Suomen tunnetuin kyläkauppias Vesa Keskinen on lähettänyt työntekijöilleen mukavan myllykirjeen. Iltasanomilla on kuvakin Keskisen huonotuurisesta viestinnästä.
Iltasanomien haastattelussa Keskinen seisoo kirjeensä takana:
Kaikki mikä on dokumenttia, kaikki pitää paikkaansa ja minä seison niiden takana. [– –] Koen, että kunniaani on loukattu, etten olisi oikeudenmukainen, tasapuolinen, avoin ja rehellinen, vaikka nimenomaan olen oikeudenmukaisuuden symboli.
Ehkä Keskinen on sitten ”oikeudenmukaisuuden symboli”. Kaikeksi onneksi hän ei nimennyt itseään ”järkevän viestinnän symboliksi”.
Katsotaanpa hieman Keskisen tekstiä ja sen seurauksia. Nyt en ota kantaa siihen, mikä on laillista tai mikä on hyvää johtamista, vaan pohdin asiaa nimenomaan sisäisen viestinnän kannalta.
1. Käräytä kaverisi
Keskinen rohkaisee siis toisten kyttäämiseen ja ilmiantamiseen. Välillisenä tuloksena syntyy klikkejä, mielistelyä, vallankäyttöä ja sisäisiä nokkimisjärjestyksiä. Lopputuloksena on kyräilevä ilmapiiri, joka vähentää tehoja. Ja kaikki vain idiootin viestinnän takia.
Sitä paitsi ”hajota ja hallitse” -tekniikka kääntyy usein viestijää itseään vastaan. Juuri niin kävi nytkin: työntekijät kantelivat ammattiliitto PAMille asiattomasta kirjeestä.
2. Minulla ei ole vastuuta
Keskinen välttelee johtajan vastuuta ja pistää työntekijät tekemään päätöksiä puolestaan. Samalla hän väittää, että pärjääminen on kiinni muista: ”Meillä on mahdollisuudet selvitä voittajina, jos te kaikki teette työnne oikealla asenteella”.
Tällainen viestintä todennäköisesti vain lisää vastuun välttelyä, josta pahimmillaan tulee yleinen toimintamalli. Jos johtaja voi syyttää muita, kaipa työntekijätkin saavat tehdä samoin?
3. On puhdistuksen aika
Keskisen kielenkäyttö on kuin suoraan 1930- ja 1940-lukujen Saksasta. Hän vihjailee hakevansa syyllisiä, vaatii ryhmäkuria ja puhuu ”tulevaisuutemme uhkaajista”. Keskinen ei kertomansa mukaan ”tunne pienintäkään omantunnon tuskaa” puolustaessaan ”yhteistä tulevaisuutta”. Melko vahvaa retoriikkaa kyläkauppiaalta.
Tällaisesta viestinnästä ei koidu mitään hyvää. Pelkotilat yleistyvät, ylivarovainen käytös lisääntyy, tuloksellinen riskien ottaminen jää pois kokonaan, ja ilmapiiri menee vereslihalle.
* * *
Yrittäjänä ymmärrän, että joidenkin firmojen on pakko tehdä supistuksia laman aikana. On irtisanomisia, yt-neuvotteluita, kulukuria, rönsyjen myyntiä ja toimipisteiden lakkautuksia. Nämäkin voi silti hoitaa fiksusti ja yrittää edes minimoida vahingot.
Sen sijaan Keskisen viestintä vain pahentaa tilannetta. Tällaiset myllykirjeet heikentävät työilmapiiriä, murentavat yrityksen mainetta, lisäävät työuupumusta ja huonontavat asiakaspalvelua.
Tämän kirjeen jälkeen kukaan ei halua lähteä iloiselle ostosmatkalle Tuuriin.
Tuolla jossain maailmalla puhutaan käänteisestä kirjanpidosta. Samasta muuten asiasta muuten puhuttiin Retoriikan kesäkoulussa parivuotta sitten Aalto- yliopiston yli-innovaatioaktivisti Tuulenmäen puheessa.
Eli lyhennetysti, johtaja on vastuussa siitä, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus tehdä tuottavaa työtä. Ja kun luki Keskisen viestiä, niin tuli mielikuva siitä, että jotta hän voi käydä maailmalla, niin jokaisen työntekijän pitää tukea hänen matkusteluaan. Eli tuoda mahd. paljon rahaa pomolle.
Kyllähän julkisuutta voi hakea erilaisilla keinoilla. Mutta tämän hetken tilanteessa tälläinen negatiivinen viesti oman työympäristön kehittämiseksi on hiukan kuin pissisi omille nilkoilleen.
Maineenhallinnan peruskurssi kait pitäisi kuulua nykyaikana yrittäjien peruskoulutukseen.
Yrittäjien peruskoulutukseen 🙂 Aika hauska. Luuletko kultapieni että Vesa Keskisellä on jotain koulutusta? Kyllä nämä tee-se-itse-miehet ovat juuri sellaisia oman onnensa pellepelottomia, että ei siinä kurssit auta.
Mutta vakavasti puhuen, Suomessa ei ole kovin monta yritystä tai yhdistystä, jossa hallittaisiin edes kriisiviestinnän alkeet, se on taas viime viikkoina tullut hyvin todistettua. Hiihtoliitto kertoo tiedotteella kertovansa myöhemmin dopingkärystä, Marimekon johtaja twiittaa yltäkylläisestä pöydästä samaan aikaan kun konsernitiedotus on tarkasti miettinyt askelmerkit, etc.
Hahaa, Tiinan kyyninen kanta on pelottavan osuva.
Tee-se-itse-väki on juuri sitä sakkia, joka urheasti raivaa oman tiensä läpi vaikeuksien – ja ihan yhtä urheasti sahaa omaa oksaansa. Tehdään itse kaikki, vaikka sitten persiilleen.
Suomessa syntyy valtavasti kriisiviestintämokia, ja ne nousevat entistä helpommin pintaan sosiaalisen median ansiosta. Marimekon Ihamuotilan tekemä pöydänkattausihastelu oli kyllä pahimman sortin mähläys.
Kiiton TiinaKinille (taipuukohan tuo noin) siitä, että nimittää minua söpösti kultapieneksi. Ei ole ikinä nähnyt elopainoani 🙂
Ihan vähemmän vakavasti, olen aika hämmentynyt yrittäjien osaamistasosta aina väliin. Esim. tavannut yrittäjiä, joiden repertuaariin tuntuu kuuluvan strategia, jossa jätetään laskut maksamatta ja jos niitä peritään, niin haastetaan perijä oikeuteen.
Siksi joskus tuntuu, että ennen y-tunnuksen saamista pitäisi olla jokin pieni koulutus, jossa käydään läpi ihan perusasioita. Ja sitten voisi vielä ottaa lisäoption, jossa oppii sitten hiukan laajempia taitoja.
Suomessa pääsee yrittäjäksi helpommin kuin Saksassa kalaan. Siellä taidetaan vaatia kalastuskortin saamiseksi osallistuminen kalastuskurssille. Näin olen ymmärtänyt.
Kari, olen joskus miettinyt kiukuspäissäni samaa asiaa. Kaiken maailman suhaajat ryhtyvät yrittäjiksi, ilman minkäänlaista yritystoiminnan osaamista.
(Itsehän tein muuten saman tempun vuonna 2000, ja sähläsin moneen otteeseen aivan turhaan. Kävin yrittäjän erikoisammattitutkinnon vasta vuonna 2008 tai 2009, ja se oli kahdeksan vuotta liian myöhään.)
Sitä paitsi yrittäjien peruskurssit ovat usein joko ilmaisia tai halpoja, joten niitä ei luulisi olevan ylivoimaista suorittaa.
Kari, oikeaan osuit. Jos yrittäjällä ei ole minkäänlaista tajua maineenhallinnasta tai viestinnästä, niin tällaisia syntyy. Ei ole mikään ihme, että kirje päätyi myös julkisuuteen – sen verran tökeröä johtamistahan se oli.
Oliko kirjoitukseni liian osuva vai liian pitkä, mutta blogisi ei hyväksy sitä? Siksi vastaus täällä:
http://tollevilvanen.wordpress.com/2014/05/26/jaita-viikinkikyparaan/
Mahtavaa, tää on hyvä!
Apua Tolle, sun postauksessa on paha asiavirhe. Viikinkikypärissähän ei oikeasti ollut sarvia. Voisin ehkä lähettää tilalle kuvan omastani.
Pienet asiavirheet tai epäselvyydet siellä täällä kuuluvat konsulttitoimintaan. Tätä konsultti voi selitellä ”sanasokeudella” tai vaikkapa pienellä kikatuksella ”sattuuhan sitä” ja siirtyä jo seuraavaan aiheeseen.
Hahahaa, tuo on myös mun taktiikka. Kolmas – ja mukavan kohtelias – tapa on katsoa asiakasta nenänvartta pitkin ja todeta: ”Katsos muru, kun asiat eivät aina ole niin kuin sä luulet.”
Olen ollut kerran Tuurin kyläkaupassa, kun ohi ajaessani kiusaus käydä katsastamassa paikka kävi liian suureksi. Toista kertaa tuskin menen, ei ollut minun makuuni. Kun normaaliin gepsuun voi laittaa vaikka moottoritiet välttävän reitin, niin minulla on ohjelmoituna optio: ”Kierrä Tuurin kyläkauppa riittävän kaukaa”.
Onko henkilökunnalle suunnattu viesti todellinen vai henkilökunnankin tietämä median vedätys. En tiedä, mutta en hirveästi ihmettelisi, jos näin olisi päässyt käymään. Vesa ymmärtää ilmaisen julkisuuden päälle.
Olen Tollen kanssa tässä samaa mieltä. Tuurin vakioasiakas ei välitä tippaakaan, mitä Vesa viestii, kunhan tarjouksessa olevan ruuvinvääntimen hinta on todellakin sitä, mitä brosyyrissa lukee ja tavaraa riittää ainakin minulle.
Timo, osuva yhteenveto.
En mäkään usko, että asiakkaiden määrä alenee automaattisesti Keskisen viestinnästä. Sen sijaan tuollainen viestintä madaltaa taatusti työmoraalia, mikä heijastuu vähitellen palvelun tasoon. (Mutta ne jotka juoksevat hintojen perässä, eivät toki välitä palvelusta.)
Mitä sitten vaikka työmoraali vähän laskee? Onko se katastrofi? Miksi sen moraalin tulisi aina olla huipussaan? Mitenkäs jos Vesa tulee ja esittää nöyrää ja pyytää anteeksi tätä markkinointikikkaa kaikilta niiltä joiden työmoraali on laskenut? Nouseeko moraali sen jälkeen samalle tasolle kuin aiemmin, vai korkeammalle, vai jääkö pysyvästi alhaisemmalle tasolle? Mites toi ilmaisu ”heijastuu vähitellen”? Mitä se tarkoittaa? Missä ajassa? Onko tästä jotakin faktaa vai onko kyseessä konsultin mutu? Perustuuko tämä läppä siihen oletukseen että tämä on pysyvä asiantila ja kirjeiden tulo jatkuu hamaan tulevaisuuteen? Millä perusteella tällaista oletetaan?
Onko poissuljettua, että Vesan kirjeillä ei ole positiivista vaikutusta? Onko ihmisten käyttäytyminen tällaisissa tilanteissa (olettaen että työntekijät eivät ole juonessa mukana) etukäteen 100% varmuudella tai korkealla todennäköisyydellä ennustettavissa? Voiko olla niin, että Vesan kirjekampanjaan suhtaudutaan muutamaa mielensäpahoittajaa lukuunottamatta huumorilla, joka näiden absoluuttisten konsulttiväitteiden sijaan nostattaa työmoraalia ja parantaa palvelutasoa?
Onko kaikki Keskisen työntekijät haastateltu ja onko heiltä kysytty mitä mieltä he tästä ovat? Vai onko niin, että ulkopuoliset tietävät tässäkin tapauksessa paremmin, että
-Vesa teki väärin
-miten Vesan olisi tullut asiassa toimia
-miten työntekijät asiaan reagoivat
-miten työtekijät voisivat nyt toimia
-miten työntekijöiden käyttäytyminen tulee vaikuttamaan heihin itseensä nyt ja tulevaisuudessa
-miten työntekijävaikutus vaikuttaa yritykseen nyt ja tulevaisuudessa
Se mikä näissä viisastelevissa konsulteissa ihmetyttää on, että kun he tuntuvat tietävän bisneksen tekemisestä kaiken ja erityisesti sen, että mitä missäkin bisneksessä on parannettavaa, niin miksi yksikään konsultti ei pistä paremmaksi? Esimerkiksi miksi konsultit eivät pistä viisaita päitään yhteen ja perusta Veljekset Keskinen Oy:lle kilpailijaa jossa kaikki on paremmin? Siis tällaista vähintään 130 millin liikevaihdolla pyörivää firmaa? Jos vastaus on, että ”hyvän tekeminen” on konsultin ykkössijalla eikä rahan tekeminen, niin eikö sitä voisi silti perustaa tollasta voittajafirmaa ja lahjoittaa sen vaikka hyväntekeväisyyteen? Luulisi että konsulteilla olisi intressissä näpäyttää arvostelijoitaan ja näyttää mistä se heidän (väitetty) asiantuntemus kumpuaa ja mitä sillä saadaan aikaiseksi.
Konsultti ei yleensä tiedä bisneksen tekemisestä kaikkea. Uskon, että harva konsultti edes asian niin olevan. Jos väittää, niin kyseiselle konsultille on hyvä osoittaa ovea, sillä konsultin ote todellisuudesta on tällöin pahoin lipsunut. Sen sijaan konsultti yleensä tietää bisneksentekijää enemmän jostain tietystä osa-alueesta ja voi tuoda arvokasta tietotaitoa mm. juuri viestintään, rahoitukseen tai juridiikkaan. Konsulttien erityisalue, jossa mielestäni konsulttia ei koskaan edes pitäisi käyttää on nimenomaan liikkeenjohdon konsultointi. Aikanaan kun kauppatieteellisessa tein seminaarityötä liikkeenjohdon peruskurssilla, niin itku meinasi tulla kun kävelin kirjastoon ja löysin sieltä noin 500 opusta joiden otsikkona oli ”Yrityksen Johtaminen” ja tuosta oli vähintään 1000 erilaista variaatiota noissa kirjoissa. Johtamisen perussäännöt ovat melko yksinkertaiset, mutta koska Trainers Housen pitää tehdä tulosta, niin nuo perussäännöt puetaan aina uusiin vaatteisiin ja nimetään uudelleen ja myydään uudelleen. Tästä johtunee konsulttien maine ”tarpeettomina”. Parhaiten homman kiteytti eräs puolustusvoimien johtamisen asiantuntija, joka totesi, että jos hän paketoisi poikansa viimevuotisen joululahja-auton uuteen pakettiin ja sanoisi, että nyt se on super-matta-ralliauto, niin itku tulisi, mutta jostain syystä konsultoinnissa tämä menee läpi.
Eksyin hiukan aiheesta, mutta perussanomani oli:
Erityiskonsultointi=hyvä
Kokonaiskonsultointi=tarpeetonta.
Katleena voinee ruotia, mikä kommentissani vaatii parannusta.
Toni, hyvin tiivistetty. Jokainen ison firman toimari tarvitsee tukea erityisalueisiin. Jollain se on viestintä, toisella HR-asiat ja kolmannella taloushallinto.
Minulla on sellainen tunne, että on yrityksiä, jotka pärjäävät juuri sen vuoksi,että ne tekevät kaiken ”väärin”. Tuskin missään kaupallisen alan oppilaitoksessa annetaan sellaista oppia sellaisista tempauksista, joilla Vesa Keskinen on Tuuriaan pyörittänyt. Kuten eivät Seiskan valokuvatkaan ole Tampereen yliopiston kuvajournalismin oppikirjoista kopioituja. Pikemminkin Aalto yliopiston valokuvataiteen linjan antamilla eväillä kuvattuja.
Tämähän on selkeästi yksi amerikkalainen yritysjohtamisen malli, mitä Keskinen käyttää. Ja jos taas miettii Tuurin kyläkauppaa keskelle ei mitään rakennettuna ostoshuvipuistona, niin kyllähän se kokonaisuudessaan aika ameriikanmallinen sekin on.
Tähän amerikkalaiseen yritysjohtamisen malliin kuuluu tulos tai ulos, pomolle ei väitetä vastaan, kaikki nuolevat pomoa ja taputtavat, kun hän tulee paikalle, pienimmästäkin virheestä (asenteesta lähtien) seuraa kenkää sekä se, että pomolla on omat luottomiehensä. Eikä vähimpänä kaiken päälle se, että kunnia alaisen tekemistä tuloksista kuuluu pomolle. Pointti siinä on se, että johtamisen ei tarvitse olla kilttiä eikä edes hyvää, mutta johtaja kantaa vastuun ja alaisten kuuluu totella. Aika monessa muussakin maassa yleinen yritysjohtamisen kulttuuri perustuu tähän.
Tässä esimerkiksi Amazonin johtamisesta sanottua:
http://www.salon.com/2014/02/23/worse_than_wal_mart_amazons_sick_brutality_and_secret_history_of_ruthlessly_intimidating_workers/
(Ja kyllä, ei se sitä poista, että nyt ollaan Suomessa. Mutta Keskisen opit noudattelevat jossain määrin tätä amerikkalaista mallia.)
Jokainen ison, keskikokoisen ja pienen firman toimari tarvitsee tukea erityisalueisiin, jollaisiksi voidaan määritellä ne osa-alueet joita toimari ei itse hallitse. Jep. Näinhän se on.
Nyt konsulttijargon ja möläytykset alkavat ruopia niin syvissä mumbojumbon pohjamudissa, että konsultti ja konsultaatio käsitteinä venyvät venymistään. Mitäs jos unohdetaan kaikki muuta ammattinimikkeet paitsi toimitusjohtaja ja konsultti? Elämä olisi niin paljon helpompaa. Toimari voisi etsitä konsulttia joka osaa sihteeritaitoja hoitamaan aiemmin sihteerinä tunnettujen tehtävät. Ja kirjanpitoa varten ei palkata kirjanpitäjää tai tilitoimistoa, vaan kirjanpitotaitoinen konsultti. Auton määräaikaishuoltoa ei tehdä huoltokorjaamolla, vaan määräaikaishuoltoihin erikoistuneessa konsulttifirmassa jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Kotona lapsetkin kannattaa jo hyvissä ajoin opettaa ymmärtämään konsultoinnin merkittävyys tässä maailmassa. Enää perhe ei leivo porukalla joulupipareita, vaan äiti konsultoi perhettä piparien valmistamisessa. Kiukutteleva teinikin leikkaa nurmikon ehkä helpommin, kun pyytää häntä leikkaamisen sijaan ensiksi analysoimaan pihamaan nurmikon pituuden, antamaan siitä briiffin perheen toimitusjohtajalle ja konsultointiratkaisuehdotuksineen. Viikkorahojakaan ei kannata maksaa noin vaan viikko- tai taskurahoina, vaan konsulttipalkkioina lapsen kirjoittamaa laskua vastaan, jonka peruste voi olla mikä tahansa huuhaajuttu – ihan kuten ”oikeassa konsulttimaailmassakin”. Fiksuimmat (fiksu on huuhaakonsulttien lempisanoja nykyään) juniorikonsultit oppivat tätä kautta myös laskutuksen salat, viikkokonsulttipalkkiolaskun kun voi laatia vaikkapa pari viikkoa ennakkoonkin – maksuehdolla 14 pv netto jossa voisi olla jopa kassa-alennus 1%. Tosi fiksut juniorit voisivat perustaa ”factoring yrityksiä”, jotka ostavat toisten junioreiden viikkokonsulttipalkkiolaskut pienellä (tai miksei suurellakin) prosentilla bruttosummasta jne.
Apua!! Yritys usuttaa työntekijät toistensa kyttäykseen ja ilmiantoon on kyllä aivan uskomatonta, vaikea uskoa edes todeksi.
Keskinen ei muuten millään tavalla konkretisoi mitä tuo huono asenne (tai hyvä asenne) käytännössä tarkoittaa. Onko aivan mielivaltaista kenellä on huono asenne, vai mitä siihen sisältyy?
Keskinen tuskin noudattaa minkäänmoista johtamismallia, tuskin hän edes tietää, mikä sellainen on. Hänen kirjeensä ovat niin hölmöjä, että niitä ei kannattaisi edes kommentoida. Sääliksi kävisi yrityksen työntekijöitä, ellen uskoisi heidän tuntevan pomonsa ja olevan tämän tempauksiin tottuneita. Ihmeellisintä koko jutussa on se, että noilla aivoilla ja tuolla tyylillä pyöritetään merkittävää liikevaihtoa.
Maylis, näinhän se on. Väitän tosin, että Tuuri menestyisi myös muiden johtajien kuin Keskisen käsissä, ja ehkä jopa paremmin.
Olisi muuten kiinnostavaa tietää, miten Tuuri pärjäisi Great Place to Work -tutkimuksessa. Ovatko ihmiset todella intohimoisesti sitoutuneita työhönsä – vai työskentelevätkö he Tuurissa siksi, että alueella ei juuri ole muuta työtä tarjolla?
Epäilemättä joku muukin olisi voinut keskiset. Tämä tuo mieleen tarinan modernista taidegalleriasta, jossa oli keskellä salia WC-pönttö. Kävijä kysyy taiteilijalta: ”Mitä ihmeellistä tuossa nyt on? Minäkin osaan kantaa pöntön keskelle salia.” Taiteilija vastaa: ”Totta, mutta minä tein sen, sinä et.”
Itse kirjeestä en pidä. Ehkä työntekijät osaavat suhtautua Keskisen toilailuihin muualla, mutta työnjohdossa ainakin minä odottaisin asiallisuutta.
Referoin blogisi nimeä. Että josko tämä kirje siltikin olisi vaan mauton läppä.
Oi, toivottavasti. Mutta pahoin pelkään, että Keskinen on tosissaan.
Mautonta läppää tai totista totta. Tympeätä tekstiä kaikissa tapauksissa. Sanottakoon tämä nyt selkeästi, ettei jäisi väärää mielikuvaa siitä, millaisia ajatuksia Vesan paimenkirje minussa herätti.
Tuurin kyläkaupassa on noin 400 työntekijää. Kun väkeä irtisanotaan, niin työntekijäpuolen kommentit ovat yleensä sellaisia, että kaikki työntekijät ovat ammattitaitoisia, ahkeria ja motivoituneita. Sehän on pelkkää retoriikkaa, koska tällaiseen joukkoon väistämättä kuuluu myös laiskoja tumpeloita, joita ei kiiinnosta mikään muu kuin päästä hommassaan mahdollisimman vähällä vaivalla.
Ovatko he siis niitä, joiden kohtalona on lähteä ensimmäisten joukossa, kun väkeä syystä tai toisesta aletaan harventamaan? Minun sivusta irtisanomisia seuranneen kokemukseni mukaan ei. Juuri heillä on aikaa ja kykyä sellaisiin manöövereihin, joilla oma asema varmistetaan niukkoina aikoina. Varsinkin johdon operoidessa Vesa Keskisen viitoittamalla tiellä, jossa tunnuslauseena voisi olla: ”Kaverille ei jätetä”.
Ylipäänsä minusta olisi mielnekiintoista tietää, milloin meillä Suomessa syntyi Shoppailu-kulttuuri. Kun itse kuulun suuriin ikäluokkiin, niin minun lapsuudessani ei kaupoissa ollut juuri kulutustavaroita. Kaupassa käytiin ostamassa sitä mitä tarvittiin, sikäli kun sitä oli saatavilla. Minulta on mennyt jotenkin ohitse havainto, milloin shoppailu eli ostelu ilman varsinaista tarvetta ostettuun esineeseen alkoi saada alaa. Varmaan tilanne maaseudulla ja kaupngeissa oli eri.
Tuurin näen nimenomaan tuulipukukansan shoppailun Mekkana. Paikkana, jossa vähemmälläkin varallisuudella varustettu voi tuntea itsensä kuningaskuluttajaksi. Vähän samaa tunnetta varmaan, mitä oli sukkahousujen myyjillä muinaisessa Neuvostoliitossa.
Vesa Keskisen ”nerokkuus” ilmenee siinä, miten hän on kääntänyt moukkamaisen käytöksensä yrityksen ilmaiseksi mainokseksi. Tosin minulla on se käsitys, että Vesa Aku Ankkaa lukevana örveltävänä moukkana ei ole mikään roolihahmo, vaan sellainen hän on ihan oikeastikin.
Timo. Olet käänteisesti oikeassa siinä että tuskinpa siellä Tuurissa mikään kansakunnan eliitti pyörii suurimpana ryhmänä shoppailemassa. Paikkaa kuitenkin käyvät ihmettelemässä kaupallisen alan ammattilaiset ja sietääkin käydä, mesta on siis Suomen toiseksi suurin tavaratalo ainakin myynnillisesti. Moukkamainen Aku Ankka-dude luotsaa vanhassa rahassa (jonka suuren ikäluokan edustajana muistat hyvin) liki miljardin markan liikevaihtoa myymällä kaikkea mahdollista aastaööhön.
En osaa sanoa varmuudella asiakaskunnan tulojakaumaa enkä siis sitä mikä niistä on vahvimmin edustettuna, kuten en myöskään keskiostosta jne, mutta eikait me Timo useiden kymmenien tuhansien eurojen asuntoautoilla reissaavia karavaanareita tuulipukukansaksi kutsuta? Jos siis tuulipukukansa viittaa ”vähempään varallisuuteen”. Sain siis käsityksen, Timo, että kyseessä olisi mielestäsi lähinnä perseaukisten shoppailun Mekka. Olen tästä eri mieltä. Realityn perusteella vaikuttaisi ihan siltä että Tuurissa asioivat tuikitavalliset suomalaiset.
Henkilökohtaisesti sanoisin että Tuurissa pyörivä poppoo jakaantuu kahtia. Siellä on sitä lähialueen väkeä joka käy aidosti shoppaamassa päivittäistavaraa, mutta sitten siellä on hirvittävä määrä turistia mm. jo mainittuja karavaanareita, jotka tulevat sinne ensisijaisesti jonkin muun syyn johdosta kuin ostoksien.
Tuulipukukansa on varmaan hyvin monitulkinnallinen käsite. Minulle se ei edusta pukukoodia eikä varallisuusastetta, vaan yleistä elämänasennetta. Tuulipukukansa äänestää Perussuomalaisia, mutta ei lue Halla-ahon scripta-blogia. Tuulipukukansa käy Helsingissä Kauppatorilla, mutta ei Kauppahallissa. Tuulipukukansa pitää jääkiekosta, mutta ei erityisemmin jalkapallosta. Minulla ei ole mitään tuulipukukansaa vastaan, vaikka en itse siihen samaistukaan muuten kuin pukeutumisen suhteen.
Moi!Ei nyt liity aiheeseen, mutta tässäpä firma joka tosiaan olisi some-koulutuksen tarpeessa 🙂 http://metallisydan.fitfashion.fi/2014/05/27/pepusta-asiaa/