Harvinaisessa nimessä on haittansa. Ohessa kokoelma omituisimmista variaatioista, joihin nimeni on taipunut:
Madleena Kortesuo
Tämä löytyi kerran eräästä puhelinreseptistä. Lausutaanko tämä Määd-leena (eli Hulluleena)?
Katkeena Jortesuo
Erään partiokurssin jälkeen sain todistukseksi maastokisojen tuomarikortin, jonka haltijaksi oli kirjattu Katkeena Jortesuo. Olikohan kirjoittajalla ollut hieman kiire?
Katriina Kurkisuo
Yhdessä valmennuksessa minut kerran spiikattiin sisään: "Seuraavaksi annan vuoron Katriina Kurkisuolle!" Kiittelin kovasti, ja kun spiikkaaja oli poistunut tilasta, kerroin oikean nimeni.
Mieheni on sukunimeltään Vähätiitto, eikä hänelläkään ole helppoa. Keräämme monesti talteen matkalippuja, reseptejä ja tositteita, joissa jommankumman nimi on pepullaan. Mies on ollut muun muassa Vähäpiippo, Vähäliito ja Vähäsiitto.
Viimeinen on ehkä paras. Madleena Vähäsiitto kuulostaa joltain Harry Potter -hahmolta.
PS. Pidän toisaalla satunnaisesti Etunimiblogia, joten jos nimet kiinnostavat enemmänkin, niin käykääpä siellä.
Terve Madleena!Olen itsekin vuosien saatossa saanut kokea mielenkiintoisia taivutuksia, Jörgen Westerling kun ei sekän ole niitä tavallisimpia nimiä. Puhelimessa joudun aina tavaamaan sekä etunimen että sukunimen. Siihen kun vielä lisää yrityksen nimen, eCraft, niin esimerkiksi ilmoittautuminen vastaanottojen tiskeillä yleensä vie jonkun aikaa.PS. Facebookissa on ryhmä "People Who Always Have To Spell Their Names For Other People" jossa meille löytyy paljon kavereita.
Jörgen, kiitos kommentista! Tunnen suurta hengenheimolaisuutta kanssasi. :)Joskus kyllä tavallinenkin nimi voi aiheuttaa ongelmia ulkomailla. Eräs ystäväni Pirjo huomasi kerran, että hänen hotellihuoneensa oli varattu nimellä Pervo.