Rakkaat brändinikkarit.

Nyt kerron teille totuuksia:

  1. Brändi ei murene siitä, että jonkin diaesityksen värisävy on hitusen erilainen kuin yrityksen graafinen ohjeistus sanoo.
  2. Brändi ei murene siitä, jos yrityksen logo on esitteen oikeassa yläkulmassa, vaikka se yleensä on vasemmassa.
  3. Brändi ei murene siitä, vaikka oman firman asiakaspalvelu lyhentää omituisen tuotenimen helpommaksi käyttää. (Anna mieluummin asiakaspalvelulle lupa helpottaa kieltä: BrandNew MEGAtester(R) kannattaa muuttaa uudeksi Megatesteriksi.)

Mistä se brändi sitten murenee?

Se murenee falskeista lupauksista, huonosta palvelusta, surkeista tuotteista ja maton alle lakaistuista mokista.

Jos organisaatiosi murentaa itse omaa brändiään, sitä ei pelasta mikään logo, värisävy tai (R)-merkki.

Jos taas organisaatiosi brändi on kunnossa, älä kiinnitä huomiota pieniin mukaelmiin väreistä, logon paikoista tai tuotenimien standardiasuista. Keskity oleelliseen.

12 kommenttia

  1. Hyvä pääpointti, mutta rajojen vetäminen on toisaalta erittäin tärkeää. Kun antaa pikkusormen, helposti menee koko käpälä ja veromerkki samaa tietä. Kun punaisen sävystä kerran lipsutaan, niin seuraavalla kerralla onkin jo helppo laittaa aniliinia, sitten pinkkiä ja lopulta laitetaan vihreää, koska se juhannuksen väriteemoihin niin kivasti sointuu. Sama koskee logoja ja tuotenimiä. Tietenkin hyvin kärjistetty esimerkki, mutta tätä on nähty. Aina löytyy niitä, joilla on mututuntumalla parempi visio ja annas olla jos saavat valtuudet niitä toteuttaa. Kyllä brändinvartijan on minusta syytä pitää käsi tiukasti väriliitulaatikon päällä.

    MUTTA SIIS, olet luonnollisesti oikeassa siinä, että perusasiat ovat tärkeimpiä. En kuitenkaan näe syytä, miksi brändilinjausten toteuttaminen ja terve businesskäytäntö sulkisivat toisensa pois.

    1. Juu, olet ihan oikeassa, että jotkin rajat pitää olla.

      Käytännössä suositukseni on seuraava:

      1) Jos pystyt viestimään selkeästi ja samalla toteuttamaan brändiohjeistukset, tee ilman muuta ne molemmat.

      2) Jos jostain syystä selkeä viestintä ja brändiohjeistukset ovat ristiriidassa, valitse selkeä viestintä.

      Postaan vielä tänään esimerkkejä siitä, millaisia selkeyden ja brändin ristiriitoja on olemassa. 🙂

      1. Näinhän se periaattessa on. Optimitilanteessa brändilinjaukset pitäisi tietenkin tehdä niin ettei ristiriitoja synny. Reaalimaailmassa valitettavasti niitä linjauksia on ollut tekemässä viisi toimistoa ja kahdeksen firman sisäistä työryhmää. Voi jospa saisin muuttaa Mikämikämaahan ja perustaa sinne merirosvoja palvelevan bränditoimiston!

        1. Jaan tuskasi. Ja kun perustat merirosvobränditoimiston, tulen sinne mielelläni assistentiksi.

    2. Olen samaa mieltä Katleenan kanssa siitä, että yksittäinen rike brändiohjeita vastaan ei vielä hajota hyvin rakennettua brändiä. Niin kauan kuin niitä brändin rakentamista tukevia hyviä kokemuksia on paljon enemmän kuin huonoja, niin yksittäinen ohjerike ei sitä brändiä haittaa.

      Brändin rakentamisessa on paljolti samaa kuin sirkuseläimen kouluttamisessa. Ajatus sirkuseläimen kouluttamisessahan on se, että eläin saa palkinnon joka kerran kun se tekee, mitä kouluttaja haluaa, ja samalla tilanne painetaan eläimen muistiin ääni- tai elemerkillä. Brändin kohdalla asiakas saa kerta toisensa jälkeen tietynlaisen kokemuksen brändätystä asiasta ja se kokemus painetaan asiakkaan muistiin brändin ulkoasulla ja mahdollisesti myös äänitunnuksella (miettii nyt vaikkapa Macin käynnistysääntä…). Kun tätä toistetaan tarpeeksi pitkään, niin lopulta sekä eläin että ihminen reagoi näihin merkkeihin tai bränditunnuksiin ja odottaa jo pelkästään niiden perusteella tiettyä kokemusta.

      Itse asiassa noissa esimerkkitilanteissa brändiohjeet itse tuottavat tilanteen, jossa asiakkaan mieleen olisi mahdollista painaa niitä huonoja kokemuksia brändin nimissä, eli juuri päinvastoin kuin brändin rakentaminen vaatii. Siinä kohdassa niitä ohjeita todellakin kannattaa rikkoa ja miettiä, mikä olisi siinä tilanteessa hyvä tai edes neutraali kokemus, minkä brändin nimissä voi asiakkaalle tuottaa.

  2. Brändiä murentavat myös epäoikeudenmukaisuus, ahneus, YT:t.

    Sanomat jatkaa uljasta kulkuaan. Kohtuuttomien freelancer-sopimuksien vuoksi parhaat valokuvaajat ja toimittajat ovat jättäneet Sanoman (ja sen tytäryhtiön SMF:n). Se näkyy laadussa. Sinänsä mielenkiintoista, että missään Sanomien lehdissä ei ole puhua pukahdettu SMF:n ja freelancereiden sopimuskiistasta.

    Mediatalot ovat jo kauan hankkineet ilmaisia kuvia ja niiden täydet käyttöoikeudet ns. ”Lukijan kuva” tai ”Osallistu kuvakilpailuun”- metodilla. Nyt Sanomat näyttää laajentavan ilmaistyövoiman käyttöä myös kirjoituspuolella:
    http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/saarioisen_irtisanomiset_vaikuttavat_valmisruokien/?ref=tf_iOKboksi_news_p3

    Vai mitä muuta tämä ”Jutun teki Patrick W.” voi tarkoittaa?

    Olisi mielenkiintoista, jos tutkisit ja kirjoittaisit tästä joskus jotain Katleena?

    1. Eriksson, hyvän linkin pistit tulemaan. Se oli tyyppiesimerkki lukijan tekemästä jutusta, joka keskittyi yhteen tapaukseen. Jutussa ei ollut taustoja eikä haastatteluja, vaan se oli tehty yhden kuvan, paikallismarketin mielipiteen ja Saarioisten oman tiedotteen pohjalta.

      Tällaistako ”journalismia” joudumme jatkossa lukemaan?

      En ole perehtynyt Sanoman freelance-ehtoihin, mutta kuulopuheiden mukaan ne ovat kohtuuttomat. Ymmärrän hyvin, että moni on jättänyt allekirjoittamatta.

      Pistän postausehdotuksesi korvan taakse, mutta en lupaa mitään. 🙂 Saan nykyään melko paljon aihe-ehdotuksia – ja yrittäjä-perheenäidin aika on rajallista.

      1. Minuakin kiinnostaa kuulla mitä sinulla on sanottavana minun jutuistani ja lukijan jutuista ylipäätänsä. Huvittavaa että minun juttuni päätyy tällaiselle blogille. Koska en välttämättä toiste käy blogissasi pyysän sinua laittamaan vastauksesi osoitteeseen patrick_wikblad(a)hotmail.com.

        Kiitos etukäteen

        1. Patrick, tervetuloa blogiini! En valitettavasti tee meilikonsultaatiota yksityishenkilöille, joten vastaan tähän kommenttina:

          1) Ammattitoimittaja olisi pyrkinyt haastattelemaan tavaratalon johtajaa, Saarioisten edustajaa ja työntekijöiden luottamusmiestä.

          2) Ammattitoimittaja olisi taustoittanut irtisanomisten syytä. Kenties hän olisi ottanut laajemminkin esiin elintarviketeollisuuden irtisanomistilannetta.

          Tästä palautteesta ei kannata loukkaantua. Erikssonin pointti oli siinä, että tavalliset kaduntallaajat eivät tee niin hyvää journalismia kuin ammattitoimittajat. Moitteet kohdistuvat siis lähinnä lehteen, joka julkaisee lukijoiden juttuja korvikkeena ammattilaisen tekemille.

          Ethän sinäkään haluaisi minun leikkaavan hiuksiasi – koska aikaansaamani jälki olisi epäammattimaista.

        1. Timo, kiinnostavia tekstejä olet kirjoittanut. Suosittelen muillekin noiden postausten lukemista.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.