Ideoita perheravintolan pitäjälle

Olen tehnyt laajan haastattelututkimuksen pienten lasten äitien parissa. Ohessa ovat ensimmäiset tutkimustulokset, ennen kuin ne julkaistaan New York Timesissa, National Geographicissa ja Economistissa.

Tutkimusaika: 2000-luvun jälkipuolisko
Haastateltavat: Katleenan kaverit, joilla on lapsia
Tutkimuksen virhemarginaali: 0 %
Tutkimuksen kohde: perheravintolat*

Tutkimuksen tuottamat vinkit:

1) Valitse ravintolasaliin sellaiset tuolit, joissa on nupit selkänojassa.

Näin asiakkaat saavat käsi-, hoito-, työ- ja lelulaukkunsa ripustettua selkämykselle, eivätkä longchampit, emmaljungat tai hobbyhallit pyöri lattialla.

2) Tee lapsille sellainen ruokalista, jossa on valokuvat annoksista.

Näin tarhaikäisetkin osaavat valita annoksensa itse.

3) Laita lastenlistaan muitakin annoksia kuin epäterveellisiä nakkeja, ranskalaisia ja friteerattua kanaa.

Myös lapsilla on makuaisti, ja heidänkin kolesteroliarvonsa voi nousta.

4) Hanki vessaan tukeva hoitopöytä, kannellinen vaipparoskis, potta ja iso pesuallas.

Jos pesutilat ovat pienet, muuta ruokapaikkasi perheravintolasta työlounasravintolaksi.

5) Perheravintolassa pitää olla lasten leikkipaikka – ei siis pelkkää lelukoria, josta autoja ja nukkeja raahataan pöytiin sotkeutumaan.

Aitaa leikkipaikka ja tee siitä sellainen, että lapset viihtyvät siellä (eli tilan pitää olla isompi kuin 1,5 neliömetriä, ja lelujen pitää olla uudempia kuin omat vanhasi 1970-luvulta). Kiinteät lelut ovat parhaita, koska lapset eivät raahaa niitä ympäri ravintolaa.

6) Hanki syöttötuoleiksi Stokken TrippTrappit.

Ne eivät kaadu eivätkä nitkahda. (Tästä mainoksesta ei ole maksettu minulle mitään.)

7) Hanki tarhaikäisille korkeita tuoleja, jotka eivät kuitenkaan ole syöttötuoleja.

On nimittäin pelottavaa katsoa, kun nelivuotias kiipeää huojuvaan syöttötuoliin kaiteen yli. Tukeva selkänojallinen baarijakkara olisi parempi.

8) Järjestä tilaa.

Sitä tarvitaan vaunuille, turvakaukaloille, hoitokasseille ja kahdeksannella kuulla oleville mahoille.

9) Varaa vauvanruoille mikrouuni ja järjestä imetysystävällinen ympäristö.

10) Hanki lapsiasiakkaita varten kunnon astioita.

Lautasissa pitää olla kunnon reunat, niin ruoka ei lipsu pöydälle. Lasten mukit eivät saa olla liian leveitä, koska muuten sormet eivät ylety niiden ympärille, ja mehu valuu poskia myöten rinnuksille.

11) Ravintolasi lähellä pitää olla paljon parkkitilaa sekä bussipysäkki.

12) Varaudu siihen, että sitä mukaa kun vakioasiakkaittesi lapset kasvavat, nämä perheet lakkaavat käymästä.

Tämä on väistämätön kiertokulku. Vaikka perheravintola olisi kuinka hyvin suunniteltu, kukaan ei halua enää ruokailla pienten lasten kanssa, ellei ole pakko.Asiakkaat käyvät luonasi muutaman vuoden, ja sen jälkeen he siirtyvät muualle. Tämä ei haittaa, sillä saat koko ajan uusia asiakkaita vauvaperheistä.

Näitä puolueettomia tutkimustuloksia saa vapaasti hyödyntää. Haastateltavani toivovat erityisesti, että tuloksia hyödynnetään a) pian sekä b) heidän asuinseudullaan.

Parasta on, että jos pidät tällaista ravintolaa, voit hinnoitella ruoat hieman kalliimmiksi. Useimmat vanhemmat ovat valmiita maksamaan, jos homma toimii.

* Perheravintolalla en tarkoita huoltoasemamaista purilaispaikkaa, joissa lapsia lahjotaan rihkamaleluilla. Tarkoitan siistiä ja viihtyisää ”oikeaa” ravintolaa, jossa vanhemmat voivat edes yrittää opettaa lapsilleen ravintolakäyttäytymistä.

2 kommenttia

Ostatko prosessin, päivän vai pimpautuksen?

Tiedätkö, mikä on pimpautus? Se on tunnin tai kahden luento, joka tilataan asiantuntijalta.

Pimpautus on hauska, täynnä asiaa, äärimmäisen kiinnostava – sekä silkkaa rahan haaskausta. Pimpautuksella viihdytetään työntekijöitä tai palkitaan heitä, mutta tuloksia ei synny.

Törmään samaan asiaan jatkuvasti. ”Tarvitsemme tunnin luennon aiheesta X.” Yritän aina ehdottaa asiakkaalle, että tunnin luennosta ei ole mitään hyötyä, vaan pitäisi tehdä pitkä prosessi tai edes kaksi puolen päivän valmennusta. Tuloksena on silti liian usein se tunnin luento, joka voi olla hauskaa herättelyä, mutta mitään se ei korjaa.

Ongelma on siinä, että kukaan ei muuta toimintatapojaan faktatiedon perusteella. Tupakoitsija ei lopeta röökaamista, vaikka hän tietää saavansa keuhkosyövän eläkeiässä. Karkkiaddikti ostaa silti Mariannensa, vaikka hän tuntee ylipainoriskin ja hammaspeikot.

Fakta ei auta, vaan tarvitaan aito muutos toiminnassa, ja se saadaan aikaan vain pitkällä prosessilla.

Jos sinun pitäisi saada pihvi, ostaisitko pinaatinlehden?

2 kommenttia

Pitkäjänteisyys ei ole vahvin lajini

Blogin kirjoittaminen on loistava harrastus siksi, että sitä voi tehdä pienissä pätkissä, silloin kun siltä tuntuu.

Minulta jäävät lähes kaikki pitkäjänteisyyttä vaativat asiat kesken.

Myynti on hauskaa, valmennuksen suunnittelu on hauskaa ja valmentaminen on hauskaa. Mutta annas olla kun tulee jälkihoidon vuoro: pitäisi soittaa asiakkaalle, pitäisi suunnitella jatkoa, pitäisi koota valmennuspalautteet. Kyllä nekin minulta luontuvat, mutta pitkän vetkuttelun ja itseni soimaamisen jälkeen.

Liian usein käykin niin, että asiakas saa patistaa minua. Hävettää: kyllä myyjän pitäisi ensisijaisesti olla yhteydessä asiakkaaseen.

Voitteko kuvitella, että WSOY tilasi minulta ja kollegaltani tietokirjan vuonna 2001? Kirjaa ei ole vieläkään tehty, koska olemme niin kiireisiä – ja minä lisäksi lyhytjänteinen. Monella on unelmana olla kirjailija, mutta kun meille tulee tällainen mahdollisuus, heitämme sen kankkulan kaivoon.

Voi saasta. Nyt on kyllä itseruoskinnan paikka.

(Olen ollut kirjoittamassa useitakin tietokirjoja, mutta niillä on aina ollut päämäärätietoinen ja pitkäjänteinen päätoimittaja – kiitos Pirjo ja muut – jonka ansiosta projekti on pysynyt aikataulussa.)

Tarvitsen itselleni henkilökohtaisen rassari-assarin, sellaisen Justiinan, joka ystävällisesti mutta päättäväisesti muistuttaa, että nyt on kuules Katleena tämän homman aika. Kirjoitapa nyt luvun verran tekstiä siihen kirjaasi. Otapa luuri käteesi ja soita asiakkaalle. Hän rassaisi hermojani niin kauan, että hoidan luvatun asian.

Sitten minä iloisena kirjoittaisin, koska se on hauskaa, ja soittaisin, koska asiakkaiden kanssa keskustelu on hauskaa. Vaikka pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ei olekaan.

2 kommenttia