Heikki Aittokoski kirjoitti taannoin osuvasti adjektiiveista ja adverbeista.
(Tiedoksi niille, jotka eivät kokeneet koulussa yhteyttä äidinkielen opettajaansa:
- Adjektiivi eli laatusana kertoo, millainen jokin on. Adjektiiveja ovat siis esimerkiksi hilpeä, vihreä, pitkänpuoleinen ja konservatiivinen.
- Adverbi eli seikkasana on taivutukseltaan vajaa sana, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, määrää tai syytä. Adverbeja ovat esimerkiksi pian, ylös, toissapäivänä, vähän sekä adjektiiveista johdetut –sti-muodot kuten kauniisti tai kiireisesti. Näistä varsinkin tuo –sti-osasto on Aittokosken kritiikin alla.)
Adjektiiveilla ja adverbeilla kirjoittaja hieroo tunnelmaa tai kuvausta lukijan naamaan. Lukijan päättelykykyyn ei enää luoteta, koska kirjoittaja sanelee itse, millainen asia on kyseessä.
Ei siis kannata kirjoittaa näin:
’Sinun kaltaisiasi rivityöntekijöitä meillä piisaa’, esimies sanoi ilkeästi.
Vaan näin:
’Sinun kaltaisiasi rivityöntekijöitä meillä piisaa’, esimies sanoi.
Lukija kyllä oivaltaa itse, että esimiehen repliikki oli varsin ilkeä.
Ja nyt tulee poikkeus Aittokosken adjektiivisääntöön. On nimittäin tekstilajeja, joissa adjektiivit ja adverbit kuuluvat genreen.
- Ohjetekstit: ”Ota täysin kuiva kulho ja vatkaa munat siinä varovasti.”
- Mainostekstit ja tuotekuvaukset: ”Super-Imu 2000 on laadukas ja edullinen imuri näppärään kodin siivoukseen.”
- Mielipidetekstit ja pakinat: ”Suomalainen tuotekehitys on kapeaa ja horjuvaa kuin peuranvasan koivet.”
- Kioskikirjallisuus: ”Hänen vihreät silmänsä kimalsivat, kun hän katsoi miehen leveitä harteita ja arvioi tämän reaktionopeutta.”
- Palautteet, referenssilausunnot ja työtodistukset: ”Karo Konttoristi on ollut huolellinen työntekijä. Hänet tunnetaan oma-aloitteisena ja aktiivisena työyhteisön jäsenenä.”
Sen sijaan jos haluat kirjoittaa uutistekstin tai Wikipedia-artikkelin, vältä adjektiiveja ja –sti-adverbeja. Muuten tekstisi neutraalius kärsii.
Hmmm…. mietin vain, että aika paljon tekstin ympäristö kertoo oletettavasta viestistä. Joten otetaan esimerkiksi tuo sinun lausahdus.
’Sinun kaltaisiasi rivityöntekijöitä meillä piisaa’, esimies sanoi.
Tuo saattaa olla sekä negatiivinen tai positiivinen viesti riippuen ympäröivästä sanomasta.
Esim. 1.
Onneksi meillä on viimeaikoina tilaskanta kasvanut ja olemme pystyneet saavuttamaan tavoitteemme. Ja kiitos kuullu hyville rivityöntekijöille. Samalla esimies kääntyi katsomaan yhtä työntekijää.
’Sinun kaltaisiasi rivityöntekijöitä meillä piisaa’, esimies sanoi.
Ja jatkoi matkaansa.
Tuo saattaisi olla tilanne, jossa ympäristö määrittelee, että lause on töksähtävä kiitos.
Esim. 2.
Onneksi meillä on viimeaikoina tilaskanta kasvanut ja olemme pystyneet saavuttamaan tavoitteemme. Ja kiitos kuuluu hyville rivityöntekijöille. Samalla esimies kääntyi katsomaan yhtä työntekijää.
’Sinun kaltaisiasi rivityöntekijöitä meillä piisaa’, esimies sanoi ilkeästi.
Ja jatkoi matkaansa.
Jälkimmäisessä esimerkissä hän ei oikein pidä joiden työmiesten asenteesta.
Vaikkakin olen samaa mieltä, niin joissain tilanteissa sillä tilannetta kuvaavalla sanalla muutetaan radikaalisti esim. sanomaa siitä, että koskeeko positiivinen viesti kaikkia.
—-
Kiitoksia hyvistä jutuista ja olen taasen vuoden aikana oppinut paljon uusia asioita.
Hyvää joulua, onnellista uutta vuotta ja positiivista ensi vuotta.
Kari…
Kari, ilman muuta juuri tuo kyseinen esimerkkini voisi olla tulkittavissa myönteisenä, mutta käytännössä koko tekstin konteksti paljastaa esimiehen tyylin. Ajatuksena on, että adverbeja ei tarvita alleviivaamaan esimiehen käytöstä, vaan sen täytyy tulla ilmi hänen omista sanomisistaan ja tekemisistään.
Toisaalta kait mm tekstilajikin ratkaisee sen, että kuinka turhia nuo adjektiivit/adverbit ovat. Lisäksi joskus voi olla paikallaan painottaa sinänsä muutenkin selvää asiaa. Tietty teksti voi ehkä kenties mennä jopa tukkoon ellei peräti miltei ikävän lukukelvottomaksi, jos ja kun enemmän tai vähemmän turhia sanoja innostuu viljelemään. Että se kultainen keskitie tässäkin on paikallaan.
Joo, joskus adjektiivit ovat tarpeen ilman muuta. Esimerkiksi todennettavat ja mitattavat adjektiivit ovat luotettavampia kuin mielipideadjektiivit.
On siis uskottavampaa kertoa, että ”Mount Everest on maailman korkein vuori” kuin että se olisi ”maailman kaunein vuori”.
http://www.pollitasta.fi/2008/03/olisi-edes-pyryttanyt/
Vanha juttu, mutta ei ehkä kaikille tuttu.
Tuo on loistava postaus!
Lukijalta ei pidä viedä päättelyn iloa adjektiiveilla ja/tai adverbeillä, mutta ne ovat tarpeen erityisesti silloin, kun päättely on mahdotonta.
’Yliajaja ajoi punaista, viistoperäistä autoa.*
Tai silloin, kun päättely vaatii erityistä taitoa, jota lukijalla ei ekä ole.
*Nokia teki surkean tuloksen.*
Toisinaan adjektiivit ja adverbit liittyvät jonkun toisen tekemään päätelmään.
’Juhlayleisön mukaan ruoka oli kelvotonta ja vessoissa haisi Kemi.’
Ja niin edelleen. Nuo tulivat minuutissa mieleen.
Sen sijaan ei missään nimessä kannata mennä tekemään tulkintaa, joka kuuluu lukijalle:
’Järkyttävä surma Kittilässä’. Onko se järkyttävä vai ei, sen päättää jokainen itse. Ja niin edelleen.
Ja vielä yksi, ihan huiman tärkeä sääntö: Mitä kovempi juttu, sitä lakonisempi teksti.
Reijo, loistava kiteytys. Allekirjoitan.
uskaltaudun harvakseltaan lukemaan blogejasi, kun jää työt tekemättä.
Olen (vaihteeksi) kanssasi vähän eri mieltä. Tai oikeastaan tämä on enemmänkin alakohta. ”Ilkeästi” voikin viitata esimiehen TAPAAN sanoa asia, ei siihen, että asia on ilkeä. vrt. kärttyisästi, v****maisesti, lakonisesti.