EOT-blogin ensimmäinen ja viimeinen sisustuspostaus
Katleena Kortesuo
Joku on saattanut huomata Instagramista, että meillä on meneillään remontti. Kauniit remonttikuvani ovat herättäneet valtaisaa suosiota ja ihastuksen huokauksia halki Suomen.
Niinpä ajattelin julkaista myös täällä EOT:ssa remonttipostauksen. Osa kuvista on samoja kuin Instassa, mutta tässä postauksessa on myös uusia kuvia, ettei yksikään instagrammaaja heittäytyisi auton alle pettymyksestä.
Tekstityylin olen poiminut sisustuslehdistä.
Puretun laminaatin ja lastulevykerrosten alta löytyi perheen äidin iloksi alkuperäinen upea lankkulattia, joka tarvitsee vain hioa ja vahata.Uusi keittiö on sisustettu maanläheisen huolettomasti. Perheen äiti on yhdistellyt luovasti lautaa, pörrömattoa, alumiinia ja jopa jätesäkkejä tuottaakseen uniikin ja tunnelmallisen atmosfäärin.Olohuoneen kauniista kirja-asetelmista huomaa perheen lukuharrastuksen. Sisustus ei kuitenkaan pönötä, vaan kokonaisuus on hurmaavan rento. Kätevinä säilytysratkaisuina ovat pöydät, piirongit, tuolit ja lattiat.Ruokatilan sisustuksessa on luotettu rustiikiin rosoisuuteen, jota korostaa muka-vahingossa lojumaan jätetty silikonipuristin. Tässä tilassa on ilo pitää isoja juhlia ja naapuruston kokoontumisia. Perheen äiti kertookin pirteästi, että aina kun taloon tulee vieraita, nämä huokailevat. Varmasti ihastuksesta.
Mainio postaus, jonka tyylistä tulee hieman mieleen PTFU:n taannoinen ”Näin ajat talosi seuraavan asukkaan hulluksi”. (Löytyy googlaamalla, en tiedä ovatko linkit sallittuja.)
Ehkäpä tarvitsemme enemmän vaihtoehtoista koti ja sisustus -viihdettä.
Armas koiraneitimme Neponen yrittää etsiä jotain paikkaa, jossa saa maata rauhassa, ilman että joku on tökkimässä laudanpätkällä kylkeen. Ei ole koiralla helppoa, ei.
Ai vitsit, että onnistuit :D! Olen sisustuslehtien suurkuluttaja, mutta suurimmaksi osaksi tekstejä ei pysty lukemaan. Miksi se on just noin oksettavaa, hunajaista uikutusta!
Ja jaksamista remppaan! Ei ole sydäntautisten hommaa ollenkaan…
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.
Oiiiihhhhh, ihana postaus!
Sopisit upeasti sisustuslehteenkin töihin, hahaaa!
Kiitos Eevastiina! Olen aika ylpeä tyylitajustani.
Mainio postaus, jonka tyylistä tulee hieman mieleen PTFU:n taannoinen ”Näin ajat talosi seuraavan asukkaan hulluksi”. (Löytyy googlaamalla, en tiedä ovatko linkit sallittuja.)
Ehkäpä tarvitsemme enemmän vaihtoehtoista koti ja sisustus -viihdettä.
Hahaa, ilman muuta linkit ovat sallittuja. (Joskus ne tosin jäävät roskapostisuodattimeen.)
Kyseinen postaus on täällä: http://www.ptfu.fi/2014/12/nain-ajat-talosi-seuraavan-asukkaan.html
Mutta missä on perheen ihana nelijalkainen ystävä? Loikoilee takkahuoneessa isännän nojatuolia vasten?
Armas koiraneitimme Neponen yrittää etsiä jotain paikkaa, jossa saa maata rauhassa, ilman että joku on tökkimässä laudanpätkällä kylkeen. Ei ole koiralla helppoa, ei.
No mutta tämähän on ihan niin kuin meillä – eikä ole edes remonttia. (Meillä asuu teini.)
Aaah. Ymmärrän.
Ai vitsit, että onnistuit :D! Olen sisustuslehtien suurkuluttaja, mutta suurimmaksi osaksi tekstejä ei pysty lukemaan. Miksi se on just noin oksettavaa, hunajaista uikutusta!
Ja jaksamista remppaan! Ei ole sydäntautisten hommaa ollenkaan…
Kiitokset! 🙂