Varo vaarallista lasiveistosta


Helsingissä Lauttasaaressa on toimistotalo, jonka hississä varoitetaan Sarpanevan lasiveistoksesta.

Onko se veistos niin ruma, että siitä pitää varoittaa, vai onko se päällekäyvän vaarallinen?

Ja miksi ruotsinkielisten ei tarvitse varoa kyseistä veistosta?
 

2 kommenttia

Nokkela järkevän voittaa

Arkeeni kuuluu monenlaisia tapaamisia suunnittelusessioista ja ideariihistä harrastuskokouksiin ja kuukausipalavereihin.

Kuten kaikki tietävät, palavereissa pitää yleensä päättää mitä tehdään, ja eri vaihtoehdoilla on tietenkin omat kannattajansa. Varsin usein käy niin, että kun keskustelu on vellonut jonkin aikaa, joku vetää hihasta Nokkelan Lausahduksen, joka laittaa pisteen koko hässäkälle.

Mutta onko Nokkelan Lausahduksen takana järkevää ajatusta?


Kuvitteellinen esimerkki 1:

Eräässä järjestössä käydään keskustelua tulevan tapahtuman turvajärjestelyistä. Kokouksen osallistujat ovat enimmäkseen nuoria miehiä. Turvatoimien kustannuksia ja laajuutta pohditaan. Lopulta yksi turvatoimien vastustaja toteaa tömäkästi: ”Turvallisuus – se on kuin tutti aikuisella.”

Kokous päätyy toteuttamaan turvatoimet juuri ja juuri lainmukaisina, koska eihän kukaan läsnäolijoista halua osoittaa olevansa tuttiriippuvainen vässykkä (sillä kaikki ovat mieluummin sankarillisia nuoria miehiä).

Kuvitteellinen esimerkki 2:

Työpaikalla suunnitellaan uutta palvelua X, joka osallistaa ja sitouttaa yritysasiakkaita entistä enemmän. Keskustelu velloo jälleen. Kaikki paikallaolijat ovat asiantuntijoita. Lopulta yksi hankkeen vastustaja sanoo napakasti: ”Kuulkaas nyt, ei taviksen jalat taivu millään tähän tanssiin.”

Hanke päätetään toteuttaa rajatumpana. Paikallaolijat ymmärsivät heti yhdestä lauseesta, että vaikka he itse ovat asiantuntijoita, joka ikinen asiakas on tavis eikä kykene ymmärtämään palvelun X upeutta. Tämä yksi lause nosti asiantuntijajoukon muuta maailmaa ylemmäksi, jonka jälkeen he kykenivät uudesta asemastaan armahtamaan asiakkaita ja supistamaan hanketta.

Tarinoiden opetukset:

Tunnistatko itsessäsi Nokkelien Lausahduksien käyttäjän? Jos viljelet Nokkelia Lausahduksia, kannattaa pohtia, käytätkö niitä rakentavasti ja hyödyllisesti.

Entä tunnistatko itsessäsi Nokkelien Lausahduksien myötäilijän? Vaikka lausahdukset naurattavat, pitäisi silti kyetä näkemään hauskuuden yli itse asiaan: onko sisältö hyödyllinen vai ei?

Itse jouduin vastaamaan molempiin kysymyksiin myöntävästi.

2 kommenttia

Älä HUUDA mulle

Lähes kaikki tietävät, että SUURAAKKOSIA eli versaaleja ei kannata käyttää sähköisessä viestinnässä.

Tähänkin sääntöön on iskenyt joku Överi (ks. postaukseni ”Joku vetää aina överit”.) Osa ihmisistä nimittäin luulee, että suuraakkoset ovat huutamista kaikkialla.

”Miksi sä kirjoitat tohon fläppitauluun tikkukirjaimilla? Sehän on huutamista.”

Hyvät ystävät, tikkukirjaimet ovat huutamista vain sähköisessä viestinnässä (sähköposteissa, tekstiviesteissä ja verkkoteksteissä). Muussa viestinnässä niillä on yhä tarkoituksensa*.

Perinteisessä liikekirjeessä suuraakkosilla merkitään asiakirjan laji, liitteet, otsikko sekä yritysten nimet ja postitoimipaikat. Myös fläppitauluun voi kirjoittaa versaaleilla, jos oma tekstauskäsiala on liian epäselvää. Tikkukirjaimia saa myös käyttää vaikkapa käyntikortissa, yrityksen opasteissa, esitteissä tai tutkielmassa, jos tarvis on.

Suuraakkosia käytetään myös tieverkon paikkakuntakylteissä, koska ne näkyvät kauas.

Pian joku Överi kirjoittaa yleisönosastoon otsikolla: ”Miksi tiehallinto huutaa meille? Mitä pahaa olen tehnyt?”

* On toki hyvä muistaa, että suuraakkosilla ei voi kirjoittaa isoja määriä tekstiä. Suuraakkosia on nimittäin hankala lukea pitkään, koska välimerkit ”katoavat” niiden väliin ja koska virkkeiden rajat eivät erotu kunnolla.

2 kommenttia