Peijakkaan paska puhe

Pidin perjantaina tutun metsästysseuran hirvipeijaisissa todella säälittävän juhlapuheen. Minua pyydettiin, koska "osaan esiintyä".

Osaanhan minä. Pystyn vetämään yhtä hyvin sadan hengen auditoriotilaisuuden kuin kymmenen hengen koulutuksen. Osaan myös impronäytellä keskiaikatapahtumissa ja vetää läpi kokouksen.

En kuitenkaan osaa pitää juhlapuhetta.

Olin kyllä kehitellyt aika hyvän rungon, mutta unohdin tarinan hahmojen nimet ja jouduin lunttaamaan niitä lapusta. Lisäksi jännitin liikaa, joten puhuin liian nopeasti. En ollut suunnitellut lopetustakaan, joten se lässähti. Blaah.

Tästä huolimatta lupaan pitää juhlapuheen, aina kun joku pyytää. Haluan nimittäin oppia, ja se ei onnistu ilman epäonnistumista.

Sitä paitsi kunnon julkinen nolostuminen tekee oikein hyvää. Siinä huomaa jälleen kerran, että paljon on vielä opittavaa.

Eli haluaisiko joku tilata juhlapuheen? Tulen pitämään sellaisen ilmaiseksi.

6 kommenttia

  1. mpietila #3

    Mukava kuulla.

    Ei siksi, että olisin vahingoniloinen vaan siksi, että on piristävää, että blogeissa on tervettä itseironiaa itseriittoisen pönötyksen sijaan. Juhlapuhe vieraassa porukassa kuulostaa kyllä epäkiitolliselta tehtävältä.

  2. katleena #5

    Kiitos kommenteista!

    Nyt Ilonalle ja Merjalle tulee ongelma: pitää keksiä juhlat, joissa emäntää ei hävetä huonon puhujan puolesta. Myötähäpeäjuhlat? Nolobileet?

    Matias, mä saan omien mokien ruotimisesta isommat kicksit kuin toisten mokien ruotimisesta. :) Sitä paitsi kun tunnustaa ääneen omat vikansa, niistä on helpompi oppia ja ehkä päästä yli.

    Mile, saat alennusta ilman muuta. 0 euroa * alennus 100 % = 0 euroa. Halvalla menee.

  3. Matti_66 #6

    Olen yrittänyt toitottaa meidän munkkikuorolle samaa, että epäonnistumisia ei pidä pelätä ja jos vain harjoittelemme, niin mistä tiedämme kuinka hyvin osaamme. Harjoituksissa pyrin laulaa sen verran kovaa, että virheeni kuuluisivat.
    Luennon suhteen, pidin luennon sähköturvallisuustutkinnosta kylmäyhdistyksen koulutuspäivillä. En oikeastaan enää niin jännitä luennoimista, mutta tuossa tilaisuudessa aloin kilpailla aikaa vastaan ja luennostani tuli yhtäpälpätystä. Olin ajatellut etukäteen painottavani tiettyjä asioita, mutta siinä ne unohtuivat luennon kuluessa. Pistetään harjoittelun piikkiin. :)

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.