Keväällä ilmestyi Anja Alasillan kirja Blogi tulee töihin, ja tänään olin mukana kirjaa koskevassa seminaarissa.
On tietenkin hieman riskialtista arvostella kilpailija-kollegan kirjaa ja seminaaria. Teen tämän vain, koska pidän molempia onnistuneina. Huonoista kilpailijoista en kirjoittaisi mitään.
- Sitä paitsi jos kirjoittaa solvaavan ”analyysin” kilpailijasta, ampuu lähinnä omaan jalkaansa. Kaikkein epäuskottavinta markkinointia on parjata muita alan toimijoita.
Alasillan kirjasta oli hyötyä oman bloggaamiseni kehittämisessä, ja lisäksi käytin sitä aineistona kirjaprojektissani. Tässä muutamia koottuja hyötyjä ja oivalluksia, jotka aukenivat minulle joko kirjasta tai seminaarista:
1) Yritysblogissa olennaisinta ei ole kävijämäärä vaan se, ovatko he oikeaa kohderyhmää.
Tästä on monesti puhunut myös Jari Parantainen muun muassa postauksissaan pienestä kohderyhmästä ja kohderyhmän valinnasta.
Jos bloggaaja haluaa tietoa sivujensa nykylukijoista, hän saa Google Analyticsistä jotain suuntaa lukijoiden alkuperästä. Toki myös lukijoiden kommenttien sisältö kertoo omaa sanomaansa heidän ammateistaan tai asiantuntemuksestaan.
Isoihin lukijamääriin ei siis saa olla tyytyväinen, jos kävijät eivät ole niitä kaivattuja ihmisiä. Vastaavasti pieni lukijamäärä voi olla vallan hyvä, jos se kattaa tarpeeksi suuren osan kohderyhmää.
2) Varo ettet ajattele blogia vain mielipidekirjoittamisena (tai pakinana tai verkkopäiväkirjana).
Blogi voi olla markkinoiva, humoristinen, uutisoiva, tiedottava tai vaikka mitä muuta. Itselläni oli aluksi bloggaamiseen liian kapea katsantokanta, kunnes tutustuin blogosfääriin paremmin.
3) Jos bloggaaja ei julkaise lukijan kommenttia, olisi kohteliasta kertoa tälle perustelut.
Tätä tilannetta ei ole vielä itselleni sattunut (ei bloggaajana eikä kommentoijana), mutta Alasillan neuvo oli hyvä saalis vastaisuuden varalle.
4) Ilmavuus tarkoittaa tekstin ja tyhjän tilan oikeaa suhdetta.
Olen tiedostanut tämän ajatuksen ja mielestäni varsin hyvin hyödyntänytkin sitä teksteissäni, mutta Alasilta oli analysoinut ja pureskellut asian pienempiin osiin. Hän luetteli tänään konkreettisia keinoja, joilla tätä ilmavuutta tehdään: väliotsikot, kappalevälit ja allekkaiset luettelot.
Itse olen käsitellyt luonnollisesti samoja teemoja valmennuksissani tekstin rakenteen yhteydessä, mutta en ole perustellut niiden tarpeellisuutta ilmavuudella (saati määritellyt ilmavuutta) vaan ylimalkaisemmalla luettavuudella.
Olin tietenkin joistain asioista Alasillan kanssa myös eri mieltä tai kaipasin joihinkin teemoihin lisää sisältöä:
1) Alasilta ei suoranaisesti suosittele kommentoimaan kilpailijoiden blogeja – minä taas kannustan siihen.
Kehotan siis kommentoimaan kilpailijoiden blogeja – ja toki toivotan myös kilpailijat tervetulleiksi omaan blogiini keskustelemaan.
Lähtökohtana pitää tietenkin olla rakentava kommentointi. Jos ajatuksena on osoittaa kilpailijan toiminta huonoksi tai vääräksi, kommentti kääntyy kirjoittajaansa vastaan.
Itse uskon, että kilpailijatkin – tai olisi rakentavampaa puhua saman alan toimijoista – voivat verkottua. Erityisesti pienyrittäjät voivat jakaa kokemuksiaan myös kilpailijoiden kanssa. Uskon että tässä maassa on tilaa kaikille hyville yrittäjille, eikä keskustelemattomuus vie omaa asiaa yhtään sen paremmin eteenpäin.
Alasilta käytti kilpailijan blogin kommentoinnissa hyvää vertausta: Emmehän me mene myöskään kilpailijan markkinointitilaisuuteen häiriköimään. Emme toki, koska meitä ei ole kutsuttu. Sen sijaan julkisessa verkossa oleva blogi on avoin kaikille – myös muille saman alan toimijoille.
2) Kirjassa ei juuri käsitelty blogia oppimispäiväkirjana.
Uskon, että intranetissä olisi upeat mahdollisuudet käyttää blogeja oppimispäiväkirjana, kun kouluttaudutaan uuteen tehtävään tai kootaan tutkintoa. Moni työnantaja tukee työntekijöiden opiskelua, ja jos opiskelija pitäisi oppimispäiväkirjan kaltaista blogia, osaamista voisi jakaa laajemmalle organisaatioon.
Kaiken kaikkiaan kirja kannattaa hankkia, jos on vähänkään kiinnostunut oman työblogin kehittämisestä tai bloggaamisen historiasta. Sen sijaan harrastusblogistille kirjasta ei ole niin paljoa hyötyä, kuten kirjan nimikin sanoo.
Muissakin blogeissa on arvosteltu Alasillan kirja. Ainakin Tuija Aalto ja Vierityspalkki ovat kirjoittaneet asiasta.
Minäkin olen lukenut Alasillan kirjan, ja se oli oivana apuna, kun tein meidän talon sisällä blogaajille pientä käsikirjaa.Minäkin olen sitä mieltä, että kilpailijoiden kommentointi on täysin sallittua, jopa suositeltavaa. Jos kerran on verkossa, lähtökohtana on mielestäni se, että kuka tahansa saa kommentoida. Vertaus markkinointitilaisuuteen on sikälikin hieman hassu, että blogi, jossa vain markkinoitaisiin jotain, ei varmaan houkuta yhtään kävijää. Sen sijaan keskusteluun innoittava teksti voi olla hyvää markkinointia ja usein Suomen kaltaisessa pienessä maassa keskusteluun kannattaa ottaa mukaan myös ne ”kilpailijat”
Kiitos, Katleena, kutsusta tulla kommentoimaan. Mukava lukea, että kirjasta ja seminaarista on ollut sinulle hyötyä.”Kirjassa ei juuri käsitelty blogia oppimispäiväkirjana.”Mainitsemasi käyttötarkoitus on blogille mitä mainioin. Mutta niin kuin tiedät, kirjassakin on vedettävä sisällölle rajat.”Alasilta ei suoranaisesti suosittele kommentoimaan kilpailijoiden blogeja – minä taas kannustan siihen.”Tuo aihe innosti minua niin pitkän jutun verran, etten viitsinyt täyttää sillä sinun blogiasi.Olisiko painotuserossamme kyse siitä, että minä en tullut katsoneeksi asiaa niinkään oman yritystoimintani kuin isojen asiakasorganisaatioitteni kannalta? Lisää kirjani blogissa.
Kiitos kommenteistanne!Aku, kirja on itsellenikin ollut hyödyksi. Siitä saa varmasti koottua bloggaamisen tiiviin täsmäoppaan organisaation tarpeisiin.Anja, tervetuloa blogiini! Tulen mielelläni lukemaan postauksesi ja kommentoimaan sitä.