Anteeksi jos jotkut pahoittivat mielensä.

Näit juuri nonpologyn eli non-apology apologyn. Se on epäaito anteeksipyyntö, jossa ihminen ei ole pahoillaan omasta toiminnastaan, vaan hän vain kuittailee muiden tuntemuksista.

Jarmo kyseli juuri, onko sille suomennosta.

En ole nähnyt mitään vakiintunutta, mutta täten ehdotan juhlallisesti ja seremoniallisin menoin seuraavaa:

muka-anteeksipyyntö

Eikö olekin hieno? Aivan täydellinen. Kerrassaan mainio.

(Edit 3.5.2017 klo 12.50. Sain muitakin termiehdotuksia. Jussi Mäkinen: enteeksipyyntö. Ilkka Dahl: lumeanteeksipyyntö.)

* * *

Toki muka-anteeksipyyntö tarvitsee omat viestintäohjeensa. Miten sitä käytetään?

Ohje on helppo. Älä koskaan käytä muka-anteeksipyyntöä. Yleensä sinulla on neljä muuta vaihtoehtoa:

  1. Jos kohderyhmäsi tai suuri yleisö on sitä mieltä, että teit virheen, pyydä aidosti anteeksi: ”Anteeksi että kutsuin asiakkaitani karjalaumaksi.”
  2. Jos teit ilmiselvän moraalittoman teon, pahoittele sitäkin: ”Pyydän anteeksi sitä, että vein työkaverini eväät.”
  3. Jos itsekin tajuat mokanneesi, ohje on sama kuin yllä: ”Anteeksi etten huomioinut pyörätuoliasiakkaita kunnolla.”
  4. Jos taas kohderyhmäsi on puolellasi ja vain näkyvät vastustajasi vaativat anteeksipyyntöä, sinun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muuta kuin keskustella rauhallisesti ja perustella valintaasi. Erityisesti arvokysymyksissä voit seistä sanojesi takana. Jos reagoit jokaiseen anteeksipyyntövaatimukseen, et voi muuta tehdäkään kuin kumarrella joka suuntaan. (Älä kuitenkaan sorru vähättelyyn tai piikittelyyn. Pohdi myös oma tekosi analyyttisesti, äläkä vain reagoi liskoaivoilla.)

Kas näin. Muka-anteeksipyyntö ei toimi koskaan. Jos et ole oikeasti pahoillasi, älä edes yritä teeskennellä sitä.

6 kommenttia

  1. Minusta vielä ikävämpi nonpology on ”anteeksi jos” -alkuinen. Siinä vielä syvemmin kyseenalaistetaan vastaanottajan tunteet.

    1. Apua, tässä on taas aivan surkea keissi. Taas näemme oikein mokien sarjan. Yhden tai kaksi voisi antaa anteeksi, mutta ei enää kolmatta:

      1) Ensin joku rasisti tolloilee työnantajan vaatteissa työnantajan kustantamassa tapahtumassa.
      2) Sitten esimies ei puutu heti asiaan, vaikka pitäisi.
      3) Kolmannessa vaiheessa ei pyydetä anteeksi mitään, vaan heitetään kehiin muka-anteeksipyyntö.

      Tässä kehityskaaressa ei enää ole kyse satunnaisesta typeryydestä tai vahingosta, vaan ihan jo tarkoituksellisesta ”me ollaan oikeassa, te ootte tyhmii” -asenteesta.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.