Lain mukaan rekrytoija ei saa googlata työnhakijaa ilman tämän lupaa. Tämä on ilman muuta hyvä asia, koska Googlen hakutulokset voivat tarjota väärää tietoa oikeasta ihmisestä tai oikeaa tietoa väärästä ihmisestä.
Kielto poikii kuitenkin jatkokysymyksen: saako rekrytoija käydä etsimässä tietoa työnhakijan julkisessa ammattiblogissa, LinkedIn-profiilissa tai Slideshare-tilissä? Nehän ovat työnhakijan itsensä julkaisemia ja kaikille lukijoille avoimia.
Rajaan tässä pois yksityiselämän blogit ja vanhentuneet sometilit, koska ne ovat ilman muuta epärelevantteja tiedonlähteitä. Mutta entä aktiivinen ammattiblogi, Slideshare-tili, julkinen FB-sivu tai LinkedIn-profiili?
Oman järkeni mukaan työnhakijan julkiset sometilit ovat "sallittua aluetta", mutta onko asiasta ennakkopäätöstä tai oikeuden ratkaisua?
(Ja ei – minä en ole palkkaamassa ketään. Sen sijaan kirjoitan artikkelia Hallinto-lehteen, ja asia alkoi kiinnostaa.)
Tiedän, että googlata ei ilman lupaa saa, mutta minulla on omien tekemisieni kanssa oletus googlatuksi tulemisesta. Ihan suoraan oletan, että minut googlataan. En ole tosin ihan täydellisesti terävöittänyt tuloksia, mutta jotkut ainakin pikaisen LinkedIn-kyselyni tuloksen mukaan ovat: http://linkd.in/on1bKx
Näin ollen todellakin pidän julkisia sometilejä sallittuna alueena ja oletan googlauskiellon joskus myös poistuvan laeistamme. Jos ja kun tulevaisuudessa jotain epärelevanttia työnhakijasta tulee eteen, pitäisi minusta asiaa osata tarkistella järkevästi ja myös tajuta kysyä, että onko todella kyseessä hakija vai esimerkiksi hänen kaimansa. Pitäisi kaikkien tajuta, että ihmisiä tässä ollaan.
Tietosuojavaltuutetun vastaus on vuodelta 2006 http://www.tietosuoja.fi/48526.htm ja käsittääkseni kieltää vain hakukoneen avulla kerätyn tiedon käyttämisen. Eli some-tilit ovat vapaata riistaa. Tätähän sivuttiin pari päivää sitten TiVissä: http://www.tietoviikko.fi/taustat/haluatko+etta+rekrytoija+loytaa+sinut+googlella+tassa+ratkaisu/a686700. Olen itsekin käyttänyt LinkedIniä ja kertonut sen haastateltavalle.
Saahan sitä googlata, muttei käyttää löydettyä tietoa päätöksen tekoon… Oikeusratkaisu asiasta on tehty jo vuonna 2006 (http://www.tietosuoja.fi/48526.htm ), jostain syystä asiasta heräsi keskustelu vasta huomattavasti myöhemmin.
Henk. koht. ilman lakikoulutusta näkisin asian hoituvan tyylikkäimmin niin, että hakemuslomakkeessa/ilmoitustekstissä pyydettäisiin hakemukselle olennaisia verkkosivujen osoitteita. Silloin tieto olisi saatu hakijalta ja oltaisiin käsittääkseni laillisilla vesillä. Vasta haastattelussa esitetyssä kysymyksessä olisi enemmän painostuksen makua. Tästä keskustelua taannoin Mari Koistisen blogissa: http://www.marikoistinen.fi/2010/11/19/tyohaastattelija-tsekkasi-haastateltavan-fb-tilin-kesken-haastattelun/
Kiitos kommenteista! Jos hakisin töitä, kirjoittaisin hakemukseen kaikkien julkisten blogieni ja sometilieni osoitteet ja lisäksi kertoisin, että minua saa googlata.
Googlauskiellon valvominen on nimittäin käytännössä mahdotonta, ellei rekrytoija itse paljasta sitä tehneensä.
Minäkin pidän julkisia sometilejä sallittuna alueena, koska ne ovat työnhakijan itsensä tuottamia sisältöjä.
Kiinnostavaa on, että laissa taidetaan puhua kahdesta lähteestä: internetistä ja työnhakijasta itsestään. Internetin käyttöön pitää olla hakijan lupa. Laissa ei siis ole otettu huomioon sitä, että nämä ehdot voivat toteutua yhtä aikaa. Hakija voi kertoa internetissä itsestään. 🙂
@katleena Selvää lienee, että tietoa saa hakea lähteistä, jotka hakija itse mainitsee hakemuksessa. Paikasta riippuen olen itse linkittänyt usein blogin, Twitter-tilin tai Facebook-sivun. Silloin ei ole kyse googlaamisesta ei muidenkaan hakukoneiden käyttämisestä.
Työnhakutilanteessa tiedot hakijasta tulee saada hakijalta itseltään, tai hänen antamistaan lähteistä (vrt. suosittelijat). Logiikka on varmaan sellainen, että hakija esittää itsestään haluamansa ja yleensä ”todellisuutta” myönteisemmän kuvan ja työnantajan on siihen tyytyminen. Jos tämä kuva ei vastaa todellisuutta eikä työhön otettu ole sopiva, voidaan tämän työsopimus päättää (laillisin perustein) koeaikana. Tätä varten koeaika on olemassa.
Minä teen aina silloin tällöin taustaselvityksiä työnhakijoista. Lähtökohtaisestihan tosiaan pelin henki on se, että työnhakija antaa itse ne tiedot joita työnantaja käyttää. Työnantajahan voi ne tarkistaa sitten kunhan tämä on selkeästi työnhakijalle ilmaistu.
Some-puolelta pitää sanoa että se on ongelmallinen kenttä, koska se ei ole aina luotettavasti yksilöitävissä. Siksi en itse anna sille mitään erityistä painoarvoa.