Sinäkin olet elämysbisneksessä

Olin eilen partiotalkoissa Gunnareiden keikan viereisellä leirintäalueella. Partioporukalla keräsimme pulloja, näytimme teltanpaikkoja, kiinnitimme rannekkeita, siivosimme roskia ja lisäsimme paperia vessoihin.

Eilisen innoittamana kirjoitin Facebook-statuksen:

Tämän saman ilmiön olen havainnut ennenkin. Olen harrastushommissa päätynyt myös feissariksi jakamaan esitteitä kadulla tuntemattomille ihmisille. Tämähän on helkutin vaikeaa, sillä suuri osa pudistaa päätään eikä ole näkevinäänkään. Keskimäärin ottaen hyväksymisaste eli pulliprosentti on vain 5–10.

Sen sijaan jos feissaamisesta tekee show’n, keskiaikamainokset menevät paremmin läpi. Viime kesänä jaoin mainoksia Luffen kanssa:

Olin lähestyvinäni ihmisiä arasti ja kerroin, että Luffe voi puraista. Kehotin ottamaan esitteen vaivihkaa, niin ettei Luffe pelästy. Pulliprosentti oli 80–90.

* * *

Väitän, että jokainen bisnes on elämysbisnestä. Kaikki asiakkaat hakevat tunnekokemuksia, ja myyjän tehtävä on löytää tämä tarve.

Klisee-esimerkkihän on, että ”asiakas ei osta poraa, vaan hän ostaa reiän seinään”.

Väärin.

Oikeasti homma menee niin, että asiakas ei osta poraa, vaan hän haluaa taulun seinään, hyllyn paikoilleen tai leikkimökin lapsilleen. Hän hakee mielihyvää valmiista tuloksesta, ei porasta saati siitä helkutin reiästä.

Elämysbisnes pätee kaikkiin ammatteihin, jopa juristeihin ja lääkäreihin. Asiakas ei halua lakitietoa tai luuruuveja. Hän haluaa vapauden, oikeutta, terveyttä ja pitempää elämää. Ne ovat hänelle sellaisia elämyksiä, joista hän on valmis maksamaan.

Siksi en koskaan tarjoa kirjoissani tai koulutuksissani pelkkää sisältöä. Toki sisällöt – siis faktat, vinkit, perustelut ja toimintaohjeet – ovat välttämätön peruskivi ja runko, mutta elämys on se sisustus ja julkisivu, jonka perusteella talo ostetaan.

* * *

Kävin ennen juhannusta kouluttamassa erään viraston erästä yksikköä, jossa osallistujat olivat ict-alan ammattilaisia. Kohderyhmä oli siis taatusti keskimääräistä kriittisempää ja asiakeskeisempää. Luulisi, että heihin purevat pelkät faktat, eikä tässä mitään elämyksiä tarvita.

Vedin silti koulutuksen kuten aina, elämysbisneksen näkökulmasta. Kun faktan antaa elämyksen kera, se jää paremmin mieleen.

Palaute oli supermyönteistä, ja eräskin palaute sanoi näin:

Esittäjän ammattitaito ja kokeneisuus näkyi selvästi. Edelleen esittäjän mukaansa tempaavuus oli hyvin tervetullutta ko tilaisuuteen ja kuulijoihin (viranomaisen edustajia). Opettavinta oli huomata mikä vaikutus esittäjän persoonalla ja esiintymistaidoilla oli tilaisuuden etenemiseen.

Toinen taas ilmaisi kantansa tällä tavoin:

Katleena oli perehtynyt viraston tehtäviin ja osasi kertoa konkreettisia muutosehdotuksia viestintäämme. Hän esitti vakuuttavia perusteluita väitteilleen, haastoi väittämään vastaankin ja piti yllä intelligenttiä debaattia.

Elämys. Siitä nauttii jopa valtion ict-viranomainen.

 

Kerro oma kantasi

Raportti Tukholman Vikingaliv-museosta

Kesä on tullut, ja sen myötä myös vapaa-ajan aiheet lisääntyvät blogissa.

Vikingaliv on tehty vanhaan venehalliin.

Kävimme perheen kanssa Vikingaliv-museossa Tukholmassa keskiviikkona. Nopea raportti paikan päältä:

Plussaa

  • Elämyksellinen kärryajelu Ragnfrids Saga kuului lipun hintaan. Tarinassa oli elävöitetty viikinkihistoriaa helkutin tehokkaalla tavalla. Kärryajelu ei sovi alle 7-vuotiaille, mutta onneksi meillä ollaan jo isompia ja kyynisempiä.
  • Näyttelyssä oli aidon hautalöydön perusteella ennallistettu ihmisen kokoinen viikinkivahanukke. Videolta pystyi katsomaan myös nuken valmistusprosessia. Nukke oli juuri niin aidon näköinen kuin laadukkaalta museolta voi odottaa: se oli yksi näyttelyn parhaista paloista.
  • Näyttelyssä sai tunnustella viikinkien asumateriaaleja ja kokeilla aseiden painoa. Varmasti uutta niille, jotka eivät ole koskaan hipeltäneet aikakauden varusteita.
  • Paikalla oli hyviä selfiepaikkoja. Näyttelyssä oli miniviikinkivene purjeineen sekä palanut ja kellahtanut viikinkiveneen runko. Niissä saa otettua kivoja kuvia muksuista ja itsestään. (Joku voisi luulla, ettei tämä ole museolle tärkeää, mutta kyllä se nykyään on. Asiakkaille pitää mahdollistaa selfien ottaminen kivassa paikassa.)
  • Näyttely oli mietitty tarkkaan myös visuaaliselta kannalta. Museo oli kaunis ja kiinnostava, ja tila oli rytmitelty fiksusti. Digiä ja videoita oli hyödynnetty runsaasti, kuten nykyään kuuluu.
  • Museokaupassa oli osattu yhdistää viikinkihenkisyys ja mundiksen vaatimukset. Harva ostaisi viikinkihuppua tai 75-senttistä puukilpeä, mutta tarjolla oli viikinkikuvioituja muistivihkoja, lasikoruja ja pieniä riimukiviä. Valikoima oli runsas, ja hinnat olivat museokaupaksi varsin kohtuulliset.

Miinusta

  • Museo oli kooltaan varsin pieni, joten lipun hinta olisi voinut olla hitusen alempi.
  • Viikinkiharrastajina emme oppineet kovin rutkasti uutta. Museo sopii enemmän niille, jotka eivät harrasta kyseistä periodia.
  • Tekstejä oli runsaasti, ja ne olivat ruotsiksi ja englanniksi. Kyllähän niitä aikuinen lukee, mutta lapselle alkaa käydä raskaaksi kahlata kaikki läpi.
  • Olisin kaivannut lapsille jotain käsillä tekemistä: ”näin rakennat minihirsistä viikinkitalon” tai ”näin teet lautanauhaa”.

Miten valmistautua, jos lähdet Vikingaliviin?

  • Jos perheessä on alle 7-vuotiaita, jätä ne ulkopuolelle sateeseen. Näyttelyssä on liikaa tekstiä perheen pienimmille, eikä kärryajeluunkaan pääse mukaan.
  • Jos harrastat viikinkiaikaa, sinun kannattaa tietenkin pukeutua ajanmukaisesti. Meitä kaikkia harmitti, kun pyörimme upeassa miljöössä mundisvaatteissa.
  • Museo toimii ilman käteistä, joten ostoksia varten pitää olla kortti. Kannattaa ostaa pääsyliput etukäteen Vikingalivin verkkokaupasta.
  • Tarvitset kuitenkin säilytyslokeroihin kolikoita. Muistaakseni vekotin vaati 10 kruunun kolikon, jota meillä ei ollut ja katkeroiduimme emmekä tule enää ikinä uudelleen reput painoivat kauhea kokemus julma kohtalo.

Jos muuten haluat paremman viikinkielämyksen ja kaiken lisäksi lähempää, tule Hämeen keskiaikafestivaaleille katsomaan viikinkitaistelua ja viikinkiheviä 16.–20.8.

PS. Lopuksi sattui pieni episodi:

6 kommenttia

Kipakka aivopähkinä! Osaatko ratkoa tämän! Katso kuva!

Kaikki tietävät, että olen aikaani seuraava valveutunut yksilö, jonka tarkkuus vetää vertoja Robin Hoodille.

Niinpä seuraava kirjani on pulmateos nimeltä Aivojen huoltokirja – älä ajele autopilotilla. Kustantajana on Alma Talent. (Lisään linkin verkkokauppaan, kunhan kansi on valmis.)

Ajattelin pulmakirjan olevan juuri nyt kova juttu, koska Facebookissa kiertää valtava määrä älypähkinöitä. Selvästikin ihmiset ovat kiinnostuneita niistä. Lisäksi nykyään kulutetaan rutkasti hyvinvointituotteita ja -palveluita kuten kuntosalikortteja, superfoodeja ja joogatunteja, joten tilaa lienee myös aivojen huoltokirjalle.

Ovelana yksilönä ajattelin tietenkin kiusata lukijoitani. Päätin julkaista yhden pulmatehtävän sieltä vaikeammasta päästä. Tässä on nyt kaksi riskiä:

  1. Kaikkien mielestä tehtävä on liian pitkä ja tylsä.
  2. Tehtävään on lipsahtanut jokin virhe, jonka vuoksi tehtävä on mahdoton ratkoa.

Kannan kuitenkin riskejä ronskimmin kuin Hulk, joten täältä pesee:

Omat koirat purivat

Perhe Tuhnanen harrastaa näyttelykoiria. Heillä on viisi eri rotuista koiraa, joista jokaisella on tarkka ruokavalio ja oma tunnusvärinsä ruokakipoille, hihnoille ja tassupyyhkeille. Jokainen koira suostuu syömään vain yhtä herkkua.

Tuhnaset ovat koirineen näyttelymatkalla, ja sinä vahdit taloa. Kuljet ympäri heidän kotiaan ja olet pitkästynyt. Eteisessä roikkuu viisi talutushihnaa siistissä järjestyksessä tummimmasta vaaleimpaan: musta, sininen, punainen, keltainen ja valkoinen. Tuhnasten lapset ovat piirtäneet muistitaululle koirankuvia, joista ei saa mitään tolkkua, mutta niiden alla lukee koirien nimet: Turre, Pena, Luffe, Fyffe ja Goljat.

Menet keittiöön ja otat välipalaa. Yhdessä rasiassa on nakkeja, makkaroita ja kinkkua. Rasian päällä on teksti: ”Ei Fyffelle! Se raasu on allerginen lihalle.”

Teet itsellesi voileipää tiskipöydän ääressä. Työvalo on rikki, mutta hämärässä näet, että tiskialtaassa on valkoinen tai keltainen koirankippo, jossa lukee Pena. Kippo on aivan kuolassa ja karvoissa – kuten koko keittiökin.

Pian Tuhnasilta tulee viesti kännykkääsi. Siellä on näyttelykuulumisia. Et tunnista kovin hyvin kaikkia koirarotuja, mutta kuvassa on labradorinnoutaja tai dobermanni. Saatetekstissä lukee ”Eläköön! Turre voitti kunniamaininnan! Palkinnoksi annoimme sille makkaran.” Sinua ei juuri kiinnosta elukan näyttelymenestys.

Kohautat olkiasi ja menet katsomaan olohuoneen palkintovitriiniä. Siellä on pokaali, jonka tekstiä et näe kunnolla, koska teksti kiertää pyöreää jalkaa. Pokaalissa lukee ”-ffelle ensimmäinen palkinto puudelien sarj-”. Sen vieressä on läjäpäin mitaleita ja ruusukkeita. Vitriinissä on myös kehystetty valokuva, jossa pystykorvalla on suussaan keksipaketti. Tuhnaset hymyilevät sen vieressä ja pitävät koiraa vaaleassa hihnassa. Hihnan väristä ei saa täysin selvää, mutta se lienee keltainen tai valkoinen.

Taas tulee uusi viesti. Tuhnaset kertovat koiravitsejä. ”Aattele, Goljat yritti vahingossa syödä kinkkua, mutta se inhoaa sitä! :) :) :)” Samanlaiset laatuviestit jatkuvat. Seuraavassa kuvassa on mustaksi palanut nakki: ”Hihihii! Jos tämän laittaisi oikeaan ruokakippoon, sitä ei erottaisi ollenkaan kipon väristä!!!!111” Huokaiset alistuneesti ja laitat kännykkäsi äänettömälle.

Kävelet olohuoneen sohvalle ottamaan torkut. Astut matkalla siniseen vesikippoon, jossa on jonkin helkutin puudelin tai cockerspanielin kuva. Kiroilet ja menet ripustamaan vetiset sukkasi kylpyhuoneeseen.

Kylpyhuoneessa on pyykkiä joka paikassa. Siellä haisee märkä koira ja märkien koirien märät pyyhkeet. Eilen taisi olla sadepäivä. Keltaiset pyyhkeet ovat täynnä mustia karvoja, joten ainakaan ne eivät kuulu cockerspanielille, puudelille saati pystykorvalle. Peset kätesi ja kuivaat ne karvaisiin pyyhkeisiin. Pyyhit karvaiset kätesi farkkuihisi.

Tulee uusi viesti. Tuhnaset ovat närkästyneitä: ”Ajattele! Eihän dobermannille sovi ollenkaan keltainen väri. Kuka muka valitsisi sellaisen dobermannille? Katso nyt tätäkin palkintomattoa!!!!” Sinä pyörittelet silmiäsi.

On iltapäivä. Menet uudelleen hakemaan välipalaa jääkaapista. Löydät kaksi juustopakettia, joista toisessa lukee ”ihmisten” ja toisessa ”Penan”. Tässä vaiheessa sinua ei enää kiinnosta koko talous, joten syöt Penan juustot ja avaat viskipullon.

Mitkä ovat koirien nimet, rodut, tunnusvärit ja suosikkiherkut?

30 kommenttia