Mikä ihme siinä on, että yhä 2000-luvulla kaupallisten alojen oppilaitoksissa opetetaan päättämään asiakaskirjeet sanoihin Ystävällisin terveisin? Kuulemma liikekirjeenvaihdossa asiakkaitten tai yhteistyökumppaneitten kanssa mikään muu ei ole ”oikein” tai edes mahdollista.
Miten on mahdollista, että viestinnän ja äidinkielen opettajat ovat jääneet 1950-luvulle oppeineen? Missä on erottautuminen? Missä on viestin personointi vastaanottajan mukaan? Missä ovat ilo, energisyys tai luovuus?
Alla kolme syytä, miksi ei kannata käyttää Ystävällisin terveisin -lopetusta (ainakaan kovin usein):
1) Ystävällisin terveisin on äärimmäisen rutinoitu loppupläjäys. Olen nähnyt erään teleoperaattorin saaman sähköpostin, jossa asiakas haukkui, kiroili ja tilitti aanelosen verran kurjuuttaan. Lopussa luki ”Ystävällisin terveisin” – se oli nimittäin asiakkaalla automaattisessa allekirjoituksessa.
2) Ystävällisin terveisin ei erotu viestinnän massasta. Jos kilpailutan sähköpostitse energiayhtiöitä, väitän että 80 prosentilla tarjouksen saate on seuraava:
Hyvä asiakkaamme, kiitos viestistäsi. Ohessa on tarjouksemme sähkön hinnoista, ja toivomme sen johtavan sopimukseen. Ystävällisin terveisin Rudolf Rutiini
Ei tuolla saatteella juuri asiakkaita kalastella.
3) Ystävällisin terveisin on niin kulunut, että siitä on alkuperäinen merkitys väljähtynyt. Se ei enää tarkoita ystävällisyyttä vaan rutiinia. Se on kuin 80-lukulainen hapsunahkatakki, joka ennen tarkoitti kovaa jätkää, mutta nykyään reppanaa.
Rouva Konsultti puhuu asiaa. Kukapa meistä haluaisi olla ”tavanomainen” tai ”keskiverto”. Jokainen meistä haluaa olla juuri Se Tyyppi jonka muut muistavat. Eikö vaan? Ei kukaan pidä siitä että jokaisessa tilanteessa tullaan kysymään että ”Kukas se sinä olet?” Kaikki me haluamme että meidät muistetaan. Opettele avauksesi ja hyvästelysi niin että se muistetaan. Silloin olet vahvoilla.
Kyösti, kiitos kommentistasi! Luulen, että havaintosi osuu nykyaikaan erityisen hyvin. Kukaan ei halua olla tavis, eikä kukaan halua tulla kohdelluksi kuten tavis. Niinpä on syytä mukauttaa viestintäänsä, eikä kirjoittaa niin kuin lukija olisi yhdentekevä.
Auts! Omat sähköpostini päättyvät lähes poikkeuksetta joko ”ystävällisin terveisin” tai ”parhain terveisin”…
🙂 Onneksi on aina mahdollisuus oppia uutta. Tosin takavuosina eräs valmennuksessani ollut ryhtyi käyttämään sen tyylisiä lopetuksia kuin ”Ilosta pirskahtelevin terveisin”. Konsultin laki nro 3: Joku vetää aina överit.
’Tosin takavuosina eräs valmennuksessani ollut ryhtyi käyttämään sen tyylisiä lopetuksia kuin ”Ilosta pirskahtelevin terveisin”.’Mutta muistat hänet edelleen! 🙂
Muistan hänet hyvin, ja niin muistaa hänen esimiehensäkin.Kovin persoonallisella erottautumisella on hyvät ja huonot puolensa. Pitäisi löytää ihanteellinen balanssi, jossa erotut massasta, mutta et ärsytä liikaa. Ei ole helppoa, ei.
Heipähei,
Jäin miettimään, että mikäs se nyt olisi sitten sellainen hyvä lopetus?
– Aurinkoisin terveisin (oli käytössä joskus)
– Jatkuvaa menestystä
– Terveisin
En minä en ainakaan nyt tähän hätään keksi mitään erikoista ja silti luonnolista. Pitänee varmaan jatkaa miettimistä.
Paper Clip Maker, suosittelen asiakkailleni mukauttamaan lopetusta lukijan ja tilanteen mukaan.
Muuttoilmoituksen tekijälle:
Sujuvaa muuttoa toivottaen
Onnea uuteen kotiin!
Rakennuslaina-asiakkaalle:
Onnea uuteen projektiin!
Sujuvaa rakennusaikaa toivottaen
Vuodenaikaan liittyvät lopetukset toimivat lähes aina:
Iloista joulun odotusta!
Kaunista [vuodenaikaa] toivottaen
Aurinkoista [vuodenaikaa] toivottaen
Valikoimaa on vaikka kuinka, mutta kaksi asiaa on hyvä muistaa:
1) Aina kannattaa kirjoittaa asiakkaan ehdoilla. Jos hän on ärtyinen, ei voi toivottaa iloista kevättä.
2) Älä ole kuten Överi, äläkä toivota söpöisän iloisaa unelmakevättä. Ehdottamasi kaksi ensimmäistä lopetusta ovat varmasti toimivia, ja jälkimmäinen soveltuu erityisesti bisnes- tai sijoitusasiakkaalle. Sen sijaan viimeinen (pelkkä ”terveisin”) on hieman liian lyhytsanainen, joten se voi vaikuttaa töksähtävältä.
Pirskatti, tässähän tulee konsultoitua ihan ilmaiseksi. 🙂
Näin sitä kommentoidaan vanhoja tekstejä, mutta kun vasta olen blogisi löytänyt niin olen ihan koukussa ja kahlaan kaikki tekstit läpi 😉
Sinä, Katleena, jäit uskomattoman hyvällä mun mieleeni vuonna 2010 hämeenlinnassa. Että me istutaan ja höpistään lasten kanssa tunti aidanvierellä ja sen jälkeen seuraan Hannuntyttären ”asiakaskalastelua” vielä toisen mokoman ja kun on aika pakata lapset mukaan ja poistua kotimatkalle niin sinä huikkaat jotain tyyliin ”heippa Teija…nähdään ensikerralla!”. Että sä pentele menit muistamaan mun nimen vielä parin tunnin jälkeen oli mulle ällistyttävä huomio…ja vielä käytit sitä ja ilmaisit, et oikeesti sen laitoit korvantaakse! Uskomatonta!!
Enkä tällä tarkoita, että hämmästelisin sun päässä pysyvää tietomäärää, mutta kun itse kuulun perhekerhoporukkaan jossa on noin kymmenen äitiä lapsineen niin ei meistä liki vuodenkaan istumisen jälkeen kovin moni tiedä ketä me äidit ollaan…me ollaan vaan ”Siirin äiti”, ”Tanelin ja Tuulan äiti”, ”Tomi äiti” jne.
Että aiheen vierestä, mutta jokatapauksessa yksi esimerkki siitä miten voi erottua edukseen ja tehdä lähtemättömän vaikutelman!
Kiitos siitä Katleena *kukkanen*
Kiitokset itsellesi! Oli mukava jutella.
Ja tosi kiva, että olet löytänyt myös blogini ääreen. Työminäni on jokseenkin erilainen keskiaikaminästäni. 😀
Miksi on aina pakko väkisin keksiä uusia lausahduksia niinkin tylsään asiaan kuin sähköposti? Pitäisikö mielestäsi energiayhtiöiden kuluttaa aikaansa sähköpostien lopputekstien muuttamiseen mielummin kuin uusien palveluiden luomiseen sekä vanhojen palveluiden parantamiseen?
Itse otan mielummin paremmat palvelut kuin väkisin keksityt lausahduksen sähköpostissa ja vanhat tylsät palvelut.
Kiitos kommentista!
Omasta mielestäni lähes kaikkea pitää uudistaa silloin tällöin. Muuten aika ajaa ohi, ja "vanha hyvä tapa" on yhtäkkiä ajastaan jäljessä.
Viimeinen argumenttisi on käsitelty jo toisaalla: http://www.eioototta.fi/2011/05/pettamaton-argumentti.html Ei siis ole relevanttia ottaa pienen kehitysehdotuksen tilalle isoa kehitysehdotusta, koska et pysty millään perustelemaan, että pieni kehitysidea vei ajan isolta.
Tosiasiassa yritys pystyy kehittämään yhtä aikaa isoja ja pieniä asioita, eivätkä ne ole toistensa tiellä. Yritys pystyy taatusti hiomaan yhtä aikaa sekä palvelun laatua että sähköpostien lopetuksia.
Okei! So, mitä on ratkaisu? Mitä pitäisi sanoo?
Complaining without suggesting alternatives does not solve the problem!
Niall, olet ihan oikeassa: ratkaisuehdotukset puuttuivat. Voit poimia näistä:
– Aurinkoisin terveisin
– Hyvää matkaa toivottaen
– Iloista kesän alkua toivottaen
– Hyvää joulua toivotellen
– Juhannusterveisin
– Iloisin terveisin
– Työn iloa!
– Yhteistyöterveisin
– Tsemppiterveisin
Voit siis käyttää ihan mitä tahansa, kunhan a) se sopii tilanteeseen sekä b) se ei ole ulkoa opeteltu rutiinitäräys.
En nyt oikein näe mikä tekee noista listaamistasi lopetuksista yhtään sen parempia ta varsinkaan persoonallisempia. Itse en ainakaan käyttäisi noista asiakkaiden kanssa juuri mitään. Olisi kiinnostavaa kuulla kenelle asiakkaalle itse lähettlet tsemppiterveisiä. Mielestäni persoonallinen kosketus luodaan sähköpostin alussa, ei lopussa.
Kiitos kommentista! Alkuperäinen postaus on 11 vuotta vanha, mutta seison tietenkin yhä sen takana.
Kysyit, mikä tekee listaamistani lopetuksista persoonallisempia. Syynä on nimenomaan toivotuksen erottuvuus. Jos kaikki kirjoittavat ”ystävällisin terveisin” ja jos kaikki oppikirjat ehdottavat samaa, ilmaisu ei mitenkään voi olla persoonallinen. Persoonallisuuden perusteena on erottuvuus ja ei-yleisyys. Jos jokin noista listaamistani tervehdyksistä on yleistynyt ”liikaa” näiden 11 vuoden aikana, kannattaa keksiä uusia.
Sanoit myös, että mielestäsi persoonallinen kosketus luodaan sähköpostin alussa, ei lopussa. Kuitenkin jos käytät mainitsemaasi metodia, viestisi lässähtää loppua kohti, koska alku on lupaavampi kuin lopetus. Aito persoonallisuus kulkee läpi koko viestin. Se ei ole mikään postimerkki, joka vain liimataan päälle yhteen kohtaan.
Kysyit myös, millaiselle asiakkaalle lähettelen tsemppiterveisiä. Heitä on itse asiassa kriisiviestintäbisneksessä montakin. Kun asiakas on tiukassa paikassa ja annan hänelle viestintäneuvoja, toivotan aina tsemppiä meneillään olevaan poikkeustilanteeseen.
On kanssa ihan kulunutta ja tylsän rutiininomaista pitää haarukkaa vasemmassa ja veistä oikeassa kädessä. Oikeastaan pitäisi kokeilla välillä aterinten sijaan käyttää ruokailuun vaikkapa hiusharjaa.
Kättely on myös ihan fossiilinen tapa. Parempi vaan potkaista vastapuolta vaikka kevyesti kylkeen ja pyörähtää sen jälkeen viisi kertaa oman akselinsa ympäri.
Hahaa, kiitos hauskasta sarkasmipläjäyksestä!
Postaukseni on viisi vuotta vanha, mutta olen edelleen samaa mieltä: ”Ystävällisin terveisin” on lopetus, joka on mitäänsanomaton, eikä se erotu edukseen.
”Työn iloa” on kyllä kornein toivotus ikinä.
Ystävällisin terveisin Virkku
Virkku, kommenttisi oli loistoesimerkki siitä, kuinka ”Ystävällisin terveisin” taipuu myös loivaan kettuiluun. 😀
Mitä tulee ”Työn iloa” -toivotukseen, niin esitit juuri mielipiteen, et faktaa. Minä puolestani nautin työstäni ja pidän vain hyvänä, jos joku toivottelee työn iloa. Kaikilla ei toki näin ole.
Sen sijaan en toivottelisi työn iloa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömälle.
Yksikään noista Katleenan ehdottamista tervehdyksistä ei kelpaa, kun:
– on kyse syksyviestistä, joka koskee kevään hankintoja (asiakas ostaa jtkn kevääksi, jolloin loka-/marraskuussa ei kerta kaikkiaan voi kirjoittaa tarjouskirjeen alle ”Jouluisin terveisin/Syysterveisin/Aurinkoisin terveisin” – ulkona sataa kaatamalla…)
– markkinoidaan matkoja (”Matkaterveisin/Hyvää matkaa toivottaen”, hah, kuulostaa kornilta)
– vastaanottava asiakas voi olla joko töissä, työtön tai eläkkeellä eikä kirjeen lähettäjä tiedä asiaa
– markkinoidaan keväällä syksyn matkoja (”Iloista kesän alkua”, kesä ei vielä ole lähelläkään; ”Syksyllä nähdään” ja kevätaurinko killittää parhaillaan)
– lähetetään viesti ventovieraalle tai kun ei tiedetä vastaanottajan ikää (”Tsemppiterveisin” ja viesti joutuu 100%:n varmuudella roskikseen).
Mikäli ”Ystävällisin terveisin” on liian käytetty, vanhanaikainen, uudistamisen tarpeessa, aika ajanut ohitse, niin sen tilalle yksi hyvä ja neutraali – olkoon se sitten klisee tai muuten kulunut – on ”Parhain terveisin”. Se käynee kaikkiin ym. tapauksiin, ilman negatiivista varausta, tyrkyttämistä, yliampumista tai vastaanottajan aliarvioimista.
t. Ystävällisin terveisin -sanaparin vakiokäyttäjä
Merja, ei ole olemassa ”yleistervehdystä”, joka sopii kaikkiin tilanteisiin. Esimerkiksi tuo ”ystävällisin terveisin” tai ”parhain terveisin” on persoonaton ja lattea.
Sen vuoksi tervehdys kannattaa aina muokata lukijan ja tilanteen mukaan. Kun varioit ja käytät tilannetajua, tuloksena on parempaa viestintää.
Entä ”Kunnioittaen” ? Mihin spektriin tämä lopetus sopisi?
Uuno≠Elvis, tervetuloa EOT-blogiin!
”Kunnioittaen”-ilmaisu käy mainiosti sellaisiin viesteihin, joissa haluaa korostaa vastaanottajan tai tilaisuuden arvokkuutta. Se sopisi vaikkapa kirjeeseen, joka menee ministerille, tai viestiin, joka menee vainajan sureville omaisille.
Minusta Ystävällisin terveisin on peruskohtelias ilmaisu, samoin Parhain terveisin. Välillä voi sitten käyttää muita ilmaisuja, ettei aina olisi sama.
Kohteliaisuudessa ei ole minusta mitään vikaa, enkä näe sitä missään nimessä tylsänä. Ei ystävällisyys (toivottavasti!) ole minnekään maailmasta kadonnut. Pelkkä T., Tv. tai terveisin on vähän tyly, jos ei olla jo melkein tuttuja.
Yleisystävällinen, kiitos kommentistasi ja tervetuloa EOT-blogiin!
Bisneksessä ei riitä, että joku on ”peruskohtelias”. Yksi markkinoinnin tärkeimmistä tekijöistä on nimittäin erottuvuus. Yrityksen kannattaa erottua kilpailijoistaan läpi koko asiakaskohtaamisen, aloituksesta lopetukseen asti.