Suomentaminen on helppoa kuin piirakka

Joskus lehdissä näkee poikkeuksellisen laaduttomia käännöksiä. Yleensä se johtuu siitä, että vetelystoimittaja on suomentanut jonkin hupiuutisen ilman ammattiosaamista.

Tällaisessa toiminnassa yhdistyy monenlainen laiskuus:

  • En jaksa keksiä palstantäytettä itse, mutta surffataanpas vähän ja etsitään kiva höpöhöpöjuttu.
  • En jaksa edes editoida sisältöä Suomeen sopivaksi, joten kopioidaanpas juttu sellaisenaan.
  • En jaksa miettiä kunnon suomennoksia, joten käännetäänpäs kirjaimellisesti*.

*Sanaselitys maallikoille: Kirjaimellinen käännös on esimerkiksi tämän postauksen otsikossa. Englanninkielinen sanonta "as easy as pie" pitäisi oikeasti kääntää vaikkapa "helppoa kuin heinänteko" tai "helppo nakki", eikä missään nimessä "helppoa kuin piirakka".

Ja miksi kummassa vuodatan tästä aiheesta?

Menin lukemaan Iltasanomien uutisen. Siellä käytettiin omituista ilmausta "se lähettää sekavia viestejä". Muiltakin osin virke on kankea:

Alkuperäisessä englanninkielisessä uutisessa kieli ei ole ollenkaan näin kökköä:

Kääntäjän työhön ei riitä se, että "osaan suomea" ja "osaan englantia". Kääntäminen on paljon monitahoisempaa toimintaa, jossa pitää tuntea kohdekielen luontevimmat rakenteet. Jos toimittaja ryhtyy kääntäjäksi, tulos on yhtä surkea kuin jos minä ryhtyisin metsuriksi.

Kaiken lisäksi kääntämisessä on myös moraalinen ulottuvuus:

On epäeettistä tehdä kömpelö käännös, koska pahimmillaan se saa alkuperäisen kirjoittajan vaikuttamaan ääliöltä.

No, kyseessä oli keltainen lehdistö. Turha siltä on laatua vaatia.

8 kommenttia

  1. Juha Haataja #1

    Tuo esimerkkisi on vallan mainio. Juuri sellaista lähes ymmärrettävää mutta toisaalta järjetöntä tekstiä jota syötetään tuutista kuin tuutista.

    Olisiko tässä vielä se juttu, että englanninkielisiin ilmaisuihin englanninkielisissä teksteissä (ja elokuvissa) riittävästi törmättyään sitä jotenkin osaa tehdä hyppyjä englannin kautta takaisin suomeen, ja siis pystyy tulkitsemaan mitä tekstin oli tarkoitus tarkoittaa, mutta tämä taas kuormittaa päänuppia melko lailla, kuin kävelisi liukkaalla jäällä. Riittävästi tämmöistä annosta niin olo on kuin olisi ahtanut vatsan täyteen englantilaista piirakkaa.

    Vastaa
  2. Kari Vahtolammi #2

    Minua nyppii nämä ns. ammattilehdet, joissa käytetään paljon käännettyjä juttuja täytteenä. Useinmiten jutun kääntäjä kirjoittaa aihepiiristä joka on hänelle vieras. Ja tällöin hyväkin aihe vesitetään väärillä termeillä sekä sanonnoilla.

    Äkkiseltään mieleen tulee esimerkki jutusta, jossa puhuttiin tuulivoimaloista. Siellä oli pieni käännösvirhe, joka vesitti jutun vakavuuden täydellisesti. Esimerkinomaisesti samankaltainen käännös:

    ”The best performing turbine blades the home builder could make are carved timber blades. ”

    Kääntyy helposti näin jossain tekniikan alan nettilehdessä:

    ”Parhaat turbiinin lavat kodin rakentaja voi tehdä veistämällä puiset terät.” (Hiukan modattu google translate)

    Mutta kun teksti kait kuuluu näin: ”Itserakentaja voi tehdä parhaat turbiinin lavat veistämällä ne puusta”

    Eli pitää tuntea kohdekieli, lähtökieli ja myös aihealuetta riittävästi kääntääkseen.

    Kari…

    Ilkikurinen jälkikirjoitus (muokattu kuullusta lauseesta): Hesalainen kirjoittaja menee pk-seudulla himaan ja kertoo stadilaiselle aviopuolisolleen kovasta duunipäivästä:

    ”Helapäivän mä duunasin skruudausjuttuja. Viimeks duunasin ja skruudasin jutun blosismyllystä”.

    Vastaa
  3. Maria Kivelä #3

    Asiaa. Kiitos tästä!

    Käännösalahan on aliarvostettu juuri siksi, että kaikki luulevat osaavansa kääntää. Jolloin copyt, toimittajat ja kaikenmaailman assistentit (pun intended) tuottavat kehnoa kieltä, jota sitten haukutaan käännösvirheistä olettaen, että asialla on ollut ammattilainen. Näin kääntäjien status laskee edelleen…
    Ja kuitenkin etiikka on kääntäjän ammattitaidon olennaisimpia osia.

    Vastaa
  4. Jenni Perälä #4

    Kääntämisen luullaan usein olevan yksittäisten sanojen kääntämistä toiselle kielelle. Tosiasiassa käännetään sisältöjä: otetaan asia ja sanotaan se toisella kielellä.

    Näin ollen käännös voikin täyttää tehtävänsä (eli saattaa viestin perille), vaikka alkuperäistekstin ja käännöksen sanat eivät vastaisikaan toisiaan. ”A piece of cake” voisi olla suomeksi vaikka ”helppoa kuin heinänteko”.

    Tuon siteeraamasi ”uutisen” käännös saattaa olla jopa Googlen käsialaa. Ei kukaan itseään kunnioittava kääntäjä kehtaisi päästää tuollaista hyppysistään.

    Vastaa
    • Kirjoittaja #5

      ”Ei kukaan itseään kunnioittava kääntäjä kehtaisi päästää tuollaista hyppysistään.”

      Ei kukaan itseään kunnioittava ja ammattitaitoinen toimittajakaan päästä tuollaista hyppysistään. Hyvät toimittajat osaavat myös kääntää sujuvasti helppoja tekstejä ja lausahduksia, ei siihen ihan aina ammttikääntäjää tarvita. Aina nähdessäni kökön käännöksen lehdessä, tiedän syyttää asiasta huonoa toimittajaa. AV-käännökset ovat ilmeisesti aina kääntäjien heiniä, mutta kyllä niitäkin lukiessa joutuu välillä nieleskelemään häpeästä.

      Vastaa
  5. Timo Suvanto #6

    On kaksi alaa, joihin tunnutaan pätevöidyttävän olemattomilla eväillä. Kääntäjäksi ja valokuvaajaksi. Ensimmäiseen riittää se, että on koulussa lukenut ko. kieltä ja toiseen vielä vähempi. Kameran omistaminen tekee jo valokuvaajan.

    Tämä liippaa minua siinä mielessä läheltä, että vaimo on suomentaja (ei siis kääntäjä) ja minä olen valokuvaaja. Molemmat olemme sen verran erikoistuneita, että meidän kapea leipämme ei ole diletanttien uhkaamaa, mutta periaatteessa asia nyppii minua.

    Kun olin vieä opettajana koulussa, niin kielten opettajat näyttivät minulle joskus oppilaiden kirjallisia tekeleitä. Olivathan ne hirveitä, mutta kyllä niistä ymmärsi, mitä tekstillä ajettiin takaa. Sama koskee valokuvaa. Jokainen osaa ottaa vaikka kännykällään kuvan lehmästä niin että otuksen tunnistaa lehmäksi. Mutta jos kuvan pitäisi kuvittaa karjatalouden ongelmia käsittelevää artikkelia, niin se onkin ihan eri juttu.

    Vastaa
  6. katleena #7

    Kiitos kommenteista ja anteeksi hidas vastaukseni. Olen taas luuhannut keskiaikatapahtumissa ja partioleirillä.

    Kääntäjien ammattikunta tarvitsisi teräväsanaisen keulakuvan, joka ottaisi näkyvästi kantaa laadukkaiden käännösten puolesta. Nopeasti katsottuna Suomen kääntäjien ja tulkkien liittokaan ei ole saanut yhtään kunnon tiedotetta läpi mediassa pitkiin aikoihin.

    Kääntäjien kannattaisi ryhtyä jakamaan vuosittaista antipalkintoa, jonka nimi olisi vaikkapa Vuoden käännöskikkare. Sillä ylittäisi taatusti uutiskynnyksen. (Vastaavia on muitakin: Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos jakaa Kielisammakko-antipalkintoja, ja Suomen Luonto -lehti jakaa Vuoden turhake -antipalkinnon. Nämä pääsevät aina otsikoihin tai vähintään uutisten loppukevennyksiin.)

    Vastaa
    • Timo Suvanto #8

      Vähän asiaa sivusta seuraanneena olen ollut havaitsevinani, että käännöskukkaset leviävät pääasiassa kääntäjien omassa keskuudessa. Siellä niitä kauhistellaan ja niille naureskellaan.

      Ihan väärä foorumi. Surkeat käännökset pitäisi tosiaan ”palkita” samalla tavalla kuin vaikka Skepsis tekee. Huuhaa-palkinnolla.

      Sama koskee valokuvaajia. Hekin itkevät sisäsiittoisesti omissa porukoissaan amatöörien surkeita snapshotteja. Yhtä hyvin voitaisiin pahimmat rimanalitukset julkaistujen valokuvien joukosta palkita sopivalla antipalkinnolla. Varmasti saisi julkisuutta ja nostaisi ammattitaitoisen valokuvan asemaa. Tämän vuuoden antivalokuvaksi minulla olisi jo hyvä ehdokaskin.

      http://timosuvanto.blogspot.fi/2012/04/sita-saa-mita-tilaa.html

      Vastaa

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä, omalla nimimerkillä tai anonyyminä. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Poistan jälkikäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.