Opiskelija, näin teet työpaikkahakemuksen

Sikahyviä vinkkejä opiskelijoille, jotka tekevät työpaikkahakemusta:

1) Kun meilaat hakemuksesi ja cv:si jonnekin, käännä ne pdf-muotoon. Ei tee kovin hyvää vaikutusta, kun Word-tiedosto venyy ja paukkuu tulostusasetusten mukana tai kun Powerpoint-tiedostosta näkee, että olet käyttänyt oppilaitoksesi mallipohjaa.

2) Kun nimeät hakemustasi ja cv:tä, nimeä ne vastaanottajan näkökulmasta. Ei siis ”Hakemus projektipäälliköksi Valiolle” (kuten kaikki muut tekevät), vaan ”Tyyne Työntekijän hakemus projektipäälliköksi”. Valion haastattelija tietää kyllä, että haet Valiolle töihin, mutta hän ei tiedä nimeäsi.

3) Perustele, miksi haluat juuri tähän tehtävään, juuri tähän yritykseen. Muokkaa hakemustasi, äläkä käytä samaa tekstiä joka kerta. Viilaa CV:n järjestystä ja korostuksia hakemasi työpaikan mukaan.

4) Varaudu siihen, että jos yrityksestä soitetaan, tiedät jotain kyseisestä puljusta ja muistat edes sen, mihin tehtävään olet hakenut. Itse soitin kerran eräälle työnhakijalle, mutta kun sanoin oman nimeni ja firman nimen, hakija mutisi epämääräisesti ”ainii, mä hain kai sinnekin…”

5) Älä tee epätoivo-hakemuksia, joita sinkoilet kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Hae vain niitä paikkoja, joihin sinulla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet. Meille on useita kertoja tullut eri tehtäviin samalta hakijalta sama hakemus. Se lentää roskiin joka kerta.

6) Pyydä kaveriasi lukemaan hengentuotteesi, ennen kuin lähetät ne eteenpäin. Meille tuli kerran hakemus, jossa haluttiin ”vistinnän” asiantuntijatehtäviin. Hakijan palkkatoive oli xx ”eruoa”. Ei päässyt töihin sekään heppu, ei.

7) Liitä hakemukseesi sellainen kuva, joka soveltuu hakemaasi työpaikkaan. Pidä huoli, että katsot kuvassa kameraan. Älä lähetä 80-luvulla otettua pystytukkakuvaa, vaikka silloin olitkin nuori ja nätti. Älä myöskään lähetä ylirentoa vapaa-ajan kuvaa, suttuista punasilmäpläjäystä tai missityylistä täydessä tällingissä -otosta. Mikään niistä ei vakuuta (paitsi jos pyrit missikisoihin).

8) Kun olet lähettänyt hakemuksen, ja sinulle tulee puhelu, vastaa koko nimellä ja skarppaa. Mikään ei ole epävakuuttavampaa kuin ajatuksissaan puhelimeen vastattu ”haloo”, ”moi” tai ”Jimi”.

9) Älä tilitä yritykselle pahaa tuultasi, jos et saa sieltä hakemaasi työpaikkaa. Kun kerroin kohdassa 6 esitellylle kirjoitusvirhehepulle, ettei hän valitettavasti saanut paikkaa, heppu halusi tietää syyn. Kerroin huolellisesti sanani valiten, että hakemuksessa oli ikävä kyllä useita kirjoitusvirheitä ja että joudumme edellyttämään kirjallisen viestinnän tutkijalta virheetöntä kirjoitustaitoa.

Heppu innostui laittamaan minulle tunnin päästä vihaisen meilin, johon hän oli kaivanut kaikki verkkosivuillamme esiintyneet kirjoitusvirheet ja niiden korjaukset. Hän syytti meitä huolimattomuudesta ja pikkutarkkuudesta.

Arvatkaa, saako se heppuli meiltä ikinä mitään muutakaan avointa paikkaa.

6 kommenttia

Ideoita perheravintolan pitäjälle

Olen tehnyt laajan haastattelututkimuksen pienten lasten äitien parissa. Ohessa ovat ensimmäiset tutkimustulokset, ennen kuin ne julkaistaan New York Timesissa, National Geographicissa ja Economistissa.

Tutkimusaika: 2000-luvun jälkipuolisko
Haastateltavat: Katleenan kaverit, joilla on lapsia
Tutkimuksen virhemarginaali: 0 %
Tutkimuksen kohde: perheravintolat*

Tutkimuksen tuottamat vinkit:

1) Valitse ravintolasaliin sellaiset tuolit, joissa on nupit selkänojassa.

Näin asiakkaat saavat käsi-, hoito-, työ- ja lelulaukkunsa ripustettua selkämykselle, eivätkä longchampit, emmaljungat tai hobbyhallit pyöri lattialla.

2) Tee lapsille sellainen ruokalista, jossa on valokuvat annoksista.

Näin tarhaikäisetkin osaavat valita annoksensa itse.

3) Laita lastenlistaan muitakin annoksia kuin epäterveellisiä nakkeja, ranskalaisia ja friteerattua kanaa.

Myös lapsilla on makuaisti, ja heidänkin kolesteroliarvonsa voi nousta.

4) Hanki vessaan tukeva hoitopöytä, kannellinen vaipparoskis, potta ja iso pesuallas.

Jos pesutilat ovat pienet, muuta ruokapaikkasi perheravintolasta työlounasravintolaksi.

5) Perheravintolassa pitää olla lasten leikkipaikka – ei siis pelkkää lelukoria, josta autoja ja nukkeja raahataan pöytiin sotkeutumaan.

Aitaa leikkipaikka ja tee siitä sellainen, että lapset viihtyvät siellä (eli tilan pitää olla isompi kuin 1,5 neliömetriä, ja lelujen pitää olla uudempia kuin omat vanhasi 1970-luvulta). Kiinteät lelut ovat parhaita, koska lapset eivät raahaa niitä ympäri ravintolaa.

6) Hanki syöttötuoleiksi Stokken TrippTrappit.

Ne eivät kaadu eivätkä nitkahda. (Tästä mainoksesta ei ole maksettu minulle mitään.)

7) Hanki tarhaikäisille korkeita tuoleja, jotka eivät kuitenkaan ole syöttötuoleja.

On nimittäin pelottavaa katsoa, kun nelivuotias kiipeää huojuvaan syöttötuoliin kaiteen yli. Tukeva selkänojallinen baarijakkara olisi parempi.

8) Järjestä tilaa.

Sitä tarvitaan vaunuille, turvakaukaloille, hoitokasseille ja kahdeksannella kuulla oleville mahoille.

9) Varaa vauvanruoille mikrouuni ja järjestä imetysystävällinen ympäristö.

10) Hanki lapsiasiakkaita varten kunnon astioita.

Lautasissa pitää olla kunnon reunat, niin ruoka ei lipsu pöydälle. Lasten mukit eivät saa olla liian leveitä, koska muuten sormet eivät ylety niiden ympärille, ja mehu valuu poskia myöten rinnuksille.

11) Ravintolasi lähellä pitää olla paljon parkkitilaa sekä bussipysäkki.

12) Varaudu siihen, että sitä mukaa kun vakioasiakkaittesi lapset kasvavat, nämä perheet lakkaavat käymästä.

Tämä on väistämätön kiertokulku. Vaikka perheravintola olisi kuinka hyvin suunniteltu, kukaan ei halua enää ruokailla pienten lasten kanssa, ellei ole pakko.Asiakkaat käyvät luonasi muutaman vuoden, ja sen jälkeen he siirtyvät muualle. Tämä ei haittaa, sillä saat koko ajan uusia asiakkaita vauvaperheistä.

Näitä puolueettomia tutkimustuloksia saa vapaasti hyödyntää. Haastateltavani toivovat erityisesti, että tuloksia hyödynnetään a) pian sekä b) heidän asuinseudullaan.

Parasta on, että jos pidät tällaista ravintolaa, voit hinnoitella ruoat hieman kalliimmiksi. Useimmat vanhemmat ovat valmiita maksamaan, jos homma toimii.

* Perheravintolalla en tarkoita huoltoasemamaista purilaispaikkaa, joissa lapsia lahjotaan rihkamaleluilla. Tarkoitan siistiä ja viihtyisää ”oikeaa” ravintolaa, jossa vanhemmat voivat edes yrittää opettaa lapsilleen ravintolakäyttäytymistä.

2 kommenttia

Ostatko prosessin, päivän vai pimpautuksen?

Tiedätkö, mikä on pimpautus? Se on tunnin tai kahden luento, joka tilataan asiantuntijalta.

Pimpautus on hauska, täynnä asiaa, äärimmäisen kiinnostava – sekä silkkaa rahan haaskausta. Pimpautuksella viihdytetään työntekijöitä tai palkitaan heitä, mutta tuloksia ei synny.

Törmään samaan asiaan jatkuvasti. ”Tarvitsemme tunnin luennon aiheesta X.” Yritän aina ehdottaa asiakkaalle, että tunnin luennosta ei ole mitään hyötyä, vaan pitäisi tehdä pitkä prosessi tai edes kaksi puolen päivän valmennusta. Tuloksena on silti liian usein se tunnin luento, joka voi olla hauskaa herättelyä, mutta mitään se ei korjaa.

Ongelma on siinä, että kukaan ei muuta toimintatapojaan faktatiedon perusteella. Tupakoitsija ei lopeta röökaamista, vaikka hän tietää saavansa keuhkosyövän eläkeiässä. Karkkiaddikti ostaa silti Mariannensa, vaikka hän tuntee ylipainoriskin ja hammaspeikot.

Fakta ei auta, vaan tarvitaan aito muutos toiminnassa, ja se saadaan aikaan vain pitkällä prosessilla.

Jos sinun pitäisi saada pihvi, ostaisitko pinaatinlehden?

2 kommenttia