Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn kiista on kiinnostavaa mediapeliä. Heidän toimistaan kannattaa ottaa opikseen.
Vertailin Ahteen ja Rädyn viestintää muutaman kriteerin avulla. Pisteytin tulokset ja purin auki, kuinka katsoja tulkitsee osapuolten viestinnän.
Tästä kuvasta käy ilmi, miksi yleisö ja media (minä mukaan luettuna) uskomme Ahdetta. Hänen viestintänsä on täysin hänen kertomustaan tukevaa. Sen sijaan Rädyn viestintä on salailevaa ja ilmeetöntä.
Tämä mediapelin hallintaan vaikuttavat tietenkin osapuolten taustat. Ahde on viestinnän ammattilainen, mutta Räty on treenannut pokerinaamaansa neuvottelupöytien ääressä.
Mediajulkisuus on kuitenkin jotain muuta kuin ilmeetön neuvotteleminen. Jos ihminen ei näytä aitoja tunteitaan medialle, hän antaa itsestään salailevan ja syyllisen kuvan.
Väitän, että ellei uutta tietoa tule julkisuuteen, Räty ei kauaa AKT:ssa hääri.
Edit 13.5.2016 klo 10.28: Huomasin, että postauksesta oli kadonnut kuva. Jouduin hakemaan sen Wayback Machinesta ja piirtämään uusiksi. Anteeksi sähläys.
Onko Ahde viestinnän ammattilainen? Koulutuksena on lastentarhanopettaja, toki työkokemusta on muutaman vuoden verran. Mutta onko mitään koulutusta, joten voiko nimittää ammattilaiseksi?
Kiitos kysymyksestä! Väitän, että Ahde on viestinnän ammattilainen, ja perusteluja on kaksi:
a) Hän on työskennellyt pitkään viestintäpäällikkönä.
b) Hän parhaillaan hoitaa menestyksekkäästi isoa henkilökohtaista kriisiä julkisuudessa.
Sen sijaan tiedän monta ihmistä, joilla on tutkinto viestintäopista ja jotka silti mäheltävät julkisuudessa kuin hullu heinäpellossa.
Koulutus ei takaa ammattilaisuutta.
Tämä todistaa hyvin jälleen sen, että vakuuttava viestintä tarvitsee sekä emotionaalisia että rationaalisia argumentteja 🙂
Olet ihan oikeassa. Jos viestintä nojaa pelkkiin faktoihin tai pelkkiin tunteisiin, se ei vakuuta.
Sekä kiinnostavaa analyysia että kiinnostavat kommentit. Miksiköhän oletetaan, ettei ammatti ”lastentarhanopettaja” kehitä ihmisen viestintätaitoja? Ikään kuin lastentarhanopettaja olisi jotakin vähemmän tärkeää ipanoiden kanssa häärimistä? Ja viestintä – ala jolla itsekin olen – olisi ammatillisesti vaativaa ja täysin erillistä muusta?
En tunne yhtään lastentarhanopettajaa, mutta voisin kuvitella, että siinä hommassa tarvitaan juuri viestinnän ammattilaista!
Hyvä näkökulma! Lastentarhan opettaja hankkii työssään ilman muuta runsaasti viestintätaitoja, mutta ei niitä viestintätaitoja, joita tarvitaan median kanssa työskentelyssä.
Lastentarhan opettajan viestintätaidot ovat suurimmaksi osaksi
kasvokkaisviestinnän taitoja
lapsiin suuntautuneita taitoja
yksilö- ja pienryhmätaitoja.
Kaikki siis äärimmäisen tarpeellisia lastentarhanopettajalle – ja itse asiassa meille kaikille.
Sen sijaan viestintäpäällikön viestintätaidot ovat
median hallintataitoja
imagon hallintataitoja
kanavatietoutta
strategisia taitoja
massaviestinten hallintaa.
Viestintätaitojen kirjo on valtava. Ikävä kyllä lastentarhanopettajan kokemuksella tai koulutuksella ei pätevöidytä viestintäpäälliköksi. Sen sijaan viestintäalan kokemus voi opettaa viestintäpäälliköksi.
Ahde on toiminut myös päiväkodin johtajana. Siinä tehtävässä hän tarvitsi ja ehkä hallitsikin enemmän viestintätaitoja kuin pelkkänä lastentarhanopettajana ollesaan. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että Ahteen koulutuksella ja kokemuksella ei pätevöidytä viestintäpäälliköksi.
Kerrohan vielä: millä kokemuksella voi pätevöityä viestintäpäälliköksi?
Wikipedian mukaan (jos se on ajan tasalla), Ahde on ollut tv-alalla, kunnallispolitiikassa, lastentarhan johtajana ja viestintäpäällikkönä. Lisäksi nykyinen toiminta osoittaa pahuksen hyvää pätevyyttä.
Mikä Ahteen toiminnassa on sellaista, jonka perusteella hän ei sovi mielestäsi viestintäpäälliköksi?
Nyt ,kun luen tuon vaikuttavan meriittilistan, niin saatanpa ajatella, että hän onkin pätevöitynyt työnsä kautta viestintäpääliköksi. Ihan kuin ennen vanhaan ylioppilaista tuli hyviä kansakoulunopettajia opesijaisuuksia tekemällä. Joku viisas on sanonut, että koulutus menettää merkityksensän viidessä vuodessa. Työ lopullisesti muokkaa ja pätevöittää. Ajattelin aluksi, että viestinnän opiskelu varmaan on jotain aivan huippua. Olen lastentarhanopettaja, ja siinä koulutuksessa Ahteenkaan opiskeluaikana ei takuulla opetettu mitään viestinnästä. Tai ehkä jotain pilkkusääntöjä pikkuisen. Voisiko joku olla luonnonlahjakkuus viestintäpäälliköksi? Päälliköksi/johtajaksi opiskellaan ja opitaan työssä, ja sitä Ahde on takuulla tehnyt…vaikkakin perusjohtajamielikuvavastaisesti itkeä pillitti telkkarissa (sopiiko se paremmin empaatiseen lastentarhanopekäsitykseen?).
Työ tosiaan pätevöittää monesti tehokkaammin kuin koulutus – vaikka tämä toki riippuu ihmisestä itsestään. Työssä oppiminen vaatii kykyä analysoida omia tekemisiään, eikä tätä taitoa tai halua kaikilla ole.
Viestinnän opinnoista minulle on jäänyt lähinnä mieleen typeriä kaavoja kuten KISS, SWOT, AIDAS ja SUCCES. Silti mikään näistä malleista ei vastaa oleellisiin kysymyksiin:
1) Miten kirjoitan vaikuttavan tekstin?
2) Miten puhun tv-kameralle?
3) Miten aikataulutan yritysviestinnän kuluvalle vuodelle?
Näitä avoimia kysymyksiä piisaa vaikka kuinka. Useimpiin löytyy ratkaisu työtä tekemällä.
Ahde näytti pettymyksen ja uupumuksen tunteensa televisiossa, ja sitä pidetään nykyään hyvänä ilmiönä. Nykyajan tv-taitaja on inhimillinen – itkuineen päivineen.
Eräs digimediayrityksessä tuottajana työskentelevä kertoi rekrytoivansa mielellään lastentarhanopettajia projektipäälliköiksi. Heillä kun on erinomaiset neuvottelutaidot ja kyky tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Viisas valinta ja hyvät perustelut. Aivan varmasti toimii.
Kiitos hyvästä analyysista, lienet aivan oikeassa. Itseäni vain nyppii tuo (muualla kuin tässä blogissa) esiintynyt asenne, että Ahde on ”vain” lastentarhanopettaja eikä siis todellinen ammattilainen. Kahta heikosti arvostettua alaa (varhaiskasvatus ja viestintä) asetetaan siis vielä keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. 😛
Ja sitten tosiaan sekin, että ihmisellä voi olla montakin osaamisalaa. Ja että osaaminen syntyy kokemuksestakin, ei vain koulutuksesta.
Olet ihan oikeassa: osaaminen syntyy myös kokemuksesta, ei ainoastaan koulutuksesta.
Minullakin on suomen kielen FM-tutkinto kesken, joten tällä hetkellä olen tutkinnoiltani rakennuspiirtäjä ja merkonomi. 😀 Ja silti olen viestinnän ammattilainen.
Katleena, pääsen nyt näin pian käyttämään viime viikon seminaarissa (http://www.eioototta.fi/2012/03/pistakaas-nimet-korvan-taakse.html) sinulta oppimaani määritelmää:
”Ammattilainen on henkilö, joka on keskimääräistä parempi ammattissaan.”
(Toivottavasi meni edes puoliksi oikein, näin sen tulkitsin ainakin.)
Tämän määritelmän pohjalta ja pintapuolisen julkisuusanalyysin ja intuition perusteella voinee Ahdetta kutsua ammattilaiseksi, koulutuksesta riippumatta.
Jokin kyllä Rädyssäkin vetoaa, sillä tunnen häntä kohtaa suurta myötätuntoa. Vain onkohan kyseessä myötähäpeä? Tai ehkä olen itse mokannut vuorovaikutuksessani silloin tällöin niin pahasti, että osaan asettua hänen asemaansa? Jotain mätää tässä on oltava, Ahde vetää aivan liian kilttiä linjaa. Tulee mieleen ala-asteen ajat ja ne luokan kiltit tytöt, jotka selvisivät aina rangaistuksetta. Pojat (olivat yleensä poikia), joita rangaistiin, olivat yhtä ilmeettömiä, koviksia. Ja eivät kannelleet. Vai onkohan Räty kuitenkin se viestinnän ammattilainen?
Aaah, mahtavaa kuulla, että jorinoistani on jäänyt jotain mieleen. Seison tosiaan yhä määritelmän takana. Uskon, että Ahde on viestinnän ammattilainen, koska hän on keskimääräistä parempi ammatissaan viestijänä.
Itse en tunne Rätyä kohtaan myötätuntoa, mutta myötähäpeää kyllä. Irtisanominen (ja ylipäätään osallistuminen äänestämiseen) oli käsittämättömän tollo teko.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että "kiltin tytön" tai "kovanaamapojan" imago ei automaattisesti saisi luoda tulkintoja puolesta ja vastaan. Tässä tapauksessa on tosin muitakin todisteita, joten pelkät imagot eivät (toivottavasti) vaikuta ihmisten mielipiteeseen.
No, on varmaan niitäkin, jotka antavat tunteiden kurissa pitämisestä Rädylle 1 pisteen, koska pitävät Ahdetta pillittävänä akkana.
Ja on varmaan niitäkin, jotka antavat Rädylle 1 pisteen siitä hyvästä, että hän haluaa hoitaa likapyykin talon sisällä eikä revitellä asialla julkisuudessa.
Ja on varmaan myös niitä, jotka antavat Rädylle siitäkin 1 pisteen, että kukaan porukasta ei avaudu vaan kaikki pitävät yhdessä turpansa kiinni.
Ja sitten on niitä, jotka vievät Rädyltä sen 0,5 pistettä siitä hyvästä, että hän nynnerönä myöntää tehneensä virheen. Mutta sitten ne antavat sen kuitenkin takaisin, koska se on sopivasti laskelmoitua.
Miksi näin? Koska niin on aina ennenkin ollut.
Tämä ei nyt sitten ole kannanotto siitä, kuka kerää pisteet vastaisuudessa. Myötätuntoa ja empatiaa osoittava mies on kuitenkin suhteellisen tuore juttu suomalaisissa vallan piireissä eikä siitä siksi helposti heru pisteitä. Sen sijaan itkevää ja varsinkin julkisuudessa itkevää naista saatetaan helposti pitää manipuloivana, kyyneleitä krokotiilinkyyneleinä ja itkemistä varsinkin julkisuudessa toisen asettamisena selkä seinää vasten tai vaihtoehtoisesti häviäjän viimeisenä keinona.
Vastaavaa julkisuustaistoa käydään myös Anneli Auerin osalta. Mitenkäs viestintäpisteet siinä menevät? Entä kuinka pisteet menivät Johanna Korhosen ja Alma Median Telanteen osalta?
Ilman muuta nuo tulkinnat ovat mahdollisia, mutta ne ovat poikkeuksia yleisestä mielipiteestä. Oma pisteytykseni on tehty suuren yleisön tulkinnan mukaan.
Olet ehkä huomannut, että yleinen mielipide on Ahteen puolella? Taulukkoni kertoo, miksi näin on.
Koko kuvio voi toki vielä muuttua, jos tulee tilanteita, joissa Räty kerää pisteet itselleen. Tällä hetkellä Ahde on vahvasti voitolla.
Media-analyysin avuksi suosittelen lämpimästi Matti Karhun koulutuksia. Hän on huippuammattilainen, jolta olen oppinut paljon mediassa toimimisesta ja siitä, kuinka tavallinen kuluttaja tulkitsee asioita.
Kahta muuta ehdottamaasi keissiä en ikävä kyllä voi analysoida:
1) En ole valitettavasti seurannut Korhonen-Telanne-kamppailua, joten en osaa ottaa siinä kantaa.
2) Auerin tilanne on kiehtova, mutta hänellä ei ole henkilöitynyttä vastapuolta, johon voisin verrata Auerin toimintaa. Lisäksi Auer on yksityishenkilö, joten en muutenkaan näe kovin fiksuna arvioida hänen viestintäänsä. Se ei ole tosin ole kovin kummoista ollut – mikä ei tietenkään ole ihme.
Teen kyllä mielelläni tällaisia analyyseja muistakin kiistoista. Jos VR:llä olisi selkeä vastapuoli, se julkisuuskamppailu olisi kiinnostava pisteytyskohde.
Jep, olen kyllä huomannut, että yleinen mielipide on Ahteen puolella. En varsinaisesti ottanut siihen kantaa, vaan normeihin, mitkä vaikuttavat siihen, miksi ja miten nk. ”yleinen mielipide” suhtautuu asiaan niin kuin se suhtautuu.
Yritän siis vain tuoda esiin sen, että näillä samoilla avautumisen ja julkisuuteen tulemisen keinoilla ei välttämättä olisi voittanyt yleistä mielipidettä puolelleen esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten, koska vallitsevat normit olivat erilaiset. Likapyykki kuului pestä omassa piirissä ja julkisuuteen tulo oli petturuutta sankaruuden sijaan. Ja että naiselle ja miehelle normit ovat perinteisesti olleet erilaiset. Miehiltä ei ole odotettu tunteiden näyttämistä vaan niiden kurissa pitämistä ja vahvuuden näyttämistä sillä tavalla. Nämä vallitsevat normit vaikuttavat siihen, miten yleinen mielipide asiaan suhtautuu. Normit ovat muuttumassa, mutta sitä vanhakantaista porukkaakin on vielä.
Korhosen ja Telanteen tapauksessahan ”luottamuspula” tuli myös julkisuuteen. Yleinen mielipide oli kuitenkin hienokseltaan toinen. Ahteen tapauksessa ratkaisevaa ei ehkäpä olekaan tunteiden näyttäminen vaan se, että niitä liittolaisia ylipäätään löytyy talon sisältä. Jo se tekee viestistä ja sitä kautta Ahteesta uskottavamman. Että okei, ehkä kyse ei olekaan yhden riitaisan/pillittävän akan ristiretkestä. Korhonen jäi asiansa kanssa yksin, joten hän leimautui ja vastapuolella oli varaa vaieta julkisuudessa. Ehkäpä Rädyn jengikin laski sen varaan, että kukaan ei uskaltaisi puolustaa Ahdetta julkisuudessa.
Auerin tapauksessahan kyse on joko rauhallisen tyynestä tai tunteitaan osoittamattomasta, kivikasvoisesta julkisuudessa esiitymisestä, minkä perusteella ihmiset yrittävät päätellä, että tekikö se sen vai ei. Ihan samalla tavalla kuin Ahteen ja Korhosen tapauksessa, että ollako puolella vai vastaan. Mutta missä ovat Auerin kaverit ja liittolaiset?
Ja olet siinä ihan oikeassa, että tilanne elää, viimeisimpänä käänteenähän oli tämä Ahteen ja Rädyn väitetty suhde… Ja kun koko kasa on lopulta pöyhitty, niin kumpi tulee saamaan parempia työtarjouksia?
Juu, yleisön odotusarvot ovat tosiaan muuttuneet – ja kaiken lisäksi radikaalisti. Vielä 1980-luvulla Rädyn ja Ahteen toimintamallien tulokset olisivat olleet aivan erilaiset.
Ilman muuta Ahteen viestiä tukee se, että hänellä on liittolaisia. Tämäkin on viisaan viestijän merkki: yhtä tahoa on vaikea uskoa, mutta kun sama viesti tulee monesta suunnasta, sen uskottavuus kasvaa.
Työtarjoukset ovat mielenkiintoinen ajatusleikki. Kävipä riidan miten tahansa, väitän että sekä Ahde että Räty saavat työtarjouksia. Vanhakantaiset tahot haluavat Rädyn, ja modernimmat Ahteen.
Rädyn olisi kannattanut vähän ilmaista tunteita, omaksi parhaakseen edes! Mutta kun viestintäpäällikölleen antaa potkut niin tässä tulos… Vieraalla maalla on vaikea sotia.
Aliisa, olet oikeassa. Räty sahasi omaa oksaansa irtisanomalla Ahteen ja yrittämällä itse viestiä. Jos ei ole kokemusta eikä koulutusta, on pahasti tyhjän päällä.
Jos tämä pitää paikkansa:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012032015343535_uu.shtml
Ammattilainen ei pissi omaan pesään.
Kummalliselta kuulostaa. Mukamas iso joukko toimittajia näkee kiistanalaisen henkilön päissään huutelemassa eikä kukaan hoksaa kirjoittaa juttua siitä.
Sanoisin, että silkkaa valetta.
Bmoa, komppaan sinua. Jos Ahde olisi esiintynyt päissään toimittajille, nämä olisivat taatusti tehneet tilanteesta lööpin.
Asiaan saisi varmuuden, jos tiedotustilaisuudessa olleet toimittajat kertoisivat tapahtuneesta oman kantansa. AKT:n pitäisi nyt yksilöidä, mikä tilaisuus oli kyseessä ja keitä siellä oli paikalla.
Tässäkin tapauksessa oli todennäköisesti kyseessä Tietty Tilaisuus, jossa oli Määrättyjä Toimittajia.
Olisivatko tiedotteen laatijat ihan omissa *päissään* keksineet faktan näköistä sepitettä?