Rakas lukijani. Kun olet lisääntymisaikeissa, kehitätkö itseesi täpliä?
Tuskinpa kehität.
Ilmiötä voi kutsua evoluutioksi. Kutuajan täplät eivät ole olleet relevantteja meikäläisille enää sen jälkeen, kun keksimme, että kalana on tylsä olla ja että puhumallakin voi kommunikoida.
Hesarissa kerrottiin tänään, että marsujen geenit osaavat sopeutua lämpimään ilmastoon. Marsupenteleet ovat niin ovelia, että ne siirtävät tämän geneettisen muunnoksen jopa poikasilleen.
Ihmisen paras kyky on sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin. Se on taito, joka on kulkenut perimässämme halki vuosituhansien.
Ja nyt tulee tämän postauksen oleellisin asia:
Minkä halvatun takia oletamme lapsilta ja nuorilta taitoja, jotka eivät enää ole relevantteja?
”Ei se raukka erota koiras- ja naaraspeippoa toisistaan.”
”Kauheaa, ei se osaa edes nuotiota sytyttää!”
”Ihan hirveää, kun nuoret eivät tiedä, kuinka peruna kuoritaan.”
”Se on aivan uusavuton, kun pyykin käsinpesu ei onnistu!”
Yhtä hyvin voisimme kysyä puolisoltamme, miksi tämä ei kehitä täpliä, jos hän kerran on kutuaikeissa.
Tarjoan tilalle relevantimmat kauhistelun aiheet. Näistä havainnoista on oikeasti syytä järkyttyä:
”Ei se raukka erota usbiporttia ja latausjohdon paikkaa toisistaan.”
”Kauheaa, ei se osaa edes appsia ladata!”
”Ihan hirveää, kun nuoret eivät tiedä, kuinka verkkopankkia käytetään.”
”Se on aivan uusavuton, kun nettimaksaminen ei onnistu!”
Nykyihminen ei tee mitään kututäplillä eikä peippotuntemuksella. Sen sijaan hänen pitäisi ottaa mallia marsun geeneistä ja oppia uutta.
Hahaa, mietin täysin samaa asiaa eilen!
Parastahan on, kun tuota sanotaan yleistiedoksi. Joo, siis kyllähän erilaisten viskisieppojen ja punanenätulkkujen erottaminen on aivan äärimmäisen relevanttia yleistietoa nykyaikana.
Yleistietohan on hieno, arvottava termi, jolla voi mätkiä muita päähän kun nämä eivät tiedä jotain täysin triviaalia asiaa (joka siis tietysti omasta mielestä on aivan Todella Tärkeää).
Tai sitten yleistiedon määritelmä muuttuu – tai sen ainakin tulisi muuttua – aikojen mukana, jolloin nykyään yleistietoa on nimenomaan miten nettipankki toimii; ei miten lammas keritään.
Hahaa, olemme telepaattisessa yhteydessä!
Yleistiedossa on sekin hankala asia, että tiedon määrä laajenee koko ajan. Jos aikaisemmin vaikkapa 10 % kaikesta tiedon määrästä kuului yleistietoon, nykyään ei enää voi odottaa samaa prosenttiosuutta.
Jostain tiedosta on siis hyväksyttävä, että se ei enää ole yleistietoa, vaan se on jo pudonnut marginaalitiedon kategoriaan. Tähän ryhmään kuuluu muun muassa tieto kanan parhaista munimisolosuhteista sekä villasukkien paikkaustaidot.
Eikös sitä viime aikoina ole kauhisteltu teinejä, jotka eivät lue sähköpostejaan?
Hehee, todella! Kyllä sähköpostikin alkaa olla vähän vanhanaikainen kanava.
Tosin kyseisessä kauhistelussa kyse ei kai ole niinkään nuorten osaamisesta, vaan enemmän nuorten viitsimisestä.
Näissä tiedoissa ja taidoissa on kenties kolme luokkaa: 1) yleissivistyksellinen yleistieto, 2) kansalaistaidot ja 3) pahan-päivän-varalta-taidot.
Viimeisessä on vielä mukana kollektiivinen meemimme siitä, että vielä joku päivä joudumme vihulaista pakoon evakkoon metsään, missä pitää ruokaa saadakseen tuntea saaliseläimet ja niiden tavat, täytyy osata korjata pusikossa rikki meneviä villasukkia ja myös luoda kanoille hyvät munimisolosuhteet… (olettaen, että se evakkoon lähtiessä mukaan otettu broileri vielä virkoaa).
Vissiin tuo perunankuorimistaito ja nuotion sytytyskin näinä sähkökatkosten aikoina kannattais kuitenkin opetella, kun se netti ei sitä evästä vielä tarjoile.