Eräs tuttuni oli saanut yhteydenoton kustantajalta. Hänen pitäisi tehdä kirja. Niinpä tuttuni meilasi minulle ja kysyi hinta-asioista. Jos hän ottaa vuorotteluvapaata, kuinka iso lovi tulee palkkapussiin?
Lähetin hänelle vastauksen. Sitten oivalsin, että meilistäni voisi olla muillekin hyötyä:
Juhuu!
Ja onneksi olkoon mahdollisesta kustannussopparista!
Tässä vähän ajatuksia kirjatuloista:
1) Eniten tulomahdollisuuksia on kaunokirjailijoilla, koska heidän kohderyhmänään ovat kuluttajat. Parhaat kaunokirjailijat yltävät satojen tonnien vuosituloihin.
2) Toiseksi eniten tulomahdollisuuksia on sellaisella tietokirjailijalla, joka tekee kuluttajille suunnattuja tietokirjoja. Näitä ovat kaikki ruokakirjat, sisustusoppaat, remonttioppaat ja it-oppaat. Tässä kategoriassa huippuhyvä kirjamyynti on jopa yli 10 000 kappaletta, mutta keskimäärin kirja myy 1000–3000 kappaletta. Jos sun kirja kuuluu tähän kategoriaan, sillä on ihan hyvät mahdollisuudet menestyä, mutta ei sillä pääse eläkkeelle jäämään.
3) Vähiten myyntiä tulee bisnestietokirjoille, akateemisille tietokirjoille ja runoudelle. Niiden kohderyhmät ovat niin pieniä, että hyväksi myynniksi lasketaan jo 600–800 kappaleen myynti. Eikä sillä elä. Mä olen saanut keskinkertaisesti myyneistä kirjoista tuloa noin 1200–1800 euroa per kirja, ja hyvin myyneistä kirjoista 3000–4000 euroa per kirja.
Kirjasta saatavat myyntitulot tilitetään muuten kerran vuodessa. Vaikka siis kirja myisi hyvin, siitä saatavat tulot tilitetään kirjailijalle myyntivuotta seuraavana keväänä. Odottavan aika on pitkä.
Sitten markkinointiin: kirja myy paremmin, jos kirjailija markkinoi sitä. Sä taas et oikein omassa työssäsi voi markkinoida kirjaasi (toisin kuin esimerkiksi mä voin). Toki voit vapaa-ajallasi käydä puhumassa kirjamessuilla ja kustantajan seminaareissa, mutta työaika on rauhoitettava markkinoinnilta.
Onneksi sun nimi on niin tunnettu, että se myy osan kirjoista. 🙂 Tunnettu nimi myy aina enemmän kuin tuntematon.
Kirjoista saatava tulo on joka tapauksessa pientä. Jos kirja maksaa 30 euroa ja sä saat provisiota 18 %, niin kirjaa pitää myydä melkein 1000 kappaletta, ennen kuin sä saat *yhden* kuukausipalkan. Jos kirjoittamiseen kuluu aikaa neljä kuukautta, niin persnettoahan siitä tulee.
Siispä kirjan kirjoittaminen pitää ajatella kahdesta muusta näkökulmasta: 1) On kiva kirjoittaa ja antaa ihmisille apua johonkin ongelmaan. 2) Kirjalla rakentaa uskottavuutta ja asiantuntijabrändiä.
Kirjasta saa muuten myös välillisiä tuloja. Jos jokin yritys pyytää sua puhumaan kirjan aiheesta ja sä teet sen vapaa-ajalla, voit tietenkin laskuttaa mehevät luentopalkkiot.
Mutta ilman muuta kannattaa kirjoittaa kirja. Se on kivaa puuhaa ja taas yksi kokemus lisää plakkariin.
Jos muuten haluat, voin (tietenkin ilmaiseksi) kommentoida kustannussopparipohjaa, kun saat sen. Voin vinkata, jos siinä on joitain kohtia, jotka kannattaa neuvotella uusiksi.
Huoh, tulipa pitkä meili. Toivottavasti et nukahtanut kesken.
Iloa jouluun!
Kattis
Teksti on vähän turhan puhekielistä blogiin, mutta älkää siitä välittäkö. Pääasia on, jos sisällöstä on apua.
Olen kyllä tieto- ja kaunokirjailijana hieman eri mieltä tuosta ”Eniten tulomahdollisuuksia on kaunokirjailijoilla”. Suurin osa kaunokirjoista myy tosi vähän ja kaiken lisäksi romaanista ei tiedä koskaan ennen sen valmistumista, haluaako kukaan kustantaa sen. Yleensä ei.
Mikset maininnut apurahoja? Niillä kirjailijat käytännössä elättävät itsensä (tai siis, sen verran että voivat kirjoittaa kirjoja, tekee ainakin vähemmän tappiota…).
”Kirjasta saatavat myyntitulot tilitetään muuten kerran vuodessa. Vaikka siis kirja myisi hyvin, siitä saatavat tulot tilitetään kirjailijalle myyntivuotta seuraavana keväänä. Odottavan aika on pitkä.”
Romaanieni kustantaja tilittää rahoja useamman kerran vuodessa ja viimeisen n kuukauden ajalta. Eli vaikka huhtikuussa voi saada tammi-maaliskuun rahat. Tietokirjakustantamoni maksaa vasta seuraavan vuoden syksyllä.
Tuo välillinen tulo on hyvä pointti. Tietokirjojeni avulla olen saanut koulutuskeikkoja ja muita töitä. Romaanieni kautta olen saanut mm. kolumnistin paikan, millä nyt ei kukaan elä, mutta se on hauskaa työtä ja tuntipalkat ovat ihan kohtuullisia.
Maija, tosi hyviä tarkennuksia.
Pointtini oli nimenomaan se, että tulojen suhteen eniten *mahdollisuuksia* on kaunokirjailijalla. Hyvä kaunokirjallinen teos myy enemmän kuin hyvä tietokirja, koska kohderyhmä on valtavan paljon laajempi. Mikään ei tietenkään ole varmaa. Ilman muuta huono romaani tuottaa vähemmän kuin hyvä tietokirja.
Otin tämän hinta-asian esille siksi, että julkisuudessa on ollut esillä Sofi Oksasen ja Laila Hirvisaaren tuloja. Halusin kertoa tutulleni, että yksikään tietokirjailija ei yllä samaan kirjoillaan.
Apurahat olivat hyvä lisäys! Niistä minun piti mainita, mutta unohdin.
Itselläni on jokin omituinen vamma apurahojen suhteen. En ole koskaan niitä anonut, koska ajattelen niiden kuuluvan sellaisille kirjailijoille, jotka tekevät marginaalikirjallisuutta tai kitkuttavat pienillä tuloilla. Olen ajatellut, että yrittäjä-bisneskirjailija ei saa mennä apuraha-apajille turhaan. Ehkä tämän ajatusvammani takia unohdin koko asian meilistäkin. Freudilainen lipsahdus.
Mahtavaa että saat tekijäpalkkiotilityksiä kustantajaltasi monta kertaa vuodessa. Oliko kyseessä Muruja-kustantamo? Tämä saattaa olla merkityksellinen tieto monelle, joka pohtii kustantajan valintaa.
Itse teen kirjoja Talentumille, Inforille (nyk. MIF), Karistolle ja Docendolle, ja ne maksavat vain kerran vuodessa palkkiot. Tammen kanssa olen vasta tekemässä sopparia, joten heidän käytännöistään en vielä tiedä.
Kyllä, mutta tässä kannattaa muistaa, että erittäin harvoin kaunokirjailija pääsee valitsemaan kustantamoa. Minulla kyllä kolme kustantajaa innostui kässäristä, mutta kaikki olivat hyvin pieniä. Jos olisi ollut joku isompi kustantaja myös, niin olisin valinnut varmaankin sen.
Tietokirja voi myydä todella hurjasti ihan siinä missä kaunokirjakin, jos aihe on jokin todella koko kansan juttu. Esim. ruokakirja voi myydä Suomessakin kymmeniä tuhansia. Tietysti tällaista menestystä ei yleensä voi kovin usein uusia, siinä missä tuottelias ja suosittu kaunokirjailija voi puskea ulos menestyskirjan vaikka joka vuosi.
Tietokirja-apurahoja kannattaa tosiaan hakea! Niitä voi saada monesta eri lähteestä ja summat on kyllä ihan merkittäviä. Mm. Suomen tietokirjailijoilla on meritoituneemmille tietokirjailijoille jopa puolen vuoden tietokirja-apurahoja.
Itsekin kirjoitan erästä tietokirjaa parhaillaan tietokirja-apurahalla, joka on useita tuhansia euroja. Ei mielestäni huonosti, kun ajattelee, että en ole aikaisemmin kirjoittanut tietokirjoja, vaan kyseessä on eka kirjani, johon olen rahaa saanut.
Mutta kyllä itsekin ajattelen, että suurin etu tietokirjan kirjoittamisessa kirjailijalle itselleen on brändäys ja se, että kirjan kautta tulee helpommin nähdyksi tietyn alan asiantuntijana.
Eräs näkökulma lisää. Kustansin itse vuonna 1999 oheisen kirjan.
http://www.kolumbus.fi/timo.suvanto/kirjanmainos/mainos.htm
Painos oli 2000 kpl ja yhden kirjan hinta minulle kotiin kannettuna oli 5 euroa. Kirjoja on vieläkin jäljellä. Kirja on sisällöltään aikaa pehmeää tavaraa, mutta kovakantinen, joten se sopii mainiosti lahjaksi. Olen antanut kirjaa lahjaksi omiin, puolisoni ja lasteni tarpeisiin. Synttäreillä, tupaantuliaisissa, liiketapaamisissa yms., joihin olisin joutunut muutenkin hankkimaan jotain vietävää. Yleensä sekin olisi ollut kirja. Kirja, jonka nyt kehtaa viedä lahjaksi, maksaa keskimäärin 25 euroa. Siis etuni on ollut noin 20 euroa joka kirjaa kohti.
Olen pitänyt kirjaa lahjoittamistani kirjoista, jotta en antaisi ainakaan kovin montaa kertaa samaa kirjaa samalle henkilölle. Limulintua olen lahjoittanut 13 vuoden aikana aika tarkkaan pyöreät 400 kirjaa. Etuni tänä aikana on ollut siis 8000 euroa säästyneitä lahjakuluina. Suuri luku, mutta vuotta kohti vain vähän rapiat 600 euroa. Ei mikään mahdoton summa itsensä markkinointiin. Mitä se mitä suurimmassa määrin on. Kokemuksesta tiedän, että omistuskirjoituksen kirjoittaminen lahjan saajan toiveiden mukaan aiheuttaa ihan eri tavalla mukavaa värinää sekä lahjan antajassa että saajassa kuin minkä tahansa kaupasta ostetun lahjan törkkääminen juhlakalun käteen.
Viimeisin kirjani on taas pienen kaupallisen kustantamon heiniä.
http://verkkokauppa.mfka.fi/Aurinkokuninkaan-jaatelokone
Sitä painetaan print on demand -periaatteella. Olen sopinut kustantajan kanssa, että saan painattaa omalla kustannuksellani tätä kirjaa lahjaksi. Parisataasivuisen pehmeäkantisen kirjan print on demand -hinta on saman 5 euron hujakoilla. Tällä matematiikalla saan edelleen 20 euroa tuloa jokaisesta lahjaksi antamastani kirjasta + mittaamattomasti ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa :-).
Ohjeita tietokirjailijoille:
Olen antanut itseni ymmärtää että parhaan tilin tekee tietokirjailemalla
itsehoito-oppaita. ”Laihdu kahdessa viikossa syöden mitä haluat” tai ”Parisuhde kuntoon kuudella yksinkertaisella ohjeella” tms. Kuluttajan on aina helpompi ostaa kirja kuin tehdä asialle jotain.
Sitten päälle vielä iltapäivälehden kolumnit ja hyväpalkkainen luentokiertue? 🙂
.jouni
Jouni, hyvä lisäys! Näinhän se usein on.
Suosittelen ehdottomasti kirjoittamaan nimikkeet ”Toisesta naisesta ensimmäiseksi – Kuusi askelta salasuhteesta avioliittoon” sekä ”Kurkkuuni kumoan sen – Suuri suomalainen ryyppykirja”. Näillä lyö aivan varmasti rahoiksi.
Kannattaako kustannussopimusta aina juhlia? Sain tietää äskettäin, että erään kirjan ilmestyminen peruttiin, koska se ei kiinnostanut kirjakauppojen sisäänostajia. Aika kurjaa kirjailijalle ja noloa kustantajalle, varsinkin kun verkkokauppoihin oli lähetetty kirjan ennakkotiedot. Tapaus ei ole kuulemma ainutlaatuinen.
Hyvä kysymys! Itselleni ei ole tuota käynyt, mutta nähtävästi se on mahdollista.
Olen silti luonteeltani niin perusoptimistinen, että juhlin sopparia joka tapauksessa. Käytännössähän soppareitten peruuntuminen on tosi harvinaista.
Tällä hetkellä tosin eräs kirjasopparini on uusien neuvottelujen alla, mutta siinä ei ole aivan samasta tilanteesta kyse. (Tiedotan siitä asiasta myöhemmin, kun on jotain tiedotettavaa.)
Kustannussopimus voi purkautua. Yleisin syy lienee kustantajan huono taloudellinen tilanne tai uudelleenorganisointi. Eräs kaveri menetti hyvin suurelle suomalaiskustantamolle saamansa sopimuksen jm. syystä tehtyään tietokirjaa vuosia. Uutta kustantajaa ei ole vielä löytynyt.
Useimpia omista kirjoistani (kolme tietokirjaa, kaksi romaania) ei ole koskaan myyty kirjakaupoissa. Tai ainakaan kahta ei ole ja yhdestä en usko, että on. Riippuu kustantamon koosta ja odotuksista, kaataako tämä maailman.
Varmasti sopimus saattaa purkautua myös siksi, jos esimerkiksi markkinoille tulee yllättäen lähes identtisiä kirjoja tai aihe yhtäkkiä ei enää toimikaan. Esim. minua pyydettiin aikoinaan kirjoittamaan kirja Google Wavesta. Onneksi en kirjoittanut, en kyllä edes harkinnut…
Kustannussopimus on joka tapauksessa iso merkkipaalu.
Heh, Google Wave -kirja olisi tosiaan ollut yhtä tarpeellinen kuin kirja popcorn-koneista. 🙂
Aivan varmasti jossain vaiheessa myös minun kohdalleni iskee kustannussopparin purkautuminen. Sen takia soppareita kannattaakin hankkia useita, jotta ei tule pidettyä kaikkia munia samassa korissa.
Yksi asia, joka ehkäisee sopparin purkautumista, on nopea kirjoitustahti. Mitä pitempään kirjan kanssa venyy, sitä todennäköisempää on että maailma ja markkinat muuttuvat – ja soppari purkautuu.
Olenkohan mahtanut ymmärtää oikein, että blogiteksti koskee nimenomaan yleisesti tietokirjoja? Kuvittelisin että esimerkiksi oppikirjoja koskevat omat lainalaisuutensa.
Haa, hyvä kysymys! En ole koskaan tehnyt oppikirjoja, joten niistä minulla ei ole aavistustakaan. Oppikirjallisuus on aivan oma genrensä tietokirjallisuuden sisällä.
Tiedän joitakin tapauksia, joissa oppikirjan tekeminen on tiettävästi tuonut tekijälleen pitkää, mutta (oletettavasti) kapeaa leipää. Koneenpiirustusta opiskellaan edelleen kirjoista, joissa puhutaan mikrofilmeistä ja tietokoneisiin viitataan uutena asiana. Muuttuvat faktat vaan päivitetään aina uuteen painokseen.
Käytkö muuten kouluissa puhumassa?
Ah, tuollaisen oppikirjadiilin kun saisi! Ikävä kyllä viestinnän ala on niin nopeasti kehittyvää, että tässä bisneksessä oppikirjojen sisältö vanhenee jo parissa vuodessa.
Teen kyllä keikkoja oppilaitoksissa, mutta varsin harvoin. Kapitalistisikamaiset riistohintani ovat sellaisia, että useimmiten minua käyttävät vain yritykset.
Saattaa se kyllä vaatia myös niitä opettajia, jotka käyttävät sitä kirjaa. On tosiaan varmasti hyvinkin alakohtaista, miten tuollaisen tekeminen onnistuisi. (Jos muuten joskus kirjoitat jonkinlaisen teoksen turnajaisten juontamisesta, lupaan ostaa sen ja mainostaa ilmaiseksi.)
Ehdotan siis koululle, että tilaisivat sinut puhumaan.
Oooh, olet siis keskiaikatuttuja. Voisin kyllä hyvinkin joskus kirjoittaa kirjan elävöittämisestä. Sille taitaa tosin olla aika pienet markkinat. 🙂
En sanoisi tutuksi, mutta olin Turun keskiaikamarkkinoilla katsomassa turnajaisnäytöstä. Nimesi tuli esille vasta YLEn vaalilähetyksistä.
Vielä yksi vinkki kirjailijoille tai alalle aikoville: Rekisteröitykää ruotsinkielisiksi! Se käy helposti vaikka täällä:
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asiointi_ja_lomakkeet/lomakkeet/maist_vrk_5_05_fi_sv/index.html
Suomenruotsalaisia kirjoittajia varten on niin valtavasti rikkaita stipendien ja apurahan jakajia, että siellä ollaan vaan iloisia, jos löytyy joku uusi autettava. Apurahoja saa melko hepposinkin perustein (kokemusta on!) ja jopa suomenkielisellä hakemuksella. Varminta on kuitenkin käyttää ruotsia. Jokaisella lienee tuttava, joka voi tarvittaessa auttaa käännöstyössä. Itse kirjan voi sitten aivan hyvin kirjoittaa suomeksi. Apurahoja jakelevat säätiöt löytyvät netistä. Tuttua rallatusta lainatakseni”jos svenska pengar haluat nyt, sä takuulla yllätyt.”
Ooo, kiitos! Aivan uudet maailmat avautuvat eteeni.
Jag heter Katleena och jag ska skriva en bok om blogging.