Kokosin blogimme toimituskunnan jäsenistä lähes kaksihenkisen raadin, joka on juuri valinnut suomen kielen pahimmat kliseet. Esittelemme seuraavaksi nämä kliseet perusteluineen, korjausehdotuksineen ja rangaistuksineen. (Rankaisuajatuksesta kiitos Kari Haakanan klassikkopostaukselle.)
1) Vauvasta vaariin
Tyypillisimmät sisaruskliseet:
Kummeille ja mummeille
Kaikille ikään ja kokoon katsomatta
Raadin kommentit:
- Voi aargh. Eikö suomen kielessä ole mitään muuta tapaa ilmaista, että jokin on tarkoitettu kaikille?
- Jos raadissa olisi ollut toinen, herkempi jäsen, hän olisi kysynyt huolissaan "Entäs mummot?" ja vajonnut sitten lattialle nyyhkyttämään.
Korjausehdotukset:
Kaikki
Jokainen, joka ikinen, ihan jokainen
Sylivauvasta seniiliin
Taaperosta taataan
Vaippapepusta valkotukkaan
Rangaistus kliseen käytöstä:
Kliseen käyttäjä pakotetaan katsomaan Twilight-elokuvia yhdessä vähintään kuuden teinitytön kanssa. Kuulosuojaimia ei sallita.
2) Tässä kodissa jokaisella tavaralla on tarinansa
Raadin kommentit:
- Tämä sisustuslehtien vakioklisee on täyttä kukkua. Mikä tarina on Etolasta ostetulla pakastusrasialla? Se että se ostettiin Etolasta?
- Jos raadissa olisi ollut toinen, herkempi jäsen, hän olisi tuijottanut seinää tyhjin ja kyyneleisin silmin tämän arkkikliseen nöyrryttämänä.
Korjausehdotukset:
Asukkaat pitävät vanhoista tavaroista.
Tässä kodissa tavaroilla on historiaa.
Tässä kodissa on tarinoita.
Rangaistus kliseen käytöstä:
Kliseen käyttäjä pakotetaan Ikeaan kolmen tarhaikäisen kanssa sellaisena lauantaina, jolloin jokin erikoistarjous tulee voimaan. Jos klisee on päässyt kuvatekstiin tai väliotsikkoon asti, rangaistus määrätään kovennettuna. Ikean-reissullaan kliseenkäyttäjän pitää selvittää, missä hyllypaikassa ja lokerossa on Bekväm Hjalmar Kyssa Klingklang Rund ja mikä hiivatti se on.
3) Olemme asiakaslähtöisiä
Tyypillisimmät sisaruskliseet:
Olemme asiakaskeskeisiä
Olemme palveluhenkisiä
Raadin kommentit:
- Muhahahaa. Tämä on opittu jostain 1980-luvun liikkeenjohdon oppikirjasta, koska se oli silloin opiskeluaikana uudenlainen ajatus.
- Jos raadissa olisi ollut toinen, herkempi jäsen, hän olisi varannut itkien ajan työpsykologilta.
Korjausehdotukset:
Meillä et jää yksin.
Ajattelemme sinua.
Olet meille tärkeä.
Raadin huomautus: Se on sitten eri asia, noudattaako yritys tätäkään periaatetta, mutta ainakin se on vähemmän kliseisesti ilmaistu.
Rangaistus kliseen käytöstä:
Kliseen käyttäjä pakotetaan paikallispubiin selvin päin lauantai-iltana, ja hänen tehtävänsä on vastata kaikkiin hänelle kohdistettuihin kysymyksiin: "Älä käy mulle." Jos kliseessä esiintyy myös vahvistussana aidosti, rangaistus määrätään kovennettuna siten, että pubiasuna on oltava naapurikaupungin jääkiekkojoukkueen lippalakki.
Luin tuon kakkoskohdan viimeisen ehdotuksen ensiksi ”Tässä kodissa on tavaroita”. Se kuulostikin jo vähän liian realistisen tylsältä toteamukselta edes sisustuslehteen 😀
Sisustusosastolle olisi sopinut myös ”valo tulvii sisään”. En valaistu vaan näen punaista joka kerta, kun tähän törmään. Ja se on usein, vaikka olenkin vain alan lehtien satunnaiskäyttäjä.
Otan kyllä välittömästi käyttöön ”Sylivauvasta seniiliin”, mahtava lause.
Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän yritys toitottaa asiakaslähtöisyyttä, sitä vähemmän kiinnostaa mitä Pertti ja Ritva haluaa. Jos yritys on palveluhenkinen, siellä ei ole pihahdustakaan palveluhalusta. Henki sanaan sisältyy vahva konditionaali ja palvelijat käyttävät heille suodun veto-oikeuden poikkeuksetta.
Erään kuntokeskuksen sivuilla lukee:
”Meidän toiminta-ajatuksemme lähtee asiakkaista.”
Joka kerta, kun teen markkinakatsausta netissä ja törmään lauseeseen, jään miettimään sitä. Mitä ihmettä sillä halutaan sanoa ja miten se näkyy yrityksen toiminnassa? Noin niin kuin periaatteeltahan kaikkien yritysten toiminta-ajatus lähtee asiakkaista. Jos asiakkaita ei ole, ei ole yritystäkään. Eikä toiminta-ajatusta.
Kiitos kommenteista ja anteeksi hidas vastaukseni. Minulta on jostain syystä jäänyt aikanaan osallistumatta keskusteluun. Noloa.
Joka tapauksessa kuluineiden sanontojen takaa löytyy yleensä kiire ja tyhjäpäisyys. Kirjoittaja ei jaksa miettiä sen vertaa, että keksisi uuden ja ytimekkään tavan ilmaista jokin asia. Niinpä hän tyytyy kliseeseen.