Sain toissaviikolla meiliä: se oli kutsu tunnetulta mediatalolta.
Yritys kutsui ”tärkeitä mediavaikuttajia” tapahtumaan, joka on vasta parin kuukauden päästä. Minua pyydettiin merkitsemään tapahtuma kalenteriini jo nyt; tarkempi kutsu tulisi myöhemmin.
Aaah, tulen tietenkin! Olen mediatalon mielestä eliittiä! Vain luusereita pyydetään viime tingassa, jos me paremman väen edustajat emme pääse paikalle.
Sain tänä aamuna meiliä: se oli kutsu koulutusalan yritykseltä.
Yritys kutsui ”tärkeitä asiakkaitaan” viisivuotissynttäreilleen, jotka järjestetään viikon päästä. Siis viikon päästä. Ilmeisesti osallistujia ei ole ilmoittautunut tarpeeksi, joten nyt kutsurinkiä on laajennettu.
En sittenkään ole eliittiä. Olen B-luokkaa.
Sain tänään iltapäivällä meiliä: se oli kutsu it-alan yritykseltä.
Yritys kutsui ”käsin valittuja asiakkaitaan” minimessuille, joka on perjantai-iltana. Siis ylihuomenna. Aivan kuin ihmisten perjantai-illat olisivat tyhjillään vain odottamassa jonkin firman kutsua.
Oletan, että kyseinen it-yritys on aluksi kutsunut silmäätekevät jo kuukautta etukäteen. Nämä eivät ole päässeet. Sitten firma raapii epätoivoisesti kasaan viimeisellä viikolla meitä haahuilijoita.
En ole edes B-luokkaa. Olen valahtanut viikossa Ö-luokkaan.
Pätee myös toisin päin. Luvataan mennä jonnekin koko ajan kuitenkin mielessä se, että meno perutaan jollain läpinäkyvällä tekosyyllä, jos jotain muuta edes vähän mukavampaa ilmaantuu tilalle. Lasten synttärikutsut ovat tätä raadollisimmillaan, mutta eivät aikuiset tässä ole yhtään sen kunniallisempia.
Juu, tuo on kamala asenne: ”Kyllä me voidaan tulla, jos ei mitään muuta tule sille illalle.”