En osaa säästää

YT-neuvotteluita on siellä täällä. Pitäisikö tässä itsekin säästää pahan päivän varalle?

Matkassa on vain yksi mutka: en osaa säästää. Siis yhtään mitään.

Palkkani menee joka kerta kun se on tullutkin. Minulla ei koskaan ole herkkuja kaapissa vierasvaraksi, koska olen syönyt ne jo. Polttoaineen säästäminen on mahdotonta, sillä minun pitää aina ajaa suurinta sallittua nopeutta (tai ihan pikkiriikkisen yli).

Minä tuhlaan jopa blogitekstejä. Joka kerta ajattelen kirjoittaessani, että nyt kun tällä viikolla jo tehty kuusi postausta, niin tämän tekstin voisin säästää ensi viikolle. Kun teksti on valmis ja pitää valita Julkaise tai Tallenna, aivan varmasti julkaisen.

Jos minulla on rahaa tilillä, keksin sille takuulla käyttöä. Tässä kohtaa on syytä huomioida, että en edes harrasta shoppailua. Rahani menevät arkielämän lisäksi antiikkiin, muka-antiikkiin ja remonttiin. Pystyn säästämään vain suoraveloitusten avulla, ja on turha kuvitella, että muistaisin oma-aloitteisesti siirtää rahaa jollekin jemmatilille.

Mikä siinä säästämisessä on niin vaikeaa? Jälleen kerran pitää kääntää katse peiliin. Olen tuhlaileva ja ylitsepursuava luonne, ja haluankin olla sellainen. Satsaan paljon työhön, liioittelen usein ja olen ekstrovertti.

Ja niin löytyi bugi: olen ohjelmoinut itseeni koodin, jonka mukaan säästäminen on pikkutarkkaa ja pikkusieluista. Niinpä minä – koska olen suurpiirteinen ja avarakatseinen – en voi säästää. Muutenhan en olisi oma itseni.

No niin, valmista tuli. Nyt on helmikuun 9. päivä, ja olen jo postannut seitsemän tekstiä tässä kuussa. Julkaise vai Tallenna?

Julkaisin.

6 kommenttia

Auta asiakastasi

Asiakkaalla on päässään tuhat asiaa, jotka kaikki hidastavat kauppaa. Asiakkaan kiire, tietämättömyys tai laiskuus* pienentävät tulostasi, vaikka tuote ja hinta olisivat kohdallaan.

”Onpa hyvännäköinen ruoka-aine X. Mitenkähän sitä käytetään? En jaksa ottaa selvää, joten en osta sitä.”
”Onpa kivannäköinen paita. Onkohan se sopiva? En jaksa sovittaa, joten antaa olla.”
”Tulipa hyvä tarjous. Nyt on niin kiire, että en ehdi soittaa myyjälle. Kai se soittaa takaisin.”

Asiakasta itseäänkin harmittaa, että asia venyy tai jää kokonaan tekemättä. Itse olen äärimmäisen laiska kuluttaja, jota pitää patistella. Nytkin on mielessä muutama asia, jotka pitäisi hoitaa, mutta en muista/ehdi/viitsi/osaa.

Mitä pitäisi tehdä kaltaisilleni laiskureille ja idiooteille?

1. Palvele pitemmälle kuin kilpailijasi. Voisiko pesula lähettää minulle puolivuosittain tekstarin, jossa muistutettaisiin, että jakut ja kausitakit pitäisi pesettää? Vielä hienompaa olisi, jos viestiin voisi vastata: ”Sopii hyvin – voitte noutaa ne osoitteesta X keskiviikkona klo 10:n jälkeen.”

2. Myy pitempää (ei-sitovaa) sopimusta kuin kilpailijasi. Kun olen lähdössä kampaajalta, minulle voisi ehdottaa, että varataanko saman tien seuraavan puolen vuoden ajat. Sitten ei tarvitsisi joka kerta kiireessä haarukoida vapaita päiviä. Nytkin on julma juurikasvu, kun ei saatu aikaa tammikuulle.

3. Pidä huolta asiakkaastasi. Kun asiakas ostaa sinulta läppärin, pidä häneen yhteyttä. Olisi varsin viisasta lähettää kaksi meiliä asiakkaalle:
– Ensimmäinen parin kuukauden sisällä kaupasta: ”Miten kone on toiminut?”
– Toinen 1,5-2,5 vuoden kuluttua kaupasta: ”Vastaako kone yhä tarpeitasi? Kaipaatko lisäpalikoita tai uutta konetta?”

4. Tee asiat helpoksi asiakkaallesi. Kun asiakas ostaa imurin, ehdota, että hänen tietonsa ja imurin tyyppi tallennetaan koneelle. Kun asiakas vuoden päästä tulee hakemaan pölypusseja, hänen ei tarvitse muistaa ostaneensa Miele XYZ:n. Oma nimi riittää.

Kauppa lisääntyy varmasti, kun autat asiakastasi.

* Muitten ominaisuuksia, ei minun.

6 kommenttia

Mielipidemittausten mukaan…

Mielipidemittauksissa on se riski, että niiden perusteella tehdään isoja päätöksiä, vaikka tulokset olisivat täyttä kukkua.

Lehdistä voi jatkuvasti lukea erilaisia mielipidekyselyitä Natosta, hallituksen toiminnasta, presidentin valtaoikeuksista ja Karpelan miessuhteista. Näitten perusteella sitten poliitikkojen pitäisi muka päättää, mitä tehdä. (Kehotan muuten Tanjaa opettelemaan harkintaa – ja tämän teen ihan ilman mielipidemittauksia.)

Miksi mielipidetutkimuksiin ei voi luottaa?

1) Vastaajia ei kiinnosta kyselyn aihe.

Silloin kommentoidaan mitä sattuu, koska asialla ei ole mitään väliä.

”No joo, hallitus saa multa vaan seiskan, kun Vanhanen rupes tyhmänä seurusteleen sen Kurosen kanssa.

2) Vastaajilla saattaa olla velvollisuudentunto vastata, vaikka heiltä puuttuu velvollisuudentunto ottaa asioista selvää.

Jos minulta tullaan kadulla kysymään, kenen pitäisi voittaa formulat ensi kaudella, vastaan että ihan sama. Sen sijaan jos minulta kysytään, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, en uskalla sanoa ihan sama, koska näin iso asia ei saa olla ”ihan sama”. (Ja haastattelija voisi pitää minua tyhmänä.) Niinpä velvollisuudentunnosta sanon juu tai ei, mutta mielipiteeni on tempaistu hämärän rajamailta. Jos perehtyisin oikeasti asiaan, voisin itse asiassa olla vastakkaista mieltä.

3) Vastaaja on kiireinen, joten hän heittää lonkalta jonkin kommentin kuuntelematta kysymystä kunnolla.

4) Tutkimustulosten lukijat eivät osaa tulkita tuloksia oikein.

Se, mitä mieltä enemmistö näyttää olevan, ei ole välttämättä paras, oikea, saati perustelluin ratkaisu. Mielipidemittaus ei ole järkevyysmittaus tai oikeellisuusmittaus.

5) Mielipide syntyy jokin epämääräisen yleiskuvan perusteella, eikä sitä ole välttämättä lainkaan pohdittu.

Asiasta mainitsee Jari Parantainen laadukkaassa blogissaan Pölli tästä: tuloksiin vaikuttaa myös haloilmiö.

”Matkustaminen ja vieraat maat on kivoja, niin me voitas hyvin liittyy Natoon.”

6) Kielelliseltä kannalta tuloksiin vaikuttaa myös kysymyksissä oleva presuppositio eli taustaoletus.

On todettu, että jos ihminen on epävarma mielipiteestään, hän menee presupposition suuntaan. Niinpä kadunkulmassa peräkkäin olevat haastattelijat voivat saada eri kysymyksiin samalta ihmiseltä saman vastauksen:

Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Joo.
Pitäisikö Suomen jättäytyä Natosta pois? Joo.

Kyselyiden ainoa hyöty on siinä, että ne työllistävät mukavasti tutkimusyrityksiä. Onhan sekin kai hyvä juttu.

2 kommenttia