Juttelin juuri Twitterissä Tinderistä, joka on varsin suosittu nettideittipalvelu. Itse en ole sitä käyttänyt – varattu perheenäiti ei sitä tarvitse – mutta olen kuullut muiden kokemuksia. Esimerkiksi Timo kuvasi Tinderiä näin:
@HannaManna @tkoola @katleena Kokeilin ja totesin kamalaksi keksinnöksi. Kaikilla samanlaiset kuvat ja tekstit. Missä ne persoonat on?
— Timo Laak (@timolaak) 16. heinäkuuta 2014
Jäin miettimään, että jos etsisin kumppania, pistäisin peliin kaiken markkinointiosaamiseni. Lähtisin muutamasta pohjaoletuksesta:
- Ei kannata yrittää miellyttää kaikkia, vaan pitää löytää oma kohderyhmä.
- Kannattaa erottua kilpailijoista.
- Parempi olla yltiörehellinen, koska totuus tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.
Massasta on pakko erottua. Niinpä laadin oman kuvitteellisen treffi-ilmoitukseni.
Tarjolla nelikymppinen nainen, jolla polvivamma. Pitää siitä huolimatta tanssimisesta. Osaa meikata tarvittaessa, mutta ei aina jaksa. Harrastaa partiota, taikuutta, keskiaikaa ja viikinkimiekkailua. Ei aina osaa pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Koheltaa niin paljon, että se on sinusta ensin hellyttävän hassua ja lopulta raivostuttavan idioottia. Roikkuu Twitterissä jatkuvasti. On kovaääninen. Rakastaa aluksi blogiaan enemmän kuin sinua. Tilanne voi korjaantua myöhemmin.
Jos jostain sattuman oikusta joskus päädyn tahtomattani sinkuksi, julkaisen tämän uudelleen, mutta tosissani.
Voi kun netti olisikin täynnä tuollaisia ilmoituksia kuin sinun, Katleena. Mutta eipä ole!
Itse sinkkuna olen tutustunut vaikka mihin palveluihin, joista Tinder on kyllä kaikista kammottavin. Muissa palveluissa sentään ihmiset edes yrittävät kirjoittaa jotakin, eikä parinmuodostus rajoitu vain kuviin.
Kuten sanottua, näkee netissä vaikka mitä. Kammottavimpia esimerkkejä ovat nämä (ovat kaikki itse kirjoittamiani esimerkkejä miesten ilmoituksista, naisten ilmoituksia en ole lukenut):
1. tavallinen mies, haluan naisen, pidäthän hyvän huolen itsestäsi (kuvassa kaljamahainen epäsiisitisti pukeutunut mies)
2. en kerro itsestäni tekstissä mitään, kysy mitä haluat tietää…
3. Teksti on muotoa: olen ihan tavallinen haluan tavallisen naisen en polta harrastan sitä tätä ja tuota asun tampereella (ei välimerkkejä, isoja alkukirjaimia tms.)
Kirjoitin nettideittailusta blogipostauksen joskus ammoisina aikoina, se tuossa linkkinä 🙂 Olisi ehkä aihetta kirjoittaa opaskirja nettideittailusta ja itsensä markkinoimisesta netissä 🙂
Voi apua, voin hyvin kuvitella, että tuo kolmen kohdan listaus pitää paikkaansa.
Pitäiskö mun ryhtyä myymään Tinder-kuvauksia, joita kirjoitan ihmisten puolesta? Hintana 50 euroa per sovitut treffit. 😀
Katleena, sun teksti olis mainio, JOS deittailisit naisia. Miehille tollanen teksti ei vaan toimi. Ne kattoo kuvan ja sit lähettää viestin että ”oot ihanan muodokas koska tavataan t tompa”.
Hahahaa!
Jos olisin sinkku, etsisin vuorovaikutustaitoista miestä. Sen vuoksi luottaisin siihen, että teksti puree paremmin kuin kuva.
Nyt mä tietty kaipaan todisteita oletukselleni. Kukaan mies ei ole vielä kehunut mun ilmoitusta. Joko he eivät kehtaa – tai sitten jäisin tosielämässäkin ilman treffiseuraa.
Tinderistä vielä – sehän perustuu nimenomaan kuvien selailuun. Ei sinne kukaan jaksa kirjoitella mitään esittelyjä itsestään. Mä selailen kuvat, ja ehkä joistakin todella kiinnostavista kuvista katson lisätiedot. Ruksi tai sydän, nopeaa toimintaa, siinä mielessä se ei ole kovin perinteinen deittipalvelu jossa panostettaisiin esittelyyn.
Ilmankos mä en menestyisi siellä.
Tai sitten mä tekisin itsestäni meemikuvan, jossa on myös tekstiä.
Vaikka se perustuu kuviin, ei se ole mikään malligalleria. Tavallisia ihmisiä siellä on, varsinkin yli nelikymppisissä. Kuvankin valinta kertoo paljon – mä ruksin heti kaikki kuvat joissa on muita ihmisiä, moottoripyöriä, tupakkaa ja vyölaukkuja.
Tinderissä hyvää on se, että näkee heti, onko yhteisiä facetuttuja ja onko yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Siitä aukeaa myös helposti ensimmäinen puheenaihe.
Hahaa..
kait muistat että ne asiat ja eläimet kuolevat sukupuuttoon, jotka eivät osaa muuttua maailman muuttuessa. Ja yksi noista sukupuuttoon kuolleista eläimistä on vuorovaikutustaitoinen mies. Vuorovaikutuksella ei aikoinaan saalistettu sapelihammastiikereitä, ei saata haettua naarasta tai taisteltua vihollista vastaan.
Siksi evoluutio kehitti ensin pienet miehen aivot ja suuret lihakset. Nykyään ne lihaksetkin ovat surkastuneet, koska evoluutio on korvannut ne kaljamahalla.
Ei niitä vuorovaikutustaitoisia miehiä taida syntyä kuin kirjoitelmissa. Muutoin me putkiaivoiset olemme niitä maan hiljaisia, jotka kerran 15 vuoteen sanovat jotain hempeätä.
Kari…
P.S. Tuohon ilmoitukseen vastaisin varmasti. Kai aloittaisin:
Hei kaunokainen,
mietin pitkään uskallanko kirjoittaa rastapäiselle kauniisti sanoja suoltavalle taikurille. Ja lopulta kaivoin sanat silinterihatusta ja yritin ravistaa niistä kirjeen….
Ihanaa Kari! Onneksi sain edes yhden myöntävän vastauksen kuvitteelliseen treffi-ilmoitukseeni. Pelastit päiväni.
Seuraavia askeleita ovat kuvitteelliset treffit, kuvitteellinen seurustelu, kuvitteellinen yhteenmuutto ja kuvitteelliset lapset. Kävisikö niiden nimeksi Karleena ja Korlammi?
Kävisi niiden nimeksi nuo. Oikein mukavat nimet.
Tää olikin mennyt ohi. Kyllä mä tohon vastaisin, jos vaan kehtaisin käydä deittipalstoilla. Treffeille sitten juoksukengät jalkaan ja sormus taskuun, muuten ei uskalla.
Asia ei ole maailmaa kaatava, mutta jäin ihmettelemään, miksi joissakin kommenteissa on alhaalla ”Vastaa tai tykkää”, mutta joissakin vain ”tai tykkää”? Kun pääsin ihmettelyssä alkuun, niin pohdinpa sitäkin, että onko tai-konjuktio vaihtoehtoinen vai vaihtoehdoton. Jos tykkään, en voi vastata ja päinvastoin, vai voinko tehdä molempia? Olisi hyvä tietää, ettei tulisi taas munattua itseään.
Hep, hep, minä tiedän!
Timo, Katleenan blogissa on asetuksissa määritelty maksimisyvyys kommenteille. Tuo kommenttisi yllä oleva Karin kommentti on nähtävästi viitossyvyydellä (eli vastaus kommentin vastauksen vastauksen vastaukseen, tai jotain sinnepäin), ja syvempää kommenttien ketjuttamista blogi ei hyväksy. Siksi ei voi vastata.
Nyt jos teema olisi satasella siististi tehty, tuosta katoaisi tuo ”tai”, ja jäisi vain ”tykkää”, ja sekin olisi isolla kirjoitettuna. Eli jos olet riittävän pedantti, Katleena, tuossa olisi hiomisen paikka. Sano, jos tarvitset jeesiä, voin tuota vilkaista jos haluat.
Katleena, kyllä tuo minusta toimiva ilmoitus olisi, kyllä tuollaiseen voisi vastata.
Mikko on tismalleen oikeassa. 🙂
Mulla tulee blogin seuraava päivitys keväällä, joten tuo korjataan silloin.