Helsingin kaupungin keskushallinnossa töitä paiskiva erityissuunnittelija Marja-Leena Vaittinen kertoi, miten Helsingin kaupungin virkamiehet lähtivät safarille.
Kyseessä oli eri virastoista koottu 36 asiantuntijan porukka. Se halusi saada selville, miten yrittäjiä voisi palvella paremmin.
Perinteisen haastattelulomakkeiden sijaan tai koko konkkaronkka sai kouraansa pokkareita. En tarkoita pokkareilla kevyttä lukemista, vaan simppeleitä videokameroita. Lisäksi he saivat tehtäväkseen pärisyttää tallentimiaan vapaasti.
Sitten joukkio painui valaistumaan kampaamo- ja ravintolayrittäjien pakeille. Kaikkiaan he vierailivat 36 firmassa ja jututtivat 50 henkilöä.
Vaittinen esitti lyhyen koosteen, johon oli leikattu yrittäjien kommentteja. Jälki oli sopivan rosoista. Videolla ei kommentoinut edes mikään jumalan ääni. Katsojat – eli muut virkamiehet – ovat saaneet itse kuunnella ja päätellä.
Näin konkreettinen viesti on erityisen arvokas sisäisen markkinoinnin alkuvaiheessa. Silloin muutosvastarinnan kourissa rimpuileva organisaatioeläin väittää kivenkovaan, ettei hänen palveluasenteessaan ole mitään vikaa.
Jo lyhyt live-näyte kertoi paljon. Mikään ei ole tehokkaampaa kuin se, että asiakas itse kertoo isolla valkokankaalla, mikä mättää.
Sen jälkeen pahinkin luupää joutuu myöntämään, että ehkä hänen on sittenkin muutettava jämähtänyttä asennettaan.