Vastaajasta vetäytyjä

Eilen perjantaina oli tavallinen eli vilkas päivä. Uusia ihmisiä ja erilaisia viestejä tipahteli melko monesta suunnasta, joten päätin laskea kaikki yhteen.

Lopputulos oli yhtä aikaa huvittava ja hieman hirvittävä. Ihmisiä ja kontakteja tuli yhteensä seuraavasti:

  • 2 tullutta puhelua
  • 37 uutta esiteltyä ja käteltyä ihmistä, jotka olisi kohteliasta muistaa
  • 149 minulle kohdistettua viestiä (kommenttia, tekstaria, meiliä, tviittiä, privaviestiä)

Näissä luvuissa ei ole mukana seuraamieni FB-, Slack- tai Whatsapp-rinkien päivityksiä ja sisältöjä. Mukana ei ole edes koulutuksen osallistujien kysymyksiä tai kommentteja. Enkä todellakaan laskenut tähän perhettäni.

Mukana ei ole myöskään sovellusten ja bottien tuottamia notifikaatioita ja sisältöjä kuten tykkäyksiä, ritvauksia, uusia seuraajia, spämmejä, somesovellusten automaattisuosituksia, syntymäpäivämuistutuksia eikä verkkokauppojen kuitteja kuten junalippuja. Niistä kertyi reilusti yli tuhat viestiä tai notifikaatiota.

Älä siis ihmettele, jos käyn ajoittain hieman hitaalla. Joskus joudun vastaamaan vain peukulla tai emojilla, koska muuhun ei ole aikaa.

Olen silti tosi iloinen jokaisesta kontaktista. Uudet ihmiset ovat kivoja, ja somekeskustelu on hauskaa. En vain aina pysty osallistumaan ihan niin täysillä kuin haluaisin.

* * *

Viime viikolla olin Elonmerkissä Antin kanssa. Ehdotin, että lähdemme verkostoitumistilaisuudesta ja menemme juttelemaan kahden kesken. Antti on tuntenut minut monta vuotta, joten hän havainnoi:

Vielä ennen sä olit verkostoitumisessa tosi aktiivinen. Nyt sä mieluummin vetäydyt ja juttelet kaksistaan.

Oikea ja tarkka huomio. Jos tarjolla on tuttua ja taatusti mahtavaa seuraa, haluan nauttia siitä.

Identiteettini on muuttunut verkostoitujasta vetäytyjäksi ja sosiaalisesta laajentajasta sosiaaliseksi säilyttäjäksi.

* * *

Edit 30.9.2017 klo 13.19:

Tälle illalle on tiedossa Tampereella erään yhdistyksen sadan hengen illalliset, joissa olisi tosi kivaa seuraa. Olen maksanut illalliskortinkin.

Päätin silti jäädä kotiin kirjoittamaan. Minusta on tullut nössö.

* * *

Edit 1.10.2017 klo 12.11: Nyt vasta muistin, että Ambientian Henri Sora huomasi uuden vetäytymistaktiikkani jo vuosi sitten.

 

Kerro oma kantasi

Apple Pencil ja käsiala

Tänään Twitterissä kyseltiin piirrosvälineistäni.

Olin jo aikaisemmin postannut iPad Prosta, Apple Pencilistä ja Adobe Draw’sta, mutta tänään keskustelu kääntyi käsialaan.

Kerroin keskustelijoille, että oma käsialani muuttuu aika rutkasti, kun sitä yrittää tuottaa lasipinnalle. Tässä hieman vertailukohtaa; ensin paperikäsiala ja sitten täppärikäsiala.

Mustekyna kasiala Apple Pencil kasiala

Paperin ja mustekynän välinen kitka tuo käsialaani jämäkkyyttä, mutta iPadin liukas lasipinta tekee kirjaimet koikkelehtiviksi. Silti en luopuisi sähköisistä muistiinpanoista, koska niiden teko ja jakaminen on sata kertaa helpompaa kuin paperituhrujen. Päätin vain hyväksyä sen, että oikea käsialani on erilaista kuin sähköinen käsialani.

* * *

Toki sitä voi pohtia, mikä ylipäätään on ”oikea” ja ”väärä” käsiala. Jos olisin 2020-luvun lapsi ja olisin opetellut kirjoittamaan sähköisellä kynällä, pitäisin tuota jälkimmäistä kuvaa oikeana käsialanani. Sen sijaan paperille kirjoitettu teksti näyttäisi oudolta. Enemmän tämä on siis tottumiskysymys kuin oikein–väärin-kysymys.

4 kommenttia

Mitä tehdä, kun on paha päivä ja ankea aamu?

Olin tänään puhumassa organisaatioblogeista Alma Talentin Digitaalinen työympäristö -seminaarissa. Puheenvuoron jälkeen eräs osallistuja tuli kiittämään osuudestani. Samalla hän kysyi erinomaisen kysymyksen:

Miten sä pystyt esiintymään silloin, jos sulla on huono päivä?

Miten siis pystyy olemaan positiivinen ja kommunikoiva, jos oma päivä on mennyt pieleen? Miten jaksaa vuorovaikuttaa ja olla läsnä? Kiristeeekö sitä vain hampaitaan ja pakottaa itsensä toimimaan?

(Tämä postaus ei käsittele tilannetta, jossa joku saa vakavan suru-uutisen. Silloin on yleensä mahdollisuus jäädä sairauslomalle tai siirtää pakollisia menoja. Sen sijaan puhun nyt niistä arjen pienistä kinoista, epäonnistumisista tai unohteluista, jotka tekevät ”huonon päivän”.)

Niinpä esitin kysymykseen kaksiosaisen vastauksen:

1) Useimmiten ”huono päivä” on vain suodatuskysymys.

Istutpa juuri nyt missä tahansa, niin vilkaise ympärillesi. Etsi kaikkea, mikä on punaista. Näetkö punaisen tarralapun, punaisen paidan, punaisen auton, punaisia kukkia tai punaisen kynän? Seuraavaksi etsi katseellasi kaikkea vihreää. Näetkö vihreän tarralapun, vihreän lippiksen, vihreän skootterin, vihreät lehdet tai vihreän kynän?

Se mitä etsii, sitä myös löytää. Ja se mitä itse on etsimisellään löytänyt, vaikuttaa omaan tulkintaan.

Jos punaiset tarkoittavat vastoinkäymisiä ja vihreät onnistumisia, me lähdemme helposti keskittymään vain ensiksi mainittuun. Jos on aamulla riidellyt lapsen kanssa, jopa pankkikortin putoaminen lattialle tuntuu selkeältä jatkumolta ja väistämättömältä kurjuudelta. Jos odottaa epäonnistumisia ja huonoja uutisia, niitä myös löytää edestään.

Oikeastihan päivät ovat sekoitus hyvää ja huonoa, onnea ja ongelmia, voittoja ja vastoinkäymisiä. Ei ole absoluuttisia ”hyviä päiviä” ja ”huonoja päiviä”, joissa jo tapahtuneet asiat määrittäisivät seuraavien tapahtumien laatua.

Kerroin siis vastauksena kysyjälle, että olen aika tehokas suodattaja. Unohdan nopeasti huonot asiat, enkä keskity niihin. Sen sijaan huomaan hyvät asiat ja keskityn niihin. Olen jostain syystä tehnyt näin aina, mutta uskon, että taito on myös opeteltavissa.

2) Useimmiten vastoinkäymiset voi nähdä myös voittona.

Jos kompastun kadulla, en ajattele sitä pieleenmenona tai kipuna, vaan ajattelen sen hassuna Facebook-päivityksenä. Jos juna on myöhässä, en ajattele sitä vastoinkäymisenä vaan huvittavana tviittinä. Jos mokaan asiakkaan kanssa oikein kunnolla, sekään ei ole ongelma, vaan mahdollisuus korjata asiakassuhde sekä aihe analyyttiseen blogipostaukseen.

Ideana on ottaa tarralappupinon päältä punainen lappu pois ja löytää sen alta vihreä lappu. Vastaan tuleva pieni huonous kannattaa nähdä isona hauskuutena.

* * *

Tosi harvoin huono päivä on oikeasti huono päivä. Yleensä huono päivä on tavallinen päivä, josta tulee vain huomattua huonot asiat ja unohdettua hyvät. Niinpä samalla tekniikalla huono päivä on käännettävissä hyväksi: unohda huonot asiat ja keskity hyviin.

Silloin olet tehnyt tismalleen saman virhepäätelmän, mutta lopputulos on sata kertaa parempi mielialallesi ja läheisillesi.

 

Kerro oma kantasi