Mielipidemittausten mukaan…

Mielipidemittauksissa on se riski, että niiden perusteella tehdään isoja päätöksiä, vaikka tulokset olisivat täyttä kukkua.

Lehdistä voi jatkuvasti lukea erilaisia mielipidekyselyitä Natosta, hallituksen toiminnasta, presidentin valtaoikeuksista ja Karpelan miessuhteista. Näitten perusteella sitten poliitikkojen pitäisi muka päättää, mitä tehdä. (Kehotan muuten Tanjaa opettelemaan harkintaa – ja tämän teen ihan ilman mielipidemittauksia.)

Miksi mielipidetutkimuksiin ei voi luottaa?

1) Vastaajia ei kiinnosta kyselyn aihe.

Silloin kommentoidaan mitä sattuu, koska asialla ei ole mitään väliä.

”No joo, hallitus saa multa vaan seiskan, kun Vanhanen rupes tyhmänä seurusteleen sen Kurosen kanssa.

2) Vastaajilla saattaa olla velvollisuudentunto vastata, vaikka heiltä puuttuu velvollisuudentunto ottaa asioista selvää.

Jos minulta tullaan kadulla kysymään, kenen pitäisi voittaa formulat ensi kaudella, vastaan että ihan sama. Sen sijaan jos minulta kysytään, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, en uskalla sanoa ihan sama, koska näin iso asia ei saa olla ”ihan sama”. (Ja haastattelija voisi pitää minua tyhmänä.) Niinpä velvollisuudentunnosta sanon juu tai ei, mutta mielipiteeni on tempaistu hämärän rajamailta. Jos perehtyisin oikeasti asiaan, voisin itse asiassa olla vastakkaista mieltä.

3) Vastaaja on kiireinen, joten hän heittää lonkalta jonkin kommentin kuuntelematta kysymystä kunnolla.

4) Tutkimustulosten lukijat eivät osaa tulkita tuloksia oikein.

Se, mitä mieltä enemmistö näyttää olevan, ei ole välttämättä paras, oikea, saati perustelluin ratkaisu. Mielipidemittaus ei ole järkevyysmittaus tai oikeellisuusmittaus.

5) Mielipide syntyy jokin epämääräisen yleiskuvan perusteella, eikä sitä ole välttämättä lainkaan pohdittu.

Asiasta mainitsee Jari Parantainen laadukkaassa blogissaan Pölli tästä: tuloksiin vaikuttaa myös haloilmiö.

”Matkustaminen ja vieraat maat on kivoja, niin me voitas hyvin liittyy Natoon.”

6) Kielelliseltä kannalta tuloksiin vaikuttaa myös kysymyksissä oleva presuppositio eli taustaoletus.

On todettu, että jos ihminen on epävarma mielipiteestään, hän menee presupposition suuntaan. Niinpä kadunkulmassa peräkkäin olevat haastattelijat voivat saada eri kysymyksiin samalta ihmiseltä saman vastauksen:

Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Joo.
Pitäisikö Suomen jättäytyä Natosta pois? Joo.

Kyselyiden ainoa hyöty on siinä, että ne työllistävät mukavasti tutkimusyrityksiä. Onhan sekin kai hyvä juttu.

2 kommenttia

Toimittaja formaatin vankina

Toimittajilla on olemassa käteviä rimanalitustapoja, kun juttuideoita ei synny. Näissä yhteisenä nimittäjänä on se, että jutun pituuden ja etenemisjärjestyksen määrää valmis formaatti, ei sisältö.

Tällaisia kepulikonsteja tulee etsimättä mieleen:
– Nelosen uutisten ”4 faktaa”
– Glorian ”Julkkis NN:n elämän aakkoset”

Vastaavia on joka lehdessä myös epäsäännöllisesti ilmestyvinä pläjäyksinä:
– ”10 vinkkiä, joilla pääset rantakuntoon kesäksi”
– ”12 vinkkiä sijoittajalle”
– ”Viininmaistelun ABC”

Näissä siis ongelmana on se, että muoto rajaa liikaa sisältöä.

1) Nelosen uutisten 4 faktaa

Nelosen uutisissa on joka jutun lopuksi ”4 faktaa” kyseisestä aiheesta. Mitä jos johonkin aiheeseen löytyy vain kolme aidosti olennaista faktaa?
– Ei hätää, tekaistaan jostain pikkuasiasta neljäs!

Mitä jos niitä olennaisia faktoja oli hieman useampi kuin neljä?
– Ei hätää, poistetaan muutama!

Uutisten seuraaja ei enää voi luottaa siihen, että jutussa on tehty aitoa ja luotettavaa toimitustyötä, kun toimittaja roikkuu neljän faktan formaatissa.

BTW, onneksi sen kanavan nimi ja numero ei ole Kuusitoista.

2) Glorian Elämän aakkoset

Glorian ”Elämän aakkoset” -haastatteluissa julkkiksen pitää keksiä jokaisesta aakkosesta jotakin, joka liittyy hänen elämäänsä. Niinpä eteen tulee korneja tilanteita, kun julkkis ei keksi mitään järkevää X- tai Z-kirjaimesta.
– No oisko vaikka xylitol-purkka, kun se on hyväksi hampaille?
– No, mulle uni, niinku ZZZZ on tosi tärkeää?

Toisaalta jotain olennaista jää kuulematta. Mitä jos julkkis haluaisi sanoa Ä-kirjaimesta äidin, älyn, Äänekosken ja äänilevyt?
No hitsi, pitää valita se äiti, kun se kuitenkin lukee mun haastikset…

Kuulematta jää ihmisen suhde kotiseutuunsa tai hänen kiinnostuksensa harvinaisiin lp-levyihin. Lopputuloksena Glorian julkkishaastattelusta on epätarkka tai jopa vääristävä kuva jostain ihmisestä, eikä jutulle jää kuin viihdearvo (ja sekin heikko).

Tarinan opetus: ainoa tekstin muotoa rajaava asia saa olla pituus. Jos tekstin sisäiseen rakenteeseen puututaan etukäteen ja ulkoapäin, tuloksena on pseudojournalismia, josta puuttuu jotain ja jossa on jotain liikaa.

2 kommenttia

Opiskelija, näin teet työpaikkahakemuksen

Sikahyviä vinkkejä opiskelijoille, jotka tekevät työpaikkahakemusta:

1) Kun meilaat hakemuksesi ja cv:si jonnekin, käännä ne pdf-muotoon. Ei tee kovin hyvää vaikutusta, kun Word-tiedosto venyy ja paukkuu tulostusasetusten mukana tai kun Powerpoint-tiedostosta näkee, että olet käyttänyt oppilaitoksesi mallipohjaa.

2) Kun nimeät hakemustasi ja cv:tä, nimeä ne vastaanottajan näkökulmasta. Ei siis ”Hakemus projektipäälliköksi Valiolle” (kuten kaikki muut tekevät), vaan ”Tyyne Työntekijän hakemus projektipäälliköksi”. Valion haastattelija tietää kyllä, että haet Valiolle töihin, mutta hän ei tiedä nimeäsi.

3) Perustele, miksi haluat juuri tähän tehtävään, juuri tähän yritykseen. Muokkaa hakemustasi, äläkä käytä samaa tekstiä joka kerta. Viilaa CV:n järjestystä ja korostuksia hakemasi työpaikan mukaan.

4) Varaudu siihen, että jos yrityksestä soitetaan, tiedät jotain kyseisestä puljusta ja muistat edes sen, mihin tehtävään olet hakenut. Itse soitin kerran eräälle työnhakijalle, mutta kun sanoin oman nimeni ja firman nimen, hakija mutisi epämääräisesti ”ainii, mä hain kai sinnekin…”

5) Älä tee epätoivo-hakemuksia, joita sinkoilet kaikkiin mahdollisiin tehtäviin. Hae vain niitä paikkoja, joihin sinulla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet. Meille on useita kertoja tullut eri tehtäviin samalta hakijalta sama hakemus. Se lentää roskiin joka kerta.

6) Pyydä kaveriasi lukemaan hengentuotteesi, ennen kuin lähetät ne eteenpäin. Meille tuli kerran hakemus, jossa haluttiin ”vistinnän” asiantuntijatehtäviin. Hakijan palkkatoive oli xx ”eruoa”. Ei päässyt töihin sekään heppu, ei.

7) Liitä hakemukseesi sellainen kuva, joka soveltuu hakemaasi työpaikkaan. Pidä huoli, että katsot kuvassa kameraan. Älä lähetä 80-luvulla otettua pystytukkakuvaa, vaikka silloin olitkin nuori ja nätti. Älä myöskään lähetä ylirentoa vapaa-ajan kuvaa, suttuista punasilmäpläjäystä tai missityylistä täydessä tällingissä -otosta. Mikään niistä ei vakuuta (paitsi jos pyrit missikisoihin).

8) Kun olet lähettänyt hakemuksen, ja sinulle tulee puhelu, vastaa koko nimellä ja skarppaa. Mikään ei ole epävakuuttavampaa kuin ajatuksissaan puhelimeen vastattu ”haloo”, ”moi” tai ”Jimi”.

9) Älä tilitä yritykselle pahaa tuultasi, jos et saa sieltä hakemaasi työpaikkaa. Kun kerroin kohdassa 6 esitellylle kirjoitusvirhehepulle, ettei hän valitettavasti saanut paikkaa, heppu halusi tietää syyn. Kerroin huolellisesti sanani valiten, että hakemuksessa oli ikävä kyllä useita kirjoitusvirheitä ja että joudumme edellyttämään kirjallisen viestinnän tutkijalta virheetöntä kirjoitustaitoa.

Heppu innostui laittamaan minulle tunnin päästä vihaisen meilin, johon hän oli kaivanut kaikki verkkosivuillamme esiintyneet kirjoitusvirheet ja niiden korjaukset. Hän syytti meitä huolimattomuudesta ja pikkutarkkuudesta.

Arvatkaa, saako se heppuli meiltä ikinä mitään muutakaan avointa paikkaa.

6 kommenttia