Pari pakohuonetta Budapestissä (tiedän, olen addikti)

Alkuviikko meni Budapestissä kasi- ja ysiluokkalaisten partionuorteni kanssa. Ovat muuten mahtavaa matkaseuraa. Reissusta jäi upeat muistot.

Reissu oli yhteisen partiotaipaleemme viimeinen, sillä otan taas uuden ekaluokkalaisten sudenpentulauman johtaakseni syksyllä, ja tämä isojen porukka siirtyy seuraavan johtajan hoteisiin.

Niinpä päätin jättää nuorilleni pahan partioperinnön, pakohuoneaddiktion. Kävimme testaamassa kaksi huonetta Budapestissä. Numerointi jatkuu suoraan ekasta ja tokasta pakohuonepostauksestani:

12) Locked Room, Budapest: Motel.

  • Tausta: Mitä on tapahtunut suljetussa motellissa? Miksi niin moni on tehnyt siellä itsemurhan?
  • Milloin: Syyskuussa 2017.
  • Ryhmä: Seitsemän hengen partioporukka, kolme 13-vuotiasta, kolme 14-vuotiasta ja minä.
  • Tulos: Ooh, aikaa jäi yli jopa 6,43 minuuttia, vaikka nuorista vain yksi oli käynyt aiemmin pakohuoneessa. Erinomainen suoritus kokemattomalta porukalta!
  • Käytetyt vinkit: yksi, joka itse asiassa tarvittiin vain pienen kielimuurin takia.
  • Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 4/5. Oma arvioni tosin 3/5.
  • Hinta: Sikahalpa. 14 000 forinttia eli noin 45 euroa.
  • Arvosana: 8,5 tai hintaan nähden 9+.
  • Perustelut: Huone oli siisti, ja ”etsi lukkoon avain” -tilanteita oli siedettävä määrä. Huoneessa oli yksi hauska vihjemuoto, johon en ollut ennen törmännyt. Uudenlaisia teknisiä vimpaimia oli kolme. Pieni hankaluus oli eräässä tilanteessa, jossa kaveria piti ohjata huutamalla huoneesta toiseen. Homma hoituu, mutta huutaminen ei ole kivaa. Eräs vihje ei koskaan auennut, mutta sitä ei myöskään tarvittu. Oli vähän kuin olisi yksi langanpää jäänyt solmimatta. Lisäksi huoneen tarina ontui hieman: oikeastaan vain alussa oli pieni johdanto, mutta muuten edettiin vihjeestä toiseen ilman selkeää tarinaa. Tekemistä riitti hyvin seitsemälle, eikä tila ollut liian ahdas. Huone oli monipuolinen ja monimuotoinen. Kivaa oli sekin, että henkilökunta oli rentoa, auttavaista ja kielitaitoista. Lisäpiste selkeistä nettisivuista, huoneiden esittelyteksteistä, nettivarauksen mahdollisuudesta ja hauskasta opasvideosta.
  • Roolit: Tässä kohtaa kirjurin roolini oli luonnollisesti myös johtajan rooli, koska viisi kuudesta partiolaisestani oli ekaa kertaa pakohuoneessa. Jouduin hieman opastamaan, miltä vihjeet näyttävät ja mikä ei voi olla vihje. Jälleen kerran kirjurina olosta oli hyötyä: nuoret olivat tarkempia kuin minä, joten oma tehtäväni oli vetää yhteen langanpäitä ja havainnoida käyttämättömiä lankoja.

13) Locked Room, Budapest: Serial Killer 1.

  • Tausta: Kolme nuorta naista on murhattu. Pystytkö estämään neljännen murhan?
  • Milloin: Syyskuussa 2017.
  • Ryhmä: Seitsemän hengen partioporukka, kolme 13-vuotiasta, kolme 14-vuotiasta ja minä.
  • Tulos: Tiukille meni, sillä kello pysähtyi ajassa 59.24.
  • Käytetyt vinkit: kolme.
  • Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: 3/5. Oman arvioni mukaan älyllinen vaatimus 2/5, mutta motorinen vaatimus 4/5.
  • Hinta: Sikasuperhalpa. 12 000 forinttia eli noin 39 euroa.
  • Arvosana: 5,5 tai hintaan nähden 6,5.
  • Perustelut: Huone oli turhan hämärä; en ole missään huoneessa tykännyt siitä, että vihjeet piilotetaan pimeyteen, vaan ne pitäisi piilottaa nokkelammin. Huoneessa oli yksi tehtävä, joka vaati motorista taitoa ja tuuriakin niin paljon, että jouduimme pyytämään apua sen saamisessa läpi. Henkilökunta tuli antamaan vara-avaimen, jonka jälkeen satuimme saamaan itsekin motorisen tehtävän suoritettua. Tehtävässä oli se kurja piirre, että sen pystyi tekemään vain kaksi ihmistä (ohjeistaja ja suorittaja), ja loput viisi turhautuivat ja pyörittelivät peukaloitaan. Yksi partiolaisistani pisti maahan makaamaan, koska odottely kyllästytti. Tehtävä laski fiiliksiä varsin tehokkaasti. Huone ei ollut kovin upealla tavalla sisustettu, mutta se oli kyllä monimuotoinen. Lisäksi huoneessa oli hieman liikaa ”etsi lukkoon avain” -tehtäviä. Tarina oli hitusen ehjempi kuin ekassa huoneessa. Mukana oli onneksi eräs ovela vihje ja pari hauskaa gadgetia. Miinuksia ropisee sotkuisesta kivisorapinnasta, joka ei tehnyt hyvää kengille. Lisäpisteet tulevat yhä henkilökunnasta, nettisivuista, nettivarauksen mahdollisuudesta ja hauskasta opasvideosta.
  • Roolit: Kirjurin roolini oli tietenkin yhä myös johtajan rooli, varsinkin silloin kun ryhmä alkoi turhautua epätoivoiselta tuntuvaan motoriseen tehtävään. Vaihdoimme myös luontevasti kirjurin roolia matkan varrella. Kun nuoret pyysivät minut auttamaan motorisen tehtävän opastuksessa, he ottivat vihkoni ja selvittivät henkilökunnan avaaman lukon jälkeen seuraavat kaksi vaihetta omin päin.

Loppuvuodeksi on varattuna vielä viisi huonetta: neljä Tampereelle ja yksi Poriin.

PS. Jos joku haluaa perustaa Anonyymit Pakohuoneaddiktit -ryhmän, tulen tosi mielelläni mukaan tapaamisiin. Ryhmä voisi kokoontua aina eri pakohuoneen lähellä, niin voisi testata samalla-

eiku äh.

* * *

Edit: Lue myös seuraavat kaksi pakohuonearvostelua.

2 kommenttia

  1. Hanna #1

    Pakohuonepostaustesi innoittamana aloitin addiktoitumisen muutama päivä sitten Bulgariassa. Ensimmäinen huone Constantassa ja toinen sekä kolmas(!) nyt Burgasissa. Kolmas siksi, kun huoneen läpäisyn jälkeen toimistossa voi jokainen osallistuja voittaa ”bingoarpajaisissa” itselleen 5-90% alennuksen seuraavalle kerralle, ja tänään voitoksi napsahti 30% ale niin pitäähän se käyttää ennen kaupungista lähtöä.. Vaikka hinnat muutenkin ovat varsin kohtuulliset, 10-30 euroa per huone. Kiitos inspiraatiosta!

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.