Mun työni on p*rseestä

Jotkut ihmiset vihaavat työtään. Yleensä he valittavat rankasta kohtalostaan muille.

Onneksi omasta työstä pitämiseen on helppo ratkaisu. Tein kärjistetyn yksinkertaisen kaavion:

Vietämme arkipäivisin puolet valveillaoloajastamme töissä. Ei ole mitään järkeä käyttää tätä puolikasta siihen, että tekee vihaamiaan asioita.

Ammattiaan inhoava ihminen ei taatusti ole tehokas työntekijä saati leppoisa työkaveri. Todennäköisesti työstressi seuraa vapaa-ajallekin, jolloin kotiväki ja kaverit saavat kuulla jatkuvasti tilitystä työongelmista.

(Nyt en muuten puhu siitä, että jollakulla on joskus huono päivä töissä. Sitä saa toki purkaa kotona. Sen sijaan ihmettelen sitä ilmiötä, jossa ihminen vihaa työtään kokonaisuutena ja joka päivä.)

Tilastokeskus ei ole vähään aikaan julkaissut uutta tutkimusta työoloista, mutta vanhatkin julkistukset kertovat karusta ilmiöstä. Työssä ei viihdytä.

Eläkeikää on turha yrittää nostaa väkisin, koska ihmiset eivät pysy sellaisessa työssä, jota he inhoavat. Ammattiaan vihaavat ihmiset päätyvät ennenaikaisille eläkkeille ja sairauslomille – eikä se ole ihme.

Sen sijaan jos ihminen rakastaa duuniaan, hän tekee töitä vielä seitsemänkymppisenäkin voimiensa mukaan. Tiedän monta ihmistä, jotka olisivat voineet jäädä eläkkeelle mutta jotka tekevät yhä työtään nauttien ja pakottomasti.

No mitäs minun pitäisi tehdä?

Toimi äskeisen kaavion mukaan. Älä tapa itseäsi työllä, jota vihaat. Sen sijaan kun teet rakastamaasi työtä, saat arjestasi mielekkäämpää.

10 kommenttia

    • katleena #2

      Kiitokset!

      Tiedän kyllä yksinkertaistavani asioita. :) Siitä huolimatta väitän, että Suomessa on liikaa ihmisiä, jotka vihaavat työtään eivätkä silti tee asialle mitään.

      Vastaa
  1. Karri Huhtanen #3

    Tuo vaihda asennetta kyllä kattaa aika hyvin poikkeustilanteitakin. Ensimmäinen vastustus nimittäin sille, että työpaikan vaihto ei onnistu on yleensä se, että ei osaa tarpeeksi tai erotu muista niin että saisi vaihdettua työpaikkaa. Tässäkin se asenteen vaihto ratkaisee. Täytyy asennoitua niin, että tekee, treenaa ja sovittaa itsestään vaikka sitten vapaa-ajalla sellaisen tuotteen, jota saa myydyksi.

    Toinen vastustus olisi tietysti sitten se, että unelmatyöpaikastaan ei välttämättä saa riittävästi materiaalista hyötyä. Tässä kysymys on tietysti sitten se, että kannattaako muuttaa asennetta sen materiaalisen hyödyn tavoittelun suhteen vai asennetta sen suhteen, että voisiko se mukava työpaikka löytyä esim. laajentamalla sitä unelmatyöpaikkansa määritelmää. Kun lähtee pelkistämään sitä, minkälaisista töistä pitää, voi löytääkin yhtäkkiä, että niitä löytyy myös muilta aloilta kuin mistä on alunperin ajatellutkaan töitä hakevansa. Luovaa työtä voi esim. tehdä insinöörifirmoissa ja insinöörikin voi työskennellä mainos- ja viestintätoimistossa. Kyse on tässäkin loppujen lopuksi siis asenteesta, jonka ottaa työhönsä ja sen kehittämiseen.

    Monet varmaan myös sanovat, että eivät kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa, että voivat vain valikoida työpaikkansa, mutta tätä oikeastaan rajoittaa vain se, että pystyvätkö ja haluavatko ihmiset itse kehittää itseään. Ei millään alalla tule hyväksi ilman, että jaksaa harjoitella ja kehittää itseään. Lahjakkuus tekee tietysti asiasta helpompaa, mutta suurimmaksi osaksi kaikki osaaminen tulee siitä itse asioiden tekemisestä ja harjoittelusta, jota sitkeimmät tekevät omien töidensä ohella, vapaa-ajalla ja ilman korvausta. Taas tulee tässäkin se asenne vastaan. Jos et ole valmis kehittämään itseäsi itse, niin asenteesi kaipaa korjausta tai sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa sellaiseen, missä moinen on mahdollista.

    Vastaa
    • katleena #4

      Karri, äärimmäisen hyvä yhteenveto.

      Voimme vaikuttaa valtavasti omaan asenteeseemme ja toimintaamme. Olen itsekin aikanaan kärvistellyt työuupumuksen partaalla tajuamatta, että ratkaisun avaimet olivat koko ajan omissa käsissäni. Asiat muuttuvat vain, jos muutamme toimintaamme tai asennettamme – ja joskus pitää muuttaa molempia.

      Vastaa
  2. Jani Hovila #5

    Mainio ja pirun yksinkertainen kaavio.

    Kaavion voisi myös muuttaa muotoon ”pidätkö asiakkaastasi”, ”pidätkö parisuhteestasi, ”pidätkö kavereistasi” tai ”pidätkö -aseta aihe tähän-”?

    Tästä huomaamme että elämästä saa yksinkertaisilla valinnoilla nautittavampaa, kunhan lopettaa tyhjänpäiväisen ruikuttamisen ja tekee asioille jotain.

    Vastaa
    • katleena #6

      Jani, tuo on aivan totta. Voisin itse asiassa tehdä tästä 2300-osaisen postaussarjan. Olisipahan aiheita seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. :D

      Vastaa
  3. Satu Matikainen #7

    Sait kaaviollasi tiivistettyä ammatinvalintapsykologin työn äärimmäisellä tavalla! Tämän tulostan muistutukseksi itselleni – keep it simple, Satu! :)

    Vastaa
  4. Bmoa #9

    Tuollaisilla kaavioilla saa yksinkertaiset asiat näyttämään yksinkertaisilta. Toisaalta niillä saa mutkikkaatkin asiat näyttämään yksinkertaisilta. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Se auttaa asian hahmottamisessa, mutta saattaa jättää oleelliset asia pohdinnan ulkopuolelle.

    Entä mitä tämä tarkoittaa viestinnässä? Laatikko esittää asian yksinkertaisena ja valmiiksi ratkaistuna. Ihmiset eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia valinnanvapauden suhteen. Toisilla on enemmän varaa tai kykyä valita. Älylliseen pohdiskeluun tottumatonta kaavio voi hämmentää, ellei sieltä löydy oikeaa nuolta.

    Reunat laatikossa maalaavat maailman reunat juuri siihen: työtön voisi kokea tämän laatikon loukkaavana.

    Vastaa
    • katleena #10

      Bmoa, kiitos ahkerasta kommentoinnista! Mukava saada uusia lukijoita.

      Tartun heti tuohon viimeiseen väitteeseesi, jonka mukaan työtön loukkaantuu laatikostani. Tämä kaavio ei voi esittää koko maailmaa, vaan se esittää työssäkäyviä. En usko, että tästä laatikosta loukkaantuvat myöskään opiskelijat tai eläkeläiset.

      Otan esimerkin toisaalta. Jos laatikon otsikko olisi "Pidätkö traktoristasi?", minä en loukkaantuisi. Ajattelisin vain, että tämä kaavio on suunnattu traktorinomistajille.

      Mitä tulee pääteesiisi, niin kaaviot yksinkertaistavat aina. Se on niiden ominaisuus. Myönnän auliisti, että yksinkertaistaminen on välillä hyvä ja välillä huono juttu.

      Väitän silti, että jokaisella on työnsä suhteen valinnanvaraa. Joillain sitä on vähän ja joillain paljon, mutta valinnanvaraa on aina. Joissain tilanteissa – esimerkiksi työuupumuksessa tai masennuksessa – ihminen ei kykene näkemään omia vaihtoehtojaan, mutta ne ovat silti olemassa.

      Vastaa

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä, omalla nimimerkillä tai anonyyminä. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Poistan jälkikäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.