”Ensivaikutelma on tärkein”

Törmäsin taas viikolla valmennuksessa siihen käsitykseen, että ensivaikutelma on tärkein ja että sitä ei muka voi korjata. Kattia kanssa.

Ensinnäkään: Ensivaikutelma ei ole tärkein, vaan kokonaisuus. Hyvä alku ei pelasta, jos muut osa-alueet mättävät.

Toisekseen: Ensivaikutelman voi korjata, jos huomaa virheensä ajoissa.

Esimerkkejä siitä, miten huonon alun voi kääntää voitokseen:

1. Kollegani meni pitämään esiintymistaidon luentoa. Hän alkoi säätää auditoriossa mikin, pc:n ja datatykin kanssa ja kaiveli laukustaan materiaaleja. Yhtäkkiä hän tajusi, ettei ollut ollenkaan tervehtinyt paikallaolijoita. Kaikki osallistujat olivat vain ihmetelleet, kun valmentaja tulee paikalle puhumatta mitään ja alkaa pähkäillä laitteita.

Kollegani suoristautui, oikaisi vaatteensa ja totesi: ”No niin, tässä oli hyvä esimerkki siitä, miten EI pidä aloittaa esiintymistaidon luentoa.”

Kaikki nauroivat, tilaisuus sujui hyvin, ja kollegani sai loistavat palautteet.

2. Katso postaukseni Kuinka verkkosukkahousut repeävät.

3. Kutsuin uutta yhteistyökumppania ensimmäisessä tapaamisessa väärällä nimellä. Pyysin nöyrästi anteeksi, ja yhteistyö on jatkunut senkin jälkeen.

4. Menin erään kerran myyntikäynnille niin, että käyntikorttini olivat loppuneet ja yrityksemme esitekin oli vanhentunut. Kaupat tuli silti, ja yhteistyötä on nyt tehty 1,5 vuotta.

Jos menet mokaamaan ensimetreillä, yleensä asia on korjattavissa, jos myönnät virheesi.

2 kommenttia

”Ei sanoja, vaan tekoja”

Jotkut ihmiset luulevat, että teot ja sanat olisivat eriarvoisia ja että ne olisivat ylipäätään eri asioita.

”Me vaadimme: ei sanoja, vaan tekoja.”
”Ei ne suuret sanat, vaan ne pienet teot.”

Jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää, että sanat ovat tekoja:
– Kun sulhanen ja morsian sanovat tahdon, sitä kutsutaan naimisiinmenoksi.
– Kun nakkikioskilla kutsuu vierasta heppua dorkaksi, sitä kutsutaan riidanhaastamiseksi.
– Kun toimari toteaa, että nyt laitetaan leipäjonoon 500 ihmistä, sitä kutsutaan irtisanomiseksi.
– Kun vaimo sanoo miehelleen muuttavansa erilleen, sitä kutsutaan avioeron ottamiseksi.

Kaikki yllämainitut ovat tekoja, jotka pistetään toimeen sanojen avulla.

Sanoja ei pidä väheksyä siksi, että ne ovat sanoja. Sen sijaan joitain sanoja voi väheksyä siksi, että ne ovat turhia, typeriä tai valheita.

Tässä on iso ero.

Yleinen

Kerro oma kantasi

Kielen ja tekstin johtaminen

Organisaatioissa johdetaan kulloisenkin trendin mukaan asioita, halua, ihmisiä, itseä, laatua, omaa mieltä, osaamista ja strategiaa – in alphabetical order.

Näitten kaikkien apuvälineeksi haluan lanseerata tekstin tai kielen johtamisen.

(Siltä varalta että osa lukijoistani epäilee sarkasmia: olen aivan vakavissani.)

Miksi ihmeessä kieltä ja tekstiä pitää johtaa?

1) Siksi, että muuten tekstit (kuten esitteet, myyntipuheet, presentaatiot, arvokeskustelut ja sähköpostit) alkavat elää omaa elämäänsä, ja niistä saattaa tulla organisaatiolle haitallisia tai vahingollisia.

2) Siksi, että sanat vaikuttavat ajatteluumme – ja ne itse asiassa ovat osa ajatteluamme.

3) Siksi, että pienenä alkanut huhu, uskomus tai vähättely voi paisua ylettömiin mittoihin, jollei siihen osata puuttua.

4) Siksi, että rakentava kielenkäyttö antaa voimia työyhteisölle ja tekee bisneksestä tuottavampaa.

Liian usein tekstien johtaminen organisaatioissa rajoittuu tietoturvasäännöksiin ja viestintäkäytäntöihin. Niiden lisäksi tarvitaan kuitenkin tiedostavaa otetta organisaation teksteihin ja kieleen (sekä puhuttuun että kirjoitettuun). Joissain tilanteissa tämä ote voi olla näkyvä ja jopa määräävä, ja joissain paikoissa taas äärimmäisen hienovarainen.

Voimakasta otetta tarvitaan esimerkiksi kriisiviestinnän ohjeistuksissa tai työpaikkakiusaamisen karsimisessa. Varovaisempaa työskentelyä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun joudutaan puuttumaan kahvitauoilla käytyihin keskusteluihin tai siihen, miten asiakkaista puhutaan työajan ulkopuolella.

Kuten huomaat, pidän organisaation asiana myös sitä, miten ja mistä ihmiset puhuvat. Tähän puuttuminen ei toki ole helppoa, mutta väitän että se on mahdollista ja oikeutettuakin.

Kielen johtamisella en tarkoita sananvapauteen puuttumista. Sen sijaan työpaikalle on mahdollista rakentaa keskusteleva kulttuuri. Tällaisessa organisaatiossa asioita uskalletaan ottaa esille, mutta ihmisten tai yksiköiden virheitä ei märehditä tai suurennella, eikä taukojen suurin hupi ole se, että Taneli/tuotanto/toimari mokasi taas.

Kielen johtaminen tapahtuu esimerkein ja keskusteluin. Työnantaja ei tietenkään voi ohjeistuksilla puuttua kahvitaukokeskusteluihin, mutta kun tämän teeman nostaa rakentavalla tavalla tapetille, ihmiset alkavat herätä vastuuseen omasta puheestaan.

Ei ole ihan sama, käytänkö kahvitaukoni naapuriyksikön haukkumiseen vai meneillään olevasta projektista keskusteluun.

Erityisesti asiakaspalvelussa tekstejä täytyy johtaa. Monesta sähköpostista ja puhelinkeskustelusta huomaa, että kielen johtaminen on jätetty tekemättä. Tekstien ja puheluiden laatu on kiinni yksittäisen työntekijän osaamisesta, eikä aina hänen esimiehensäkään tiedä, mitä hyvä laatu tarkoittaa tekstissä.

Esimiehen pitää olla huolissaan, jos

a) kahvitauoilla puhutaan kaikesta muusta paitsi työstä. Se kertoo, että työhön sitoutuminen on heikkoa.

b) kahvitauoilla puhutaan vain työstä. Se kertoo, että stressiä on liikaa eivätkä ihmiset ole kiinnostuneita toisistaan.

Yleinen

Kerro oma kantasi