Sain meilin yksityishenkilöltä, jota kutsun tässä Jussiksi. Jussi seuraa menestyvää muotiblogia, jota kutsun tässä Trendiblogiksi.
Jussi kysyi viestissään, kuinka kehittäisin kyseistä Trendiblogia, jotta blogilla voisi elää. Jussi ei siis väittänyt olevansa Trendiblogin ylläpitäjä, vaan hän vain sanoi seuraavansa blogia. Viestistä kävi selvästi ilmi, että Jussi leikitteli sillä ajatuksella, kuinka muotiblogin saisi tuottamaan.
Kirjoitin Jussille viisi vinkkiä, joita itse tekisin muotibloggaajana. Lähetin vinkit Jussille kurkkaamatta Trendiblogia. Sen jälkeen kävin tsekkaamassa Trendiblogin. Se oli sen verran edistyksellinen, että kehitin kolme vinkkiä lisää, joita tekisin blogille. Meilasin nekin Jussille ja kiitin hauskasta ajatusleikistä.
Jussi meilasi luvallani vinkkini eteenpäin Trendiblogin ylläpitäjälle, jota kutsun tässä Kaisaksi. Kaisalta oli tullut tällainen vastaus:
En pelästynyt, minusta on vain täysin asiatonta minun nimelläni kysyä muilta henkilöiltä ohjeita. Et ole töissä Trendiblogissa, joten toivoisin, ettet puuttuisi Trendiblogin hallinnollisiin asioihin tai ottaisi kolmansiin osapuoliin yhteyttä puolestani.
Korostan, että Jussi ei missään vaiheessa väittänyt minulle olevansa Trendiblogin työntekijä tai ylläpitäjä. Hän on vain vilpitön Trendiblogin fani, jota kiinnosti kehittää blogia.
Täten lupaan, että jos joku kysyy puolestani vinkkejä EOT-blogiin joltain taholta, en loukkaannu vaan olen imarreltu. Niin kauan kuin kysyjä esiintyy yksityishenkilönä ja blogin lukijana (eikä minuna tai EOT-blogin edustajana), hänellä on täysi vapaus koota neuvoja. Olisin imarreltu näin paneutuvasta lukijasta.
Joka kerta kun bloggaaja näpäyttää faniaan ja torjuu tämän avun, hän sahaa omaa oksaansa. Jos ryhtyy bloggaamaan, pitää varautua siihen, että sosiaalinen media on sosiaalinen. Se on yhteisöllisyyttä, heimoutumista ja fanittamista. Jos tätä ei kestä, ei kannata myöskään blogata.
Jussin paneutumista pitää arvostaa, ei torjua.
Luonnollisesti olen sitä mieltä, että blogia pitäisi saada kenen tahansa rakentavasti kehittää.
Pystyn kyllä näkemään miksi ”Kaisa” tästä otti itseensä, sillä onhan blogi kuitenkin helposti aika henkilökohtaista aluetta (tosin sitten ei ehkä puhuta blogille työskentelemisestä tai sen hallinnollisista asioista). Epäilemättä Kaisa tunsi varpaillensa survotun pahemman kerran. Rakentavatkin ehdotukset tuntuvat epäluottamuslauseelta, kun mahdollista elämäntyötä ollaan arvioimassa.
Blogien maailmassakin on vielä pitkä matka todelliseen yhteisöllisyyteen, yhdessä tekemiseen ja yhdessä kehittämiseen.
Oman blogin arvostelu on tosiaan monelle bloggaajalle sama kuin kirjan arvostelu kirjoittajalle: kehut otetaan vastaan, mutta kehitysehdotukset koetaan loukkaukseksi.
Itse asiassa yllättävän monelle ammattikirjoittajalle teksti tuntuu olevan osa sielua. Kun tekstiä arvostellaan, kirjoittaja on saavinaan syviä haavoja egoonsa. Eikö olisi hyvä, jos tekstiin osaisi suhtautua kuin urheilija suoritukseensa? Tekstiä voidaan kelata edestakaisin, ruotia ja etsiä kehityskohtia?
Mietin muuten aivan samaa kuin sinäkin: jos blogilla on "hallinnolliset asiat" ja mahdollisuus "olla töissä blogissa", niin eikö myös kehitysehdotuksiin olisi voinut suhtautua bisnesmäisesti ja neutraalisti?
olen samaa mieltä että yksityishenkilönä saa juosta ja kysyä muiden mielipiteitä ja kehitysehdotuksia ja sitten jakaa ne bloginpitäjän kanssa. mutta emme tiedä miten Jussi asian esitti, ehkä tyylissä oli jotain erityisen ’isällistä’ tai muuta ärsyttävää. ei tietenkään tarkoita että tarvitsisi ärsyyntyä.
pitääkö nyt automaattisesti olettaa että Trendiblogin pitäjä haluaa tehdä rahaa blogillaan, koska se oli ensimmäinen ajatukseni, että raha/tuotto ei ehkä ole blogin ajatus (suurin osa blogeista -kuten omani- on kai olemassa ”huvin vuoksi”…) ja siksi ulkopuolisen ’kapitalistiset neuvot’ saivat kiehumaan. toisaalta hallinnollisiin asioihin viittaaminen kertoisi muuta.
mutta jännää on myös että Jussi jakoi tämän vastauksen kanssasi. nyt voitte yhdessä, sinä blogillasi ja hän takahuoneessa, hymistellä kuinka jotkut ei vaan ymmärrä kun heidän parastaan ajatellaan ja tätä sosiaalista mediaa. näin kärjistettynä.
itse valokuvaajana olen kokenut sen kun ihmiset on tullu pitämään (mailitse tai muuten) minulle oppituntia siitä, kuinka tekisin enempi rahaa kuvillani ja/tai mitä minun kannattaisi kuvata (jälkimmäinen etenkin on aika wtf). siinä on paljon viestinnästä kiinni, ystävällinen ”hei mulle tuli mieleen että Flickrin kautta voi myydä printtejä, oletko harkinnut?” on eri asia kuin lähettää lista asioita joita minun ”pitäisi” tehdä. olen toki oppinut jättämään nuo omaan arvoonsa koska neuvojilla on usein eri päämäärät kuin minulla ja turha siitä on ottaa itseensä. mutta trendiblogin ylläpitäjä voi olla vielä 20vee ja aloittelija.
minä siis näen että trendiblogin kirjoittaja hiukan ylireagoi, ja tosiaan koki ehkä varpaille astumista, MUTTA voi myös olla lisäksi niin että trendiblogin tavoitteet eivät ihan käy yksin Jussin (/sinun) ajatusten kanssa tai että Jussi ilmaisi asian blogaajalle heikosti.
toivottavasti viestistäni saa selvää lukuisten kirjoituserheiden läpi 🙂
Hyviä näkökulmia! En tosiaan tiedä, kuinka Jussi asian ilmaisi, mutta kuten sanoit, ei siitä silti tarvitsisi ärsyyntyä.
Sen verran tiedän taustoista, että Trendiblogin pitäjä haluaisi tehdä rahaa blogillaan eikä hän ole mikään teini. Hän on itse harmitellut netissä, ettei blogista tahdo saada riittäviä tuloja. Uskon, että näiden syiden takia Jussi rohkaistui ottamaan yhteyttä bloggaajaan. Jussin käyttämää sävyä en kuitenkaan tiedä.
Hyvin kiinnostava tapaus. Olen lukenut muutamaa, nyt varsin suosituksi tullutta trendi-/tyyli-/muotiblogia useamman vuoden, lähtien niistä ajoista, kun tyyliblogit olivat Suomessa ihan alkutekijöissään. Niissä lukijakunta on useimmiten hyvin samanmielistä kirjoittajan kanssa ja kommenttilootassa saattaa olla 40 ”tuo sinun laukkusi on mielettömän ihana” -viestiä. Välillä tuntuu, että jos joukkoon eksyy yksi tai kaksi hieman kriittisemmin kommentoivaa, ovat sekä kirjoittaja että fanikaarti aivan tuohtuneina.
Siinä ei ole mitään väärää ja tyylibloggaajat porskuttakoon edelleen, mutta voin hyvin kuvitella, että juuri tuon tyyppiselle kirjoittajalle ulkopuoliset parannusehdotukset voivat tuntua erityisen epämiellyttäviltä. Elämä, vaatteet, koti – kaikki siinä lukijoiden edessä ja sitten joku tulee ja kommentoi!
Hyvä oli tuo Hannan huomio siitä, että blogeissakaan ei osata olla yhteisöllisiä. Tärkeää itselläkin muistaa, että some voisi olla vielä paljon sosiaalisempaa.
Silja, olet ihan oikeassa. Muotiblogi kerää hyvin nopeasti ympärilleen fanikaartin, ja sitten mahdolliset kriitikot lytätään täysin.
Tosin muotiblogin pitäjän pitäisi erottaa toisistaan a) sisältöön liittyvät kehitysehdotukset (kommentit vaatteista ja asusteista) sekä b) bloggaamiseen liittyvät kehitysehdotukset (näkyvyys, markkinointi, mainonta, rahanteko). Muotibloggaajan pitää ilman muuta noudattaa sisällöissän omaa tyylitajuaan, vaikka ajoittain tulisi sontaa niskaan. Kaikkihan eivät tykkää kaikista tyyleistä. Sen sijaan bloggaamiseen liittyvät kehitysehdotukset ehkä kannattaisi ottaa vastaan, koska muotibloggaaja ei ole välttämättä bloggaamisen ammattilainen.
Sekin täytyy muistaa, että Jussi lähestyi Kaisaa meilillä, siis henkilökohtaisesti. Kritiikki on yleensä helpompaa hyväksyä, kun se annetaan kahden kesken eikä julkisesti.
Voihan olla, että Kaisa loukkaantui siitä, että minä ja Jussi olimme käyneet meilikeskustelua Kaisasta ja Trendiblogista. Hänhän saattoi kokea sen "selän takana puhumiseksi". On kuitenkin täysin luonnollista puhua kolmannesta, vieraasta osapuolesta hänen poissaollessaan. Niinhän me juttelemme muistakin julkisuudessa esiintyneistä henkilöistä.
Olen hyvin kiinnostunut ihmisten suhtautumisesta kehittymiseen. Minulle kehittyminen on itseisarvo, joka ei ole sidoksissa menneeseen. Jos tärkeäksi kokemani asia meni huonosti, haluan kehittyä siinä. Jos tärkeäksi kokemani asia meni hyvin, haluan kehittyä siinä.
Jotkut ihmiset kuitenkin ottavat kehitysehdotukset viestinä epäonnistumisestaan, vaikka ehdottaja näkisikin saman asian onnistumisena, jonka voisi tehdä vieläkin paremmin.
Andy, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!
Suhtaudun kehittymiseen ja kehittämiseen samoin kuin sinä. Jokainen palaute ja idea on tervetullut. Sen jälkeen pitää punnita, mitkä vinkit ottaa käyttöön ja mitkä ei.
Kaikkein vaikeinta on ottaa vastaan sellaista korjaavaa palautetta, joka on laadittu vihaisena. Silloin tunne menee helposti järjen edelle, ja oma negatiivinen tunne estää palautteen perillemenon. Nämä tilanteet ovat ainakin minulle jatkuvia oppimisen paikkoja: kuinka nähdä kiukun ohi ja päästä itse asiaan?
Kun tämä blogi on kerran viesinnällisistä mokista, niin Jussin tekemä viestinnällinen moka näyttää olevan perusmoka palautteenannossa, eli sen varmistaminen, että vastaanottaja haluaa ja on valmis ottamaan vastaan palautetta. Reaktioista päätellen muut mokat on sitten tehty siinä kahdenkeskisessä kirjeenvaihdossa (esmes palautteen sanallinen muoto ja äänensävy), joka luottamuksellisuuden sijaan näyttää täältä käsin lähinnä epäluottamukselliselta.
Emme tosiaan tiedä Jussin viestintätapaa. Hän on kuitenkin yksityishenkilö ja blogin fani, joten hänen ei tarvitse osata ottaa huomioon palautteenantajan perinteistä työkalupakkia. Sen sijaan bloggaaja on puoliammattilainen, joka olisi voinut suhtautua rakentavammin.
BTW, nyt en aivan saanut kiinni tuosta viimeisestä lauseestasi, jonka mukaan luottamuksellisuus vaikuttaa epäluottamukselliselta. Täsmennätkö vähän?
No jos ei sitä palautetta osaa antaa, niin tulos voi olla juuri sellainen kuin tässä tapauksessa. Se ei mene perille tai herättää vastareaktion. Ei sitä ole tosiaan pakko osata, mutta sitten on myös hyväksyttävä, ettei sitä oteta vastaan toivotulla tavalla ja suurella kiitollisuudella. (Periaatteessa voisi ajatella, että kaikenlaisiin annettaviin korjausehdotuksiin, kritiikkiin ja palautteeseen kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin (hyvä) lääkäri suhtautuu potilaaseen mennessään kertomaan huonoja uutisia. Ja myös reaktiot palautteeseen voivat olla samanlaisia kuin potilaalla: suuttuminen, kieltäytyminen kuuntelemasta, helpotus, hyväksyntä, syyttäminen, asian kieltäminen tms. Mistähän tämäkin tuli mieleeni?)
Tuolla luottamuksellisuudella tarkoitin sitä, että nyt sitä kahdenkeskistä kirjeenvaihtoa rääpystellään täällä ja julkisesti asianosaisen selän takana (kaipa tätä juoruiluksikin voi kuvata?), mikä ei ole omiaan lisäämään Jussin ja bloginpitäjän keskinäistä luottamusta, jos se bloginpitäjä sattuu tämän näkemään. Eikä sillä ole väliä, että nimet on muutettu. Ja sen jälkeen Jussin mahdollinen palaute muissakin asioissa menee entistä huonommin perille. Eri asia tietysti on, jos se bloginpitäjä on antanut Jussille suostumuksensa tähän, mutta epäilen. Mutta ehkä se trendibloginpitäjä ei löydä tätä blogia.
En näkisi tässä rooleja palautteen antamisen ja saajan kannalta, vaan yksityishenkilön ja ammattilaisen kannalta. On aivan sama, kumpi antaa palautetta ja kumpi saa, mutta ammattilaisen on aina oltava neutraalimpi ja rakentavampi kuin yksityishenkilön.
Mitä tulee kirjeenvaihdon "levittelyyn", niin tiesithän, että kirjeenvaihdon kumpikin osapuoli saa julkaista kirjeenvaihdon? Siinä ei ole mitään poikkeuksellista tai epäeettistä, ellei vaitiolosta ole erikseen sovittu.
Uskon, että Trendiblogin pitäjä tulee jossain vaiheessa kurkkaamaan tännekin, koska Jussi oletettavasti kertoi saaneensa vinkit minulta. Itse ainakin tsekkaisin, kuka on neuvojen antaja.
Nykyään kaikki ammatit ovat julkisia. Jos puoliammattimainen bloggaaja lähettää fanilleen yksitotisen meilin, on itsestään selvää, että siitä keskustellaan. Tällä kertaa keskustelun puheenaihetta ei paljastettu, mutta niinkin olisi voinut käydä.
Mielenkiintoinen keskustelu. Mielestäni blogisti on julkisuuden henkilö. Jos haluaa kirjoitella ihan itsekseen, niin silloin kirjoitetaan salaista päiväkirjaa. Julkista juttua saa ja pitääkin arvostella ja kommentoida. Toisaalta aina on inhottavaa, kun arvostellaan kriittisesti. Muistan, kun joku ystävä neuvoi mua ihan hyvässä takoituksessa työelämässä. Pahastuin syvällä sisimmässäni, vaikka en sitä ulospäin näyttänytkään. Myöhemmin huomasin, että otin neuvoista opikseni, kuitenkin. Sitä haluaa olla hyvä ja erehtymätön ja paras ja hyväksytty. Fiksut, vahvan itseluottamuksen omaavat tyypit osaavat hyödyntää kaikenlaisen palautteen. Oi, olisinpa sellainen!
Ah, tunnistan reaktion! Kyllä minullekin käy usein samaa, ja sitten jälkeenpäin tajuan neuvojen hyödyn.
On monesti ihan hyvä juttu, että ei näytä loukkaantumistaan. Kun pystyy hillitsemään ärtymyksensä, niin jonkin ajan päästä omat tunteet rauhoittuvat joka tapauksessa ja asiaa voi jo tarkastella neutraalimmin.
Vaikka kirjeenvaihdon saakin julkaista, niin sillä julkaisemisella on oma vaikutuksensa siihen keskinäiseen kommunikaatioon eikä se välttämättä ole positiivinen vaikutus. Ja sama koskee sitä palautetta. Tätä yritin yksinkertaisuudessaan sanoa. Että toinen voi suuttua tai vetää herneet nenään, ammattilainenkin. Ihmisiä nekin ovat.
Tästä yksityisten viestien julkaisemisesta tai lainaamisesta julkisesti netissä on muuten keskusteltu jo aikojen alusta. Olkoon miten sallittua tahansa, se aiheuttaa riitoja ja fleimisotia tarkoitushakuisuudessaan, ja harvemmin se parantaa keskinäistä ymmärrystä tai rakentaa luottamusta puolin ja toisin.
Muistattehan kaikki, että Jussi meilasi Trendiblogin Kaisan vastauksen vain minulle? Hän ei voinut arvata, että minä julkaisen sen edelleen. Jussi ei siis ole syypää tähän postaukseen.
Nyt kun moni on spekuloinut sillä, lähestyikö Jussi Kaisaa töykeästi, niin ei syytä huoleen. Jussi on tietenkin seurannut keskustelua, ja hän lähetti alkuperäisen saatteensa kokonaisuudessaan minulle:
"Hei Kaisa,
Oletko kuullut Katleena Kortesuosta? Hän on bloggauksen asiantuntija ja kirjoittanut kirjankin aiheesta. Olin häneen yhteydessä ja kysyin, että mitä hän tekisi tienatakseen enemmän muotiblogilla. Tässä Katleenan näkemykset."
Jussin lähestymistapa ei siis ollut töykeä vaan hyvinkin neutraali. Todennäköisesti Kaisa harmistui ainoastaan neuvomisesta tai neuvojen sisällöstä.
Toki muut saavat kommentoida blogiani. Näissä asioissa pitäisi kuitenkin muistaa se, että monelle naiselle tulee nettimaailmassa törkyä niskaan. Naisblogistit ovat syystäkin varovaisia.
Tärkeä näkökulma! Palanut lapsi kaihtaa tulta.
Jos bloggaaja on joskus saanut kyllikseen asiatonta ja aggressiivista palautetta, hän todennäköisesti suhtautuu kaikkeen muuhunkin palautteeseen jo valmiiksi kriittisesti.
Erityisesti muotibloggaajat saattavat saada äärimmäisen ilkeitä kommentteja, joissa arvostellaan yksittäiset ihovirheet ja ylimääräiset grammat vyötäröllä. Vaatii uskallusta pitää muotiblogia ja olla esillä omalla vartalollaan ja kasvoillaan.