Älä käytä tutkimuksissa kiertoilmausten kieltomuotojen vastakohtia

Monissa psykologisissa arvioinneissa ja tietoa mittaavissa kokeissa on monivalintakysymyksiä tai oikein-väärin-kysymyksiä.

Kokeita pidetään vaikeina, mutta syy ei ole siinä, että kokeiden sisältö olisi hankala, vaan siinä, että niiden kysymykset on muotoiltu vaikeiksi:

Onko sinulla olematta salainen halu olla kieltämättä pienten lasten tappamisen ehkäisemistä?

Ja vastaaja pohtii hullun lailla: ”Tietenkin haluan pitää pienet lapset elossa, mutta mitä tähän pitää vastata?”

Tähän ilmiöön perustuvat monet vaikeiksi rakennetut kirjalliset testit. Kysymys ei ole siitä, tiedänkö asian, vaan siitä, ymmärränkö kysymyksen:

Jos et saisi tätä työpaikkaa, olisitko olematta tyytymätön?

Onko totta vai epätotta, että metsästyskausi ei pääty 15. joulukuuta?

Näitten kysymysten käyttö on toki OK, jos halutaan mitata kielellistä ymmärrystä ja ongelmanratkaisutaitoa. Sen sijaan jos halutaan testata, haluaako vastaaja kyseisen työpaikan tai tietääkö hän metsästyskauden, tätä asiaa pitäisi kysyä suoraan.

Pahinta on, että nämä kysymykset esiintyvät yleensä sellaisissakin kirjallisissa testeissä, joiden pitäisi mitata pelkkää tietoa – kuten ajokortin teoriakokeessa. Vaikka teoriakokeen tarkoitus on testata liikennesääntöjen tuntemusta, siinä reputtaa ikävä kyllä myös se, joka ei ole kielellisesti kyllin lahjakas.

Eikö tämä blogiteksti ole olematta eri mieltä kuin se, joka on vastakohtaisella kannalla kuin sinä?

Kyllä vai ei?

4 kommenttia

Varo vaarallista lasiveistosta


Helsingissä Lauttasaaressa on toimistotalo, jonka hississä varoitetaan Sarpanevan lasiveistoksesta.

Onko se veistos niin ruma, että siitä pitää varoittaa, vai onko se päällekäyvän vaarallinen?

Ja miksi ruotsinkielisten ei tarvitse varoa kyseistä veistosta?
 

2 kommenttia

Nokkela järkevän voittaa

Arkeeni kuuluu monenlaisia tapaamisia suunnittelusessioista ja ideariihistä harrastuskokouksiin ja kuukausipalavereihin.

Kuten kaikki tietävät, palavereissa pitää yleensä päättää mitä tehdään, ja eri vaihtoehdoilla on tietenkin omat kannattajansa. Varsin usein käy niin, että kun keskustelu on vellonut jonkin aikaa, joku vetää hihasta Nokkelan Lausahduksen, joka laittaa pisteen koko hässäkälle.

Mutta onko Nokkelan Lausahduksen takana järkevää ajatusta?


Kuvitteellinen esimerkki 1:

Eräässä järjestössä käydään keskustelua tulevan tapahtuman turvajärjestelyistä. Kokouksen osallistujat ovat enimmäkseen nuoria miehiä. Turvatoimien kustannuksia ja laajuutta pohditaan. Lopulta yksi turvatoimien vastustaja toteaa tömäkästi: ”Turvallisuus – se on kuin tutti aikuisella.”

Kokous päätyy toteuttamaan turvatoimet juuri ja juuri lainmukaisina, koska eihän kukaan läsnäolijoista halua osoittaa olevansa tuttiriippuvainen vässykkä (sillä kaikki ovat mieluummin sankarillisia nuoria miehiä).

Kuvitteellinen esimerkki 2:

Työpaikalla suunnitellaan uutta palvelua X, joka osallistaa ja sitouttaa yritysasiakkaita entistä enemmän. Keskustelu velloo jälleen. Kaikki paikallaolijat ovat asiantuntijoita. Lopulta yksi hankkeen vastustaja sanoo napakasti: ”Kuulkaas nyt, ei taviksen jalat taivu millään tähän tanssiin.”

Hanke päätetään toteuttaa rajatumpana. Paikallaolijat ymmärsivät heti yhdestä lauseesta, että vaikka he itse ovat asiantuntijoita, joka ikinen asiakas on tavis eikä kykene ymmärtämään palvelun X upeutta. Tämä yksi lause nosti asiantuntijajoukon muuta maailmaa ylemmäksi, jonka jälkeen he kykenivät uudesta asemastaan armahtamaan asiakkaita ja supistamaan hanketta.

Tarinoiden opetukset:

Tunnistatko itsessäsi Nokkelien Lausahduksien käyttäjän? Jos viljelet Nokkelia Lausahduksia, kannattaa pohtia, käytätkö niitä rakentavasti ja hyödyllisesti.

Entä tunnistatko itsessäsi Nokkelien Lausahduksien myötäilijän? Vaikka lausahdukset naurattavat, pitäisi silti kyetä näkemään hauskuuden yli itse asiaan: onko sisältö hyödyllinen vai ei?

Itse jouduin vastaamaan molempiin kysymyksiin myöntävästi.

2 kommenttia