Kouluttaja, piirrä infografiikkaa

Olen parin viime vuoden aikana siirtynyt koulutuksissani dioista infografiikkaan. En siis enää tee juuri koskaan diaesityksiä, vaan toimitan puheenvuoroni sisällöt asiakkaalle piirroksena tai hienommin sanottuna visuaalistuksena.

Käytän nykyään Jarin suosittelemaa yhdistelmää eli iPad Prota ja Apple Penciliä. Piirto-ohjelmana on Adobe Draw. Olen ihastunut Applen kynän ja Adoben ohjelman yhteistyöhön, jossa kynän viiva elää painalluksen voimakkuuden mukaan.

Mutta mistä kaikki lähti?

Aloitin infografiikan teon perinteisesti miellekartoista. Suhersin ensin paperilla ja kynällä, ja jälki oli sen mukaista. Kuva on Kauppakamarin keikalta lokakuulta 2014. (Kaikki kuvat muuten aukeavat klikkaamalla isompaan ikkunaan. Voit myös tallentaa ne omalle koneellesi.)

Kauppapakamari

Sitten alkoi hävettää. Siirryin tekemään hieman siistimpää jälkeä, mutta yhä kynällä ja paperilla. Ulkoministeriön muistiinpanot lokakuulta 2015 näyttivät tältä:

Ulkoministerio

Nyt muistiinpanot olivat jo siistimmät, mutta metodi oli turhauttava. Joka kerta kun tein kirjoitusvirheen, piti aloittaa koko homma alusta. Pahimmillaan vasta neljäskymmenes versio oli tarpeeksi tolkullinen. Rustasin muistiinpanojani junamatkoilla, joten VR:n roskikset pursusivat pieleen menneitä versioita.

Vuoden 2016 alussa näin Jarin postauksen ja päätin siirtyä Apple-kynään. Kokeilin eri piirustusohjelmia, joista Adobe Draw tuntui fiksuimmalta. Se oli tarpeeksi elegantti ja tarpeeksi tarkka.

Sähköisen työkalun isoin etu oli tietenkin se, että aina kun tuli tehtyä väärä viiva, oli helppo pakittaa ja jatkaa edellisestä vaiheesta. Ihanaa! Ei enää paperiroskaa. Lisäetuna oli sekin, että ruutukaappaus on aina skarppi, toisin kuin epätarkka valokuva piirroksesta.

Aluksi hullaannuin piirustusohjelman värivaihtoehdoista. S-ryhmän koulutuksen muistiinpanot kesäkuulta 2016 olivat melko… öh… eläväiset:

S-ryhma

Syyskaudella aloin siirtyä klassiseen musta-punaiseen. Tätä nykyä muistiinpanoni näyttävät vähemmän hälyisiltä. Alla on tämänpäiväinen materiaali valtiovarainministeriöstä.

Valtiovarainministerio

Tietenkin kivointa on, jos saan kertoa enemmän tarinoita. Silloin muistiinpanoissa pystyy käyttämään runsaammin kuvia. Kävin läpi yrittäjätarinani Turussa Yrittäjyyspäivillä marraskuun alussa:

Yrittajyyspaiva

Mikä on ollut palaute piirustuksistani? Asiakkaat ovat tykänneet, ja bonuksena olen saanut piirroksilla uusia asiakkaita. Yksinkertainen infografiikka toimii kätevämpänä työnäytteenä kuin tunnin video tai sadan dian slideshow.

Osa piirrosten termeistä ja vinkeistä aukeaa tietenkin vain paikalla olleille. Niinpä kun jaan kuvan Twitterissä, ihmisiltä tulee jonkin verran tarkentavia kysymyksiä. Tällöin pääsen selventämään ajatuksiani ja keskustelemaan potentiaalisten asiakkaiden kanssa.

Infografiikkani kehityksestä näkyy muuten sekin, että piirtämään oppii vain piirtämällä. Jälkeni on kaukana ammattilaisen kynästä, mutta se alkaa silti olla jo siistimpää kuin pari vuotta sitten.

PS. Mistä saan kuvitusideoita? No tietenkin teollisuusvakoilemalla mahtavaa Linda Saukko-Rautaa.

13 kommenttia

Näennäinen askel kuittaa aidon etenemisen #skippaavitonen

Esikoiseni oli leirikoulussa viisi päivää ilman hammasharjaa. Hän oli tehnyt itselleen pakkauslistan, rastittanut siitä hammasharjan, lähtenyt hakemaan hammasharjaa mutta ryhtynyt kesken kaiken tekemään muuta. Rastittaminen kuitenkin viestitti hänen aivoilleen valheellisesti, että homma on hoidossa.

Teen jatkuvasti itse samaa. Ajattelen aamupalan ääressä, että illalla pitää muistaa lähteä kävelylenkille, ja olen tyytyväinen päätökseeni. Se tyytyväisyys signaloi aivoilleni, että homma on hoidossa. Illalla sängyssä muistan, että se helkutin lenkki jäi tekemättä.

Vastaava ilmiö näkyy paraikaa Facebookissa, jossa kiertää taas mysteeristatuksia. Niillä kampanjoidaan rintasyöpätietoisuuden puolesta. Valitin samasta rintasyöpäkampanjasta täällä EOT:ssa jo kolme vuotta sitten.

Pelkään, että mysteeristatuksen kirjoittaminen antaa saman väärän signaalin aivoille kuin pakkauslistan rastittaminen etukäteen. Facebookin rintasyöpäpäivitys antaa ihmiselle sen uskon, että ”nyt olen tehnyt asialle jotain”. Epäilen, että lahjoituksia jää saamatta, kun ihminen kokee tehneensä jotain asian hyväksi.

Mikä sitten toimisi? Jotainhan pitää tehdä. Syöpää ei saa lakaista maton alle, ja syöpätutkimus tarvitsee tukea.

Oma ratkaisuni oli tänään tällainen:

1 kommentti

Nyt kannattaa opiskella Harmonia-sisustuskoulussa, koska Hesari teki puolueettoman artikkelin Harmonia-sisustuskoulusta

Hesarissa ilmestyi artikkeli sisustussuunnittelusta. Jutussa haastateltiin kahta Harmonia-sisustuskoulusta valmistunutta ja bonuksena saman koulun perustajaa. Jutun lopussa oli yksi pieni sitaatti toisen koulun edustajalta.

Hesari katsoi Harmonia-koulun niin arvokkaaksi, että se poikkesi normaaleista käytännöistään.

  • Jutussa oli mainittu kahteen kertaan, että molemmat opiskelijat ovat käyneet Harmonia-koulua. Yleensähän hyvässä lehtijutussa ei ole tällaista toistoa.
  • Hesari uutisoi toisen opiskelijan, Marika Hisingerin aiemman opiskelupaikan eli Harmonian, mutta nykyisen opiskelupaikan nimeä ei enää mainittu. ”Nyt Hisinger jatkaa opintoja ja suorittaa suunnittelutöiden ohella sisustajan näyttötutkintoa.”
  • Jutussa oli kirjoitettu koulun nimi sen oman brändin mukaisesti ja kieliopin vastaisesti, siis ”Harmonia Sisustuskoulu”. Yleensä Hesari käyttää kieliopin mukaista asua ja antaa piut paut bränditoiveille – mikä on tietty fiksu journalistinen valinta. Tällä kertaa annettiin päätösvalta toimituksen ulkopuolelle ja noudatettiin brändin toiveita.
  • Harmoniasta kerrotaan toisteisesti kahteen kertaan sijainti kaupunginosan tarkkuudella (Helsingin Käpylä). Muista kouluista kerrotaan kaupunki, eikä aina sitäkään.
  • Hesari listasi jutun lopussa myös muita sisustus- ja arkkitehtikouluja, mutta se kertoi seuraavan kurssin alkamisajan vain Harmoniasta.

Täytyy onnitella Harmonian viestintäporukkaa. He ovat saaneet käsittämättömän tekstimainoksen läpi valtakunnan suurimpaan päivälehteen journalistisena artikkelina.

 

 

5 kommenttia