Tapaat sattumalta vanhan työkaverin. Entisessä työpaikassa et ollut sen kummemmin yhteyksissä hänen kanssaan, eikä tämäkään päivä muuta asiaa: kemiat eivät kohtaa, juttua ei synny eikä yhden lounaan jälkeen sovita uutta.
Jäätte edelleen etäisiksi tutuiksi ja jatkatte elämäänne normaaliin tapaan.
Puhelimen myötä tämä kaikki on muuttunut. Seuraavana päivänä vanha työkaveri soittaa, ja vastaat puheluun puolihuomaamattomasti. Sehän on vain "puhelin", samahan tuo paljonko luurissa viettää aikaa.
Kohta huomaat kuulevasi vanhan työkaverin asuntovaunun ostoa, kissapäivityksiä sekä saat tiedon siitä, ketä supersankaria tämä muistuttaa.
Vaikka kaverin jutut ovat ehkä kiinnostavia ja täyttävät mukavasti joutohetkiä, jotain on pielessä. Miksi ihmeessä vastaat sellaisen ihmisen puheluihin, josta et oikeasti välitä pätkääkään?
Tämä on puhelimen huonoin puoli: mitä enemmän muistioon tulee nimiä, sitä hurjemman satunnaisen sosiaalisen puhelupommituksen kohteeksi joudut. Puhelintasi hallitsevat tekstiviestittäjät, eivät oikean elämän tärkeät ihmiset.
Ja koska puhelimessa voidaan puhua mitä tahansa, se ei oikeasti kerro mistään.
Puhelin on vähän kuin nykyajan suosittu tv-sarja Salatut elämät. Siinäkään ei itse asiassa ei ole mitään aihetta. Salatuissa elämissä on kuitenkin yksi tärkeä ero puhelimeen. Kenenkään kaverit eivät ole yhtä erikoisia ja kauniita kuin tv-sarjan hahmot. Siinä missä Salatut elämät on kuvausta monien tavoittelemasta joutilaasta arjesta, puhelin kuvaa oikeaa ja tylsää arkea.
Koko puhelinsoiton ja kuulumisten kyselyn idea on oikeastaan täysin järjetön. Oikeassa elämässä keskenään tyhjää jauhavia pidetään hulluina tai ainakin hieman höppänöinä.
Jokainen menestyjäopas toistaa vanhan säännön: jos tahdot että ihmiset pitävät sinusta, käytä suurin osa ajastasi kuuntelemiseen.
Miten kauan jaksat käyttää puhelinta, jonka keskeinen anti on juuri päinvastainen? Sinähän joudut puhumaan siinä.
Oma käsitykseni on, että ihmiset siirtyvät puhelimen luoman alkuinnostuksen jälkeen samanlaisiin sosiaalisiin verkostoihin kuin oikeassakin elämässä. Soitamme vain niille, joihin olemme oikeastikin yhteyksissä.
Ihmisiä yhdistävät ja uusia ystäväpiirejä luovat esimerkiksi perhesuhteet, asuinkunta, työpaikat, ajattelutavat, elokuvamieltymykset tai vaikka parhaat liikuntavinkit. Yhteisistä intohimoista voisi löytyä jutuntynkää myös sen vanhan työkaverin kanssa.
Mutta koska puhelimessa ei puhuta oikeasti mistään, työkaveri työntää korvaasi vielä yhden hassun jutun asuntovaunuprojektistaan.
Ja sinä painat vihreää luuria, vaikka oikeasti haluaisit tietää, mitä asuntovaunu maksoi ja mistä se kannattaa hankkia.
PS. Kiitokset aivan uudenlaisesta juttuideasta ja relevanteista perusteluista Pekka Pekkalalle, joka kirjoitti HS.fi-palveluun loogisuutta hehkuvan kolumnin Joko Facebookin aika olisi ohi.
Tämä kirjoitus jätti jotenkin hämmentyneeksi. Lukiessani jo ajattelin että ’jotain on pielessä, tämä ei nyt oikein kulje vaikka jotenkin kulkeekin’. Ja kaikkeen löytyi vastaus lopun linkistä, josta luin alkuperäisen (kokonaisuudessaan loistavan) tekstin.
Eikö tällaisen postauksen laatiminen ole jokseenkin kyseenalaista? ’Suora’ lainaus jostakin toisesta tekstistä, johon on vain vaihdettu toiset nimikkeet. Vertaukset ontuvat koska ne vain ovat niin paljon paremmat alkuperäisessä tekstissä, tämän huomasi ensi lukemalta vaikken Pekkalan tekstistä tiennyt mitään ennen linkkiäsi.
Eikö parempi kannanotto olisi ollut laatia aiheesta kokonaan oma teksti, ehkä jo alussa mainiten innoituksen lähteesi?
Hmm.. ehkä tämä kommentti oli sinänsä turha, voi olla että koko hämmennys löytyy vain minun pääni sisältä 🙂
Kiitos kommentistä Terhi! Tämän tekstin pitikin jättää sinut hämmentyneeksi, koska postaus oli täyttä soopaa. Samoin oli alkuperäisteksti.
On absurdia väittää jonkin kanavan kuolemista siksi, että itse ei osaa tai ei halua käyttää sitä. Omat perusteluni puhelimen kuolemisesta olivat aivan yhtä huonoja kuin Pekka Pekkalan perusteet FB:n kuolemiselle.
Tosiasiassa en usko kummankaan kuolemiseen.
Parodia on kautta aikojen ollut tunnettu esittämisen muoto, eikä sen tekemiseen tarvita lupia.
Kiitos vastauksestasi. Minä taas jotenkin käsitin alkuperäisen tekstin ideaksi olla tarkoituksella kärjistävä, sillä tuosta voi hyvinkin moni huomata useammmankin palan tutun kuuloisia pätkiä omista FB-kokemuksista – varsinkin alkumetreiltä.
Pekkala kirjoittaa: ”Oma veikkaukseni on, että ihmiset siirtyvät Facebookin luoman alkuinnostuksen jälkeen netissä samanlaisiin sosiaalisiin verkostoihin kuin oikeassakin elämässä. ” Ja näinhän se menee. Jo pelkästään FB:n suhteen menee varmasti suurimmalla osalla käyttäjistä niin että ensin ollaan innoissaan ja ’huolitaan kavereiksi’ ketä vain, luetaan niitä turhanpäiväisiäkin päivityksiä ja ihmetellään puolituttujen lomakuvia. Ajan kanssa kuitenkin tiukennetaan kovallakin kädellä suodattimia, opitaan se omin tapa käyttää FB:a ja huomataan millainen sija FB:lla voi juuri siinä omassa elämässä olla.
Toki suhtautumiseni Pekkalan kirjoitustapaan on melko huteralla pohjalla, sillä en ole hänen tekstejään pahemmin lukenut. Kirjoitan lähinnä siitä millainen kuva minulle jäi hänen ajatustensa jälkeen.
Olen jokseenkin samaa mieltä Terhin kanssa. Juttusi oli hämmentävä, erityisesti jos tiesi alkuperäisen jutun. Mutta muutenkin. Odotin koko ajan että siirryt kirjoittamaan FB:sta, koska viittaukset olivat niin ilmeisiä.
Lisäksi puhelin vertauksena on melko ontuva, koska se on vuorovaikutteinen kanava, FB ei sitä välttämättä ole. Puhelimessa on pakko antaa jonkinlainen vastaus kaverin vuodatukseen, FB:ssa voi vaikka piilottaa tyypin höpinät omasta uutisvirrastaan, jos niitä ei jaksa seurata.
Vielä haluaisin kuulla, mikä oli tämä uusi juttuidea, josta Katleena lopussa kiittää.
Anonyymi, käytin tekstissäni Pekka Pekkalan juttuideaa: haukun jonkin viestintäkanavan sen vuoksi, että itse en satu pitämään siitä enkä itse osaa käyttää sitä.
Tämä oli minulle täysin uusi juttuidea, koska yleensä jonkin ilmiön kuolemista ennustetaan yleisten tendenssien eikä oman osaamattomuuden perusteella.
Esittämäni perusteeet inhota puhelinta ovat aivan vastaavat kuin Pekkalan perusteet inhota FB:tä. Eli aika surkeat.
Päättelit ettei Pekkala osaa käyttää FB:tä. Mistä niin päättelit?
🙂
Hän päivitteli uutisvirtaa, jossa on yhdentekeviä statuksia ja Ankkalinna-testejä. Nehän on helppo blokata pois joko sovelluksittain tai ihmisittäin.
Tietoliikennetekniikan kehitysvaihe:
– puheesta dataan
– laitteesta palveluihin
– suljetusta avoimeen
– paikallisista pilveen
Puheella on vankkumaton käyttäjäkunta, mutta väitän ison muutoksen olevan tulossa. Tekniikka kehittyy ja mahdollistaa uusia viestinnän muotoja huimaa vauhtia.
Uskon, että puheen välittämisen tarve tulee pysymään, mutta teknologia voi hyvinkin vaihtua. Jo nyt käytän Skypeä, joka ei ole puhelin ollenkaan. Tosin kännykkä on pahuksen kätevä käyttöliittymä, enkä itse ainakaan luovu siitä vähään aikaan.
Ihmiset haluavat vaihtaa keskenään tietoa ja kokemuksia, ja tämä vaihdanta tehdään puheella tai tekstillä. Itse asiassa monelle meistä teknologia tai laitteet ovat samantekeviä, koska pääasia on kommunikointi ja tiedon vaihdanta.
Joo, vähän hämmentävä tuo Pekkalan teksti oli. Varsinkin kun Pekkalan jutut yleensä ovat ihan oivaltavia, fiksuja ja tekniikkaa ymmärtäviä.
Nyt tuo kuulosti lähinnä talvisodan kokeneiden mummojen jutulta: ”Kyllä ne vielä huomaavat, ettei siitä *uusi asia X*stä mihinkään ole, kyllä sitten palataan vanhaan, niin, sano minun sanoneen…”
Nyt vaan ei ole mitään trendiä näkyvissä, että ihmiset olisivat hylkäämässä Facebookin, kun yhyy, siellähän täytyy kuunnella muiden juttuja (paitsi jos ei taho). Facebookia voi kyllä vastustaa hyvillä perusteilla ja sinne olla liittymättä, mutta nyt kyllä mentiin tosiaan taas tähän ”minä en tykkää tästä jutusta, joten kyllä sen on pakko olla huono ja kyllä ne muutkin sen kohta tajuaa”.
Ei Facebook varmastikaan ikuinen asia ole, ja on ihan mahdollista että se Facebookin joskus tulevaisuudessa korvaava palvelu rajaa käyttäjiä enemmän tai vie heitä enemmän omiin ”klikkeihinsä”. Mutta tuskin tämmöiset verkostopalvelut mihinkään ovat katoamassa ainakaan ihan hetkeen, vaikka niiden painoarvo saattaakin vähentyä. Ihan samalla tavalla kuin sähköposti ei ole tappanut kirjepostia vaikka sen painoarvo on vähentynyt, eikä sähkökirja ole – ainakaan vielä – tappanut perinteisiä kirjoja.
Milloinkohan muuten se ääkkösten katoaminen nuorison käyttämästä kielestä tapahtuu, sitähän ennustettiin kovasti noin 10 vuotta sitten.
Hyviä esimerkkejä! Harvoin mikään hyvä tai toimiva asia kuolee, mutta se vain muuttaa muotoaan ja määräänsä. Itse muuten pidän kirjaa kirjana, vaikka se olisi sähköisessä muodossa. Kirjojahan oli jo ennen kuin osasimme kirjoittaa: ennen kirjoitettua historiaa kirjat elivät suusta suuhun tarinoina ja lakeina. Sisältö ei muutu, mutta muoto muuttuu kyllä.
Kuten sanoit, FB voi hyvin kuolla, mutta vain jos sen paikan vievät muut yhteisöpalvelut. Pekkalan perustelut eivät sen sijaan osuneet, koska samantyyppiset ominaisuudet (kissapäivitykset ja Ankkalinna-testit) ovat todennäköisesti voimissaan myös muissa yhteisöpalveluissa.
Hyvä Katleena! Tämä oli päivän paras! 🙂
Kiitokset! Nähtävästi parodiointikykyni on kuitenkin surkea, koska suurin osa luuli, että olen oikeasti puhelimen kuoleman kannalla. 🙁
Ha haa! Loistava!
…ja just kun hankin uuden puhelimenkin!
Pekkalan kirjoitus viittaa siihen, että hän on jollain tavalla käsittänyt Facebookin ja sosiaalisen median tekevän kaikesta sosiaalista ikäänkuin itsestään.
Facebook on kuitenkin vain kanava ja väline. Ihmiset tekevät sisällön itse. Eli Facebook on kyseiselle kirjoittajalle juuri niin sosiaalinen, kuin hän itse on.
”Jokainen menestyjäopas kertaa vanhan säännön: jos haluat että ihmiset pitävät sinusta, käytä suurin osa ajastasi kuuntelemiseen.”
Mikään ei estäkään ”kuuntelemasta” Facebookissa. Kirjoittaja voisi vaikka herätellä keskustelua fiksusti kommentoimalla kaveriensa statuksia ja näin osoittaa heille kuuntelevansa.
Ja mikä muuten esti kysymästä vanhalta koulukaverilta siitä mökkilainan marginaalista? Jos kirjoittaja tyytyy vain tykkäämään, johtunee kysymättä jättäminen vain omasta sosiaalisuudesta. Facebook sentään tällä hetkellä varsin ainutlaatuisen kanavan kysellä myös heiltä, joita ei ole mahdollista tavata joka päivä.
Julius, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini! Allekirjoitan puheenvuorosi täysin: FB on juuri niin sosiaalinen kuin sen käyttäjä on.