Asiantuntijablogin sivupalkissa lukee:
Seuraa minua Twitterissä.
Avoimen luennon mainoksessa lukee:
Tervetuloa kuuntelemaan!
Verbivalinnat paljastavat näkökulman. Tieto valuu asiantuntijalta seuraajalle ja kouluttajalta kuulijalle.
Minkälainen näkökulma syntyisi, jos tekstit olisivat jotain muuta?
Tavoitat minut Twitteristä.
Tervetuloa keskustelemaan!
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.
Hieno huomio, jota voi soveltaa oikeastaan kaikkeen verbaaliseen vuorovaikutukseen. Liippaa läheltä myös hiljattaista blogipostaustasi vastuunsiirrosta. Toisaalta voi olla myös helpompaa omaksua passiivinen kuuntelijan tai seuraajan rooli aktiivisen osanottajuuden sijaan.
Poskisuukko, olet ihan oikeassa: passiivinen rooli on usein helpompi.
Nämä vastuun kantamiseen liittyvät teemat ovat muuten pyörineet lähiaikoina päässäni, nyt kun firma on kasvamassa. Tässä kasvavat yhtä aikaa yritys ja omistaja. 🙂
Ellen väärin muista, suurguru ja bisnesvisionääri Jari Parantainen aikoinaan kirjoitti siitä, miten yksinkertaisilla sanavalinnoilla saadaan ihmiset tekemään haluttuja asioita. Yksinkertaisin saada viesti läpi on pukea viesti mahdollisimman yksinkertaiseen asuun.
Jos siis haluaa, että ihmiset seuraavat twitterissä, kannattaa kuuntelijoita/lukijoita ”käskeä”: seuraa minua twitterissä!
Ja ellen ihan väärin muista, tästä on myös tehty Jotain Tutkimuksiakin. Äärimmäisen yksinkertainen juttu ja useat kiistävät keinon toimivuuden, mutta tilastot eivät tunnetusti valehtele koskaan.
Totta, käskymuoto saattaa olla tehokkaampi jossain suorakirjeessä tai verkkokaupassa, mutta väitän, että erilainen painiketeksti olisi houkuttelevampi blogissa.
Testaan tätä, kun blogi uudistuu. Saa nähdä, tuleeko uusia seuraajia. 🙂
Minusta nuo esittämäsi vaihtoehdot eivät ole noin vaan vaihdettavissa alkuperäisten tilalle. Joissain tapauksissa on, mutta on luentoja, jotka on nimenomaan luentoja, joita on tarkoitus nimenomaan kuunnella, eikä se ole aina huono asia. Oisko ideaa, jos mainostaisi sitä, mitä on tarjolla, eikä yrittäisi kikkailla saadakseen lisää yleisöä?
Taisit muuten myös olla sinä, joka aikaisemmin ehdotit, että ei pitäisi puhua haaveista, vaan tavoitteista. Nekään eivät ole sama asia. Useimmilla ihmisillä on uskoakseni molempia, jolloin kannattanee käyttää sitä sanaa, joka asiaa parhaiten kuvaa.
Jaana, hyvä kuulla kriittinen ääni.
Tyly tosiasia kuitenkin on, että keskimäärin ottaen yksisuuntaista luentoa pidetään nykyään huonona. Osallistujilla täytyy olla mahdollisuus kysymyksiin ja tarkennuksiin. Niinpä jos väkeä kutsutaan ”kuuntelemaan”, se viittaa siihen, että kommunikointimahdollisuutta ei ole.
Mitä tulee haaveisiin ja tavoitteisiin, niin ne toki ovat eri asioita. Tekstini idea oli se, että haaveet pitää muuttaa konkreettisiksi tavoitteiksi. Muuten ne eivät koskaan toteudu. (Eri asia sitten on, jos jollakulla on nimenomainen tarkoitus elättää toteutumattomia haaveita. Niitäkin voi hyvin olla.)