Lean-metodi 3: pienenpienet arjen parantamiset

Lean toimii helkutin hyvin myös arjessa, ei vain bisneksessä. Tämän illan viimeisessä postauksessa kokoan yhteen lisää liinauksia.

1) Kaloriseuranta

Hankin MyFitnessPal-sovelluksen kännykkääni. Aiemmin nimittäin tuli hieman liian helposti langettua erilaisiin herkkuihin, ja kiloja tuli vaivihkaa pari vuodessa.

Tajusin, että tässäkin auttaa lean-metodi. Minun on mitattava syömistäni, jotta tiedän, missä mennään. Arvailu ei auta yhtään.

Olen nyt käyttänyt sovellusta reilut viisi kuukautta, ja kiloja on pudonnut myös viisi. Seuraan kaloreita arkipäivisin enemmän ja viikonloppuina ja lomilla vähemmän.

En ajattele tätä projektina vaan loppuelämän kestävänä prosessina: jos en mittaa, en tiedä mitä tapahtuu. On pikkujuttu kirjata ruokailun jälkeen ylös syömänsä roinat. Sovellus lukee myös viivakoodit, joten tietojen syöttäminen on nopeaa.

2) Rojujen karsinta

Eräs hyvä lean-opas on oikeastaan Konmari-järjestelykirja. Siitä voi tietenkin skipata uskonnollisen huuhaan, mutta perusajatus on sama: turhat pois.

Olen vuoden aikana kuskannut kodista ulos tavaraa kilokaupalla. Huutia ovat saaneet käyttämättömät vaatteet, ylimääräiset astiat, vanhentuneet kirjat ja turhat sisustustavarat. Tämä urakka on vielä kesken, mutta tuloksia näkyy jo: saimme jopa purettua kellarista teipatut pahvilaatikot, jotka oli viety sinne muutossa vuonna 2006. Kokemuksen pohjalta voin todeta, että tarra-arkkien liima ei pysy kovin hyvänä kymmentä vuotta.

3) Multiploi pikkutavarat

Olen ostanut useita huokeita pikkuesineitä ja -tarvikkeita, jotta ne ovat siellä, missä niitä tarvitaan. Saksia ei ole vain yhdessä paikassa, vaan niitä on kaikilla käyttöpaikoilla. Sama pätee teippeihin ja vastaaviin. Siis esimerkiksi:

  • Paristonkeräyslaatikossa on teippirulla, koska navat pitää kuitenkin teipata.
  • Tiskikonetablettipurkissa on sakset tablettien puolittamiseen.
  • Lahjapaperilaatikossa on sakset ja teippi pakettien tekoon.

Aikaisemmin tavaroita kuljeteltiin minne sattuu, eivätkä ne koskaan löytyneet oikeasta paikasta. Nyt kun jokaisella käyttöpaikalla on oikeat tarvikkeet, hommat sujuvat nopeammin.

Lisäksi meillä ei ole yhtä liinavaatekaappia, vaan kaikki puhtaat lakanat ja pyyhkeet varastoidaan suoraan käyttöpaikoille: vessojen laatikoissa ovat puhtaat käsipyyhkeet, keittiön kaapissa ovat puhtaat astiapyyhkeet, ja jokaisessa makuuhuoneessa on oma lakanahyllynsä.

Oi jumankekka, tästä kaikesta pitäisi tehdä podcast. Enää puuttuu tekniikka.

2 kommenttia

Lean-metodi 2: perheen pilvilistat

Arjen lean-prosessissa kehittämistyöni menee näin:

  1. Havaitsen ongelman.
  2. Tsekkaan, toistuuko ongelma.
  3. Etsin ongelman juurisyyn ja poistan sen.

Prosessiin ei kuulu ihmisten syyttämistä, koska Ketolan Juhalta opin, että 95 prosentissa tapauksista syy on prosessin, ei ihmisen. Oi miten vapauttava ajatus.

Ajattelin avata prosessin lopputuloksia esittelemällä perheemme kaksi pilvilistaa, Matkalle mukaan sekä O-lista.

Matkalle mukaan -lista

Väitän, että sama ongelma toistuu monessa perheessä: kun reissuun lähdetään, kaikki sinkoilevat ympäriinsä ja miettivät, mitä tarvitaan mukaan. Ja kun reissuun päästään, jotain on unohtunut kotiin. Sen jälkeen joko selvitään ilman puuttuvaa asiaa tai ostetaan uusi. Joka tapauksessa aikaa kuluu ihmettelyyn, etsimiseen, kinasteluun ja korvikkeiden ostamiseen.

Niinpä meidän perheessä on avattu pilveen Google Sheets -taulukko, johon jokainen pääsee omalla kännykällään. Taulukossa on useita välilehtiä: omansa viikinkireissulle, partioleirille, kaupunkilomalle, uimarantareissulle, huvipuistopäivälle jne. Jokaista välilehteä iteroidaan (eli kehitetään, mutta iterointi kuulostaa hienommalta). Aina kun huomaamme reissun päällä, että jotain puuttuu, lisäämme tavaran listaan. Kun taas huomaamme, että jotain on turhaa, poistamme sen listasta.

Muksut pystyvät tietenkin itse avaamaan taulukot ja katsomaan sieltä omasta sarakkeestaan tarvittavat tavarat. He myös muokkaavat omia listojaan: parin vuoden aikana lelujen määrä on vähentynyt ja meikkien määrä kasvanut.

O-lista

Useimmille käy joskus niin, että lähtee kauppaan ostamaan kahvia ja tulee takaisin täyden kassin kanssa mutta ilman kahvia. Aina jotain unohtuu, vaikka se puuttuva asia oli juuri mielessä.

Pilvessä oleva O-lista on tietenkin ostoslista. Sekin majailee Google Drivessä, ja jokainen perheenjäsen pääsee siihen kännykällään. Jos lapsi huomaa, että hänen sukkansa ovat jääneet pieniksi, hän lisää sukat O-listaan. Jos taas joku käyttää chilikastikkeen jääkaapista loppuun, hän kirjoittaa chilit listaan.

Aina kun joku käy kaupassa, hän poistaa listasta ostamansa tavarat. Näin ei käy sitä tilannetta, jossa molemmat vanhemmat käyvät asiakasreissuillaan marketissa ostamassa ne puuttuvat kolme maitoa.

Lisähyöty on sekin, että ostoslista on kaikilla aina mukana, eikä pöydillä pyöri irtonaisia muistilappuja.

Jotain tosin tässä menetelmässä on vikana, sillä O-listaan ilmestyy jatkuvasti ja salaperäisesti sellaisia asioita kuten KARKKIA tai POPCORNIA. Kyseessä on ilmeisesti vika Google Drivessä.

(Huh, postaan kohta vielä kolmannen lean-vinkkini ja sitten jätän sinut, rakas lukija, rauhaan.)

6 kommenttia

Lean-metodi 1: mukana kulkevat päiväpakkaukset

Janne opetti minulle taannoin termin EDC eli Every-Day Carry. EDC tarkoittaa siis sellaista pakkausta, joka ihmisellä kulkee mukana päivittäin. Nyt ei tarkoiteta kännykkää ja lompakkoa, vaan kompaktia pakettia, jossa on tietyt tarvittavat asiat.

(Ennen kuin luet pitemmälle, katso edellinen postaukseni silloisesta päivittäispakkauksestani vuodelta 2014. Nyt sinulla on vertailukohta.)

Itse asiassa kätevä esimerkki EDC:stä on meikkipussi. Siinä on tietyt päivän aikana tarvittavat asiat tiiviissä pakkauksessa. Vastaava paketti on usein kiertävillä puhujilla ja kouluttajilla: pienessä pussissa tai laukussa ovat laturit, adapterit, koulutusmatskut ja esimerkkituotteet.

EDC-termin ongelmana on se, että jenkeissä jotkut idiootit sisällyttävät siihen käsiaseen. Siksi hieman vierastan EDC-termiä ja yritän opetella puhumaan lean-näkökulmasta. Puhun mieluummin vaikka liinipakkauksesta tai päivävarustuksesta.

Jokainen valitsee tietenkin päivittäispakkauksen sisällön oman tarpeensa mukaan. Keskimäärin ottaen maaseudulla kulkevan metsurin pakkaus on taatusti varusteiltaan erilainen kuin Manskua kulkevalla markkinointipäälliköllä.

Enivei, kurkataanpa miten olen kehittynyt vuodesta 2014. Kaikkia kuvia kannattaa klikata isommiksi. Kuvat eivät ole kauniita, mutta niistä näet rojuni.

Kuvassa on Marimekon vetoketjullinen pussi, kooltaan noin 7*12 cm.

Tuossa on liinipakkaukseni. Avataan se ja katsotaan, mitä löytyy sisältä:

Liinipussin sisalto

Liinipakkauksessa on

  • side ja pikkuhousunsuoja
  • taskupeili (halkaistu lapsen vanhasta Barbie-peilistä, jossa oli turhaan suurentava puolikas)
  • huulirasva
  • nenäliina (yleensä käytetty, mutta vaihdoin kuvaa varten puhtaan)
  • kokoon taitettavat sakset
  • lyhyt kuulakärkikynä
  • pieni peltirasia, jossa on ksylitolipastilleja ja ibuprofeenia (btw, jälkimmäisiä syö Janne useammin kuin minä)
  • pieni eväs kuten myslipatukka tai kuten tässä, lentokoneesta varastettu eväskeksi
  • halpa Tigerista ostettu muovitasku, josta löytyy lisää tavaraa.

Avataanpa se muovitaskukin:

Liinipussin sisalto2

Sisältä löytyy

  • pari kosteuspyyhettä tai desinfioivaa pyyhettä (mieluummin ensiksi mainittuja)
  • lasten särkylääke
  • rakkolaastareita ja tavallisia laastareita
  • pumpulipuikkoja
  • hakaneuloja
  • pinnejä
  • hammasvälin puhdistin (pakko tsekata ennen puhekeikkaa persiljat pois hampaiden välistä)

Liinipakkaus kulkee mukanani aina, jopa silloin kuin poikkean lähikaupassa. Tosi usein tulee yhtäkkiä tilanne, jossa tarvitsee kynää, laastaria tai nenäliinaa, eikä minun silloin tarvitse lähteä etsimään niitä.

Entä sitten digipakkaus? Puhe- ja koulutuskeikoilla mukanani kulkee tämä:

Musta vetoketjullinen pakkaus on noin neljä senttiä paksu, seitsemän senttiä leveä ja 13 senttiä korkea.

Korkataan sekin:

Digiliini auki

Ja puretaan kaikki pöydälle:

Digiliini sisalto

Kovakuorisessa paketissa on sisällä kaikki tarpeellinen ict-roju:

  • vara-akku
  • nappikuulokkeet
  • vga-adapteri
  • usb-laturin pistoke
  • pienessä muovirasiassa Apple Pencilin adapterit ja varakärki
  • usb-johdot Applen rojuille ja muille (johdot ovat tarkoituksella erivärisiä, jotten sotke niitä toisiinsa)

Lisäksi koulutuskeikoilla kulkee mukana penaali. Siellä on paksut fläppitussit, pari yliviivaustussia spiikkikorteille, siisti mustekynä signeerauksiin sekä se Apple Pencil. Olen liian laiska ottaakseni penaalistani kuvaa. Osaatte varmasti kuvitella peruspussukan, jossa kynät ja tussit kulkevat.

Ja mitä näille paketeille tehdään iltaisin? Ne tietty täytetään. Vara-akku menee lataukseen, ja lastaan päivittäispakkaukseen sieltä kulutetut ksylitolit ja nenäliinat.

Oleellista on pakkausten kehittäminen. Olen esimerkiksi jättänyt lusikan pois, koska ruokakauppojen rahkapurkeissa on nykyään aina lusikka kiinni. Samoin hdmi-liitin karsiutui, koska löysin ohhoh yllättäen vuoden vanhasta läppäristäni hdmi-aukon. Seuraava hankinta taas on vastamelukuulokkeet, koska nappikuulokkeiden läpi pääsevät junan kuulutukset ja kanssamatkustajien sekoilut.

Oijoi, kuinka paljon säätämistä onkaan lähtenyt pois. Anteeksi, onko täällä koulutustilassa parempia tusseja? Missäköhän täällä laukunpohjalla on se adapteri? Helkutti, vara-akku unohtui kotiin. Onko kellään lainata kynää? Nuttura irtoaa, missä on pinni? Kenkä hankaa, rakko tulee.

Seuraavassa postauksessa kerron vielä pari perheen lean-innovaatiota. Sitten onkin aika mennä leanille iltapalalle.

24 kommenttia