Huonon päätöksen kahdeksan kulmakiveä

Kuvassa on 1800-luvun maalaistalon pihapiirin sivurakennus. Se on kaksiosainen: rakennuksessa on kaksi suorakaiteen muotoista runko-osaa. Osilla on yhteinen katto, jolloin niiden väliin muodostuu katettu portti, joka on samalla sisäänkäynti maalaistalon umpipihaan.

Tänä aamuna heräsin, kun esikoinen tuli tökkimään minua:

Äiti, siellä sataa ihan hirveesti. Mulla on flunssaa, joten voitko sä heittää mut kouluun?

Kerroin muksulle, että ei se onnistu. Hänellä on kuumeetonta yskää, joten vedenpitävissä vaatteissa voi pyöräillä kouluun sen puolitoista kilometriä vallan hyvin.

Muksu marmatti vastaan ja lähti kouluun. Vasta sitten huomasin, että ulkona tosiaan sataa aika rankasti. Olenko huono vanhempi, kun haluaisin itse jäädä nukkumaan?

Heitin jotain niskaan ja menin alakertaan. Muksu oli jo lähtenyt. Tiesin, että hänelle on turha yrittää soittaa sateessa, koska kännykän soittoa ei kuule sadetakin taskusta.

Hyppäsin autoon. Ajattelin napata esikoisen ja pyörän kyytiin ja heittää heidät loppumatkan koululle.

Matkalla tajusin, että en tiedä lapsen käyttämää reittiä. Koululle ei ole yhtä tiettyä suoraa reittiä, ja kaiken lisäksi muksu on todennäköisesti mennyt puiston poikki pyöräteitä pitkin.

Huomasin myös, että kaupunki oli täynnä sateessa pyöräileviä ja käveleviä lapsia. Eivät hekään sokerista ole.

Bonuksena en muistanut, millainen pyörä ja takki muksulla on. Musta takki, mutta tarkalleen millainen? Kuka noista pyöräilijöistä edes on oma? (Siitä tulee aina sanomista, jos ottaa väärän lapsen kyytiinsä.)

Ajelin jonkin aikaa pitkin potentiaalisia koulureittejä ja palasin sitten kotiin. Turha reissu, mutta tulipahan aihe blogipostaukseen.

* * *

No miten ihmeessä tämä liittyy bisnekseen? No siten, että tolloilussani olivat kaikki tyypillisimmät huonon päätöksen elementit ilmassa:

  1. Huono ennakkosuunnittelu: Emme olleet sopineet edellisenä iltana menettelytapaa, vaikka tauti ja sääennuste olisivat olleet tiedossa.
  2. Tunnerefleksit ohi logiikan: Syyllisyys sateessa kulkevasta lapsesta.
  3. Huono orientaatio ja tilannetaju: Olin aamutokkurassa. En tiennyt, kuinka paljon siellä sataa.
  4. Päätöksenteon hitaus ja vaihtelevuus: Ensin en halunnut viedä, sitten halusin ja autossa taas epäilin koko asiaa.
  5. Ryhmäpaine: Jos nuo muutkin kävelevät sateessa, niin kai meidänkin lapsi?
  6. Puutteelliset tiedot: Millaisella pyörällä ja millaisessa takissa meidän lapsi ajaa? Ja mitä reittiä?
  7. Tekniset ja vuorovaikutukselliset ongelmat: Puhelimen soittoääni ei kuulu taskusta sateen läpi. Oma ärtymys herätyksessä estää toisen osapuolen kuuntelun.
  8. Epäselvä arvopohja: Mikä on tärkein päätöksenteon kriteeri? Ympäristöystävällisyys, jolloin autolla ei ajeta lyhyitä matkoja? Oma jaksaminen, jolloin kunnon yöuni on tärkeää? Lapsen fiilis, jolloin lasta olisi kiva auttaa? Perherauha, jolloin ehkäistään mahdollinen riita? (Lapsen terveys ei sen sijaan ole tässä ratkaiseva tekijä, koska me emme kuitenkaan ole aina aamuisin paikalla, ja silti muksu joutuu menemään kuumeettomassa pikkunuhassa kouluun.)

Tässä listassa ja tapahtumaketjussa on kaksi oleellista asiaa tajuttavana:

Ensinnäkään ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua – mutta jokin ratkaisu pitää kyllä olla. Mitään ei kannata ryhtyä tekemään huonojen tietojen pohjalta ja epävarmuuden vallassa. Meidän olisi pitänyt sopia päätös edellisenä iltana, jolloin koko aamusähläystä ei olisi edes ollut. (Todennäköisesti päätös olisi ollut se, että lapsi pyöräilee kouluun itse.)

Toisekseen nuo kahdeksan huonon päätöksen elementtiä ohjaavat aina molempiin suuntiin. Ei siis ole olemassa tilannetta, jossa huonot elementit ohjaavat kaikki väärään suuntaan, jolloin minun tehtäväni olisi vain toimia huonojen elementtien vastaisesti ja ”valita oikein”. Päinvastoin. Osa huonon päätöksen elementeistä tukee yhtä ratkaisua ja loput tukevat toista. Osa taas on läsnä vain hämätäkseen.

* * *

No miten tuo kuva liittyy keissiin?

Piirsin sen muistisäännöksi. Siinä on 1800-luvun aitta, jossa on kahdeksan kulmakiveä. Aitta on kaksijakoinen, ja niin on yleensä päätöksentekokin.

5 kommenttia

Pakohuoneita, pakohuoneita, enemmän pakohuoneita: yksi Tampereella ja toinen Lammilla

Tapanani on koukuttua milloin mihinkin, ja uusimpana addiktionani ovat pakohuoneet. Edellinen yhdeksän escape roomin koonti ilmestyi EOT:ssa elokuussa.

Jatketaan samaan malliin kahden huoneen arvostelulla. Toisen huoneen spoilaan kokonaan, sillä se sulkeutuu kolmen päivän päästä joka tapauksessa. Sen sijaan Lammilla sijaitsevan huoneen arvostelen niukemmin.

10) Wayout, Tampere: Wax Cabinet. Spoiler alert!

  • Tausta: Mitä kummaa tapahtuu vahakabinetissa?
  • Milloin: Syyskuussa 2017. (Huone sulkeutuu 10.9.2017, joten nyt on kolme päivää aikaa käydä testaamassa se alennuksella.)
  • Ryhmä: TRE–HML-tiimi sekä 10- ja 12-vuotiaat lapset.
  • Tulos: Haa, pääsimme vapaaksi ajassa 51.50.
  • Käytetyt vinkit: kaksi.
  • Hinta: 84 euroa kuudelta hengeltä.
  • Arvosana: 8,5.
  • Perustelut ja spoilerit: Huone oli hauska ja erityisen monimuotoinen. Tarinasta plussaa: kävi ilmi, että vahakabinetin nukkemestari oli murhannut kävijöitä ja tehnyt heistä vahanukkeja. Tässäkin huoneessa oli klassinen uv-valolamppu, jota ilman ei taideta pystyä rakentamaan pakohuonetta. Kaiken kaikkiaan huone laajeni kolmeksi huoneeksi, joista viimeinen vielä aukesi kurkistusluukun verran ullakolle. Hauska oivallus oli se, että kakkoshuoneesta piti vetää vaijeria, joka nosti ullakolla olevaa levyä ja paljasti sieltä yhden koodin.
  • Kohokohta: Kuopus oli onnellinen, koska hän onnistui löytämään saman tien vihjeen, jota kuulemma aikuisryhmät etsivät minuuttikaupalla: liukuoven sisäpuolelle oli piilotettu pari koodia.
  • Korjattavaa: Yksi teippausmerkintä pohditutti, koska teipillä tehty kolmonen näytti nurinpäin olevalta E-kirjaimelta. Oikea tulkinta löytyi lopulta, kun löysimme muut vastaavat merkinnät, jotka olivat numeroita. Pientä miinusta huone saa siitäkin, että sen viimeiset osat ovat käytännössä vain yhden ihmisen mentäviä. Silloin ryhmätyön tekeminen tietenkin muuttuu väkisinkin yksilösuoritukseksi. Kolmas epäkohta oli hieman ristiriitainen ohjeistus: vahanukeissa oli koskemiskielto, mutta käytännössä hihoja oli pakko nostaa hieman, jotta näki kämmeniin kirjoitetut hahmojen nimet.
  • Roolitus: Ensimmäistä kertaa jaoimme roolit. Olin ottanut mukaan kynän ja kovakantisen muistivihkon, johon kirjasin avoimet ratkottavat asiat sekä löydetyt avaimet ja koodit, joille ei ole vielä käyttöä. En siis etsinyt mitään, vaan vain kirjasin muiden havaintoja ja osallistuin tietenkin päättelyyn. Metodi toimi aika hyvin, joskin päätin jalostaa sitä vielä eteenpäin.

11) Escapecenter, Lammi (Hämeenlinna): Komppanian päällikkö Etholénin työhuone.

  • Tausta: Mitä komppanian päällikkö on selvitellyt salaa? Mitä kätkettyä on hänen työhuoneessaan?
  • Milloin: Elokuussa 2017.
  • Ryhmä: Perheemme: kaksi aikuista ja 10- ja 12-vuotiaat lapset.
  • Tulos: Ooh, teimme todennäköisesti ennätyksen! Aikaa jäi yli vartti, mutta tarkka aika ei ikävä kyllä ole selvillä, koska huoneesta hajosi yksi koje.
  • Käytetyt vinkit: kolme (ja rikkoontuneen kojeen ratkaisuvinkki).
  • Hinta: Saimme huoneen ilmaiseksi arvostelua varten. Kiitos vielä kerran!
  • Arvosana: 9+.
  • Perustelut: Huone oli tyylikkäästi sisustettu, oivaltava ja gadgetteja hyödyntävä. Lisäksi huoneessa oli eräs iso pulmarakenne, jota oli hauska ratkoa paloina. Tila myös näytti hyvältä, eikä vimpaimista läheskään aina nähnyt päältäpäin, miten ne aukeavat tai mitä ne aiheuttavat. Omistaja kertoi, että etenimme ennätysvauhtia: eräs kulminaatiopiste ratkesi meillä jo kahdeksan minuutin kohdalla, vaikka yleensä se ratkeaa 25 minuutin paikkeilla. Sikäli meillä kävi huono tuuri, että yksi koje oli hajonnut juuri ennen kuin pääsimme sen ääreen. Omistajaa harmitti meidän puolestamme, mutta meitä ei niinkään. Parempi kuitenkin, että hajoaminen tapahtuu ilmaisten kokeilijoiden kohdalla kuin maksavien asiakkaiden kohdalla. Huoneen peräosa oli hieman huolittelemattoman näköinen verrattuna päätilaan, mutta se on pieni miinus.
  • Roolit: Olin kehittänyt muistiinpanotekniikkaani entisestään. Aika ajoin kuitenkin unohdin kirjurin roolini ja ryhdyin penkomaan paikkoja, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Ensi kerralla skarpimmin!

Syksylle on varattu kaksi pakohuonetta lisää. Lupaan postata myös niistä, koska addikti ei osaa puhua muustakaan.

Kerro oma kantasi

Hyvää, sanoi parraton nainen, yrittäjän päivää

Jahas, se on kahdeksastoista vuosi yrittäjänä meneillään. Miehelleni vuosi on nyt viides, ja 12-vuotiaalle esikoisellemme toinen.

Tsemppiä siis Suomen jokaiselle yrittäjälle. Te työllistätte, maksatte yllin kyllin veroja, helpotatte asiakkaidenne elämää ja toimitatte heille apua, iloa ja elämyksiä.

* * *

Oikeasti nämä tsemppaukset olivat vain aasinsilta ja syy hassuun otsikkoon. Varsinainen pointtini on yrittäjä-termistä käytävä keskustelu. Se on ilmeisesti joidenkin mielestä huono, koska se pohjaa yrittää-verbiin. Pitäisi kuulemma mieluummin olla ”onnistuja” kuin yrittäjä.

Tällainen keskustelu on täysin turhaa. Perustelen ohjettani logiikalla, kielitieteellä ja viestinnällä:

  1. Looginen fakta: ennen bisneksen onnistumista jokaisen on pakko yrittää. Osa yrittäjistä aina epäonnistuu. Siksi yrittäjä on terminä ikävä kyllä loogisempi kuin ”onnistuja”: se kattaa koko sakin.
  2. Kielitieteen fakta: yleistynyttä sanaa on lähes mahdoton muuttaa päättämällä jälkikäteen. Vaikka paheksut sanaa, se on hyödytöntä, sillä muutosprosessi vie vuosikausia.
  3. Kielitieteen fakta: jos ryhdyt käyttämään muita termejä, ulkopuolinen ei ymmärrä, mistä puhut. Kovin moni ei tajua, jos sanot olevasi ”entreprenööri”. En minäkään voi alkaa kutsua kännykkääni pöffelöksi, vaikka se olisi mielestäni paljon kivempi.
  4. Kielitieteen fakta: oikeasti arkikäytössä kukaan ei tulkitse sanoja paloittaisen merkityksen mukaan. Ei se haittaa lainkaan, että yrittäjä-sanan lähtökohtana on yrittää-verbi. Olenhan myös nainen, vaikka sen takana voi nähdä naida-verbin.
  5. Viestinnällinen fakta: jos harmittelet huonoa sanaa, suurennat yrittäjiltä tulevan valituksen määrää. Lisäksi vaikutat tyypiltä, joka keskittyy pikkuasioihin. Kumpikaan näistä vaikutelmista ei tee kovin suloisia asioita yrittäjien julkisuuskuvalle.

Ole siis rauhassa yrittäjä, äläkä entreprenööri. Keskity mieluummin siihen onnistumiseen kuin sanan viilaamiseen.

Iloista yrittäjän päivää! Olkoon yksisarvisten voima kanssasi.

6 kommenttia