Olin eilen puhumassa Metropoliassa viestinnän seminaarissa. Aiheena oli ammattilaisen näkyminen sosiaalisessa mediassa. Twitterissä tapahtuman hashtag oli muuten #MPViesti.
Seminaarin jälkeen pakeilleni tuli kaksi napakkaa nuorta opiskelijaa. He halusivat kuulla mielipiteeni yritysbloggaamisesta ja henkilöbrändäyksestä sosiaalisessa mediassa – ja minähän imarreltuna kerroin. (Oma ääneni on joskus niin ihana.)
Esittäydyimme. Juttukavereitteni nimet olivat Katariina Valtimo ja Aliisa Tiainen. He opiskelevat Metropolian englanninkielisellä linjalla.
Katariina ja Aliisa ovat juuri sellaisia nuoria, joita yhteiskuntamme kaipaa kipeästi: keskustelutaitoisia, kansainvälisiä tulevia osaajia, joilla on kova halu seurata aikaansa. He tuntuivat olevan sekä nöyriä oppimaan että rohkeita tuomaan itsensä esille. Napakoina naisina he kysyivätkin, mikä on LinkedIn-politiikkani ja onko tapanani verkostoitua opiskelijoiden kanssa. Tykkäsin kovasti heidän avoimuudestaan ja suoruudestaan.
Katariinalla ja Aliisalla on edessään yhdeksän kuukauden vaihto-oppilaskeikka Ranskassa. Ideoimme heille jo projektibloginkin, jossa he voisivat kertoa oppimistaan asioista ja jakaa kuulumisiaan. Pidän peukkuja, että tällainen sivusto syntyy. Se on hyvä pohja ryhtyä pitämään ammattiblogia.
Millainen minä mahdoin olla heidän ikäisenään? Taisin tehdä oikolukukeikkaa, istua murrekurssilla ja välttää vieraskielistä kirjallisuutta.
Vaihtariblogeja on tullut seurattua ja vaihtariblogia itsekin kirjoitan, joten mielenkiinnolla odotan minkäläinen vaihtaribogi syntyy Katleenan neuvoilla.
Nyt muuten tajusin, että olen tainnut tehdä aikamoisen karhunpalveluksen Katariinalle ja Aliisalle. Jos vaihtariblogia ei jostain syystä synny, kaipaamme kaikki taustoitusta sille, miksi blogi ei koskaan lähtenyt käyntiin. 🙂
Kiitos käynnistä, Katleena! Seminaarin vaikutuksesta sai mainion käsityksen heti seuraavana aamuna: tuli valtavasti välitöntä myönteistä palautetta.
Postauksesi kirvoitti muistelemaan, mitä itse askaroin Katariinan ja Aliisan iässä…Istuinpa minäkin murrekurssilla, pänttäsin kielenhuollon normeja, istuin takapenkillä kirjaamassa kantasuomen ja vanhan kirjakielen luentomuistiinpanoja – ja välttelin vieraskielisiä kirjoja. No, vähän myöhemmin meno onneksi monipuolistui. Taisin tosin tykätä noista mainitsemistani jutuista, mutta tajusin, että jotain ihan muutakin tarvitaan ;).
Pääsin eilen osallistumaan tähän samaiseen ansaitusti kehuttuun seminaariin kahdessa eri roolissa: Metropolian opiskelijana ja työelämän edustajana. Hieno kokonaisuus! Mukaan tarttui _ainakin_ kolme konkreettista oppia töihin vietäväksi ja opinnoissa hyödynnettäväksi. Normaalisti saldona on ~oppi/semma.
(Päiväopiskelijoiden ikäisenä noin 15 vuotta sitten – olin lähes samassa tilanteessa kuin nytkin, eli tein töitä ja opiskelin Metropolian edeltäjässä, mm. Tiina opastajanani. Hm.)
Kiitos palautteesta! Mahtava kuulla, että semmasta oli hyötyä myös työelämän näkökulmasta.
Kiitos Katleena imartelevista sanoistasi! Oli erittäin mukavaa ja antoisaa keskustella kanssasi. Pidimme kovasti esityksestäsi ja jaoimme vinkkejäsi viestinnän tunnilla muillekin ryhmäläisillemme.
Mitä blogiin tulee, niin varmasti tulette näkemään jonkinlaista alottelijan yritystä ensi syksystä alkaen! Aiomme Katariinan kanssa lyödä viisaat päämme yhteen, saa nähdä mitä siitä seuraa!
Kiitos Katleena inspiroivasta esityksestä ja kannustavista sanoistasi. En koskaan uskonut kirjoittavani blogia, mutta nyt huomaan jo suunnittelevani, mitä kirjoitan sitten syksyllä!
Katleena,
kiitos mielenkiintoisesta ja kannustavasta esityksestäsi seminaarissamme! Ajatustesi, esimerkkiesi ja kokemustesi avulla somen merkitys ja monet käyttömahdollisuudet avautuivat aremmallekin verkkoviestijälle.
Kiitos kaikille läsnäolleille! Oli ilo olla mukana.
Odotan malttamattomana, millainen yhteiskunta meillä on 10-20 vuoden päästä, kun nykynuoret ovat vakiinnuttaneet jalansijansa työmarkkinoilla. Rohkenen olettaa, että tulevaisuus on kansainvälisempi ja keskustelevampi kuin nykymenomme.
Katariinalle ja Aliisalle toivotan myös bloggausintoa. 🙂 Pistäkäähän bloginne osoite tänne kommentteihin, kun saatte sen julkaistua.
Olisinpa ollut mukana seminaarissa! Kuulosti niin mielenkiintoiselta. Kiitos jakamisesta niin tiedän mitä etsiä kunhan kotiudun. Olen nimittäin tällä hetkellä eräänlaisena vaihto-oppilaana maailmalla kun olemme perheenä mukana mieheni työnanatajan expatriate kommennuksella.
7- ja 9-vuotiaat lapsemme ovat siis mukana ja kieltämättä heitä seuratessa, täällä ja internetin maailmassa (monet läksyt tehdään koulun nettisivujen kautta, netin kautta pidetään ”kokouksia” toisiin maihin jne.), mietityttää sama kuin muitakin täällä: Mitähän sitä on 20 vuoden päästä edessä?
Lasteni kouluruokakokemusten innoittamana aloin minäkin pitää ”vaihtariblogia”… Sanonta kaukaa näkee lähelle tuntuu hyvin todelliselta. Varsinkin kun siitä bloggaa! Suosittelen.
Kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!
Maailman muutostahti on käsittämätön. Oma lähes satavuotias mummuni ei ymmärrä lainkaan, mitä teen työkseni. Hän ymmärtää kyllä kirjojen tekemisen, mutta en ole edes yrittänyt selittää bloggaamista tai verkkokirjoittamisen koulutuksia.
Minä en ymmärrä lainkaan, miten mutkattomasti omat lapseni käyttävät nettiä ja oppivat uusia sovelluksia. 4- ja 6-vuotiaat bongaavat kiinnostavia nettiosoitteita lastenohjelmista ja haluavat kokeilla niitä. "Äiti, tehdään yle piste fi kautta pikkukakkonen!" Tuon ikäisenä minä katsoin vielä mustavalkoista Pikkukakkosta.
Olen muuten vuosien mittaan saanut perspektiiviä vertailla nykyaikaa ja menneitä aikoja – joten teen sitä innoissani. Vanhuuden merkki.
Katariina on ihan loistava tyyppi, mielellään lukisin hänen blogiaan! Peukkuja!