Mitä nonpology on suomeksi?

Anteeksi että jotkut pahoittivat mielensä.

Näit juuri nonpologyn eli non-apology apologyn. Se on epäaito anteeksipyyntö, jossa ihminen ei ole pahoillaan omasta toiminnastaan, vaan hän vain kuittailee muiden tuntemuksista.

Jarmo kyseli juuri, onko sille suomennosta.

En ole nähnyt mitään vakiintunutta, mutta täten ehdotan juhlallisesti ja seremoniallisin menoin seuraavaa:

muka-anteeksipyyntö
 

Eikö olekin hieno? Aivan täydellinen. Kerrassaan mainio.

(Edit 3.5.2017 klo 12.50. Sain muitakin termiehdotuksia. Jussi Mäkinen: enteeksipyyntö. Ilkka Dahl: lumeanteeksipyyntö.)

* * *

Toki muka-anteeksipyyntö tarvitsee omat viestintäohjeensa. Miten sitä käytetään?

Ohje on helppo. Älä koskaan käytä muka-anteeksipyyntöä. Yleensä sinulla on neljä muuta vaihtoehtoa:

  1. Jos kohderyhmäsi tai suuri yleisö on sitä mieltä, että teit virheen, pyydä aidosti anteeksi: ”Anteeksi että kutsuin asiakkaitani karjalaumaksi.”
  2. Jos teit ilmiselvän moraalittoman teon, pahoittele sitäkin: ”Pyydän anteeksi sitä, että vein työkaverini eväät.”
  3. Jos itsekin tajuat mokanneesi, ohje on sama kuin yllä: ”Anteeksi etten huomioinut pyörätuoliasiakkaita kunnolla.”
  4. Jos taas kohderyhmäsi on puolellasi ja vain näkyvät vastustajasi vaativat anteeksipyyntöä, sinun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muuta kuin keskustella rauhallisesti ja perustella valintaasi. Erityisesti arvokysymyksissä voit seistä sanojesi takana. Jos reagoit jokaiseen anteeksipyyntövaatimukseen, et voi muuta tehdäkään kuin kumarrella joka suuntaan. (Älä kuitenkaan sorru vähättelyyn tai piikittelyyn. Pohdi myös oma tekosi analyyttisesti, äläkä vain reagoi liskoaivoilla.)

Kas näin. Muka-anteeksipyyntö ei toimi koskaan. Jos et ole oikeasti pahoillasi, älä edes yritä teeskennellä sitä.

1 kommentti

Yrittäjä, tule kärsimään ilmaiseksi 300 hengen edessä

No niin, Retoriikan kesäkoulun Myyntimankeli lähestyy. Tämä on avoin kutsu yrittäjille.

(Niille, jotka eivät tunne tätä jaloa historiaa: tässä raportti Myyntimankelin testaustilaisuudesta.)

Hämeenlinnassa on siis tarjolla pe 9.6. Retoriikan kesäkoulun yhteydessä Myyntimankeli. Myyntimankeli on sparraava bisnesroast, jonne yrittäjä tulee yleisön eteen pitämään kolmen minuutin myyntispiikin. Hän saa suoraa palautetta kahdelta kovalta bisnesgurulta sekä yhdeltä rastapäiseltä tietokirjailijalta.

Bisnesgurut ovat tietenkin kaikkien maastopyörien messias Jari Parantainen sekä koodaava punttisalimörkö Janne Jääskeläinen. Rastapäistä tietokirjailijaa etsitään yhä.

Kaipaamme Myyntimankeliin kolmea kilpailijaa. Osallistumismaksu on nolla euroa + proteiinipatukka Jannelle.

Kannattaa tulla mankeloitavaksi, koska hyödyt ovat ilmeiset ja ilmaiset:

  1. Pääset esittämään oman yrityksesi pitchauksen 300 päättäjälle ja vaikuttajalle.
  2. Saat suoraa palautetta kolmelta asiantuntijalta, jotta voit kehittää pitchaustasi entistäkin paremmaksi.
  3. Pääset samalla osallistumaan Retoriikan kesäkouluun maksutta koko päiväksi.

Tiedän, että kätesi tärisevät jo innostuksesta ja kuola valuu suupielestä. Siispä tässä ohjeet hakemiseen:

  1. Treenaa ja tallenna kolmen minuutin videopitchaus, jonka kohdistat joko asiakkaalle tai sijoittajalle. Kerro heti videon alussa, kumpaa kohderyhmää tavoittelet. Tee video aivan kuten esittäisit sen meille livenä. Videon tekninen laatu tai taustalavasteet eivät ole valintakriteerejä, mutta sisältö, myyntitaidot, viestintätapa ja liikeidea ovat.
  2. Lataa video salaisena vaikkapa Youtubeen.
  3. Lähetä videolinkkisi osoitteeseen toimisto@eioototta.fi viimeistään su 28.5.
  4. Otsikoi meilisi nimellä ”Myyntimankelihakemuskandidaattivideolinkki”, ihan vain huvin vuoksi.
  5. Liitä meiliin kaikki yhteystietosi. Me mankeloijat katsomme videot ja teemme valinnat niiden perusteella.
  6. Varaa kalenteristasi pe 9.6. ja odota jännittyneenä tulosta. Ilmoitamme hakijoille viimeistään ma 29.5., ketkä pääsivät mukaan.

Tämä on tietenkin kesän kuumin bisnesmahdollisuus. Tee hakemus ja tule stagelle.

Ja tähän vaiheeseen tungen törrrkeän hyvän bonuslupauksen:

Arvomme kaikkien videohakemuksen lähettäneiden kesken kymmenen ilmaista sisäänpääsyä Retoriikan kesäkouluun: kaksi lippua viidelle hakijalle. Vaikka et siis tulisi valituksi Myyntimankeliin, saatat päästä kuuntelemaan ilmaiseksi Michelle Obaman puheenkirjoittajaa ja muita huippunimiä.

Jos sinulla on kysyttävää, kerro toki. Olen ilman muuta avuksi.

 

Kerro oma kantasi

He-Manille, lapsuuden sankarille

Päivittelin keskiviikkona Facebookissa vakavaa dilemmaani. Minut oli kutsuttu tapahtumaan, jossa oli vain naisia:

Mä olen nyt kuulkaas ristiriitaisissa tunnelmissa. Speksit ovat tässä: 1) Mut kutsuttiin vaikuttajatapahtumaan, johon on valittu sata suomalaista ihmistä. (Imartelevaa, eikö totta?) 2) Järjestäjänä on asiallinen ja neutraali toimija, joka on julkisen sektorin omistama tunnettu organisaatio. 3) Vilkaisin kutsuvieraslistaa. Siellä on helkutin mielenkiintoisia ihmisiä. 4) Ilmoittauduin mukaan. 5) Tsekkasin kutsuvieraslistan tarkemmin, ja kaikki vaikuttivat naisilta. 6) Mä en oikein tykkää siitä, että mut valitaan jonnekin sukupuoleni perusteella. 7) Järsin tässä vasenta kättäni irti päättämättömyyden kourissa.

(Klikkaa kuvaa isommaksi.)

Eija tuli kommentoimaan seuraavasti:

Eija: Ymmärrän tunteesi, mutta on hyvä, että mukana on naisia eri aloilta. Hyvät esimerkit menestyvistä ammattilaisnaisista ovat aina tarpeen. (--) esimerkkejä tarvitaan, kun ollaan valitsemassa opintosuuntausta ja funtsimassa uravalintaa.

Ja tästähän syntyi siis postausaihe. Jäin miettimään, mitkä satuhahmot olivat omia sankareitani lapsuudessa ja nuoruudessa.

Lista on selvä:

  • He-Man, koska hän oli vahva ja reilu (vaikka tukkatyyli oli helkutin typerän näköinen).
  • Punavyö, koska hän oli älykäs ja nokkela ja osasi ampua tarkasti.
  • Conan Barbaari, koska hän oli synkkä ja ristiriitainen.
  • Pyhimys, koska hän oli hauska ja arvaamaton.

En ollut koskaan ennen tajunnut, että pentele, nuohan ovat miehiä kaikki.

Minulle nimittäin noiden sankareiden sukupuoli oli yhdentekevä. Minun oli helppo kuvitella itseni avaruuteen jahtaamaan Skeletoria, villiin länteen ampumaan rosvoja, hyborialaiseen aikaan varastelemaan jalokiviä ja Englantiin naljailemaan Claud Eustace Tealille.

Fanittamisessani ei ollut kyse siitä, että ”vain miehet ovat ihailtavia” tai että ”voi ei, joudun tyytymään näihin kun en löydä naissankareita”. En vain ollut kiinnittänyt huomiota siihen, että sankarihahmoni olivat miehiä. (Löysin vasta myöhemmin Modesty Blaisen. Hänkin oli kyllä mahtava.)

Siksi en ymmärrä sitä, miksi tytöt tarvitsevat nimenomaan naisia roolimalleikseen tai pojat nimenomaan miehiä.

Oleellisempaa on seurata sankareiden luonnetta, tekoja ja vahvuuksia. Ihan sama, mitä sukupuolta se sankari sattuu olemaan.

7 kommenttia