Kuinka blogi lopetetaan kunniakkaasti?

Otsikosta huolimatta en ole lopettamassa bloggausta vielä pitkään aikaan; olenhan vasta päässyt vauhtiin.

Päädyin kuitenkin tällä viikolla surffaillessani kuolleisiin blogeihin. Ne ovat jollain tapaa surullisia, nuukahtaneita verkonpainoja.

Esimerkiksi Kuuluttaja on kirjoittanut loistavia tekstejä, mutta blogia on päivitetty viimeksi 1.4.2008, ja sitä ennen 4.8.2007. Minnehän Kuuluttaja on mennyt?

Myös Mitvit on kirjoittanut viimeksi 14.7.2008, ja hän myös vihjaa tekstissään tuolloisiin vaikeuksiinsa. Lukijoiden tuoreimmat kommentit ovat maaliskuulta 2009, ja niissä lukijat kaipaavat sinnikkäästi Mitvitiä takaisin.

Hesarin Kuukausiliite teki bloggaajista artikkelisarjan jo vuonna 2005, ja nyt olisi mainio hetki tehdä uusi. Aiheeksi kaipaisin lopetettuja blogeja. Mitä tapahtui kirjoittajille? Loppuivatko aiheet tai aika? Vai tapahtuiko jotain traagisempaa?

Haluan itse lopettaa blogini aikanaan niin, että kerron siitä lukijoille. Niinpä laadin jo valmiiksi lopetuspostauksen, jonka ajastin ilmestymään vuonna 2010. Aina kun teen uuden postauksen, siirrän ajastinta päivällä tai parilla eteenpäin. (Saattaa olla, että joudun siirtämään lopetuspostausta eteenpäin vuosikausia, jos kirjoitusintoa riittää.)

Jos kuitenkaan jostain syystä en pääsisi enää päivittämään blogia, ajastettu postaus ilmestyy aikanaan muutaman kuukauden viiveellä kertomaan, että tämä blogi on kuollut.

En pystynyt loppupostaukseeni ennakoimaan blogin loppumisen syytä, joten tyydyin arvailuihin. Saa nähdä, mikä niistä pitää paikkansa.

4 kommenttia

Missä on bloggaajan etiikka?

Teen valmennus- ja konsultointiyhteistyötä erään ison yrityksen kanssa, ja samalla olen kuluttajana heidän asiakkaansa. Tähän mennessä eturistiriitoja ei ole ollut, mutta nyt niitä saattaa olla syntymässä.

Sain kyseisestä yhtiöstä kotiini asiakaskirjeen, jossa oli ilmoitettu hinnankorotuksista äärimmäisen salailevasti ja tietoa pimittävästi. Korotustieto oli kätketty pieneen kappaleeseen pitkän mainostekstin keskelle, ja kirjoittaja oli selvästi ajatellut piilottaa tiedon lukijoilta. Verenpaineeni alkoi nousta heti – ei hinnanmuutoksen vuoksi vaan viestintätavan takia.

Hinnankorotuskirjeestä ja verenpaineestani seurasi välitön dilemma:

1) Pitäisikö bloggaajan noudattaa toimittajan etiikkaa, joka ihannetapauksessa on lahjomaton? Julkaisenko siis kirjeen ja yrityksen nimen, vaikka puren samalla ruokkivaa kättä?

2) Toisaalta koska olen yksityisyrittäjä, olenko etiikastani vastuussa vain itselleni ja asiakkaalleni? Olisiko eettisempää olla julkaisematta kirje ja vain keskustella siitä vakavasti asiakkaani kanssa?

3) Kolmannekseen, olenko vain ylimielinen jos kuvittelen, että blogissani julkaistusta kirjeestä nousisi kohu? Lukijoita ei kuitenkaan ole satoja päivässä.

4) Toisaalta eiköhän joku muukin ole saanut sen kirjeen ja ärsyyntynyt? Voisinko unohtaa koko asian, kun kuitenkin joku muu todennäköisesti nostaa asiasta metelin?

5) Ja haaveilenko vain siitä, että tämä mukapohdinta pyhittää julkaisemisen? Jos vaikka joku lukijoista vaatisi kirjeen paljastamista, voisin julkaista sen. Julkaisua perustelisin sitten lukijan pyynnöllä ja tällä teoreettisella vatvontapostauksella.

Joku viisas on joskus sanonut, että kahta herraa on mahdoton palvella.

6 kommenttia

Miehillä pärstäkerroin, naisilla pyrstökerroin

Tämän päivän Metrossa oli KappAhlin koko sivun mainos, jossa esiteltiin uusia farkkumalleja.

Kuvassa on kolme miestä ja viisi naista. Kaikki miehet esiintyvät pärstä kameraan päin. Sen sijaan naisista neljä näyttää kameralle pyrstöään. Katsotaanpa tätä prosentteina:

– Mainoksen miehistä takalistoaan esittelee 0 %.
– Mainoksen naisista takalistoaan esittelee 80 %.

Tästä herää kaksi kysymystä:
– Minkä vuoksi KappAhlin mielestä naisten ahteri on tärkeämpi kuin naisten kasvot?
– Minkä vuoksi KappAhlin mielestä naisten ahteri on tärkeämpi kuin miesten ahteri?

Perustelut löytyvät mainoksesta: yhden takapuskurin vieressä lukee ”Shape your best part”.

Taidanpa jättää nuo farkut kauppaan.


Valitettavasti skannerini ei toimi, joten jouduin näppäämään kuvan hätäpäissäni kameralla. Pahoittelen kuvan laatua, mutta vielä enemmän pahoittelen kuvakulmia.

 

7 kommenttia