ihan Windows word-ohjelmasta löytyvällä fontilla.
        Lupaan jatkossa olla nöyrä sanansaattaja, enkä usko lasten kertomuksia. Ja vaikka uskoisinkin, niin en varmasti kirjoita niitä lehteen, ellen saa varmistusta asiaan psykiatrialta, koulun opettajalta, poliisilta, kunnanjohtajalta sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä.

        Hyvää yötä, nuku hyvin.

        T: Pasi N

        1. Pasi, turha olla sarkastinen.

          Journalisti ei saa käyttää väritettyjä keinoja, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä ja oikea. Tärkeä teema olisi pitänyt tuoda esiin muilla keinoin.

          Ehkä olisi voitu jopa kokeilla totuutta.

          1. Kerro mikä pääkirjoitus on totuus. Pistä vaikka linkki tänne.
            Tämä Komiat-lehden kirjoitus oli siis pääkirjoitus, mistä nyt puhutaan. Eri tavalla toteuttu, kuin pääkirjoitukset yleensä, mutta silti pääkirjoitus.
            Joten linkkaa tänne se pääkirjoitus, jossa on totuus. Pravdakin taisi loppua hiljattain, mutta ehkä muitakin totuudenpuhujia löytyy.
            Se, että sinulle voidaan puhua jotain toista, ei poista sitä ”totuutta”, että tämä kirjoitus oli pääkirjoitus.

          2. Pääkirjoituksen laatinut toimittaja on monessa haastattelussa ilmoittanut kirjeen olevan totta.

          3. Sijaistava päätoimittaja on sanonut paljon muutakin. Hän on sanonut, ettei hän ole tarkistanut kirjeen aitoutta. Välillä hän on sanonut tuntevansa Neean henkilökohtaisesti, ja välillä taas kirje on tullut ”kontaktien kautta”.

            Viimeisimmässä Komiat-lehden artikkelissa päätoimittaja toivoo, että kirjeen alkuperästä ei enää keskusteltaisi. Ymmärrän hänen toiveensa hyvin, sillä keskustelunaihe on äärimmäisen kiusallinen lehden kannalta.

  46. Voi veljet.

    Mikäli asia on tärkeä, ja kerrotun tarinan kaltaisia tapauksia on paljon todella, niin miksi silloin pitää keksiä? Tämä ihmetytti jo Enkeli-elisan tapauksessa. Totuus on tarua ihmeellisempää, miksi siis tarvitsee, hyvänkään asian vuoksi, sepitellä satuja?

    Tätä on jaettu runsaasti somessa, mutta ihmettelen hieman kenelle sitä jaetaan? Olettaako ihmiset, että heidän facebook-ystävissään on ihmisiä jotka kaltoinkohtelevat lapsiaan ja yrittävät tällä herätellä heitä siihen? Vai yritetäänkö saada ihmisten huomiota ihan oikeasti tärkeään asiaan, siihen ettei kaikilla nyt vain ole niin kivaa. Kyllä, pysähdyin miettimään mutta valitettavasti en voi asialle mitään.

    Ihmisen reaktiot tällekin asialle ovat masentavia. Tervettä skeptisyyttä omaava Kortesuo lynkataan viestintuojana. Kaikkea saa, ja pitääkin, epäillä. Jos itse ei siihen halua, tai kykene, se on ihan ok. Mutta se ei tarkoita etteikö muut saisi. Kortesuon, ja hänen hengenheimolaisteen ansiosta media joutuu pitämään edes jonkinlaista tasoa. Mikäli kukaan ei kiinnostuisi journalismin etiikasta niin miksi toimittajatkaan piittaisivat?

    Hyvää joulua blogin pitäjälle. Toivottavasti jaksat jatkossakin tonkia tälläisiä.

    1. Kun Neean kirjeeseen lisää välimerkit ja kääntää yhden ässän oikein päin, niin saamme:

      Rakas joulupukki

      Mä en tartte välttämättä
      Monster Highta lahjaksi,
      tai haluan kyllä,
      mutta jos äiti ja isi ei tappelisi
      ja joisi kaljaa yhtään,
      niin se olisi paras joulu.

      Kaikista paras.

      Ainoa varsinainen kielioppivirhe on ”highta”, kun pitäisi olla ”High´ta”. Ehkä toimittajakaan ei osannut kirjoittaa sitä oikein. Lisäksi Neea kirjoittaa ässän kymmenen kertaa oikein päin, ja vain kerran väärin.

      Hieno suoritus on myös ”monster high´n” oikeinkirjoitus kuusivuotiaalta, lukuun ottamatta heittomerkkiosaamista, jota ei kyllä osaa suurin osa aikuisistakaan.

      Mutta ei, ei kuusivuotias osaa kirjoitaa noin täydellisesti etenevää tarinaa.

      Kirjoitus näyttää siltä, että se on ensin kirjoitettu ja sitten modifioitu näyttämään lapsen kirjoitukselta.

    2. ”Tervettä skeptisyyttä omaava Kortesuo lynkataan viestintuojana. Kaikkea saa, ja pitääkin, epäillä.”

      Uskoisin, että ongelman ydin onkin siinä että hän ei epäile, hän tuo kaiken epäilyksensä tässä jokseenkin varmana tietona esiin. Ja varmasti hiukan tyylissäkin jolla hän viestinsä esittää. Hän toimii tässä ikään kuin syyttäjän ja tuomariston roolissa ja esittää asian käsiteltynä – tarjoillen itse tietenkin vaihtoehdot mitä on täytynyt tapahtua, vetäisten tietenkin mutkat suoriksi joka vaihteessa.

      Tässä kommentoinnissa esiintyy lähinnä kahta vaihtoehtoa; joko niellään Komiat-lehden teksti sellaisenaan tai sitten Kortesuon.

      Minulle haiskahtavat kumpikin ja kummallakin on agendansa. Totuus löytynee jostain tuolta välistä.

      Mielestäni se on tervettä skeptisyyttä.

      1. Ihan totta, ”en tiedä” ja ”ei ole totta” välissä on paljon tilaa perusfiksuille ihmisille.

        On totta että blogisti esittää asian hyvin kärkkäästi, mutta hänen premissinsä ovat hyvin perustellut. Mielenkiintoista asiassa on, miten vahvasti tämäkin on polarisoitunut. Osaltaan siihen ovat vaikuttaneet ihmiset joiden mielestä joitakin asioitaa ei saa ollenkaan kyseenalaistaa.

        1. äs, saisi olla muokkaa toiminto olemassa.

          Tässähän mentiin nyt sivuraiteille, Kortesuon pointtihan oli se, että oli totta tai ei, jokatapauksessa rikotaan hyvän journalismin tapoja.

  47. Olen melko varma että omat juuri koulun aloittaneet lapseni eivät tuollaista tekstiä pystyisi kirjoittamaan, ainakaan kokonaan itse.
    Ja jos aikuisilla on sormensa tuossa sopassa niin tietysti olisi kannattanut tunnustaa se heti, mutta perääntyminen on varmasti vaikeaa.

    Mutta minulle henkilökohtaisesti se sisältö on nyt kuitenkin tärkein ja se näköjään unohtuu tykkänään tässä jahdissa kun besserwisserit ovat saaneet vainun. Oikeassa oleminen on ihmisen itsetunnolle hirmuisen tärkeä asia.

    Isäni oli alkoholisti ja usein kännissä ollessaan väkivaltainen tai vähintään agressiivinen. Isäni käyttäytymisen vuoksi olen pienestä lapsesta lähtien vihannut jouluja ja ylipäätään kaikkia juhlapyhiä koska hän oli silloin kotona useamman päivän (teki vuosia reissuhommia ja oli siis viikot yleensä muualla) ja päissään kuin käki ja käyttäytyi arvaamattomasti jos olisi luultavasti lopulta tehnyt jotain harvinaisen typerää jos en olisi vanhemmaksi tultuani mennyt väliin.
    Luulisin tietäväni miltä pienestä lapsesta tuntuu kun yksikin vanhempi räyhää, riehuu ja rähjää ihan vain koska kännissä ollessa joku mitätön asia vituttaa suunnattomasti. Heräsin usein öisin siihen hirveään huutoon ja tappeluun ja pelkäsin niin ettei sitä voi sanoin kuvata enkä soisi samanlaista lapsuutta kellekään lapselle.

    Ehkä tuolla ”pääkirjoituksella” ei saavuteta sitä että tänä jouluna joku jättää pullon avaamatta, ainakaan alkoholistia se ei estä. Sanoma on kuitenkin tärkeä ja minä näen sen jonkinlaisena huutona yleisesti sen puolesta että jokainen meistä välittäisi toisistamme vähän enemmän ja että yhteiskunta kykenisi auttamaan niitä perheitä joissa humalainen riehuminen ja lasten ahdinko on arkipäivää.
    Mutta ehkä journalistin etiikka on Se Tärkein juttu. Ihmisiä nekin kuitenkin ovat ja tekevät virheitä, joskus jopa hyvää tarkoittaessaan.

    Rauhallista joulunaikaa itse kullekin.

  48. Hyvä kirjoitus jälleen kerran!

    Näinhän se on, että tarkoitus ei saa pyhittää keinoja. Tässä tapauksessa voisi jopa tietyillä rajoituksilla vetää ”kalteva pinta”-kortin kehiin. Eli niin kuin Katleena sanoi, on rajanveto vaikeaa. Vielä kriittisemmäksi asia menee silloin, kun tämänkaltaista journalismia/argumentointia käytetään ihmisten vapauden rajoittamiseen. Tilanne ei olekaan enää silloin niin viaton.
    Julkisessa keskustelussa valitettavasti lakiin, asetuksiin ja yhteisiin sääntöihin vetoavat argumentit eivät ole läheskään yhtä herkullisia kuin tunteisiin vetoavat argumentit. Tunnepohjaista argumentointia pitää pystyä tarkastelemaan myös rationaaliselta pohjalta.

  49. 39 vuotta lastentarhassa, päiväkodissa ja esikoulussa työskennelleenä päättelen, että kirje ei ole kuusivuotiaan kirjoittama. Kirjoitustaitoinen kuusivuotias salaisi viimeiseen asti vanhempiensa ryyppäämisen esikoulun tai alakoulun aikuisilta. Päiväkodeista ei luovuteta tällaisia aineistoja toimituksille. Toimittajien on kirjoitettava asioista rehellisesti, vaikka olisivatkin hyvällä asialla. Tarkoitus ei saa pyhittää keinoja. Hyvä Katleena!

  50. Jotenkin tämä huoli suomalaisen journalismin tasosta olisi paljon aidompaa, ellei se esiintyisi blogissa, jossa kirjoittaja samalla markkinoi itseään.

    Ja no – tietää etukäteen saavansa tämäntapaisella kirjoittelulla tuhansia ja taas tuhansia hittejä sivuilleen ja nimen niihin edellämainittuihin lehtiin.

    1. Nimimerkki ”Jaa-a”, voisitko täsmentää ajatustasi hieman?

      Onko siis mielestäsi niin, että yksityisyrittäjä ei saisi olla huolestunut journalismin tasosta?

      Lisäksi haluan korostaa, että tuskin yksikään tämän blogin kommentoijista ostaa valmennuksiani. Blogini kohderyhmä ja valmennuksieni kohderyhmä ovat eri asia.

      1. On hieman huolestuttavaa, jos pienen paikallislehden pääkirjoitus – hieman kömpelö temppu toki – uhkaa nyt ”romauttaa” suomalaisen journalismin tason. Jopa paikallislehtitasolla on paljon tärkeämpiä teemoja, jotka liittyvät suoraan journalismin etiikkaan: kytkökset kunnalispolitiikkaan, yritykset ja mainonta ym. Okei, ne ovatkin jo aika vaikeita ja monimutkaisia teemoja, joista ei some-jakoja heru.

        Överiksi tuntuu mennen asian käsittely tässä blogissa. Viestinnällisesti voi joskus olla hienovaraisempi ja vähemmän hyökkäävä/neutraalimpi käsittely paikallaan. Nyt tulee väkisinkin itsebrändäyksen vaikutelma.

  51. Hyvä ihme sentään, nyt en pysty parhaalla tahdollanikaan ymmärtämään monien kommentoijien ajatuksia. Tietysti sillä on väliä, onko kirje aito vai ei. Ensinnäkin siksi, että oikean kirjeen julkaiseminen on saattanut aiheuttaa vaaraa lapselle. En voi käsittää, miten kukaan (toimittajasta puhumattakaan), voi pitää edes teoreettiseen vaaraan asettamista millään tavalla eettisenä toimintana.

    Toiseksi, jos kirje ei ole aito, Komiat-lehden toimitus on valehdellut lukijoilleen. Minä en lue lehtiä tullakseni valheellisesti manipuloiduksi. Pidän valheen totena esittämistä erittäin loukkaavana lukijaa kohtaan. Ja jos joku toimittaja jossain on saanut tästä (ja kaikista muista vuoden aikana ilmitulleista tapauksista) edes pienen ajatuksen siitä, että mitä tahansa tarkoitusta voi edistää pikku vilpillä, Komiat-lehti on edistänyt myös journalistien etiikan murenemista ja tiedonvälityksen uskottavuuden alasajoa.

    Lapset kärsivät alkoholismista ja kaikkea muutakin kauheaa tapahtuu maailmassa ilman, että toimittajan tarvitsee itse keksiä lisää tällaisia tapauksia. Muutaman aikuiseksi kasvaneen alkoholistiperheen lapsen haastattelulla olisi jo saanut oikeaa materiaalia ihan tarpeeksi.

    1. Eleonoora, tiivistit ajatukseni taitavasti.

      Tästä tärkeästä aiheesta olisi saanut aikaan vaikuttavan jutun ilman keksittyjä lähteitä. Vaikuttavan jutun tekeminen olisi kuitenkin vaatinut vaivannäköä, joten ilmeisesti oli helpompi keksiä ”Neea” ja hänen kirjeensä.

  52. Nyt pitää muistaa, että paikallinen lehti myös toimii äänitorvena kunnallishallintoon ja sen jäseniin. En voinut välttää ajatusta, että nyt lehti toimii enemmän kuin sen kanto pystyy. Suorastaan loukkaavaa ja hyvin kaupunkiin päin kallellaan olevaa vastaavan toimittajan näkemys, mielestäni. Jelppiikö lehti kuntaa vai toisin päin.

    1. Kyysehän on pääkirjoituksesta. Niiden on tarkoituskin olla kantaaottavia, ei objektiivisia.

      1. Pääkirjoitus saa olla kantaaottava, mutta se ei saa vääristellä tosiasioita. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

        Toimittajan on aina a) tarkistettava lähteensä sekä b) kerrottava lukijoille, jos lähdettä on muokattu.

        1. Sehän on valokuva jostakin kirjeestä joulupukille (mikä sinänsä kuuluu viestintäsalaisuuden piiriin, kun kerran pilkkujen kanssa ryhdytään vehtaamaan). Journalistisessa mielessä voisi siis hyvin myös ajatella pelkästään, että onko valokuva aito vai photoshopattu. Teknisesti on sivuseikka, että kuvan objektissa sattuu olemaan tekstiä.

  53. Mitä tässä oikein tapahtui?

    Lehti kirjoittaa tärkeästä asiasta, eli lapsen toivomuksesta päihteettömään ja väkivallatomaan jouluun.

    Blogisti huomaa, ettei kirjoitus ole välttämättä kuusivuotiaan kirjoittama ja haluaa päteä asiassa. Hän on sentään journalisti, joka vetää pari tonnia tunnilta puheenvuorosta. Nyt on tärkeää päästä briljeeraamaan tässä asiassa, ja kertomaan journalistin ohjeista. Vaikka journalistin ohjeet ovat blogistille ne henkilökohtaiset ”kymmenen käskyä”, niitä ei noudateta joka asiassa kuten joulupukkikysymyksessä. Ensin ne ovat maailman tärkein asia, mutta kun ne eivät olekaan omien mielipiteiden mukaisia, ne voidaan ohittaa ylimielisesti lapsellisena provokaationa.

    Ihmiset lukevat blogia ja muodostavat oman mielipiteensä.

    Toisille on tärkeää se, että lyhyt ja ytimekäs pääkirjoitus voisi herättää joissain vanhemmissa sen pienen järjen valon, huolimatta siitä, kuka paperinpalasen on kirjoittanut. He ymmärtävät, että pieni kirje tässä kohtaa voi olla parempi tehokeino, kuin anonyymisti toteutettu monen kappaleen haastattelu alkoholistiperheen lapsilta.

    Toisille on edelleen tärkeää, että pysytään vain ja ainostaan touudessa. Heidän totuudessa kuitenkin kaikki Neea-nimisten lasten vanhemmat ovat potentiaalisia lapsensa vaaraan saattajia. Neea-nimisiä alle 13-vuotiaita on tällä hetkellä Suomessa väestörekisterikeskusken mukaan 2113. Kirjeen kirjoittamisvuodesta ei kerrottu totuutta, joten heidän mielestään voisi olettaa, että ainakin muutama sata Neean-nimisen perhettä on leimattu alkohohoistiperheiksi. Heidän mukaansa logiikka on tämä: koska kirjoitettu teksti on todennäköisesti muun, kuin kuusivuotiaan kirjoittama, tässä tapauksessa sillä ei ole mitään arvoa, ja se saattaa kaikki Suomen Neea-nimisten lasten perheet huonoon valoon. Jos se kuitenkin on kuusivuotiaan Neean tekemä, joutuu hän vastaamaan alkoholistivanhemmilleen seurauksista.

    Kukaan ei ota sitä vaihtoehtoa huomioon, että kyseessä onkin ihan keskiverto perhe. Vanhemmilla on joskus riitoja, ja he saattavat olla alkoholin kohtuukäyttäjiä. Minulle ainakin kahden lapsen isänä ja ammattikasvattajana kirje herätti ajatuksia. Ei sillä, että ylipäänsä meidän perheessä olisi tapana tapella, tai juoda usein humalaan, mutta ajatus ”Neean” toivomasta rauhallisesta joulusta oli hyvä. Näin saattoi tapahtua myös usealle muullekin ”Neean” kirjeen lukeneelle ”tavikselle”. Jokainen lapsi kokee vanhempien alkoholin käytön omalla tavallaan, on se sitten kohtuukäyttöä, tai ei. Lapsi kokee myös riitelyn omalla tavallaan. Millä valtuudella Katleena tai esim. Kimmo82 voivat päätellä, että kyse on väkivaltaisesta tai alkoholisoituneesta perheestä? Onko automaattista, että oletettujen vanhempien reaktio, on kurmuutta ”Neeaa”? Mitä jos vanhemmat ovatkin suht´koht täyspäisiä, ja haluaisivat kuulla realistista palautetta lapsiltaan. Mitä jos kirje onkin totta, ja vanhemmat ovat antaneet luvan julkaisemiseen luettuaan sen? Itse ainakin pystyisin tekemään sen tarvittaessa, enkä usko, että olen ainoa tässä maassa.

    Teidän tapanne olla ehdottoman oikeassa, on mielestäni paljon pelottavampaa kuin se, että että kyseessä on muunneltu totuus Suomen lasten puolesta.

    Eli siis se, että mahdollista Neeaa hakataan tällä hetkellä, on häviävän pieni varrattuna siihen, kuinka monen lapsen vanhemmat saattavat jättää sen glögin terästämättä. Siitä kait koko alkuperäisessä kirjoituksesa oli kyse?

    1. Mielensäpahoittaja, kaikki me keskustelijat olemme sitä mieltä, että aihe on tärkeä.

      Nyt kyse ei olekaan siitä.

      Kyse on siitä, saako tärkeän asian eteen valehdella tai vääristellä. Minun mielestäni ei saa. Samasta aiheesta olisi voinut kirjoittaa totuudellisen tekstin, jolloin se olisi ollut tehokkaampi.

      1. Ensinnäkin, ei ole edelleenkään sata prosenttista varmuutta, että kirje on väärennös. Todennäköistä kyllä, mutta ei varmaa. Toiseksi, tekstin tehokkuus taitaa olla mielipideasia. Minun mielestäni reportaasi tai artikkeli olisi jäänyt useammalta lukematta. Kolmanneksi, kannattaa sitten muistaa koko elämänsä, ettei syyllisty valkoisiin valheisiin. Sen verran on kiviä lentänyt syyttömien käsistä.

        1. Veikkaan, että”syyttömät” lopettavat kivittämisen heti, kun ”syylliset” lopettavat tolloilunsa, joka syö uskottavuutta yhtään miltään, mikä kaiketi on tärkeää. Mielensäpahoittajallakaan tuskin on rahkeita hurskasteluun Katleenan motiiveista.

          Itse asiahan on päivänselvä. Jos leikitään journalismia, pitää leikkiä journalismin säännöillä. Jos halutaan vaikuttaa yhteiskunnalliseen ongelmaan, ei vedetä asialta mattoa jalkojen alla valehtelemalla. Todellisuus on kuitenkin karu. Kerrottakoon todellisuudesta niin kuin se on.

          Omana mielipiteenäni sanon: en jotenkin olisi ennen tätä keskustelua osannut yhdistää journalismia ja Komiat-lehteä samaan lauseeseen ollenkaan. Kyllä, tämä oli suoraa vinoilua.

          Terveisiä Pohjanmaalta.

    2. Eipäs nyt syyllistetä blogistia ja johdateta lukijoita sivuraiteelle. No, se nykypolitiikasta ja itse asiaan. Eli, mitä jos tämä ”kirjr” olisikin julkaistu juuri juhannuksen alla. Niin, ei mitään.

  54. Tämä keskustelu on parempaa opetusta kuin yksikään yliopiston luento aiheesta journalismin etiikka.

  55. Katsoin Iltasanomien jutun yhteydessä julkaistun Neean näköiskirjeen, ja oletin monelle muullekin lasten kanssa tekemisissä olevalle paistavan kirkkaasti läpi, että kirje on huijaus ja jonkinlainen Enkeli-Elisan jälkinäytös.

    Olen koulutukseltani psykogi ja tehnyt noin 35 vuotta töitä kehityspsykologian tutkimuksen ja opetuksen parissa. Itselläni on kolme lasta ja lisäksi olen seurannut monien sukulaisten ja tuttavien lasten elämää ja varttumista. Erityisesti olen kiinnostunut lasten kielen ja puheen kehityksestä arjessanikin. Kaikella kokemuksellani olisin hyvin ällistynyt, jos viesti osoittautuisi aidoksi 6-vuotiaan joulupukille päiväkodissa kirjoittamaksi kirjeeksi.

    Kirjeen sisältö, rakenne ja kirjoitusasu kielivät aikuisesta kirjoittajasta, joka on harhauttamistarkoituksessa käyttänyt paria lapsekkaaksi kuvittelemaansa virhettä. Kirje muistuttaa tyypiltään lehtien mielipideosastoissa joskus näkyviä lasten nimellä allekirjoitettuja mutta selvästi aikuisten laatimia kirjoituksia.

    Onko kuitenkaan niin väliä sillä onko kirje lapsen vai toimittajan kynästä, jos julkaisun tarkoitus varsinkin näin joulun alla tehtynä on herkistävä ja jalo? Näkemykseni ja vakaumukseni mukaan juuri vakavissa ongelmissa on erityisen haitallista lipsua totuudesta harhaluulojen ja itsepetoksen puolelle. Rehellinen ja totuudellinen tiedon hakeminen ja välitys on erityisen tärkeää siksi että osattaisiin toimia oikean suuntaisesti. Pää kylmänä, sydän lämpimänä, sanontakin neuvoo.

    Jos Neean kirje olisi tosi, voitaisiin esimerkiksi olettaa, että 6-vuotias lapsi haluaa ja pystyy ilmaisemaan selkeässä kirjallisessa viestissä, että hän kärsii perheessään tapahtuvasta päihteiden käytöstä ja väkivallasta. Tätä voisi toivoa, mutta niin asia harvoin jos koskaan todellisuudessa on.

    Jos olisi totta tai todennäköistä, että alle kouluikäinen lapsi kirjoittaa Neean kirjeen kaltaisen yksinkertaisen, johdonmukaisen ja helposti kenen tahansa ulkopuolisen ymmärrettävissä olevan kuvauksen perheensä ongelmista ja omista tarpeistaan, toimintalinjaa olisi helppo korjata. Parhaassa tapauksessa voitaisiin pistää tupeksivat asiantuntijat ja viranomaiset pois hommista ja lapset saisivat tehdä itse omat lastensuojeluilmoituksensa vaikka sitten joulupukille (tai vt. päätoimittajalle) osoitetulla lomakkeella.

    Aidoksi väitetty mutta tekaistu kirje loukkaa myös lasten sananvapautta ja oikeutta omaan itseilmaisuun. Tuskin me aikuisina hyväksyisimme omissa nimissämme kirjoittelijoita vaikka kuinka vakuuttelisivat ajavansa asiaamme. Ja eikö kirjoittajan iän valehtelu ole samalla tavoin eettisesti kyseenalaista ja tuomittavaa tapahtui se sitten nettikeskusteluissa tai paikallislehden pääkirjoituksessa?

    Mitään pulmaahan ei olisi, jos vt. päätoimittaja olisi avoimesti kertonut julkaisevansa fiktiivisen lapsen kirjeen vanhemmille osoittamanaan hyvän joulun toivotuksena.

    Ihmettelen että monet järkevät ihmiset ovat hairahtuneet vedätettäviksi ja vilkkaasti jakaneet Neea-juttua. Sosiaalisessa mediassa kerkiää ensin toimia, sitten vasta ehkä ajatella. Tällaiset kriittiset blogit ja mediavahdit ovat tärkeitä vastapainoja. Toivoisin että Skepsiskin kiinnostuisi ilmiöstä. Olisi Huuhaa-palkinnon paikka.

    1. Kati, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini!

      Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Aina kun tärkeitä asioita edistetään huijauksella, se vesittää alkuperäistä viestiä. Olisi paljon rehellisempää ja tehokkaampaa pysyä totuudessa.

    2. Ehkäpä ihmiset jakavat sitä sosiaalisessa mediassa nimenomaan siksi, että sen sanoma on vaikuttava siitä huolimatta, että onko se tarua vai totta, ja nimenomaan siksi, että se voisi olla totta. Jos toimittaja heti siihen pläjäyttää, että se on valhetta, niin tarinalla ei ole mitään arvoa, koska se ei pysäytä. Jos taas toimittaja pläjäyttää, että se on totta, niin huomio kiinnittyy Neean hyvinvointiin eikä siihen omaan kalianjuontiin lasten läsnäollessa.

      Niinpä tästä rähinästä ja kärpäsestä härkäseksi kasvaneesta kohusta seuraa lähinnä se, että ihmiset epäilevät tarinan alkuperää ja tarina lakkaa leviämästä sosiaalisessa mediassa. Ja niin kenenkään ei tarvitse pohtia sitä omaa alkoholinkäyttöä.

  56. Miksi kaikki olettaa, että Neea olisi vaarassa? Pienelle lapselle vanhempien pari saunakaljaakin voi olla liikaa, ei tässä välttämättä ole alkoholistivanhemmista kyse. Myöskään se, että vanhemmat riitelevät keskenään ei indikoi mitenkään sitä, että he olisivat väkivaltaisia (toisiaan, saatikka lastaan kohtaan).

    Lisäksi Neea voi olla jo 8-v., asua kaukana pohjanmaalta ja kirjeen julkaisuun voi olla vanhempien lupa. Tai mitä jos se on10-vuotiaan äidinkielen essee aiheesta ”kirje joulupukille”. Eli onko toimittu eettisesti väärin, mikäli kirje olisi täysin aito, mutta tekijänä Simo 10-v.?

  57. Ei toi Katleena voi olla olemassa. Selvästi umpikiero Mies, joka yrittää lisätä naisten välistä ikiaikaista mustasukkaisuutta.

  58. Olen aina lähtenyt siitä, että medialla on tietty velvoite pysyä totuudessa enkä tuota mielipidettä ole muuksi muuttanut, pikemminkin päinvastoin. Jos media haluaa säilyttää oman erikoisasemansa, on se myös näyttävä median toiminnassa pienintä paikallislehteä myöden.
    Komiat-lehti on puolustellut juttuaan tarkoituksenmukaisuudella. Lehti ei vain ymmärrä tekevänsä suurta hallaa niille todellisille kohteille, jotka joutuvat ihan oikeasti viettämään joulunsa feikkikirjeen kaltaisissa olosuhteissa. Ajattelevat ihmiset tulevat yhä kyynisimmiksi sen suhteen mihin uskoa ja mihin antaa apua. Jos ja kun tämä kirje paljastuu valheeksi, niin kyllähän se näkyy yhä pienenevänä lahjoittajien määränä. Itse en ole enää pitkiin aikoihin antanut euroakaan mihinkään, koska sorruin joskus antamaan rahaa erinomaista kusetusta harrastavalle porukalle.
    Sitä minä ihmettelen, että miksi ihmiset alkavat puolustamaan tämän sortin kusetusta. Onko kyseessä jonkin sortin vieraantuminen todellisuudesta?

    1. Hyvä kysymys. Ehkä kyseessä on sama tunnereaktio kuin kävi Auervaaran hurmaamien naisten parissa. Useimmat uhrithan eivät millään suostuneet uskomaan, että heidän unelmiensa mies oli huijari, vaan he uskoivat loppuun asti sepitettyihin tarinoihin.

      Me ihmiset haluamme usein uskoa johonkin tunnekokemukseen. Vaikka faktat todistavat vastaan, me roikumme tunnekokemuksessamme viimeiseen asti.

    2. Tälläistä (mahdollista) kusetusta puolustellaan yksinkertaisesti siksi, että ainoat joille tästä on todellisuudessa haittaa, on kaltaisenne ammattilaismielensäpahoittajat.
      Neealle haittaa? Ei (häntähän ei ollut olemassa).
      Minulle haittaa? Ei
      Minun mummolleni haittaa? Ei
      Alkoholistivanhemmille? Ei
      Tavisvanhemmille? Ei
      Suomen lapsille? Ei
      Sinulle? Juu, sinä niin mielesi pahoitit.
      Katleenalle? Juu. Hänkin niin mielensäpahoitti.
      Itsekästä touhua. Siinäpä sitä todellisuutta Sinun ulkopuolelta.

      1. Alkoholistivanhempien lapsille voi olla haittaa siitä, että joku lehti ratsastaa heidän asiallaan.

  59. Me elämme aikaa, jossa kylmät tunteet ohittavat liian helposti kuuman järjen. Sen näkee jo osasta näitäkin kommentteja – muutamat tuohtuvat siitä, että todennäköinen manipuloiva petkutus paljastuu petkutukseksi, ja hyökkäävät sitten blogistin persoonaa kohtaan tämän esittäminen väitteiden kritisoinnin asemesta.

    On täysin yksiselitteisesti niin, että journalismin on oltava todellisuusperustaista, ja fiktion fiktiota. Jos tarkoituksella pyhitetään keinot, syyllistytään vähintään tunnemanipulaatioon, ja pahimmillaan tunnepornoon, jonka tarkoitus on aiheuttaa tunne-elämää keinolla millä hyvänsä, seurauksista ja totuudesta välittämättä. Toisaalla vertasin tätä ”Neea”-kirjettä Varpunen jouluaamuna -lauluun, jota lauletaan siksi, että oma hyväosaisuus ja vauraus tuntuisi nautinnollisemmalta.

    Sentimentaalisuutta on tarpeen vastustaa silloinkin, kun se toimii mukamas hyvän asian puolesta. Manipuloivat sepitteet vääristävät varomattomien vastaanottajien maailmankuvaa – esimerkiksi päihdeongelmat ovat paljon rumempia ja ikävämpiä, ja niiden vaikutukset inhottavampia kuin ”Neean2 kirjeessä kuvatut. Olisi paljon tehokkaampaa tuoda ne julki todellisuusperustaisesti. Se saattaisi oikeasti saada jonkun päihdevanhemman miettimään käyttäytymistään, ja muovaisi myös muiden ihmisten maailmankuvaa todellisuusperustaisemmaksi.

    1. Önnö, kiitos perustellusta kommentista!

      Journalismin on todellakin perustuttava todellisuuteen, ei tunnemanipulaatioon.

      Uskon, että osa lukijoista suuttui minuun siksi, koska toin jobinpostia. He olivat retkahtaneet huijaukseen, ja sen sijaan että he suuttuisivat huijaajalle, he suuttuvat huijauksen paljastajalle.

      1. Lisäksi kukaan ei tällaisessa tapauksessa kerta kaikkiaan kehtaa toimineensa väärin, koska hyvällä asiallahan tässä oltiin. Häpeä siitä, että myöntäisi tietoisesti lipsahtaneensa journalismin harmaalle tai paheksuttavalle alueelle olisi liian suuri. Siksi kiertelystä tulee sosiaalista peliä – halutaan värvätä ihmisiä ”mutkuhyvälläasiallaoltiin”-puolelle.

        Tässä keskustelussa lisäksi sekoittuu kaksi keskustelua: 1) journalistinen etiikka ja 2) vanhempien päihteidenkäytön aiheuttama lasten joulun pilalle meneminen. Nämä kaksi asiaa pitäisi osata pitää erillään.

        1. Önnö, juuri näin.

          Päihteidenkäytöstä voi keskustella vaikka Komiat-lehden palstalla, mutta EOT-blogi on tarkoitettu viestinnän alan keskusteluun. Täällä siis puhumme journalismin etiikasta.

  60. Mainio keskustelu! Tunnemanipulaatio herättää runsaasti erilaisia ajatuksia eikä ihme – tunnepohjalla on kevyt kirjoittaa.
    Kyllä Katleena on oikeassa siinä, että pieninkin huijaus lehdessä täytyy ilmoittaa lukijalle. Muutenhan tässä ei kohta voi uskoa edes Pellervon kirjoituksia!

  61. Vesittääpä hyvinkin. Nythän on käynyt niin, että omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset ovat vain ärsyyntyneet tästä vt. toimittajan hyvin moralisoivan oloisesta ylhäältä päin annetun makuisesta julkaisusta.
    Yhtä hyvin olisi pääkirjoituksen paikalla voinut olla isoin kirjaimin:
    Jeesus tulee oletko valmis ja alhaalla peeässänä no et tietenkään ole kun et ole ilmeisesti edes ajatellut koko asiaa.

    Jos tällaisten julkaisujen annetaan vaan kritiikittä tapahtua maakuntien lehdissä, niin kohta voimme olla sillä tiellä, että toimittajan kautta voimme vaikkapa arvostella naapuria salanimellä. Kyllä kohteet tietävät, mutta suuri yleisö ei.

  62. Bloagistin kirjoituksessa toki on puolensa, sitä en kiistä.
    Toisaalta, jos sama asia olisi normaalijutun puitteissa esille tuotu, niin vähiin olisi jäänyt jutun vaikutus. Nyt tässä muodossa se saattaa
    jonkun ”neean” joulun pelastaa.

    Paljon pahenpana näen monien lehtien kirjoittelun, esimerkiksi tämän keltaisen lehtistön! Niissä ihmisen henkilöön kohdistuvan kirjoituksen ainoana tavoitteena on lehden myynnin nostaminen. Komiat-lehti lienee valtaosin tilattu lehti, eli kaupallisesti tuolla jutulla ei ole mitään merkitystä.

    Varmaankin blogistin kirjoitus periaatteessa on lakien ja asetusten mukainen, eli mahdollisesti johonkin virheeseen on Komiat-lehti syyllistynyt. Koko lehdistöä, varsinkin tuota keltaista ajatellen, rike
    on minusta olematon. Paljon pahempaa löytyy monista lehdistä joka päivä.
    Eikä se, että joku julkkis ”pissii” kadulla ,kenenkään maailmaa yhtään
    paranna!

    Tämä ”kauhea rikkomus” sensijaan saattaa jonkun joulun pelastaa ja ehkä
    ainakin saa jonkin vanhemman tekemisiään miettimään! Ainakin minulta
    Komiat-lehdelle kiitos hyvästä oivalluksesta tärkeän asian esille saamiseksi!

  63. Jos kirje olisi osa aikakauslehdessä julkaistua mainosta, se olisi ollut ok (joskin vähän korni).

    Jos pääkirjoitus olisi koostunut kirjeestä ja tekstistä tyyliin ”tämä kirje ei ole aito, mutta se voisi olla”, sekin olisi ollut ok.

    Mutta jos toimittajan keksimä kirje esitetään aitona lapsen hätähuutona, se on paitsi falskia ja ärsyttävää, myös huonoa journalismia. Mitä jos lehdet julkaisisivat kuvia ketsupin peittämistä kesäharjoittelijoistaan ja väittäisivät niitä aidoiksi kuviksi Syyrian sisällissodan uhreista – ja perustelisivat käytäntöä sillä, että kyllä siellä oikeastikin kuolee ihmisiä, tärkeintä on saada viesti perille? Suomessa ei saa julkaista lehtijutuiksi naamioituja mainoksia, mutta ilmeisesti on ihan hyväksyttävää väärentää juttuja, kunhan tarkoitus on hyvä.

    ”Viesti on tärkein” -koulukunnan kannattaa myös ottaa huomioon, että tällä jutulla Komiat-lehti on todennäköisesti saanut enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin, samalla tavalla kuin Enkeli-Elinan sepittäjä nousi yhtäkkiä tuntemattomuudesta julkisuuteen. Olisi helpompi uskoa asian vilpittömyyteen, jos kanavana olisi jokin muu kuin ilmoitusrahoilla elävä lehti.

    1. Jalmari 5 v, kiitos kommentistasi! Käsialasi olisi varmasti yhtä tasaista kuin Neean, jos kirjoittaisit käsin. 🙂

      Olen koko tämän episodin ajan miettinyt, millä adjektiivilla tätä kuvaisin. Sinä sanoit juuri oikean sanan: falski.

      Komiat-lehden falskiudelle ei kovin helposti löydy vertaa.

  64. Tämä vaikuttaa niin ”Elisa-casen” toistolta ”mitä välii”-kommentteineen, jutun kommentointi mahdollisuuden poistoineen ja faktoja peräävien leimaamisineen. Se että haluaa erottaa faktan fiktiosta ei tee kenestäkään lasten pahoinpitelyn / alkoholismin/ koulukiusaamisen/ eläinrääkkäyksen/ ydintuhon/ tai muunkaan pahuuden kannattajaa.

    On hienoa, että lasten pahoinvointi nostetaan keskustelun aiheeksi, mutta aika mustavalkoista on elämä jos vaihtoehtoina on täysin raitis joulu tai sammuminen (kaatuneen)kuusen alle. Olisiko aika mietiä myös sitä miten tätä alkoholi valistusta voitaisiin tehdä rakentavassa hengessä? Neea-hahmoja on olemassa (kuten varmasti on Enkeli-Elisojakin). Näiden lapsiraukkojen elämän kohtaloilla ratsastaminen ja rahastaminen on inhottavaa ja kaukana journalismista.

    Jos on välttämätön halu asiaan puttua ja vaikuttaa, sen voi tehdä myös faktoihin perustuen. Se saattaa vaatia hieman enemmän aikaa kuin kahvitunnilla lapun kulmaan vasemmalla kädellä raapustettu toivelista vie, mutta sitä tutkimustyötä, ihmisten tavoittelua ja kirjoittamista kutsutaan journalismiksi.

    1. Sa-Sanna, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini!

      Tiivistit asian hyvin: on paljon helpompaa kirjoittaa sutaisten feikkikirje kuin tehdä tutkivaa journalismia, joka vie aikaa.

  65. Hyvä että joku jaksaa tonkia! Uskomatonta, että ihmiset jaksavat jälleen käydä kommenteista päätellen saman keskustelun kuin kesällä erään suuremmaksi paisuneen tapauksen yhteydessä…

  66. ENSIMMÄISEKSI
    Jos alkuperäinen kirje olisi aito ja varapäätoimittaja tuntisi kyseisen Neean, hän olisi aiheuttanut vaarantanut lapsen turvallisuuden. Samoin, hän mainitsi saaneensa kirjeen kontaktien kautta päiväkodista, jolloin Neean vanhemmat eivät luultavasti olleet antaneet lupaa kirjeen julkaisuun ja samoin alaikäinen lapsi ei itse sitä voi päättää.

    TOISEKSEEN
    Jos kirje olisi väärennös, olisi toimitus toiminut eettisesti väärin juuri journalistin ohjeisiin vedoten.
    Olisi ymmärrettävää, että toimitus olisi kertonut 6 -vuotiaan tytön julkaisseen vastaavan kirjeen, mutta nimi ja kirjoitusasu on muutettu turvallisuuden vuoksi.

    Ylipäätään artikkelin sanoma on hyväntahtoinen, mutta kirjeen julkaisumuoto artikkelin yhteydessä olisi todellakin pitänyt toteuttaa jollain muulla tavalla.
    Lisäksi varapäätoimittajan lähes ammattitaidottomat lausunnot artikkelista ja kirjeestä ovat vain pahentaneet asiaa.

  67. Ja kuitenkin uskon, että Kortesuon kaltaiset toimittajat/journalistit tekevät työtä pääasiassa paremman journalismin eteen. Ei kannata tätä yksittäistä Komiat -lehden artikkelia jäädä miettimään, vaan tarkoitus olisi avartaa keskustelua journalismista ja saada aikaan luotettavampaa mediaa.

    1. Anniina, osuit naulan kantaan. Kun epäeettiset toimintatavat paljastetaan ja niistä keskustellaan julkisesti, yhä harvempi ”harmaan alueen toimittaja” uskaltaa jatkaa epäeettistä toimintaansa.

      Julkinen keskustelu parantaa journalismin laatua.

  68. Varmaan kaikki on jo tästä aiheesta sanottu, mutta selvästi kyseessä on niin innostava episodi että jokainen haluaa siihen työntää lusikkansa. Minäkin.

    Jouluinen – ja muukin – alkoholinkäyttö lapsiperheissä on vakava asia jonka esillä pitäminen on tärkeää ja raflaavienkin keinojen käyttö on siinä hyväksyttävää. Hieman lisää huomiota asiaan tuolla ”kirjeellä” ehkä saavutettiin mutta oman mielenrauhani vuoksi (ja esitetyn näytön valossa) minäkin haluan uskoa, että kirje oli feikki. Eli lasta ei vaarannettu.

    Mutta jos ei journalismiin enää voi luottaa ”kansakunnan vahtikoirana” niin mihin sitten? Pätevä toimittaja olisi varmasti löytänyt tähän yhtä raflaavan mutta samalla eettisesti hyväksyttävä esittämistavan. Pitäähän meidän luottaa siihen että tiedonvälityksessä edes pyritään totuudenmukaisuuteen, vaikka täydelliseen objektiivisuuteen ei koskaan päästäisikään.

    Katleenaa en aiemmin tunne, mutta hän sai yhden uuden lukijan. Hyvä että on vahtikoiria vahtikoirillekin (quis custodiet ipsos custodes?).

    1. Older, tervetuloa EOT-blogin pariin!

      Kuten sanoit, bloggaajat ja muut somekäyttäjät ovat vallan vahtikoiran vahtikoira. Monessa yhteydessä on myös puhuttu, että sosiaalinen media on viides valtiomahti.

      Toivottavasti tällaisten paljastusten ansiosta ne toimittajat, jotka käyttävät epäeettisiä keinoja työssään, harkitsevat entistä tarkemmin tekemisiään.

  69. Mielestäni tarkoitus ei pyhitä keinoja, valehtelu ja ihmisten manipulointi on aina väärin, liittyi se millaiseen asiaan tahansa.

    Jos minä nyt päättäisin, että haluan taistella vakavasti sairaiden lasten oikeuksien puolesta, ja välittää viestiä eteenpäin, onko ihan ok, jos keksin pienen pojan nimeltään Antti, jolle on luvattu puoli vuotta elinaikaa? Kirjoitan hänen nimissään kirjeen, jonka julkaisen ja jonka väitän olevan aito? Mitä välii, onko Antti olemassa vai ei, tarkoitus on kuitenkin hyvä!

    Tai entä rattijuopon yliajamaksi joutunut Kia 4 vee, joka on vammautunut loppuelämäkseen? Mitäs jos haluan herättää aiheesta keskustelua, ja luon valheellisen tarinan Kiasta, jota levitän totena? Liitän mukaan tekaistun lääkärintodistuksenkin, mitä välii, asia on kuitenkin tärkeä!

    On erittäin pöyristyttävää, että Suomen journalismi on tällä tasolla, että ihmisille syötetään valheita keskustelun herättäjiksi. Eikö normaali suomalainen aikuinen osaa enää keskustella ja välittää asioista ilman, että toimittajien täytyy valheellisin keinoin vedota ihmisten empatiaan? Tämä tosin ei kerro vain journalismin tasosta, tämä kertoo myös siitä, että suomalainen ihminen ei osaa enää tarttua tärkeisiin asioihin ilman, että asiaan liittyy suuria ja draamaattisia tunnekuohuja, asian on profiloituva johonkin tiettyyn henkilöön, ennenkuin se mielletään tärkeäksi asiaksi. Kaipaamme viihdettä, ja mikäs sen mukavampaa viihdettä, kuin levittää sydäntäsärkevää Neean kirjettä eteenpäin, säälitellä tapausta ja mässäillä sillä tuttavapiirissä.

    Tässä tapauksessa myös mietityttää todellakin Neea tytön turvallisuus, jos kirje olisikin aito. Kuka täysjärkinen aikuinen haluaa ehdoin tahdoin asettaa lapsen alttiiksi vaaralle, tässäkin tapauksessa olisi ollut aiheellista tehdä lastensuojeluilmoitus, eikä julkaista kirjettä kaiken kansan nähtäväksi! Päätoimittaja on nyt todellakin tehnyt suuria virheitä, oli kyseessä sitten aito kirje tai ei. Olen erittäin pettynyt tälläiseen toimintaan, ja tulen boikotoimaan lehteä.

  70. Jollain oli pointti. Kansa innostui. Joku halusi osansa.

    Väsyttää.

  71. Mielestäni tässä sopassa on nyt tapahtunut pari virhettä, mutta kirjeen julkaisu ei ole yksi niistä.

    1) Katleena olettaa, että on jotenkin tärkeää, onko kirje aito vai ei. Ei sillä ole. Oma oletukseni oli heti nähdessäni tekstin, että nyt on toimitus tehnyt mielikuvituksella hyvin vetoavan pääkirjoituksen.
    Paremmin tuo tyyli vie sanoman läpi kuin kuiva ja huolestunut pohdinta alkoholin käytöstä jouluna. Ei sellainen vaikuta keneenkään, vaikka Katleena niin haluaa antaa ymmärtää ja leimaa tuon vain laiskaksi ratkaisuksi. Ei se ole laiska, vaan todella vaikuttava. Pääkirjoitus voi olla vaikuttamaan pyrkivä teksti ja tuo teksti vaikuttaa.

    2) Toimituksen virhe oli, että se ei suoraselkäisesti paljastanut tehtailleensa kirjettä, kun sitä kysyttiin. Siinä astuttiin ansaan. Jos kirje oli tehtailtu, sen olisi voinut myöntää aikuisen kirjoittamaksi.

    1. Vaikka itsekin mielsin tekstin olevan kirjemuodossa vain tehokeinon vuoksi, väitän, että suurin osa lukijakuntaa piti kirjettä aitona. Moni minunkin tutuistani ajatteli näin. Ei siis ole yhdentekevää, miten toimitus julkaisee materiaalia, oli sen sisältö kuinka tärkeää tahansa. Ihmisten tulee pystyä luottamaan tietoon, jota heille jaetaan. Sanomalehtiä on kautta aikain pidetty luotettavina tiedon jakajina. Ihmiset osaavat suhtautua kriittisesti esimerkiksi keskustelupalstojen kirjoituksiin, joissa jaetaan tietoa, joka ei pohjaudu faktoihin. Jos ihmisten tulee lukea sanomalehtiäkin (huom! en laske ns. keltaista lehdistöä sanomalehtiin) samalla kriittisyydellä, emme voi pian luottaa mihinkään. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että Katleenan kaltaiset ihmiset nostavat aika ajoin esiin tapauksia joita ei voida pitää luotettavina.

      Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Onko pian myös journalismissa?

  72. Niin. Suoraan sanoen, ja jo etukäteen anteeksi pyytäen: suomalaisen journalismin taso on laskenut koska ala on naisvaltaistunut. Kaikissa näissä Neean, Enkeli-Elisan ym. jutuissa on taustalla ollut nainen. Nykyään ”journalismia” onkin mikä tahansa tunnehuuruinen höttö.

    Ikävä todeta tämä tosiasia ääneen, mutta näin se nyt vaan on.

    1. Henri K, nyt teet liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Esitit kaksi tilannetta, joissa takana on ollut nainen. Sen sijaan unohdat Hesarin valehaastateltavat, jonka takana oli mies.

      Laaduton journalismi ei ole kiinni sukupuolesta, vaan se on kiinni tekijänsä löyhästä moraalista.

      1. Hesarin valehaastateltavat olivat kyllä olemassa, tosin eri kielellä. Hesarin kalapuikkoviiksijutussa taas, josta lehti sai harvinaisen huomautuksen JSN:ltä, tekijänä oli tietysti nainen.

        1. Henri hyvä, Neeankin *esikuva* saattaa olla olemassa, kuten myös Hesarin valehaastateltavien esikuvat. Silti molemmissa tapauksissa toimittajien menettelytavat ovat epäeettisiä.

          Väitteesi naistoimittajien epäeettisyydestä on aikamoinen, joten pyydän sinua todistamaan sen. Mutu-tuntuma ei käy.

          Voit vaikka käydä läpi JSN:n langettavat lausunnot ja moitteita saaneet toimittajat. Ilmoittele täällä blogissa, jos miesten ja naisten tekemissä väärinkäytöksissä on jokin prosentuaalinen ero.

          1. JSN ei ole se taho, jolta välttämättä saisi tarkkaa tietoa toimittajien ”epäeettisyydestä.” Tässä tapauksessa siitä ei välttämättä ole edes hyötyä, koska ainoat nimeltä mainitut toimittajat keisseissä ovat yleensä lehtien päätoimittajat, joilla itsellään ei ole jutun kanssa ollut muuta tekemistä kuin sen julkaiseminen.

            Ja toimittajathan eivät mielellään itse pui omia sotkujaan. Mutta mitä tässä viime vuosina on omituisia journalistisia keikauksia esille tullut, yleensä on mielestäni ollut nainen asialla. Sanna Ukkoset, Anne Moilaset, Kaarina Hazardit, Enkeli-Elisat, Neeat ja muut. Katja Kettu taitaa olla kirjailija, mutta hyvin luontevasti hänkin keksi päästään lennokkaita raiskaustarinoita poliisia syyllistääkseen.

            Voit toki vapautuneesti lähteä etsimään vaikka sieltä JSN:stä tietoa päinvastaisesta. Mutta oma kokemus varsinkin nuorista naistoimittajista on sellainen, ettei siellä omien ennakkoluulojen lisäksi paljoa päässä liiku. Ja kun valmiiksi joku agenda sementoituna, aika helposti sitä sotkee omia mielipiteitään juttuihin.

          2. ”Ja kun valmiiksi joku agenda sementoituna, aika helposti sitä sotkee omia mielipiteitään juttuihin.”

            Sinäpä sen sanoit, Henri K. Kommenttejasi ei voisi osuvammin luonnehtia.

          3. Omia mielipiteitä ei järkevä ja vielä
            vähemmän järjetön ihminen voi pitää katseilta
            salassa. Varsinkin, jos hän sen julkaisee.

            Valveutunut kirjoittaja tunnistaa omat
            sidonnaisuutensa ja tuo ne esiin. Joko tavan
            vuoksi tai vain rehellisyyttään.

            ………

            Kirjoittaja kirjoittaa aina roolissa, ei
            koskaan itsenään.

          4. Minna, minäkin olin huomaavinani Henrin jutuissa tietynlaista agendaa. 😀

  73. Sanomalehti (tai ilmaisjakelulehti) ei ole yksi tekstilaji. Se ei ole pelkkää tietoa ja faktaa. Yhteen lehteen mahtuu hyvin monenlaisia tekstilajeja, joiden tarkoitus ei ole aina tiedon välittäminen: mainos, sarjakuva, kolumni, pääkirjoitus, uutinen.

    Olen Sinin kanssa samaa mieltä siitä, että lehdistöön pitäisi voida luottaa, mutta eihän näin ole laatulehtienkään kanssa. Neean kirje, joka oli lapsen käsialalla ja kielellä (todellisella tai mukaellulla) kirjoitettu antoi kyllä paljon vihjeitä epäluotettavasta kerronnasta. Se tavallaan siirsi jutun objektiivisen tiedon maailmasta tunteisiin vetoavan tarinan maailmaan.

    Sanomalehden monista tekstityypeistä vain uutisen tarkoitus on puhtaasti tiedon välittäminen. Jos Neean kirje olisi uutinen, se ei edes olisi uutinen. ”Kuusivuotiaan vanhemmat juovat jouluna, lapsi kärsii” ei ole uutinen. Jos asia olisi haluttu kirjoittaa perinteiseen pääkirjoitusmuotoon, se olisi varmaan otsikoitu ”Anna lapselle selvä joulu” tai ”Alkoholi ei kuulu jouluun”. Kuinka moni sen olisi lukenut? Juttu ajoi juuri tarkoitetun asiansa parhaiten tuollaisena.

    Kunhan pysytään rehellisinä siitä, mistä jutuissa on kyse (ja jos esim. tämä kirje on sepitelmä, niin siitä olisi ehkä pitänyt mainita jo lehdessäkin), niin tällainen tunteisiin vetoava tarinapohjainen tekstityyppi sopii kyllä mainiosti osaksi vaikuttamaan pyrkiviä tekstilajeja. Kunhan ollaan rehellisiä.

    Lainaan vielä tähän Katleenan mainiota Tee itsestäsi brändi -kirjaa: ”Vaikuttamaan pyrkivä teksti voi käyttää tyylilajinaan vaikkapa objektiivisuutta, satiiria, ironiaa, tulevaisuuden maailula tai tunteisiin vetoamista. Tärkeintä kuitenkin on, että vaikuttamaan pyrkivä teksti on napakka ja lyhyehkö. …” Aika hyvin tuo Neean kirje täyttää Katleenan vaatimukset tunteisiin vetoavasta vaikuttavasta tekstistä.

    PS. Henri mollaa aika pienellä, kahden keissin evidenssillä nyt koko naissukupuolta.

    1. Juho, hienoa kuulla, että olet pitänyt TIB-kirjasta. Älä kuitenkaan lue sitä väärin.

      TIB kertoo monesta tekstilajista, mutta ei juuri journalistisista teksteistä. Journalistin ohjeistus on selkeä:

      ”11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.”

      Vaikka keksitty teksti olisi vaikuttava teksti, se on myös moraaliton teksti. Journalistin tehtävänä ei ole pyrkiä vaikuttavuuteen keinolla millä hyvänsä, vaan hänen tehtävänään on pyrkiä vaikuttavuuteen totuudellisilla ja eettisillä keinoilla.

      Poliittiset mielipidepamfletit ovat sitten asia erikseen.

  74. Huomautan, että olemme sinänsä samaa mieltä rehellisyyden vaatimuksesta, eli tämä kaikki on enemmän tai vähemän peitsentaittoa menettelytavoista ja nyansseista.

    Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että vaikka tästäkin pitää keskustella, niin ei tästä exposesta tule mitään journalismin sankari -pisteitä. Myös journalismia (ja ”journalismia”) voidaan arvottaa monella mittarilla, ei pelkästään alan omilla säännöillä, joita alan valvova elinkin venyttää niin pitkälle kuin kehtaa. Pääkirjoitus on mielipidekirjoitus ja sellaisenaan se ansaitsee vapaammat kädet kuin muu toimituksellinen sisältö.

    Sinulla on Katleena oma räväkkä tyylisi kirjoittaa, enkä halua puuttua siihen. Silti osallistuin tähän keskusteluun sen tähden, että nimenomaan tyyli, jolla otit asian esille nyppi minua. Asiaa olisi voinut käsitellä yleisemmällä tasolla ja vähemmän sensaatiohakuisesti, olkoonkin, että lehden toimittajan vastaukset olivat mitä olivat. Sen sijaan, että olisit etsinyt ratkaisua ongelmaan teit siitä henkilökohtaisen taiston.

    Pienen mainosrahoitteisen paikallislehden pääkirjoitus ei määrittele Suomen journalismin tasoa. Se ei sano siitä yhtään mitään. Tässä maassa olisi oikeastikin tilausta mediakritiikille. Komiat-lehden pääkirjoitus voi olla osa journalismin ongelmaa, mutta todella merkittävä kritiikki kyllä suuntautuisi oikeasti merkittäviin lehtiin ja oikeasti merkittäviin aiheisiin.

    1. Hienoa että olemme samaa mieltä rehellisyydestä.

      Mediakritiikki on siitä haastava laji, että se on aina reagointia, ei niinkään ennakointia. En voi olla mediakriittinen, ellei ensin ole tullut jotain journalistista sisältöä, joka ikään kuin vaatii toimintaani.

      Niinpä en voi päättää etukäteen, että ”tänään kirjoitan jostain isosta lehdestä ja isosta uutisesta”. Kirjoitan vain siitä asiasta, joka eteeni sattuu.

      Tarvittaessa kritisoin myös pientä lehteä, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä. Tämä Neeagate oli merkittävä, sillä Komiat-lehden uutinen oli levinnyt laajalti, ja muut lehdet olivat siteeranneet sitä kritiikittä.

      Sen sijaan jos uutinen olisi ollut vain pienen piirin tiedossa, en olisi puuttunut siihen mitenkään.

  75. Katleena, kiitos tärkeän asian – totuuden – puolustamisesta. Olkoot sitten kirje aito, mitä henkilökohtaisesti epäilen, tai väärennetty, Komiat lehti ei ole juttuaan tehnyt niin sanotusti kaikkien sääntöjen mukaisesti.

    Se mihin haluaisin nyt puuttua, on muutamien kommentoijien argumentti ”Mitä väliä onko aito, jos tarkoitus on hyvä ja asia tärkeä”. Hyvät kommentoijat, mikäli asia on oikeasti tärkeä ja sitä täytyy tuoda esille, tosiasiat puhuvat puolestaan. Tällöin ei tarvitse käyttää fiktiota tai materiaalia jonka aitoutta ei pystytä varmentamaan, eikä myöskään julkaista puolitotuuksia.

    Tällaisiin ratkaisuihin päädytään vain jos journalisti haluaa mennä siitä mistä aita on matalin. Ei siis ole valmis tekemään oikeaa selvitystyötä. Tai vaihtoehtoisesti silloin, kun journalisti haluaa manipuloida lukijoita.

    Tässäkin tapauksessa vastaavan kirjoituksen julkaisu saatetekstillä, että joulupukki saattaa saada tällaisiakin kirjeitä joka vuosi, olisi voinut saada saman vaikutuksen. Tosin myönnettäkööt, että tämä kohu on tietysti tuonut esille kirjoitusta enemmän. Mutta onko sillä sitten ollut konkreettista vaikutusta mihinkään? Tuskin yksikään oikeasti alkoholiongelmainen on joulupullojaan jättänyt ostamatta ja eikä ainakaan julkisuudessa ole näkynyt mitään muuta kuin voivottelua oikeiden toimenpiteiden sijasta.

    Lisätään tähän loppuun vielä henkilökohtainen mielipiteeni kommentoinnista. Anonyymit kommentit tällaiseen asiaan, jossa mielipiteen ilmaisu ei vaaranna kommentoijan turvallisuutta (useimmissa tapauksissa, poikkeukset varmasti voidaan ottaa huomioon) ovat yhdentekeviä ja osoittavat vain, että kirjoittaja on pelkkä puskista huutelija. Varsinkin kirjoitukset, joissa vihjaillaan auktoriteetistä aseman, koulutuksen tai kokemuksen perusteella, pitäisi aina allekirjoittaa omalla nimellä ja asemalla. Tämä ei kuitenkaan suoraan liity blogin asiaan ja toivon, että kommentoijat keskittyvät itse blogin kommentointiin.

    Päivitys: Muokkasin hieman kirjoitusvirheitä pois. Olen lukihäiriöinen, joten todennäköisesti kirjoitus on vieläkin niitä täynnä.

    1. Miikka, kiitos järjen äänestä.

      Myös minä uskon siihen, että totuutta täytyy puolustaa. Jos ns. hyvä tarkoitus pyhittää epäeettisetkin keinot, päädymme sekasortoon. Lehti voi vaikkapa valehdella lukijatilastonsa ”puolustaakseen sivistystä ja lukutaitoa”.

      Mitä tulee kommentointiin, minäkään en usko yhtäkään muka-ammattilaista, joka ei uskalla kirjoittaa kommenttiaan omalla nimellään. On helppo väittää anonyymisti olevansa toimittaja, jos sitä ei tarvitse todistaa.

      PS. Mahdolliset kirjoitusvirheet eivät haittaa lainkaan. Niitä sattuu kaikille.

  76. Ihana Katleena, kun jaksat kärsivällisesti vääntää rautalangasta peruspointin. Olet ihailtavan kiihkoton ja täyspäinen blogisti, joka tarttuu juuri oikeisiin asioihin. Tykkään myös huumoristasi, se pilkahtelee niin ovelasti asiallisuudenkin läpi.

    1. Voi kiitokset! Olen tässä lähiaikoina opetellut olemaan rauhallinen, mutta ei se kyllä aina onnistu.

      Saat muuten erityispisteet tyylikkäästä ja faktoihinperustuvasta nimimerkistäsi. 😀

  77. Se unohtui sanoa, että ois kiva saada kommentteihinkin peukutusmahdollisuus. Monet kommentit osuvat niin naulan kantaan, että haluis välttis niitä jotenkin peesata. Ei silti jaksa kommentoida tai pikemminkin ko. kirjoitus tiivisti omankin mielipiteen tyhjentävästi. Ja ylipäätään peukutuksesta on jo tullut niin itsestäänselvä osa netin ”elekieltä”, että sitä kaipais tännekin.

    1. Muutkin ovat toivoneet samaa. 🙂

      EOT-blogin ulkoasu uudistuu nyt alkuvuodesta, joten tsekkaamme tämän peukutusmahdollisuuden. Uskon, että se saadaan järjestymään.

  78. Komppaan edellistä kommentoijaa kahlattuani melko tyrmistyneenä läpi koko tämän valtavan kommenttikasan, jossa menee ihmisiltä iloisesti tunne ja järki sekaisin. Hämmästelen, kuinka olet Katleena jaksanut uudelleen ja uudelleen vääntää rautalangasta perusasioita. Tsemppiä!

    Itse olen huolestuneena seurannut tätä koko valtamedian muuttumista yhä enemmän sellaiseen iltapäivälehtien skandaalinhakuiseen suuntaan. Uutisista näkyy kiire kirjoitusvirheinä, huolimattomuutena, puutteellisina faktoina. Täysin jonninjoutavista asioista ja ihmisten mielipiteistä yritetään tekaista uutisia. (Epäonnistuneet) yritykset hyödyntää somea ja päästä lähelle lukijoita näkyvät siinä, että tiedon määrä vähenee tai laatu heikkenee, ja tilalle tulee kummallista tunteisiin vetoavaa fiktionomaista tekstiä. Tuntuu, että uutisista ja tosiasioista kiinnostuneen on kahlattava läpi melkoinen määrä turhaa informaatiota, jotta löytää ne olennaiset, oikeat uutiset. Mitä mieltä sinä olet?

    Ehkä eniten tässä kommenttiketjussa ihmetytti se, miten sinua luonnehditaan mm. kärkkääksi kirjoittajaksi. Olen aina pitänyt sinua myönteisen napakkana ja asiallisena, en koskaan kielteisessä mielessä kärkkäänä tai aggressiivisena. Blogiasi on ilo lukea, koska osaat kirjoittaa kriittisesti ja ytimekkäästi hyvää suomenkieltä kiinnostavista (ja oikeasti ihan kaikille tärkeistä) aiheista.

    1. Maria, kiitos positiivisesta palautteesta! Mahtavaa että jaksoit kahlata läpi koko kommenttiketjun.

      Niin kuin sanoit, media on tosiaan muuttunut. Kaikessa huomaa viihteellistymisen ja kepeyden. Tämä näkyy sekä ammattimediassa että sosiaalisessa mediassa: söpö kissavideo saattaa saada enemmän katsojia kuin uutislähetys, jossa kerrotaan vaalien tuloksesta.

      Viihdekin on toki tärkeää, mutta jos se on jollekulle ainoa mediasisältö, olemme melko huolestuttavalla tiellä. Sen voi huomata tämänkin ketjun kommenteista: ihmistä ei kiinnosta tiedon todenmukaisuus tai alkuperä, kunhan se on tunteita herättävää.

      Onneksi on olemassa ammattilaisia, jotka haluavat yhä tehdä laatua. Odotan kiinnostuneena, mitä Longplay.fi-palvelusta tulee. Ylihuomenna pitäisi jo olla tarjolla sisältöjä.

  79. Olisikohan pöly jo laskeutunut riittävästi ja päätoimittaja palannut lomiltaan, jokohan Komia-lehti myöntäisi että tuli tekaistua kirje (vaikka tietenkin ”tarkoitus oli hyvä”) jos sitä kauniisti kysyisi?

    1. Olen miettinyt ihan samaa. Sitä paitsi varsinainen päätoimittaja lienee jo palannut lomilta, joten hänelläkin voisi olla jotain sanottavaa asiaan.

      1. Olisi tosiaan hauska kuulla, mikä oli tuon kirjeen oikea kohtalo. Olisi muielenkiintoista kuulla Komian päätoimitajan oma kertomus myös siitä, mitä kohu (olihan se melkoinen) vaikutti hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Tosi herkkäsieluiset ovat menneet hirteen vähemmästäkin.

  80. Ei tainnut koskaan tulla todellista selvyyttä tähänkään asiaan, joten pidämme sitä valheena. Tämä siksi, että päätoimittaja ei kertonut mitään.

  81. Voi teitä fariseukset ja kirjanoppineet ,kun siivilöitte hyttysen ja nielette kamelin sanoi Jeesus aikanaan Matt.23:24
    Kuinka usein olenkaan ihmetellyt sitä kuinka sivuasiasta nykyään tuleekin jollekulle se pääasia ,josta pitää vouhkata ja kailottaa kuin korpeen eksynyt kellokas metsässä ja muut vasikat seuraavat pöllönä perässä ,kun tämä juoksee ympäri metsää luullen ,että tietää missä se koti oikein oli mistä alunperin lähdettiin.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.