”Ystävällisin terveisin”

Mikä ihme siinä on, että yhä 2000-luvulla kaupallisten alojen oppilaitoksissa opetetaan päättämään asiakaskirjeet sanoihin Ystävällisin terveisin? Kuulemma liikekirjeenvaihdossa asiakkaitten tai yhteistyökumppaneitten kanssa mikään muu ei ole ”oikein” tai edes mahdollista.

Miten on mahdollista, että viestinnän ja äidinkielen opettajat ovat jääneet 1950-luvulle oppeineen? Missä on erottautuminen? Missä on viestin personointi vastaanottajan mukaan? Missä ovat ilo, energisyys tai luovuus?

Alla kolme syytä, miksi ei kannata käyttää Ystävällisin terveisin -lopetusta (ainakaan kovin usein):

1) Ystävällisin terveisin on äärimmäisen rutinoitu loppupläjäys. Olen nähnyt erään teleoperaattorin saaman sähköpostin, jossa asiakas haukkui, kiroili ja tilitti aanelosen verran kurjuuttaan. Lopussa luki ”Ystävällisin terveisin” – se oli nimittäin asiakkaalla automaattisessa allekirjoituksessa.

2) Ystävällisin terveisin ei erotu viestinnän massasta. Jos kilpailutan sähköpostitse energiayhtiöitä, väitän että 80 prosentilla tarjouksen saate on seuraava:

Hyvä asiakkaamme,

kiitos viestistäsi. Ohessa on tarjouksemme
sähkön hinnoista, ja toivomme sen
johtavan sopimukseen.

Ystävällisin terveisin

Rudolf Rutiini

Ei tuolla saatteella juuri asiakkaita kalastella.

3) Ystävällisin terveisin on niin kulunut, että siitä on alkuperäinen merkitys väljähtynyt. Se ei enää tarkoita ystävällisyyttä vaan rutiinia. Se on kuin 80-lukulainen hapsunahkatakki, joka ennen tarkoitti kovaa jätkää, mutta nykyään reppanaa.

 

24 kommenttia

”Ensivaikutelma on tärkein”

Törmäsin taas viikolla valmennuksessa siihen käsitykseen, että ensivaikutelma on tärkein ja että sitä ei muka voi korjata. Kattia kanssa.

Ensinnäkään: Ensivaikutelma ei ole tärkein, vaan kokonaisuus. Hyvä alku ei pelasta, jos muut osa-alueet mättävät.

Toisekseen: Ensivaikutelman voi korjata, jos huomaa virheensä ajoissa.

Esimerkkejä siitä, miten huonon alun voi kääntää voitokseen:

1. Kollegani meni pitämään esiintymistaidon luentoa. Hän alkoi säätää auditoriossa mikin, pc:n ja datatykin kanssa ja kaiveli laukustaan materiaaleja. Yhtäkkiä hän tajusi, ettei ollut ollenkaan tervehtinyt paikallaolijoita. Kaikki osallistujat olivat vain ihmetelleet, kun valmentaja tulee paikalle puhumatta mitään ja alkaa pähkäillä laitteita.

Kollegani suoristautui, oikaisi vaatteensa ja totesi: ”No niin, tässä oli hyvä esimerkki siitä, miten EI pidä aloittaa esiintymistaidon luentoa.”

Kaikki nauroivat, tilaisuus sujui hyvin, ja kollegani sai loistavat palautteet.

2. Katso postaukseni Kuinka verkkosukkahousut repeävät.

3. Kutsuin uutta yhteistyökumppania ensimmäisessä tapaamisessa väärällä nimellä. Pyysin nöyrästi anteeksi, ja yhteistyö on jatkunut senkin jälkeen.

4. Menin erään kerran myyntikäynnille niin, että käyntikorttini olivat loppuneet ja yrityksemme esitekin oli vanhentunut. Kaupat tuli silti, ja yhteistyötä on nyt tehty 1,5 vuotta.

Jos menet mokaamaan ensimetreillä, yleensä asia on korjattavissa, jos myönnät virheesi.

2 kommenttia

”Ei sanoja, vaan tekoja”

Jotkut ihmiset luulevat, että teot ja sanat olisivat eriarvoisia ja että ne olisivat ylipäätään eri asioita.

”Me vaadimme: ei sanoja, vaan tekoja.”
”Ei ne suuret sanat, vaan ne pienet teot.”

Jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää, että sanat ovat tekoja:
– Kun sulhanen ja morsian sanovat tahdon, sitä kutsutaan naimisiinmenoksi.
– Kun nakkikioskilla kutsuu vierasta heppua dorkaksi, sitä kutsutaan riidanhaastamiseksi.
– Kun toimari toteaa, että nyt laitetaan leipäjonoon 500 ihmistä, sitä kutsutaan irtisanomiseksi.
– Kun vaimo sanoo miehelleen muuttavansa erilleen, sitä kutsutaan avioeron ottamiseksi.

Kaikki yllämainitut ovat tekoja, jotka pistetään toimeen sanojen avulla.

Sanoja ei pidä väheksyä siksi, että ne ovat sanoja. Sen sijaan joitain sanoja voi väheksyä siksi, että ne ovat turhia, typeriä tai valheita.

Tässä on iso ero.

Yleinen

Kerro oma kantasi