Kaksi eväsleipää

Juttelin kaverini kanssa lapsuudesta. Tajusin siinä yhteydessä kaksi kullanarvoista evästä, jotka olen saanut kotoani.

1) Kateus on turhaa

Meillä kotona vanhemmat eivät kadehtineet muita. En koskaan kuullut ikävänsävyistä ”miksi tuollakin tyypillä on tuollainen” -ihmettelyä. Niinpä en ole itsekään oppinut kadehtimaan.

Kun ensimmäisen kerran törmäsin naapurikateuden käsitteeseen jossain kirjassa, en tiennyt mistä oli kyse. Minulle oli aivan käsittämätön ajatus, että joku vahtaisi naapurin pihaa, taloa tai autoja ja tuntisi niistä katkeruutta. Meidän perheessämme kukaan ei edes tiennyt, montako autoa naapureilla oli ja mitä merkkiä ne mahtoivat edustaa.

2) Kaikki kropat ovat hyviä

Vanhempani eivät koskaan seisseet peilin edessä ja surkutelleet vartaloitaan. Niinpä minä ja siskonikaan emme oppineet sitä. En koskaan tajunnut, etten muka voisi kelvata maailmalle.

Yllätyin, kun joku ilmoitti yläasteella, että minulla oli kuulemma ”iso perse”. Toki se kiukutti, mutta samaan aikaan tajusin, että moittijassa oli jotain vialla, ei minussa. Ei ole normaalia, että tuntee tarvetta arvostella ääneen toisen kroppaa.

* * *

Näitä eväsleipiä olen tarjoillut myös lapsilleni. En ole koskaan heidän kuullensa kadehtinut toisten parempia mahdollisuuksia tai hienompaa omaisuutta. En myöskään ole surkutellut omaa habitustani saati arvostellut muita. Olen halunnut rakentaa lapsilleni terveen itsetunnon, johon ei kuulu toisten kadehtiminen tai oman ruumiin kritisointi.

Tietenkin olen etuoikeutettu: kasvoin ydinperheessä, joka tajusi tehdä minulle helkutin hyvät eväät.

Parasta silti on, että jokainen meistä voi tehdä samat eväsleivät koska tahansa. Jos et pysty tekemään niitä vielä itsellesi, tee ne toisille.

 

4 kommenttia

Pressiklubin insertti: kun kannat vastuun, et koskaan kanna häpeää

Minua pyydettiin viime viikolla tekemään minuutin insertti Pressiklubiin. Sen aiheena oli mokat ja niistä viestintä.

Niinpä tiivistin inserttiin oman mottoni: Kun kannat vastuun, et koskaan kanna häpeää. (Videolinkki vie Areenaan.)

Joku kommentoi Twitterissä olevansa eri mieltä. Hänen mielestään rikoksen tekijän kuuluu kantaa myös häpeä.

Asian voi toki halutessaan ajatella niinkin. Silloin tosin tulemme helposti tilanteeseen, jossa syyllinen yrittää salata mokan tai rikoksen, koska häpeä on kestämätön.

Tosiasiassahan kuitenkin isompi häpeä tulee siitä, kun on yrittänyt piilotella mokaa tai rikosta. Sitten kun syyllinen jää lopulta kiinni, hän yrittää pahimmillaan syyttää muita, rationalisoida tekoaan, keksiä selityksiä tai leikkiä marttyyriä. Se vasta onkin häpeällistä.

Meillä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka tunnustus vieräyttää valtavan kiven pois harteilta. Jokainen meistä muistaa lapsuudestaan, että kolttosen tunnustaminen oli lopulta vapauttavaa. Sama pätee jopa murhaajiin. He saattavat tehdä tunnustuksia vuosikymmenten päästä – koska se helpottaa.

* * *

Vastuun kantamisen tapoja on monia. Omalle pienelle mokalle voit nauraa, koska se osoittaa, että tunnistat tilanteen. Samalla ikään kuin otat sen omaksesi etkä ole sen uhri. Isommat taas tunnustat heti, koska silloin on helpompi saada anteeksi. Jos olet aiheuttanut haittaa muille, hyvität tilanteen ja korjaat vahingot. Jos kyseessä on rikos, astut selkä suorana oikeuteen ja kärsit sanktiot.

Kun kannat vastuun, et koskaan kanna häpeää.

2 kommenttia

Yrittäjä, tule saamaan turpiisi ammattilaisilta – se on nyt ilmaista!

Meillä Retoriikan kesäkoulussa kesäkuussa on uusi ohjelmanumero: yrittäjäroast. Siinä Parantaisen Jari, Jääskeläisen Janne ja minä roastaamme kolmea rohkeaa yrittäjää näiden bisneksistä. Erityisalojamme ovat tuotteistaminen, markkinointi, strategiasäätö, digibisnes ja viestintä.

Jokainen sessio kestää noin vartin, eli koko setti menee vajaassa tunnissa läpi. Roastaus tehdään 300-henkisen yleisön edessä.

Tällaista konseptia pitää tietenkin testata.

Meillä on siis testiroast Helsingissä perjantaina 24.3. klo 10.30. Siihen etsimme nyt kolmea yrittäjää, jotka haluavat, että heidät haukutaan, perataan ja käristetään 50-henkisen harjoitusyleisön edessä.

Tapahtuma ei valitettavasti ole avoin yleisölle, sillä katsojat olemme jo värvänneet yhteistyökumppaniltamme Dingleltä.

Sen sijaan tapahtuma on avoin sinulle, joka haluat kolmen ammattilaisen tylynterävät näkemykset omasta bisneksestäsi, tuotteestasi tai palvelustasi. Voit olla toimitusjohtaja, yrittäjä, tuleva yrittäjä tai vaikkapa tuotekehitysjohtaja.

Jos haluat mukaan, toimi näin:

  1. Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi osoitteeseen toimisto@eioototta.fi kahden viikon sisällä eli viimeistään pe 17.3.
  2. Otsikoi meilisi kauniilla yhdyssanalla ”Testiroast-hakemus”.
  3. Liitä hakemukseen yhteystietosi sekä lyhyt yrityskuvaus. Mukana voi toki olla verkkolinkkejä, lyhyt video tai vaikka diapresentaatio. Roastaajat tutustuvat hakemuksiin ja materiaaleihin ja tekevät valintansa niiden perusteella.
  4. Varaa kalenteristasi pe 24.3. klo 10.30-11.45 ja odota jännittyneenä tulosta.

Ilmoitamme hakijoille viimeistään tiistaina 21.3., ketkä pääsivät mukaan.

Vartin roastaus on sinulle ilmainen. Normaalitilanteessa joutuisit maksamaan kolmesta ammattilaisesta tonneja, mutta nyt saat käristämisen ilmaiseksi.

Jos unohdin sanoa jotain, kysy toki. Olen mielelläni avuksi.

7 kommenttia