Millainen sisäinen somekilpailu sopii yritykselle?

Asiakkaani haluaa aktivoida työntekijöidensä someläsnäoloa. He olivat sopineet vapaaehtoisesta kilpailusta. Pääpalkintona oli liput Nordic Business Forumiin – eli aika mahtava palkinto. Kilpailussa on kaksi kriteeriä: Linkedin-verkoston kasvu kesän aikana sekä Linkedin-päivitysten määrä kesän aikana.

Ehdin nopeasti kommentoida kilpailua asiakkaalle, sillä kuulin kisasta juuri ennen puheenvuoroani. Jäin pohtimaan, että ensinnäkin someläsnäolon pitäisi perustua useampaan (ja googlattavampaan) kanavaan. Ehdotin lennossa, että myös Twitter-verkoston kasvua pitäisi mitata. Perustelin ehdotustani sillä, että Twitter on työelämän viestintäkanava ja yksi kätevimpiä kriisiviestinnän välineitä. Sen käyttö pitäisi opetella ajoissa eikä vasta hätätilanteen sattuessa.

Puheenvuoroni jälkeen aloin pohtia kriteerejä tarkemmin. Jos halutaan innostaa ihmisiä someen kilpailun avulla, mitkä olisivat tehokkaimmat kriteerit? Onko määrän mittaaminen fiksua? Voisiko joku ryhtyä klikkailemaan verkostoonsa keitä sattuu ja spämmäämään tilapäivityksiä vain kilpailun tähden? Entä millaiset kriteerit todentaisivat sitä laatua, jota asiakkaani haluaa verkossa ilmentää?

Niinpä keksin päästäni oman kuvitteellisen kilpailun. Jos minulla olisi iso ja tunnettu yritys, tekisin kilpailusta seuraavanlaisen:

  1. Asiantuntijapostaus omaan blogiin tai työnantajan blogiin tai vieraspostaus oman alan asiantuntijablogiin: 3 pistettä.
  2. Asiantuntijavideo julkisen jakeluun: 3 pistettä.
  3. Diaesitys Slideshareen omalle tai työnantajan tilille: 2 pistettä.
  4. Kohdat 1–3: jokaisesta täydestä sadasta luku- tai katsomiskerrasta 0,5 pistettä lisää.
  5. Julkinen auttaminen esim. Facebook-avunpyynnössä tai Twitter-sorsastuksessa, jossa avun saaja kiittää ja on tyytyväinen: 0,5 pistettä.
  6. Median haastattelu työhön liittyvästä teemasta: 20 pistettä.

Nämä kriteerit palkitsevat siis enemmän sisällöstä ja laadusta kuin seuraajista tai määrästä. Muitakin kriteereitä tulee toki mieleen, mutta kilpailun on oltava yksinkertainen.

Asiakkaallani kilpailuaika on 1.6.–15.9.2017. Jos he sattuvat lähtemään mukaan näillä kriteereillä, lisään syyskuussa kommentteihin heidän huipputyyppiensä saamat pisteet.

Kerro oma kantasi

Julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu

Olin kouluttamassa asiakkaan luona someläsnäoloa. Asiakas on viranomainen, jolla on tärkeä viesti vietävänään, mutta heillä on ehkä hieman liian vähän keinoja, aikaa ja osaamista urakan suuruuteen nähden.

Käytin koulutuksessa metaforaa, joka taisi kolahtaa läsnäolijoihin: julkisuuden vaalijärjestelmä. Julkisuudella tarkoitan sekä somenäkyvyyttä että medianäkyvyyttä vaikkapa haastatteluiden muodossa.

Tavoitteenani oli viestiä, että julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu. Suomen poliittisessa vaalijärjestelmässähän jokaisella on yksi ääni, ja jos oman äänen jättää käyttämättä, ei sitä kukaan muukaan ota.

Sen sijaan julkisuuden vaalijärjestelmään kuuluu kolme harmillista ominaisuutta:

  1. Jokaisella on juuri niin monta ääntä kuin haluaa käyttää.
  2. Jos sinä et käytä ääntäsi, joku muu ottaa sen.
  3. Julkisuuden vaalijärjestelmän tulos ei ole demokraattinen, vaan se on spiraalimainen ja itseään vahvistava.

Tämä vaatinee esimerkkejä – ja niitähän piisaa:

  • Toimittaja tarvitsee juttuunsa yleensä haastateltavia. Jos sinä et suostu, toimittaja joutuu pyytämään lausuntoa joltakulta muulta. Tämä ”joku muu” ei välttämättä ole ammattilainen. Hänellä voi olla värittyneet mielipiteet tai vanhentunutta tietoa.
  • Jos sinä et tuota oman alasi asiantuntijasisältöä verkkoon, voit olla varma, että joku huuhaahiippari tekee sen. Kun sivullinen sitten googlaa vaikkapa rokotteita, hänellä on suuri riski päätyä hörhöjen sivustoille.
  • Todennäköisesti sinunkin alallasi on joku nimi, jonka suuri julkisuus tuntee. Sinua ehkä sapettaa se, että tämä nimi ei ole alasi paras edustaja. Pahimmillaan kyseinen nimi on pelkkä tyhjänpuhuja. Olipa miten tahansa, tämä nimi on toiminut julkisuuden vaalijärjestelmän mukaan: hän on käyttänyt kaikkia saatavilla olevia ääniään, mutta sinä ehkä et.
  • Aina haastatellaan samoja nimiä samoista asioista, vaikka muitakin osaajia olisi tarjolla. Julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu. Julkisuus kieputtuu spiraalimaisesti samojen nimien ympärille, ja julkisuus ruokkii itseään.
  • Julkisuuden vaalijärjestelmä on myös sikäli spiraalimainen, että pyörteestä on vaikea uida pakoon. Jos olet kerran ollut julkkis, aina välillä sinut kaivetaan esille ja tehdään juttu aiheesta ”mitä entiselle näyttelijälle kuuluu nyt”.

Nämä julkisuuden vaalijärjestelmän ominaisuudet pitää tunnistaa ja tajuta. On turhaa olla pihlajanmarjoja kaipaava kettu ja selittää, että ”en minä kyllä tuollalailla lähde itseeni tyrkyttään”, jos samalla harmittelee, että oma viesti ei mene läpi.

* * *

Jokaisen asiantuntijan moraalinen velvollisuus on käyttää julkisuuden vaalijärjestelmää hyväkseen, jotta asiatieto saadaan esille. Voit nimittäin olla varma, että huuhanterit ja käsinheiluttelijat tekevät sitä jo, ja he ovat pitemmällä.

 

4 kommenttia

Miksi sinunkin lapsesi kannattaa ryhtyä yrittäjäksi?

Olin tänään Pikkuyrittäjät-palkintogaalan tuomarina Koru-Arvin ja Taalerin Karri Haaparinteen kanssa. Pikkuyrittäjät on opettajavetoinen hanke, jossa lapset saavat perustaa koulussa omia firmojaan ja opetella tienaamaan euroja. Toinen vastaava mahdollisuus on 4H-yritys, jossa samaa tehdään harrastuksen parissa.

Tämänpäiväisessä tapahtumassa valittiin Vuoden Pikkuyritys. Voittajaksi selvisi Sagan ja Ilonan omistama Ilsa Summer. Ilsa Summer myy Tampereella hiusrusetteja, koristepantoja ja avaimenperiä. Omistajat ovat nelosluokkalaisia.

Muut finalistit olivat siilinjärveläinen keppihevosyritys Kepparivarusteet sekä pirkanmaalainen koristetarvikefirma SekaMega. Näidenkin yrittäjät olivat aktiivisia alakouluikäisiä.

Oma muksuni perusti toiminimen 11-vuotiaana. Hän myy opettajille salaatteja, tuottaa pieniä tapahtumia, leipoo tilauksesta, toimii lapsenvahtina ja tekee puhekeikkaa. (Ei, en aio linkittää häntä tähän. Hän saa hoitaa oman markkinointinsa.)

Toivottavasti nämä kaikki lapset jaksavat jatkaa yritystoimintaansa. Kun he ovat 18-vuotiaita ja pitäisi seistä omillaan, heillä on takanaan vähintään seitsemän vuoden yrittäjäkokemus.

Miksi ihmeessä saarnaan tästä? Perusteluja on useita. Katso sinua koskeva otsikko ja lue siitä eteenpäin.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt koululaisille itselleen

  • Saat omaa taskurahaa, jonka käytöstä saat päättää itse. Voit säästää johonkin isompaan kuten hevoseen, läppäriin tai mopoautoon. Tai voit tuhlata kaikki karkkiin. Päätös on sinun, ja vastuu on sinun.
  • Matikan taidot paranevat. Lisäksi matikkaa on helpompi oppia, kun sitä saa tehdä ihan oikeasti eikä vain paperilla. Väitän, että yhden yrittäjyysvuoden jälkeen matikannumeron saa nostettua yhtä hyvin nelosesta viitoseen kuin ysistä kymppiin.
  • Asiakaspalvelutaidot paranevat, eli opit toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään heidän toiveitaan. Näitä taitoja tarvitaan aivan jokaisessa ammatissa tai harrastuksessa. Toistan: aivan jokaisessa.
  • Opit tuntemaan ihmisiä ja juttelemaan vieraittenkin tyyppien kanssa. Se tarkoittaa sitä, että sosiaaliset taitosi kehittyvät, osaat vastata yllättäviin kysymyksiin etkä arkaile vieraita ihmisiä.
  • Opit hallitsemaan omia raha-asioitasi. Tiedät, milloin kannattaa säästää, mikä on fiksu ostos ja miten kannattaa suunnitella eurojen käyttöä.
  • Opit kilpailuttamaan ja vertailemaan hintoja. Tiedät, mikä on halpaa ja mikä kallista. Tiedät, mistä kannattaa ostaa ja mistä ei.
  • Opit myös epäonnistumista. Joskus homma menee pieleen, mutta opit selviämään siitä ja keksimään uusia ratkaisuja.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt Suomelle

  • Pikkuyrittäjyys, 4H-yrittäjyys ja lasten harkitut toiminimet ovat turvallinen tapa aloittaa yrittäminen. Lapsiyrittäjät ja nuoret yrittäjät ovat aikuisina niitä kansalaisia, jotka vievät yhteiskuntaamme eteenpäin.
  • Mitä aiemmin aloittaa yrittämisen, sitä paremmaksi ehtii opetella.
  • Yhteiskuntamme hyötyy positiivisesta yrittäjäasenteesta, koska sen avulla syntyy myös työpaikkoja ja verokertymää.
  • Yhteiskuntamme tarvitsee aktiivisia ja oppimishaluisia yksilöitä.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt lasten vanhemmille

  • Muksusi oppii vastuun ja päätöksenteon merkityksen.
  • Muksusi oppii matematiikkaa, huolellisuutta ja sosiaalisia taitoja.
  • Muksusi oppii rahan merkityksen ja ymmärtää sen ansaitsemisen vaivan. Hän ymmärtää, että omaan tulevaisuuteensa ja unelmiinsa voi vaikuttaa.
  • Muksusi laajentaa verkostoaan ja oppii itsenäisyyttä.
  • Muksusi ymmärtää, miten yhteiskunta toimii ja mistä yhteiset tulot tulevat.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt lasten opettajille

  • Yrittäjyyden avulla pystyt tuottamaan nk. ilmiöpohjaisia opintokokonaisuuksia.
  • Yrittäjyyden avulla pystyt helposti konkretisoimaan laskutehtäviä, kirjoitustehtäviä, digitreenejä ja esiintymisharjoituksia. Myytävän tuotteen mukaan pystyt keksimään sisältöjä myös käsityötunneille ja kotitaloustunneille.
  • Lapset oppivat tekemällä, ja lisäksi taskurahat ovat hyvä bonusmotivaattori.

Tämä on muuten yksi syy, miksi kannatan perustuloa, perustiliä, kansalaispalkkaa tai vastaavaa käytäntöä. Jokaiselle pitää mahdollistaa osa-aikayrittäjyys ja ajoittaiset lisätulot ilman sanktioita. Kun lapsiyrittäjä lähtee aikanaan opiskelemaan, hänelle pitää sallia yrityksensä tuomat lisätulot.

* * *

Mikä sitten on yrittäjyyden alaikäraja? Opetetaanko tässä kohta kolmevuotiaitakin laskuttamaan halauksista? Otetaanko muka vauvallekin y-tunnus?

Kuka tahansa sopii yrittäjäksi, kunhan ymmärtää matematiikan peruslogiikan, jaksaa keskittyä yhteen asiaan pitempään kuin vartin sekä osaa lukea ja kirjoittaa sujuvasti ja ilmaista itseään selkeästi. Käytännössä useimmat kolmos- ja nelosluokkalaiset täyttävät jo nämä kriteerit.

* * *

No miksi lapsi ei saa olla rauhassa lapsi? Miksi yrittäjyyttä pakkosyötetään? Pitääkö kohta muksulle ostaa liituraitapuku ja salkku?

Lapsi saa ilman muuta olla lapsi. Siksi yritysidea lähtee muksusta itsestään. Keppihevosharrastaja perustaa kepparitallin ja innokas leipuri ryhtyy myymään mokkapaloja. On itsestään selvää, että lasten yritystoiminta on osa-aikaista ja sitä tehdään silloin kun on aikaa ja haluja.

* * *

Miksi yrittäjä on muka arvokkaampi kuin tavallinen työntekijä? Pitääkö kaikki aina mitata rahassa? Eikö ensin pidä opettaa lapselle arvoja?

Yritystoiminta opettaa lapselle nimenomaan arvoja: alennusta voi antaa tarvitsevalle, toinen ihminen pitää huomioida, ja ansaitsemallaan rahalla voi tehdä hyvää. Jokainen ihminen voi omalla kohdallaan mitata haluamansa asiat haluamillaan arvoilla, mutta yhteinen arvon mittarimme on itse asiassa raha.

Jos joku tekee toiselle pellillisen mokkapaloja viidellätoista eurolla, toinen saa rahat ja toinen saa syötävät. Silloin myydyn tuotteen ja maksetun rahan arvo on tasapainossa. Ostaja sai haluamiaan herkkuja, säästi aikaansa ja vaivaansa ja käytti rahojaan. Myyjä sai rahaa – ja vuorostaan käytti vaihtokaupassa omaa aikaansa ja vaivaansa.

* * *

Hus yrittämään siitä. Asenne on tärkeintä, ja osaaminen kasvaa tehdessä.

22 kommenttia