Kävelin tänään Kuopion asemalta asiakkaalle. Raahasin painavaa olkalaukkua, ja se veti jatkuvasti takkia pois hartioilta. Kyllästyin, otin takin pois ja kannoin laukun paitahihasillani asiakkaan luokse.
Perillä heitin takin koulutustilaan ja kysyin reittiä naistenhuoneeseen. Asiakas opasti minut lounasruokalan läpi vessaan. Huomasin matkalla, että minua vilkuiltiin, mutta eihän se ihme ole: ruokala oli talon sisäinen, eikä siellä yleensä näy outoja naamoja.
Vessan peilin ääressä ymmärsin katseitten syyn. Olkalaukku oli vetänyt trikoopaidan kaula-aukon aivan vinksalleen. En ollut vilautellut pelkästään rintaliivien pitsireunaa, vaan koko toinen kuppi oli näkyvissä.
Joskus tuntuu, että aiheutan facepalm-reaktioita enemmän kuin Duudsonit.
Huh, niin kuin tässä viime päivinä on otsikoitu!
Tuollaisissa tilanteissa toivon, että jollakin kanssaihmisellä riittäisi rohkeus sanoa tai edes vihjata, että korjaa hyvä nainen paitasi/nappisi/vetskarisi. Onhan se noloa huomauttaa toiselle, mutta minä olisin kiitollinen.
Minä myös mietin samaa. Huomasiko saattajani vilauttelun ja luottiko hän siihen, että tajuan asian vessassa itse? Vai oliko hän vilpittömästi ajatuksissaan eikä nähnyt paitani repsottamista?
Saattajani oli nainen, joten hänen olisi luullut huomauttavan hiljaa asiasta.
Sen sijaan miehen olisi paljon kiusallisempaa tehdä sama huomautus: ”Katsoin tuossa rintojasi ja huomasin, että…”