Bloggasin perjantaina Petteri Sihvosen kolumnista, jossa hän käytti termiä "narttulätkä". Sihvosen teksti on Viikkouutisten sivulla 8.
Sihvonen kehui jutussaan naisjääkiekkoa, mutta hän onnistui vesittämään asiansa käyttämällä alentavaa sanaa "narttulätkä".
Sain pian postaukseni julkaisemisen jälkeen meilin, jossa Petteri Sihvonen haluaa keskustella kanssani. Vastasin hänelle tänä aamuna – vaikka en tietenkään voi olla aivan varma, oliko lähettäjän käyttämä Hotmail-meiliosoite oikeasti Sihvosen. Käsittääkseni Sihvosella on myös jonkin verran jäljittelijöitä. (Jos asialla on Sihvonen itse, olen ilman muuta otettu.) Sihvonen ei vielä ole vastannut, mutta ajattelin joka tapauksessa purkaa argumenttini auki myös täällä blogin puolella.
Siis miksi "narttulätkä" tai tämän postaukseni otsikko on loukkaava? Miksi ei voi sanoa pitävänsä "nartuista", "neekereistä", "homppeleista" ja "vamuista"?
1) Yleinen mielipide (siis lukijakunta) määrittelee sanan loukkaavuuden. Se ei auta lainkaan, vaikka kirjoittaja pitää ihan vilpittömästi narttua, neekeriä, homppelia tai vamua neutraalina terminä. Sekään ei auta, jos kirjoittajan kaverit tai muu vähemmistö pitävät sanaa neutraalina. Silloin tällöin on jopa tarvittu kielentutkijaa tai oikeusoppinutta ratkaisemaan, mikä on halventavaa ja mikä ei.
2) Jonkin ihmisryhmän edustaja voi käyttää itsestään ja muista ryhmän edustajista halventavaa termiä, jos niin haluaa. Niinpä homo saattaa viitata leikillään itseensä ja kumppaniinsa sanonnalla "me homppelit", ja naislätkänpelaajat voivat puhua itsestään "narttukiekon" pelaajina. Tämä ei kuitenkaan oikeuta ryhmän ulkopuolisia käyttämään kyseistä sanaa ja samalla väittämään, että puhe oli neutraalia tai kehuvaa.
3) Halventavia sanoja käytetään siis yleensä kolmessa tilanteessa:
a) jos puhuu yksityisesti kaltaisilleen.
b) jos tarkoituksellisesti haukkuu jotain ryhmää ja haluaa käyttää siitä ryhmästä halventavia nimityksiä. Tällä on tosin seurauksensa.
c) jos on itse ryhmän edustaja, voi käyttää sanoja ironisessa tai sarkastisessa merkityksessä.
En missään nimessä sijoittaisi halventavia termejä kehuihin tai neutraaliin tekstiin.
Ja jälleen disclaimer: tässä postauksessa ei puhuta naisjääkiekkoilijoiden, tummaihoisten, homojen tai vammaisten oikeuksista. Niistä aiheista ei siis kannata jättää kommenttia. Tässä postauksessa puhutaan loukkaamisesta ja siitä, missä tilanteissa kehuvaksi tai neutraaliksi tarkoitettu sana voi loukata.
Aluksi minun pitää ihan kiittää artikkelivinkistä, olen heittänyt paikallislehdet vain suoralta kädeltä paperinkeräykseen ja nyt tuli luettua jutut ihan ajatuksella.
Olen samaa mieltä jutun otsikoinnista, mutta itse harmistuin myös tekstin rakenteesta. Otsikko lupaa, että nyt kerrotaan kanta naisista ja juttu alkaakin puheella kiekon MM-kullasta ja muiden urheilulajien miesedustajista. Koko artikkelissa miehet ovat pääosassa ja naiset ovat se alaviite. Kun heistä puhutaan, miehiä ei unohdeta silloinkaan – miesten puolella kuusi vuotta sitten alkaneet muutokset, miesten 90-lukulainen kamppailujääkiekko. Mielestäni tämä kertoo jopa paremmin kirjoittajan suhtautumisesta naisten kiekkoon. Tiedä sitten onko se vahinko vai harkittu kirjoitus.
Kiitos kuitenkin Sinulle tästä kirjoituksesta!
MandyS, hyvä huomio. Minulla paloivat päreet jo pelkkään termiin, joten en edes katsonut jutun rakennetta.
Sitä en osaa sanoa, oliko juttu tarkoituksella vai vahingossa rakennettu noin. Olisi kiva kuulla Sihvosen oma näkemys.
Tänään ei riitä halventavat nimitykset. Nokia Missionin tapauksessa kirjoitetaan ilman nimityksiä täysin surutta homoseksuaalien eheyttämisohjelmasta. Itse tähän vähemmistöön kuuluvana koen tämän todella halventavana, ilman iskeviä sloganeita.
Pauliina, hyvä tarkennus. Teksti voi ilman muuta olla halventavaa ilman solvauksiakin.
Mitähän tuumattaisiin, jos perustettaisiin "insinöörien eheyttämisohjelma" tai "yrittäjien eheyttämisohjelma"?
Eheytymisohjelma on täysin normaalia ja suotavaa sisäministerimme arvomaailmassa, mutta toimittajat kirjoittavat siitä ikäänkuin luonnollisena jatkumona. Huh heijaa ja rommia pullo.
Vertaus ei nyt toimi parhaalla mahdollisella tavalla, kun seksuaalista suuntautumistaan ei voi valita siinä kun ammattinsa voi. Parempi vertaus siis olisi esimerkiksi vasenkätisten eheyttämisohjelma, jollaisia menneillä vuosikymmenillä kouluissa harrastettiinkin.
Tuokin on hyvä vertaus.
Omassa analogiassani lähinnä rinnastin ihmisiä, joiden olemassaolo on täysin oikeutettua eikä asiasta pitäisi edes joutua keskustelemaan (homoseksuaalit, yrittäjät ja insinöörit). En siis ajatellutkaan sitä, voiko viiteryhmäänsä valita, vaan kriteerinä oli se, että tavallista ilmiötä on turha "eheyttää".
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta – se sai ajatukset harhailemaan sinne tänne.
Mistä tulee tämä identiteettien sekamelska, ikään kuin pitäisi olla vain yhtä eikä sitä toista, aivan kuin ihmisyys olisi rajattava tarkasti karsinoihin?
Onko kyse siitä, että iso globaali maailma pelottaa ja siksi on turvallista kuulua ryhmiin ja saada sillä tavalla maailmasta käsitettävän kokoinen, siis rajata valintojen vapautta?
Vaikka niin että jääkiekko on miesten touhua, ja sitten pitää naisten jääkiekko selittää jotenkin erikseen.
Toisessa yhteydessä törmäsin termiin ”genderqueer”, enkä sitä ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt käsite palasi taas mieleen. Kyseinen yritys määritellä ihmisen rooli perinteisen mies/nainen-jaottelun ulkopuolella on johtanut uusiin luokkiin, mikä tuntuu jotenkin järjettömältä: karsinoinnin vastaisuus tuottaa uusia karsinoita.
Sama asia kummittelee JAMIT-yhteisön taustalla: ”Joukko huolestuneita julkkismiehiä astuu rohkeasti valokeilaan ja tunnustaa avoimesti olevansa mieslukijoita. Ajaakseen asiaansa he perustivat yhteisön nimeltä JAMIT – Julkisesti Avoimet Mieslukijat.”
Onko tosiaan niin, että lukeminen on naisten touhua ja miesten pitää sitä erikseen selitellä? ”Uroslukijat?”
Mielestäni tämmöiset asiat kuten JAMIT vain vahvistavat karsinoita sen sijaan että ne avartaisivat ihmisyyttä. Vai olenko ihan väärässä?
Juha, hyviä pointteja! Lukemisessa tai jääkiekossa ei pitäisi olla mitään väliä ihmisen sukupuolella.
Olen monesti ihmetellyt, miksi puolueilla on erikseen nais- ja nuorisojärjestöt. Mikä ihme sen aiheuttaa, että prototyyppinen poliitikko näyttää olevan yli nelikymppinen mies, ja "poikkeavat" joutuvat perustamaan omat alaryhmänsä?
(Toisaalta – kuulunhan minäkin Hämeenlinnan Naisyrittäjiin. Tosin naisyrittäjillä on yhteinen intressi esimerkiksi siinä, saadaanko äitiyslomien kustannukset jaettua myös miesvaltaisille aloille.)
Sama ilmiö on siinäkin, että lehtien pikku-uutisissa raportoidaan sukupuoli sitten, jos asianosainen on nainen. Mies on usein se oletusarvo.
"Rattijuoppo kaahasi" = mies
"Nainen puhalsi 3 promillea" = piti ihan erikseen kertoa, että kyseessä oli nainen
Minä en kuulu naisyrittäjiin (luonnollisista syistä), enkä ymmärrä miten _nais_yrittäjien erityishuoli on äitiyslomien ksutannusten jako? Itselläni on yhtiökumppanieni kanssa 18 alaista, joista 17 on naisia. Kyllä se on meidän kaikkien _nais_valtaisten alojen huoli tuo äitiyslomien ja miksei myös isyyslomien kustannusten jako tasan kaikkien alojen kesken. Naisyrittäjien erityishuoli voisi olla naisyrittäjien äitiyslomien ongelmat. Ja myös (lasten) sairaslomien, koska niihin tarvitaan usein sijainen, ja kukas se yrittäjää sijaistaa?
Jaaha, taaskaan en ottanut itse kirjoitukseen ollenkaan kantaa.
Tuo on ihan totta: kysymys on naisvaltaisten alojen ongelmista, mutta suurin osa niiden alojen yrittäjiä on naisia.
Periaatteessa olisi siis täsmällisempää perustaa yhdistys nimeltä "Naisvaltaisten alojen yrittäjät", jolloin lobbaaminen olisi tehokkaampaa. (BTW, olen ratkaissut asian käyttämällä alihankkijoita, jolloin työntekijöistä tulevia äitiysloman kuluja ei synny.)
Naisyrittäjien äitiyslomien hoito on myös iso ongelma. Minun kaltaiselleni kaupparatsulle on helppoa laittaa pillit pussiin joksikin aikaa, mutta kivijalkamyymälä ei voi olla suljettuna vuotta.
On se lasten sairasloma sinullekin ongelma. Jos lapsi on kipeä, iin on vaikea olla luennoimassa. Luulisin ainakin. Minä voin ottaa työt kotiin, mutta en usko sinun voivan tuoda luentoa kotiin. Enkä minä voi etätyöstää asiakastapaamisia. Ne voi kyll siirtää, isompaa luentoa ei niinkään helpolla. Voinko luennon tehdä etäyhteydellä, videoneuvotteluna?
Ja kyllä ne alihankkijoidenkin äitiyslomat ovat sinunkin ongelmasi, sinun luottohenkilösi on poissa reilun vuoden, ja saat (saatat saada) tilalle ekassa työpaikassaan olevan aloittelijan. Tuoreita ideoita sieltä toki voi saada, mtta niin voi kyllä paljon rasittavaa uudellenopettelua.
Meillä toimitaan muksujen sairauksien kanssa niin, että jos kyseisenä päivänä kalenterissani on kirjoituspäivä, olen lasten kanssa kotona. Jos taas kalenterissani on koulutus, mies on sairaanhoitajana.
Tänään juuri olin lasten kanssa kotona sairastamassa, joten pidin päivän aikana yhden puhelinpalaverin.
Toki jos alihankkijani jää sairaus- tai äitiyslomille, joudun etsimään tilalle uuden. Onneksi verkostossani on monta osaajaa, joten tähän mennessä on aina löytynyt sijaistaja. Bisneksen kannalta on tärkeintä, että en joudu maksamaan äitiys- tai sairauslomarahoja kenellekään. (Siltä varalta, että joku ulkopuolinen lukija vetää herneet nenään ja luulee minua riistokapitalistiksi, niin kerrottakoon että maksan alihankkijoille erittäin hyviä palkkioita.)
Olisihan se kiva palkata joku omaan firmaan, mutta nykyinen työsuhdelainsäädäntö käytännössä estää sen. Tällä alalla yrittäjän kannattaa työllistää vain muita yrittäjiä.