Huomenna maanantaina vietämme läksiäisiäni Helsingissä. Lopetan työntekijän roolissa toimimisen ja palaan yrittäjäksi.
– Kysymyksessä ovat siis oikeastaan läksiäis-alkajaiset.
Menetän muutaman ison asian: upean työyhteisön, sparraavan esimiehen ja säännöllisen palkan. Nämä ovat kaikki tärkeitä ja hienoja asioita, eikä moni varmasti vaihtaisi niitä kultaankaan. Myös itselleni päätös oli vaikea.
Tilalle saan itsenäisyyden ja päätäntävallan. Pystyn helpommin kieltäytymään epämotivoivista töistä ja toisaalta pystyn jakamaan osaamistani laajemmalle kuin yhden firman asiakaskuntaan. Samalla palaan alkujuurilleni ja laajennan työnkuvaani valmennuksesta kirjoittamiseen. Lisäksi matkapäiväni vähenevät jonkin verran.
Joudun tietenkin vaihtamaan säännöllisen palkan taloudelliseen epävarmuuteen, mutta sen kanssa olen elänyt yrittäjänä ennenkin. (Eikä mikään tässä elämässä ole muutenkaan varmaa.)
Olen toiminut yrittäjänä 24-vuotiaasta alkaen. Yrittäjyys on kuitenkin lapsuudenkodissani varsin vieras ajatus. Vanhempani ovat kunnalla töissä, ja heidän äitinsä ja isänsä ovat olleet virkamiehiä ja maanviljelijöitä. Niinpä vanhempani olivat iloisia, kun olin palkkatyössä vajaat kolme vuotta.
Nyt kun palaan jälleen yrittäjäksi, äitini kysyi viimeksi tänään, olenko aivan varma päätöksestäni.
Ei, en ole varma.
Olen vain yrittäjä.
Onnittelut rohkean päätöksesi johdosta!Tiedätkö muuten mikä on Yrittäjän ja Onnistujan välinen ero?
Kiitos tuesta!Kerro toki ero noiden kahden välillä – itse sanoisin että ero on päämäärätietoisuudessa ja tavoiteasetannassa.
Onnea hienon ratkaisun johdosta ja menestystä yrittäjäurallesi!
Kiitokset! Olo on aika helpottunut ratkaisun jälkeen.Tein muuten aika hyvän suklaakakun läksiäisiin. 🙂 Resepti löytyy osoitteesta http://halparemppa.blogspot.com/2009/04/suklaakakkuresepti.html
Yrittäjän ja Onnistujan välinen ero selviää yksinkertaisesta esimerkistä:voit joko Yritää mennä vessaan tai Menet vessaan. Mitä tapahtuu jos vain Yrität?Pallo on nyt sinulla. Yritätkö pärjätä omillasi vai pärjäätkö omillasi?Uskon että pärjäät. Tsemppiä!
Menestystä minunkin puolesta, nythän voit sitten pasautella blogissa suhteellisen vapaasti: enää on vain kyseessä se, pysyvätkö/tulevatko asiakkaat. Ei tarvitse pelätä potkujakaan. 😉
Marko, potkuja ei tosiaan tarvitse pelätä, ellen joudu vakaviin erimielisyyksiin itseni kanssa.Kyösti, minulle käy usein niin, että yritän mennä vessaan, mutta se on varattu. Ensi kerralla täytyy vain mennä. 😉
”Ei, en ole varma.Olen vain yrittäjä.”Kalkahti pahasti korvaan tuo ”vain” sana. Mutta myöhemmin ilmestynyt vastaus Kyöstille helpotti tunnelmaa. Et ole ”vain” yrittäjä sanallisissa mittelöissä, vaan ”vaarallinen” vastustaja.Kyösti, minulle käy usein niin, että yritän mennä vessaan, mutta se on varattu. Ensi kerralla täytyy vain mennä. ;)Oletko kuullut väittämää, joka tänään tuli radiosta: vain koirat ja kirjailijat hikoilee kieltä käyttäessään…
Kiitos kommentista!Kuulun tosiaan siihen porukkaan, joka työkseen hikoilee ja käyttää kieltä. Kolmanneksi ryhmäksi voisi muuten lisätä konsultit.