Miltä hauki haisee?

Eräällä partioleirillä kaverini käveli vastaan inhon ilme kasvoillaan. Hän haisteli käsiään ja nyrpisti nenäänsä. Minä tietenkin kysyin, että haisevatko hänen näppinsä jotenkin pahoilta.

Kaveri törkkäsi kätensä nenäni alle: ”No haista ite!”

No ne haisivat tosi pahalta. Mutta mikä se haju oli? Kaverini katsoi minua äimistyneenä:

Etkö sä tunnista kalan hajua?! Mä perkasin juuri kaksi haukea!

Minä en tosiaan tunnistanut. Unohdin myöhemmin koko episodin.

Viime syksynä tein kasvosokeuden myötä aphantasia-testin. Se selitti, mistä kasvosokeuteni johtuu. Minulla ei nimittäin ole visuaalista muistia. Aina kun joku teettää rentoutusharjoitusta ”kuvittele eteesi vehreä nurmi”, minä näen vain mustaa ja yleensä nukahdan kesken harjoituksen.

Reippaana tyttönä keksin tänä keväänä yhdistää haukihavaintoni ja aphantasia-tulokseni: muistanko ylipäätään yhtään mitään aistinvaraista tietoa?

Mietin kokemuksiani ja tajusin, etten todellakaan muista tai muistan tosi huonosti. Tämä selittää hiton monta muutakin asiaa kuin sen kasvosokeuden:

  • En osaa laulaa, koska en muista, miltä minkäkin nuotin pitää kuulostaa.
  • En lapsena tunnistanut ihmisten ääniä lankapuhelimessa. (Onneksi nykyään on henkilökohtaiset kännykät.) En vieläkään tunnista laulajia radiosta.
  • Opettelin meikkaamaan vasta kolmekymppisenä, koska en muistanut, miltä ”kaunis” tai ”laitettu” ihminen näyttää. En siis osannut vertailla itseäni tai muitakaan meikin kanssa tai ilman. Muutos tapahtui vasta, kun näin itsestäni otettuja promokuvia rinnakkain, meikin kanssa ja ilman.
  • En huomaa, jos kaveri on lihonut tai laihtunut tai hankkinut silmälasit. Hahmotan ihmiset piirrelistan perusteella. Esimerkiksi Janne on minulle kaava [ruskea tukka + parta + hartiat + tietynlainen ystäväkatse silmissä]. Huvittavaa on, että kaava kasvoi noilla hartioilla, kun Janne alkoi käydä salilla: ulkomuotoon tuli vähitellen yksi piirre lisää. Jos Janne värjäisi hiuksensa tai ajaisi partansa, kaavani menisi pieleen, enkä tunnistaisi häntä. Sen sijaan silmälasit eivät vaikuttaisi, koska ne tai niiden puute ei kuulu muistikaavaani.
  • Jos tulen kotiin ja joku on laittanut ruokaa, tunnistan, että haju on hyvä. En erota, onko uunissa kalaa vai lihaa.
  • Kaverini kertoi, että hän rakastaa vaniljan tuoksua hajuvedessä. Minä en edes tiedä, mikä hajuvesi tuoksuu vaniljalta ja mikä ei.
  • Olen viininmaistelussa aika tarkka-aistinen, mutta kaikki oppiminen nollautuu maistelukertojen välissä. Joudun joka kerta opettelemaan uusiksi, mikä olikaan mustaherukan aromi tai miltä tuntui tanniini.
  • En ole koskaan tajunnut, miksi kirjoissa kuvataan pitkään maisemia tai ihmisten ulkonäköä. Ne eivät oikein merkitse minulle mitään, enkä osaa kuvitella niitä. Sen sijaan dialogi ja tapahtumat ovat tärkeämpiä.
  • Ja nyt se absurdein tunnustus: minulla oli yhdessä vaiheessa elämääni tosi epäaktiivinen seksielämä, koska en koskaan muistanut jälkikäteen, miltä orgasmi tuntuu. Sen vuoksi en erityisesti hakeutunut seksiin. Joka kerta sitten yllätyin, että perhana kun on kivaa. Nyt olen onneksi jo pitkän aikaa tehnyt aloitteet tietoisesti, koska tiedän sen tuntuvan hyvältä – vaikken vieläkään muista sen tuntuvan hyvältä.

Aiemmin luulin, että kaikki muutkin kokevat maailman samoin. Vasta viime vuosien aikana olen tajunnut olleeni väärässä. Olen ilmeisesti ihan pirun vinksahtanut tässä suhteessa.

Toki tällä aistimuistittomuudella on etunsa:

  • Minuun ei kovin hyvin pysty tekemään vaikutusta upealla ulkonäöllä, sillä unohdan ulkonäön myöhemmin.
  • Tunnistan helkutin hyvin ilmeitä, jopa mikroilmeitä. Tämä johtuu siitä, että koska en tunnista kasvoja, joudun päättelemään ihmisen ilmeestä, tunteeko hän minut ja odottaako hän minun tuntevan hänet.
  • Muistan tosi hyvin tunnetilat, joten minun on helppo eläytyä toisten tunteisiin.
  • Muistan valtavan määrän tarinoita, vaikken muista, keneltä olen ne kuullut.
  • En pelkää kipua, koska en muista sitä. (Tämän varomattomuuteni vuoksi saan toki aika paljon mustelmia.)
  • Minulla on myönteinen kehokuva, koska en muista ulkoa, miltä peilikuvani näyttää. En tajua hävetä mitään kohtaa itsessäni.
  • Osaan elää hetkessä, koska en muista, mitä ihmeen pohdittavaa olisi menneessä. Tämä taas heijastuu läsnäolooni esiintymistilanteissa.
  • En muista mitään näkemiäni painajaisia.
  • Osaan piirtää mallista tosi hyvin, koska aistimuistini ei kerro, miltä jonkin ”pitäisi” näyttää. Kopioin vain sen, minkä näen. Osaan siis piirtää mallista ihmisen, joka istuu lattialla jalat suorana minua kohti, vaikka useimpien on vaikea piirtää syvyyslyhennystä.

Minkä takia kirjoitan tätä postausta? No siksi, että tästä aistimuistittomuudesta olisi kiva saada tietoa enemmän. Onko ilmiötä tutkittu? Mistä se johtuu? Missä iässä muut ovat havainneet saman? Miten muut ovat taklanneet näitä mutkia? Ja kai nyt prkl on joku toinenkin, joka kokee maailman näin?

PS. Tiedän prikulleen, että tuo orgasmimaininta voi aktivoida vääränlaisia kommentteja. Ne eivät tule pääsemään läpi blogiin. Käytin orgasmia esimerkkinä siksi, että se konkretisoi joka ikiselle aistimuistini huonouden: edes voimakas aistielämys ei jätä muistijälkeä. Tämän postauksen aiheena ei ole kenenkään seksielämä, vaan aistimuistittomuus ilmiönä.

Edit 10.5.2017 klo 14.03: Lisään listoihin esimerkkejä sitä mukaa kun niitä tulee mieleen. En jätä jokaisesta edit-merkintää.

41 kommenttia

Terkkuja Naisten Valmiusliiton koulutuksesta #leijona2017

Viihdyin viime viikonloppuna Parolannummella Nasta-harjoituksessa. Nasta on Naisten Valmiusliiton järjestämä kolmipäiväinen tapahtuma, joka oikeastaan on enemmän koulutus kuin harjoitus.

Tämänkertaisen Nasta-harjoituksen nimi oli Leijona 2017. Tarjolla oli kymmenkunta kurssia kuten kouluttajakoulutus, johtamiskoulutus, informaatiovaikuttamisen koulutus, kyberturvallisuuskoulutus, koiratoimintakoulutus ja maastossa selviytymisen koulutus. Kuvia ja kokemuksia löydät somesta hashtagilla #leijona2017.

Oma roolini oli olla kouluttajakoulutuksen pääinkvisiittori eli vastuukouluttaja. Me kouluttajat emme saa palkkaa, jotta kurssien hinta saadaan pidettyä mahdollisimman alhaalla. Tämä on fiksu käytäntö, jonka ansiosta turvallisuustietoisuutta saadaan levitettyä mahdollisimman laajalle.

Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 390, ja kymmenet halukkaat jäivät rannalle. Joka ikinen koulutuspaikka oli mennyt kahdessa minuutissa kaupaksi saman tien, kun netti-ilmoittautuminen oli avattu.

Tämä oli eka Nasta-kokemukseni, mutta viimeiseksi se ei jää. Kouluttajakurssilla oli upea, positiivinen ja kommunikoiva osallistujaporukka, joka ryhmääntyi paremmin kuin sinitarrapallot. Sain halvatunmoisia kicksejä jopa sulkeisista (mikä kertonee sieluntilastani enemmän kuin sulkeisista). Ainoa miinus tulee tuhdista inttiruuasta ja sode-eväistä, joiden ansiosta kotiin tuli 1,5 kiloa enemmän Katleenaa kuin perjantaina oli lähtenyt.

Seuraava kurssi on Siilinjärvellä syyskuussa. Itse en pääse sinne, mutta istun jo nyt sormet näppäimistöllä odottamassa ensi vuoden kurssien ilmolomakkeiden avautumista.

Kerro oma kantasi

Tilauspostaus: henkilöbrändin määrittelytreeni

Tänään oli Lisää otsikko napsauttamalla -kirjan julkkarit. Näytin siellä henkilöbränditreenin, jolla voi määritellä oman somepresenssinsä.

(Jos vihaat termejä henkilöbrändi ja somepresenssi, tässä suomennos: tämän treenin avulla voit auttaa muita ihmisiä hahmottamaan sitä, mitä osaat ja kuka olet.)

Twitterissä kaipailtiin treenin ohjeita.

https://twitter.com/PiaWaisto/status/860177467662893056

Kyseessä oleva 60 sanan treeni on esitelty vanhassa opuksessani Karisman käsikirja. Pistetään se siis myös tänne. Tässä tulee sanasta sanaan johdantoineen:

* * *

Suomessa asuu noin 5,4 miljoonaa uniikkia ihmistä. Jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä.

Miksi silti jotkut jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Karismaattista ihmistä ei hevin unohda, mutta monet muut katoavat muistista itsestään, ellet erityisesti kiinnitä heihin huomiota. Heille on varattu erityisen välinpitämättömiä nimityksiä: tylsimys, seinäruusu, harmaavarpunen, hajuton ja mauton.

Jokaisessa meissä on sekaisin yleisiä piirteitä ja harvinaisia piirteitä. Jos tuomme ilmi vain niitä yleisiä, uppoamme valtavirtaan. Esimerkiksi työpaikkahakemuksessa on rajattu tila, joten sinne ei kannata kertoa olevansa “lukemista ja lenkkeilyä harrastava markkinoinnin opiskelija”, koska sellaisia on satoja. Sen sijaan kannattaa kertoa – tietenkin totuudenmukaisesti – olevansa “muroja inhoava vimmaisesti lenkkeilevä markkinoinnin tuleva ammattilainen”. Tällainen kombinaatio on aivan yhtä tosi, mutta se on mielenkiintoisempi.

Jos haluat luoda uniikin kombinaation, listaa paperille 30-50 (edit: nykyään kannatan 60–70) ominaisuutta tai kiinnostuksen kohdetta itsestäsi. Tein tällaisen omalta kohdaltani:

(Noin 50 sanaa, jotka kuvaavat minua ja kiinnostuksen kohteitani)

Jos listasit tarpeeksi ominaisuuksia, loit saman tien uniikin kombinaation. Toista kaltaistasi ei ole. Ongelmana on se, että et pysty viestimään kenellekään yhdessä kohtaamisessa tätä kombinaatiota kokonaan. Niinpä täytyy valita.

Kaikki yllä listaamani asiat ovat tosia, mutta kun valitsen niistä 4–5, syntyy varsin erilaisia ihmiskuvia.

(Valittu sanoista seuraavat: bloggaaminen, viestintä media, Twitter, markkinointi ja uutiset.)

Yllä oleva yhdistelmä on sellainen, joka pätee Suomen tuhansiin viestintäosaajiin: olemme kaikki mediaa ja markkinointia seuraavia bloggaajia ja Twitter-aktiiveja. Niinpä minun ei kannata viestiä olevani tällainen (vaikka toki olenkin).

Seuraava kombinaatio on aivan yhtä huono valinta:

(Valittu sanoista seuraavat: selluliittia, huomionhakuinen, väittelynhaluinen, polvivaivoja, kielenkorjaaja ja kärsimätön.)

Kuka haluaisi tehdä töitä kärsimättömän ja väittelynhaluisen ihmisen kanssa, joka valittaa vaivoistaan? Meillä kaikilla on pieniä tai isoja terveysongelmia, mutta älä ota niitä koskaan puheeksi muiden kuin läheistesi kanssa.

Blogiini olen valinnut alla olevan yhdistelmän:

(Valittu seuraavat: liberaali, viikinkimiekkailu, rastat, yhteiskunta, markkinointi ja viestintä.)

Tämä on tarpeeksi outo kokoonpano, jonka avulla bloggaajan persoonallisuus erottuu muista.

Tämän harjoituksen avulla jokaisesta meistä on mahdollista tehdä uniikki (tai tuiki tavallinen) kombinaatio. Karismaattinen ihminen valitsee uniikin.

3 kommenttia