Somekeskustelun lyhyt oppimäärä

– Mä pidän ruusuista.

– Mitä? Entä neilikat? Vihaatko sä sitten neilikoita?

– Eikun mä tarkoitin, että mä vain satun tykkäämään ruusuista.

– Onko meidän muidenkin nyt pakko alkaa rakastaa ruusuja?

– Mä vain siis puhuin omasta näkökulmastani…

– Eikö se ole aika itsekästä, että puhuu vain itsestään? Ajattelisit vähän ruusuallergikkoja!

– No mä tietty ymmärrän, että ne ei tykkää ruusuista. Mutta mä vain yritin kertoa, että mun mielestä ruusut tuoksuvat hyvältä ja näyttävät kauniilta…

– Sano se ihmiselle, jonka omainen kuoli ruusunpiikin aiheuttamaan tulehdukseen!

– No se on varmaan ollut aika kurj-

– Ai ”kurjaa”? KURJAA? Etkö sä muuta keksi kuin voivotella ja vähätellä jälkikäteen? Sun pitäisi ottaa selkeä kanta tähän ruusuongelmaan!

– No ehkä mä en sitten niin hirveästi pidä ruusuista…

– Lol syö paskaa. Sä et ole tosissasi ton mielipitees kanssa.

 

 

 

12 kommenttia

Presidentin vinkki vanhemmille

Tasavallan presidentti korosti uudenvuodenpuheessaan osallisuuden tärkeyttä. Jokaisen ihmisen pitäisi saada osallistua yhteiskunnan rakentamiseen ja toimintoihin. Jokaisella pitää olla vaikutusmahdollisuuksia ja halua kantaa vastuuta.

Olen presidentin kanssa prikulleen samaa mieltä. Väitän, että osallisuuden tunne ehkäisee syrjäytymistä ja lisää onnellisuutta.

Kukaan ei kuitenkaan voi kokea osallisuutta, ellei hänelle ole annettu lapsesta asti vastuuta ja kykyä ottaa vastaan se helkutin osallisuus.

Heti ensimmäisenä alkoi omatunto kolkuttaa kirveellä päähän. Aivan liian monta kertaa meilläkin kun lapsi on tullut kysymään jotain meidän aikuisten puheista, vastaukseni on ollut ”ei mitään, kulta” tai ”aikuisten juttuja”.

Tuollainen vastaaminen kasvattaa sivustaseuraajia, ei osallisia tai vastuullisia yksilöitä.

(Toki on selvää, että jotkut asiat ovat aikuisten juttuja. Sen sijaan liian suuri osa tilanteista on vain laiskuuttani, kun en jaksa selittää, mistä juuri puhuimme.)

Toinen vastaava tilanne on se, kun vanhempi puhuu lapsensa asioista Facebookissa kysymättä muksulta lupaa.

Meidän Melissapetterillä on nyt seurustelukumppani, ja me saatiin ne kiinni seksistä meidän olkkarissa!

Meidän Nicowilhelmiina jäi jälki-istuntoon tupakoinnista koulun alueella!

Nyt se Herttajuhani jäi luokalleen!

Miltähän näistä vanhemmista tuntuisi, jos heidän ystävänsä kertoilisivat vastaavia kurjia asioita kaveripiirin tapahtumista somessa?

Hei Facebook-kaverini, oletteko kuulleet, että Karo ja Emppu erosivat?

Huomio Twitter, nyt se Koististen koira kuoli!

Tässä kiva Instagram-kuva pullokaaoksesta, joka oli Miettisten kodissa vappuaamuna!

Sen kyllä ymmärrän, jos lapsia kehutaan muille – mutta silloinkin kannattaa kysyä muksulta lupa. Osa kympin oppilaista ei halua kuuluttaa koko maailmalle koetuloksiaan, vaikka vanhemmat olisivatkin poksahtaa ylpeydestä.

Kolmas tapa heikentää osallisuutta on tuoda kaikki valmiina nenän eteen. Jos nelivuotiaan leivänvoitelu kestää viisi minuuttia ja sotkee koko pöydän, aikuinen helposti hermostuu ja antaa valmiin leivän käteen. Tämä tapa sitten jatkuu kouluvuosiin asti, jolloin lapsi oppii, että hänen roolinsa on toimintojen passiivinen odottaja, ei aktiivinen toimija.

Tämän lopputuloksen näen joskus partiossa. Partiolainen saattaa jättää puutöidensä jäljiltä lastut lakaisematta – tai hän tulee lastut kädessään nuotiolle ja kysyy ”mihin nää tulee?”. Hän on tottunut siihen, että hän saa palvelua ja ohjeita, minkä vuoksi oma toiminta ja ajattelu eivät enää synny itsestään.

Lapsi pitää kasvattaa osallisuuteen, ei objektina olemiseen. Hänen pitää saada tehdä ikätasoisesti itseään koskevia päätöksiä ja toimintoja, eikä olla vain ulkopuolinen katsoja ja vastaanottaja.

* * *

Ehdotan siis vielä yhtä uudenvuodenlupausta meille kaikille vanhemmille, kummeille, kasvattajille ja isovanhemmille: osallistetaan muksut pienestä pitäen yhtä hyvin kotitöihin, perheneuvotteluihin kuin lapsen kehitysasteen mukaisiin päätöksiin.

Se on ainoa tapa, jolla he voivat ottaa osallisuuden itselleen yhteiskunnassa myös aikuisina.

 

4 kommenttia

Powerpoint- ja Slideshare-kirja ilmestyy keväällä!

Jarkon ja minun yhteinen vauva eli diaesityksiä käsittelevä kirja Lisää otsikko napsauttamalla ilmestyy keväällä. Alun perin kirjan piti tulla jo tänä syksynä, mutta jouduin tekemään kriisiviestintäoppaan välissä pois alta.

Poimin nyt kirjasta näytteeksi muutaman loistovinkin, joita jokaisen esiintyjän kannattaa noudattaa.

Suunnitteluvinkki:

Aloita aina tyhjästä diapohjasta

Monet mokaavat suunnittelun jo alusta, koska he ottavat pohjaksi vanhan diaesityksen ja yrittävät muokata sitä. Aloita sen sijaan suunnittelu tyhjältä dialta, niin sinulla ei ole turhaa painolastia niskassasi. Voit silti käydä kopioimassa yksittäisen vanhan diasi mukaan, kunhan koko setti ei ole identtinen vanhojen kanssa.

Otsikkodiavinkki:

Miltä otsikkodia näyttää?

Kun suunnittelet esityksesi otsikkodiaa ja mietit sen toimivuutta verkossa, pienennä kansikuva ohjelmassa neljäsosaksi sen alkuperäisestä koosta. Katsele omaa kansikuvaasi siis tikkuaskin kokoisena ja mieti, klikkaisitko itse tätä kuvaa. Jos haluat, että esityksesi leviää somessa, käytä aikaa kannen suunnitteluun ja testaamiseen.

Aktivointivinkki:

Älä maalaile kurjia kuvia

Moni esiintyjä haluaa paljon yleisökysymyksiä, joten hän innostaa esityksensä aluksi osallistujia: ”ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä”. Tämä on kuitenkin väärä tekniikka, jolla maalaat osallistujien päähän uhkakuvia julkisesta tolloilusta. Parempi on sanoa, että ”kaikki kysymykset ovat tervetulleita” tai että ”minut saa keskeyttää kysymyksillä koska tahansa”.

Aikataulutusvinkki:

Näin pysyt aikataulussa

1) Älä jätä yleisön kysymyksiä esityksesi loppuun. Anna mieluummin kysymysten tulla silloin, kun ne ovat tullakseen. Yleensä ne liittyvät esityksen tiettyyn aiheeseen ja vaiheeseen. Jos jätät kysymykset esityksen loppuun, et voi tietää, tarvitaanko niihin minuutti vai vartti. Jos lopussa tulee kiire, osallistujille tulee kurja olo, koska kysymykset jäivät esittämättä. Suunnitteluvaiheessa esiteltyjen lisädiojesi avulla pystyt hallitsemaan aikataulun, vaikka kysymykset tulevat milloin sattuu ja syövät aikaa pitkin esitystäsi.

2) Varaa kello näkyvillesi. Jos tilassa ei ole seinäkelloa, älä kaiva esiin kännykkää ja vilkuile sitä. Osta mieluummin Ikeasta kahden euron herätyskello, jossa on isot viisarit. Sijoita se eteesi palaveripöydälle, esiintymislavalle tai eturiville. Saatavilla on myös kännykkään käteviä appseja, jotka näyttävät isoa, koko ruudun kokoista kelloa.

Twitter-vinkki:

Twitter-tunnus joka diaan

Kun pidät julkisia esityksiä, moni osallistuja nappaa valokuvan dioistasi ja sinusta seisomassa niiden edessä. Kannattaa siis sijoittaa oma Twitter-käyttäjätunnus jokaisen dian alareunaan. Jos jokin yksittäinen valokuva lähtee kiertämään netissä, diojen tekijä näkyy kuvassa nimen kera.

Kirja on nelivärinen ja vaakasuuntainen, koska olemme koonneet siihen runsaasti esimerkkidioja. Niiden avulla hahmottaa paremmin, mikä toimii ja mikä ei.

Ja hei, kaikki älykkäät tietenkin tilaavat kirjan etukäteen itselleen kevätlukemiseksi. Diakirjan voi ostaa täältä. Halpaa kuin makkara ja hyvää kuin nyhtökaura.

6 kommenttia