Rakastan Twitteriä. Sieltä saan tietoa, kuulen uusimmat uutiset, verkostoidun ihmisten kanssa, jutustelen ja keskustelen.
On kuitenkin kaksi asiaa, johon Twitter ei sovellu.
1) Monenkeskinen keskustelu
Yhden tuitin maksimimitta on 140 merkkiä. Siitä vievät tilaa kaikki käyttäjätunnukset (jotka siis alkavat @-merkillä). Mitä useampi osallistuu aktiivisesti keskusteluun, sitä ahtaammaksi tila käy. Pahimmillaan lähettämäni tuitti voi näyttää tältä:
@liisamp @aucor @taloutus @duukkis @linjaaho @karlfiltness @winninghelix @mikapirhonen @anttihirvonen @tommyrosenqvist @kestinen @karde Joo!
2) Keskustelu tivaajan kanssa
Tuitti on liian ahdas tila perustella monimutkaista kysymystä. Sen sijaan tivaajan viesti mahtuu aina 140 merkkiin:
Miten niin? Esitä perustelu.
Joskus omaa kantaa voi toki perustella linkillä, mutta kaikesta ei ole tehty tutkimuksia.
Monesti olen myös ratkaissut asian niin, että olen kirjoittanut asiasta postauksen, jossa olen esitellyt kantani. Sitten olen pistänyt linkin tivaajalle. Aina en kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa: tivaaja käyttää aikaansa kolme sekuntia, ja minä käytän aikaani 15-30 minuuttia.
Mitä tälle voi tehdä?
Olen tehnyt itselleni kaksi linjausta, joita pyrin noudattamaan:
1) Jos keskustelu on jo monenkeskinen, en enää puutu siihen, vaikka sormet syyhyäisivätkin. Minun ei ole pakko toitottaa kantaani joka paikkaan.
2) En ryhdy tivaamaan asioita Twitterissä. Se ei ole toimiva foorumi siihen puuhaan. Sen sijaan olen valmis väittelyyn blogissa tai kasvokkain.
Tykkäsin myös Twitteristä, joskus vuosia sitten, mutta innostuis laantui nopeasti koska se ei oikeasti ole tehty muuhun kuin ajatusten jakoon. Kaikenlainen keskustelu on hyvin vaikeata ja varsinkin kahden ihmisen välistä kommunikaatiota on lähes mahdoton seurata, jollei itse satu olemaan se toinen osapuoli. Viestit jotenkin tuntuu leviävän eri tuittuilijoiden omille fiideille..
Ja tuo merkkimäärän rajoitus on toinen mikä alkoi pahasti häiritsemään. Järkevät kommentit harvemmin mahtuvat niin pieneen tilaan. Varsinkin kun suomenkieliset sanat tuppaavat olemaan niin pitkiä. Tämäkin viesti olisi jäänyt kirjoittamatta.
Joo, Twitterissä on haittapuolensa. Silti olen siihen ihastunut, koska siellä saa niin helposti käsiinsä mielenkiintoisia uutislinkkejä. Lisäksi siellä on mahtavaa twitsailla sarkastisesti muitten kanssa.
Nythän voit jatkossa linkittää tämän postauksen kaikille tivaajille Twitterissä ja näin ehdottaa keskustelun jatkoa toisella, tarkoitukseen sopivammalla foorumilla.
Hehee, se olisi isku vyön alle. 🙂
Tänään fiksusti konferenssissa ja kotona suu vaahdossa kerroin, kun siellä konferenssissa reaaliaikaisesti tuitattiin. Mieheni kovasti korjaamaan ”twiitattiin”. Onneksi pääsin sanomaan, että ei, se on tuittaamista 🙂
Kiitos Katleena, piristät melkein jokaista päivääni!
Hyvähyvä! Tuittaaminen on suomalaisempi ja lyhyempi. Ilman muuta kannattaa käyttää sitä. – Sillä sitä paitsi säästää tuitista yhden merkin!
Heh-heh! Tää on mulle hyvä keskusteluketju. Olen kirjautunut Twiitteriin, mutten toistaiseksi ole löytänyt sille mielekästä käyttöä. Gmail+ olen
myös kirjautunut, muttei se viestintä siellä ole ainakaan meikäläisen kohdalla vilkastunut. Näyttää siltä, että some alueella meikävaarille riittää Naamakirja. Sitäpaitsi Skypekin on jäänyt aika lailla taka-alalle ja se on sentään ihan hyvä väline esim. lastenlasten kanssa jutteluun, kun on tuota maantieteellistä välimatkaa turhan paljon.
Katleena, sulla on hyviä avauksia täällä. Täytyypä laittaa sivu suosikkeihin. 🙂
Pekka, kiitos kommentista ja tervetuloa mukaan EOT-blogiin!
Twitteriä kannattaa muuten kokeilla myös tiedonhankinnan kanavana. Kun seuraa itseä kiinnostavia organisaatioita, asiantuntijoita ja poliitikkoja, pysyy tosi hyvin ajan tasalla. Twitteriä voi siis käyttää pelkkänä yksisuuntaisena tietolähteenä, ilman että itse kirjoittaisi yhtään mitään.