Pitävätköhän heimoluonteet enää paikkaansa? Ovatko muka kaikki savolaiset kieroja, hämäläiset hitaita, pohjalaiset ylpeitä ja karjalaiset puheliaita? Tai edes suurin osa?

(Millaisia muuten varsinaissuomalaisten, lappilaisten, kainuulaisten tai satakuntalaisten piti olla? Pahoittelen syvästi, että unohdin näiden heimojen tärkeät piirteet.)

Varmasti 1800-luvulla heimojen välillä oli eroja, koska väki liikkui vähemmän, puoliso haettiin naapurikylästä, eikä nopeaa tiedonvälitystä ollut. Suomen eri osien välille muodostui kieli- ja kulttuurieroja.

Nämä erot ovat kuitenkin tasoittuneet. Me ihmiset lennämme etelästä pohjoiseen parissa tunnissa – ja tieto kulkee saman matkan kahdessa sekunnissa. Moni asuu elämänsä aikana useammankin vanhan läänin alueella. Kasvamme yhtäällä, opiskelemme toisaalla ja muutamme kolmanteen paikkaan työn perässä.

Jotkut kyllä yhä jaksavat toitottaa, että he ovat ”pohjalaisen rehvakkaita” tai ”karjalaisen puheliaita”. Itse suhtaudun tähän hieman epäillen.

Olen työssäni kiertänyt ympäri Suomea vuodesta 2000, ja jos olen matkannut ilman oletuksia ja ennakkoluuloja, en ole havainnut yksilöissä minkäänlaisia eroja kotiseudun suhteen. Joka paikassa ihmiset ovat yhtä erilaisia – tai yhtä samanlaisia: on puheliaita ja hiljaisia, rehvakkaita ja arkalaisia, myönteisiä ja kriittisiä, varautuneita ja ulospäinsuuntautuneita, suoria ja kierteleviä.

Sen sijaan ne kollegani, jotka kertoivat menevänsä ”taas Poriin, jossa ihmiset ovat v*ttumaisia”, tulivat takaisin juuri saman havainnon kanssa. ”Mähän sanoin, taas ne olivat naama nurinpäin.”

Sitä saa mitä tilaa, eikä olettaminen ole objektiivisuutta.

Vastustan näitä ennakkoluuloja myös siksi, että suurin osa läheisistä ihmisistäni ovat erilaisia kuin heidän syntyperänsä antaisi ymmärtää. Tunnen nopeita hämäläisiä, arkoja pohjalaisia, suorasanaisia ja lyhytpuheisia savolaisia ja nöyriä stadilaisia.

Mieheni on pohjalaistaustainen, eikä hän ole rehvakas saati yrittäjätyyppiä. Hän ei myöskään mainosta syntyperäänsä. Minä taas olen ”täyshämäläinen”, mutta en ole koskaan ollut hidas. Jotkut jopa ovat väittäneet, että olen liian nopea ja liian puhelias. Olen moneen otteeseen saanut kuulla, että minun pitäisi olla pohjalainen, karjalainen tai savolainen – riippuen nähtävästi puhujan omasta syntyperästä.

Uskonkin, että nykyajan heimopuheet ovat eniten käytössä silloin, kun jonkin vanhan heimon edustaja on toisella puolella Suomea. Hänelle tulee tarve pitää alkuperäisestä identiteetistään kiinni, jolloin on tarpeen mainita, että ”meillä Pohjanmaalla ei arastella, mutta täällä Hämeessä ollaan niin s**tanan hitaita!”

Heimoerojen korostaminen metodilla ”me hyviä, muut huonoja” on nykyään a) itsensä huijaamista b) tarpeetonta. Usein kysymyksessä on vain halu kuulua tiettyyn ryhmään, jolloin ihminen ryhtyy toimimaan oletusarvon mukaisesti – vaikka ei aidosti olisikaan sellainen.

Tärkeintä on tuntea itsensä. Hämäläisen ei ole pakko olla hidas, mutta hän voi olla. Pohjalaisen ei tarvitse olla omanarvontuntoinen, ellei hän itse halua.

Ole mieluummin sellainen kuin olet, äläkä sellainen, kuin teillä on tapana.

13 kommenttia

  1. Me varsinaissuomalaiset ollaan tunnettuja *****ilustamme! Satakuntalaisissa yhdistyy varsinaissuomalainen *****maisuus ja hämäläinen hitaus. Kainuulaiset vaan ryyppää ja tekee itsemurhia. Lapin äijä kusettaa joka välissä eikä kaikki asiat oo niin justiinsa. Siinähän näitä 🙂

    1. Hämeenlinnassa et pääse mihinkään porukkaan sisälle jos et ole täällä syntynyt. Suomen sisäänpäin lämpeävin kaupunki

  2. Opiskeluaikanani tein työkseni puhelinhaastatteluja, ja huipputieteellisellä mutu-tuntumalla väittäisin, että eri alueilla asuvissa ihmisissä oli kyllä havaittavissa jonkinmoisia eroja. Nämä erot tulivat esiin etenkin maaseudulla ja vanhemmissa ihmisissä. Mieleeni jäi esimerkiksi, että Kainuusta oli tavallista hankalampaa löytää haastatteluun suostuvaisia ja siellä ihmisten yleinen elämänasenne vaikutti hieman kielteisemmältä kuin muualla. Helsingissä oltiin keskimääräistä kiireisempiä ja sieltäkin oli hankala löytää haastateltavia (mikä tosin ei varmastikaan johdu heimotaustasta – eihän sikäläisillä edes ole mitään yhteistä heimotaustaa kun sinne on virrannut väkeä kaikista Suomen kolkista – vaan aivan muista tekijöistä). Suomenruotsalaisista leppoisimmat asuivat Länsi-Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla oli kiireisempää väkeä ja Pohjanmaalla hiukan jäyhempää. Erot eivät kuitenkaan olleet päätähuimaavan suuria, ja totta kai jokaisella ihmisellä on omat yksilölliset luonteenpiirteet, jotka eivät välttämättä ole ollenkaan heimotaustasta, synnyinpaikasta tai asuinpaikasta riippuvaisia. -Venla

  3. Venla, kiitos kommentistasi! Olet ihan oikeassa, että erot korostuvat vanhoissa ihmisissä. Jos ajattelen omaa 95-vuotiasta isoäitiäni, joka on elänyt koko elämänsä samassa kunnassa, hämäläisyys on selkeää: hän on vaatimaton, harkitsevainen eikä tee numeroa itsestään.Sen sijaan kun nuoretkin ihmiset pitävät näitä heimorajoja yllä, niin se tuntuu joskus kaukaahaetulta ja keinotekoiselta.

  4. Siis kyllähän eri kaupungeissa ihmisten käytöksessä ja luonteessa on paljonkin eroa, tuon faktanhan vai yksittäisissä asioissa havaita hyvinkin helposti. Erot johtuvat osittain geeneistä ja osittain siis myös ihan muista syistä. ”Seura tekee kaltaiseksi.”
    Toki voi yhtä hyvin väittää että esimerkiksi maiden välilläkään ihmisissä ei ole eroja mutta tämä ei pidä paikkaansa, eikä se johdu siitä että ihmiset haluaisivat nimenomaan kuulua tähän ryhmään.. Jotkut haluavat ja jotkut taas eivät mutta se haluaminen ei ole syy siihen vaan se on monen tekijän summa.
    Onhan erilaisilla ryhmillä erilaisia ominaisuuksia ja vaikka esimerkiksi briteillä on tietynlaisia luonteenpiirteitä ja tapoja niin ei se tarkoita sitä että kaikilla briteillä on juuri nämä tavat ja luonteenpiirteet tai sitä että kaikki ovat juuri samanlaisia huolimatta joistakin yhteisistä ominaisuuksista.

  5. Täällä vielä yksi havainto asiasta! 🙂 Olen asunut vuosia Kuopiossa ja siellä nuoretkin pitävät vielä tiukasti kiinni heimoidentiteetistään ja vetoavat siihen myös kuvaillessaan luonnettaan. Sen sijaan synnyinseuduillani tuskin koskaan tuodaan esiin hämäläisyyttä saatika oltaisiin siitä ylpeitä. Sanoisin siis, että Suomessa on suuria alueellisia tai heimojen välisiä eroja siinä, miten tärkeänä heimoidentiteettiä pidetään tai tunnustetaanko sitä ollenkaan.

  6. Tässä heimoidentiteetin ylläpidossa on jotain tekemällä tehtyä tänä päivänä, kun se perustuu enää paikkakuntaan ja alueseen. Tarkoitan tällä sitä, että kansa on erittäin heterogeenistä ja ns. heimot ovat sekoittuneet erittäin voimakkaasti koko viime vuosisadan ja tekevät sitä maaltapaon ja teknistymisen (sana alkaa olla vanha, yhtä kuin analoginen) vai pitäisikö sanoa digitoitumisen seurauksena.

    Opiskelijaporukoissa (Helsingissä) näitä jonkin verran on, jotka korostavat omaa taustaansa. Tosin heitä ei ole kovin paljon.
    Siinä on aina kaksi puolta: kotiseutu- ja heimoylpeys ja toisaalta se ”me ollaan erilaisia”. Siinä on aina se negatiivinen vivahdus, en voi sille mitään: se ei kuulosta fiksulta.

    Luin kirjan, jossa nämä heimo-asiat ovat senaikaista todellista elämää:
    Santeri Ivalon Erämaan Taistelu.

    Suosittelen lämpimästi kaikille Hämäläisille ja Savolaisille!

  7. Ite oon ainaski koko ajan saanu kuulla siitä että oon hidas ku hämäläinen ja sanavalmius on ku savolaisella. Pidän itteeni kyllä Savolaisena vaikka oonkin Forssasta.

  8. Täysin väärin asetettu kysymys. Kulttuurierot tuottavat tilastollisia eroja ihmisryhmien käyttäytymiseen. Ihminen, joka on kotoisin Hämeestä ja protestoi hämäläisstereotypioita vastaan selittämällä olevansa vilkas ja nopea, puhuu yksinkertaisesti asian vierestä.

    Minä asuin pikkulapsesta lähtien Tampereella. Nelikymppisenä muutin Lahden seudulle ja täällä muutaman vuoden asuneena voin sanoa havainneeni joitakin eroavaisuuksia ihmisten käyttäytymisessä Tampereen ja Lahden seutujen välillä. Minulla ei ollut tullessani mitään ennakkoluuloja Lahden seudun asukkaista. Lahden seudulla ihmisten käyttäytyminen on mielestäni keskimäärin suodattamattomampaa ja vähemmän hillittyä. Konkreettisesti tämä näkyy siten, että täällä on suurempi esiintymistiheys sellaisilla tilanteilla, joissa joku tuttu tai tuntematon ihminen käyttäytyy hätkähdyttävän tylysti tai töksähtäväksi. Tuollaiset tilanteet ovat tietenkin pieni vähemmistö kaikista vuorovaikutustilanteista kummallakin seudulla mutta Lahden seudulla niiden esiintymistiheys on selvästi suurempi. Toisaalta vaikuttaa siltä, että yleisemmin tulee myös kohdelluksi epätavallisen ystävällisesti. Tamperelaisten käytös vaikuttaa keskiarvoistetummalta ja peruskohteliaammalta. Tämä voi johtua siitä, että tamperelaisten koulutustaso on hieman korkeampi ja siitä, että Tampereen väestö kasvaa muuttoliikkeen takia nopeasti. Lahdessa ollaan ehkä myös hieman nurkkakuntaisempia ja torjuvampia ulkopuolisia kohtaan. Lahti ei ole juuri kasvanut 20-30 vuoteen. Tampereen kasvu on vain kiihtynyt. Tamperelainen nurkkapatriootti tekee itsensä vain naurettavaksi, koska niin monet kaupungin ylpeydenaiheet ovat muualta maasta ja maailmalta muuttaneiden aikaansaannosta.

    1. Kiitos kommentista! Nämä toki ovat henkilökohtaisia kokemuksia, eivät mikään tieteellinen tutkimus. Ennakko-oletukset syntyvät usein ihmisten omista tulkinnoista, jotka eivät aina ole objektiivisia. Hauskoja kokemuksia siitä huolimatta.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.