Olli-Pekka Vainion kanssa tekemäni opus Diktaattorin käsikirja lähti eilen kustannustoimittajalle. Sen sisältötsekki tehdään kesän aikana, taitto elokuussa ja paino syyskuussa. Kirja ilmestyy 15.10.
Kirja on kirjoitettu läpeensä satiirisesti tähän tapaan:
Totuus ja sen puolustaminen
Totuus on yleisesti arvostettua, joten siihen kannattaa aina nojata. Onneksi on olemassa monenlaisia totuuksia, ja loppujen lopuksi kaiken saa näyttämään tarpeeksi todelta, kun sitä katsoo sopivasta näkökulmasta.
Sinun tehtäväsi on auttaa rahvasta ymmärtämään sopiva näkökulma.
Kukaan ei koskaan ajattele olevansa ”ääri-ihminen” tai ekstremisti. Jopa Hitler ajatteli olevansa maltillinen keskustalainen, jonka täytyy taistella oman aikansa ääri-ilmiöitä vastaan. Jokainen ekstremisti taas ajattelee olevansa järkevä henkilö tai rationaalisesti toimivan ryhmän jäsen. Hänellä vain on joitakin sinänsä järkeviä pyyteitä, joita jokin ääriryhmä estää toteutumasta. Lukija huomannee jo käsitteeseen liittyvän ironian.
Ihmiseen voidaan vaikuttaa tehokkaasti asettamalla ongelmallinen asia oikeaan suhteeseen vähemmän ongelmallisten asioiden kanssa.Kun valitset vertailukohtasi oikein, pystyt aina esiintymään maltillisena keskitien kulkijana. Kymmenen euroa purkinavaajasta on iso raha, jos sitä vertaa yhden euron purkinavaajaan. Sen sijaan kymmenen euroa avaajasta on pikkusumma, jos sitä vertaa Alessin 90 euron design-avaajaan.
Anna siis aina kuulijoillesi oikea vertailukohta. Jos oma hankkeesi syö rahaa, ota puheeksi jokin muu, kalliimpi hanke ja voivottele sitä. Jos olet aiheuttanut satojen ihmisten kuoleman, vertaa heidän menetystään Normandian maihinnousuun, jossa sentään hyvän asian edestä kaatui enemmän ihmisiä. Jos olet lyhyt, hanki avustajaksesi vielä lyhyempi tyyppi, niin näytät hänen rinnallaan pitemmältä.
Myös mentalisti Ian Rowland korostaa tätä, kun hän kertoo vaikuttamisen metodeista. Rowlandin mukaan voit vaihtaa sanojesi merkitystä suhteessa siihen, miten vastaanottaja reagoi. Jos esimerkiksi olet luonnehtinut hankettasi “uudenlaiseksi lähestymistavaksi” mutta kriittinen kuulija kertoo törmänneensä samanlaiseen ennenkin, pääset pälkähästä suhteellistamalla: “Jokainen asia on jollekulle tuttu ja toiselle uusi. Uutuudella tarkoitan kuitenkin sitä, että ennen vanhaan tällainen ei olisi tullut kysymykseenkään.”
Pohdimme tänään Ollin kanssa, pitäisikö kirjaan lisätä jokin disclaimer, jossa korostamme, että kirja on kirjoitettu kieli poskessa ja että oikeasti vastustamme diktatuuria. Pitäisikö luottaa suomalaisten ironiantunnistustaitoon vai pitäisikö pelata varman päälle, ettei käy niin kuin Perussuomalaisilla, joilla jokainen ironian sananen tulkitaan tosissaan?
Toisaalta Olli-Pekka ja minä emme ole poliittisia vaikuttajia, joten kenelläkään ei pitäisi olla erityistä tahtoa tulkita ironiaamme väärin. Toisaalta taas disclaimer olisi pieni vaivannäkö sen puolesta, että kukaan tollo ei vaadi päätämme pölkylle satiirisen viestin takia.
Tämä menee siis mietintälistalle. Vastaus löytynee kesän aikana.
Hämmentävä, yllätyksellinen kysymys sinulta! Pitääkö mun nyt lukea kaikki kirjoituksesi uudelleen ja pohtia tarkoittaako ”eot” 1) että olitko tosissasi vai 2) ei oo totta?
Tässä välissä vastaan: Ei pidä. Disclaimer tylsistää satiirin kritiikin ja ironian hyökkäävyyden! Mitä jäisi jäljelle? Huumoria, joka ei naurata.
Makoisa näyte joka tapauksessa!
Tapsa, kiva että tykkäsit tekstinäytteestä.
Disclaimer tosiaan vähän latistaa satiiria, joten ainakin se pitää laittaa vain pienenä mainintana loppuun, ei jokaiselle sivulle alaviitteeseen. 🙂
Nykyään medialukutaito on niin onnetonta, että joka sivun alalaitaan kannattaa listä maininta siitä, että teksti on satiirista ja piikittelevää. Lisäksi kannattaa sivun alalaitaan myös hakea määritelmä satiiriselle tekstille ihan vain siltä varalta, että joku ei tunne käsitettä satiiri.
Varmuuden vuoksi tarkennetaan:
”Satiiri on pääasiassa kirjallinen tyylikeino, joka tarkoittaa jonkin aiheen käsittelyä niin, että se näyttää naurettavalta.
Satiiri ei välttämättä ole aina hauskaa, sillä satiiri pyrkii pelkän huvittamisen sijasta esittämään myös kritiikkiä ja ottamaan kantaa. Satiirin päätarkoitus onkin usein komiikan sijaan pikemminkin poliittinen, sosiaalinen tai moraalinen., Wikipedia”
Ja erityisesti kirjassa pitää muistaa muistuttaa poliittisesti, rodullisesti tai uskonnollisissa tekstikohdissa, että tarkoitus ei ole loukata ketään.
Toisaalta pääsee helpommalla kun mustaa arvelluttavat kohdat yli ja estää lukijaa näkemästä tekstiä. Toisaalta kirja on aika tylsän näköinen, jos se on kokonaisuudessaan mustattu. Eli kannattaa pyytää painajaa painamaan sivut suoraan kokomustiksi. Silloin ei kukaan varmaankaan loukkaannu eikä disclaimeria tarvita.
Kari 🙂
Kari, loistoidea! 🙂
Tuon ansiosta kukaan ei pahastu, paitsi jotkut sokeat, koska mustat sivut ovat ilman muuta näkövammaisten pilkkaamista.
Toisinaan tulee vastaan kirjoja joita voisi äkkiä luulla satiiriksi. Onkin hieman hämmentävää jälkikäteen havaita kirjoittajan olevan tosissaan. On myös paljon satiiria jota ei siksi tunnista, joko omaa typeryyttään (joka on valtaisaa) tai siksi että kirjoittaja ei ole kovin pureva satiirissaan.
Yleisesti ottaen toivoisin jokaisen non-fictioniin kuuluvan kirjaan merkintää, jossa selviää kirjoittajan tavoite, tarkoitus ja hieman taustaa. Umpistalinistin historiikkiin neuvostoliitosta suhtautunee erilailla kuin libertaanin näkemykseen.
Disclaimerin paikka kirjan loppuun, ettei se vaikuta lukukokemukseen. Näin siitä on apua, kun yrittää pureksia kirjan sanomaa. Mikäli sinne asti koskaan pääsee. ”Ai tämän piti olla hauskaa?”
On sitten lopuksi erityisen hauskaa lukea sellaisten arvostelua jotka eivät lukeneet kirjaa loppuun. Miettikää niitä lööppejä, ”Matleenapressissä toivotaan Suomeen tyranniaa. Onko tässä uusi Hommaforum?”
Elias, tuo viimeinen lainauksesi on loistava esimerkki siitä, miksi politiikka ei kiehdo minua.
Vaikka satiirini ymmärretään joskus väärin, elinkeinoni ei ole vaarassa. Sen sijaan poliitikon ura voi nyykähtää väärin tulkittuun viestiin. Sääliksi käy.
En laittaisi disclaimeria erikseen, mutta jos aiot tehdä ”tylsän takakannen” (et kai?), niin kirjaa voi takakannessa kuvailla satiiriseksi, tai sitten asian voi mainita ohimennen alkusanoissa, niin Eliaksen mainitsemia väärinkäsityksiä ei synny.
Marco, takakansi ei tosiaan tule olemaan tylsä. Jos käytämme disclaimeria, se tulee pienenä mainintana loppusivuille.
Täytyy kysyä kustantajalta asiasta. Luulen, että heillä on kokemukseen perustuvaa näkemystä tästä.
Yksi vaihtoehto on vetää disclaimer överiksi. Eli kirjoittakaa sellainen yhden sivun mittainen selvitys, jossa sanoudutte irti kaikesta arveluttavasta ja mahdollisesti jotakuta loukkaavasta maan ja taivaan välillä. Olkaa monisanaisia. Ja fonttikoko on tolkuttoman pieni. Vain yksi pitkä kappale. Disclaimeristakin voi tehdä satiirin.
Loistoidea! Luulen, että päädymme tähän.
Ei mitään disclaimereja. Toiseen tai kolmanteen painokseen voi sitten lisätä pienen esipuheen siitä, miten väärin eräät ovat kirjan viestiä tulkinneet.
Ehdottaisin satiirista segmentointia – sehän kai on aina suotavaa ja trendikästä markkinoinnin ihmeellisessä maailmassa. Joihinkin kirjoihin voisi liimata informatiivisen tarran, jossa varoitetaan lukijaa mahdollisesta satiirista ja altistumisesta vahvalle satiirille. Samalla vapaudutte mahdollisista kunnianloukkaussyytteistä. Näppärää – eikö totta!
Jotkut kirjat voi jättää ilman tällaista varoittavaa tarramerkintää, mutta varmistaen että juuri tämän kirjan onnelliset saajat ymmärtävät vahvaa satiiria ja näin lupautuvat altistumaan satiirille. Samalla palkitsette tämän segmentin lukijat luottamuksellanne ja annatte heille positiivisen signaalin siitä, että juuri he (jos ketkä) ymmärtävät satiiria.
Suomalaisten huumorintajua punnitaan esim. Varustelekan verkkokaupassa. Aina löytyy joku loukkaantuja, vaikka suurin osa lukijoista tajuaa tekstin luonteen. Varustelekalla on välillä näkynyt sekä etukäteis- että jälkidisclamereita. Katso esimerkiksi http://www.varusteleka.fi/fi/juhannusbingo
Varusteleka on yksi suosikeistani! Siellä asenne ja kohderyhmä näkyvät tekstissä.
Mikä on viimeisin tieto ilmestyspäivästä?
Yhyy, kirjan piti tulla painosta eilen. Ei tullut. Sitten sen piti tulla painosta tänään. Ei tullut. Taitaa siis mennä maanantaille.
Btw, mä tulen Turkuun vasta 5.11., mutta tuon kirjan sulle silloin, jos olet maisemissa. 🙂
Oho, muistit mut vielä. <3
Joo, 5.11. käy. Onko tapaaminen edelleen muuten sovittuna?