Disclaimer: tämä postaus käsittelee sukupuolia vain nais-mies-näkökulmasta. Muitakin sukupuolia on toki olemassa, mutta tällä kertaa keskityn pelkästään näihin kahteen.
* * *
Olen tämän viikon Porissa Suomi-areena-tapahtumassa. En ehtinyt eilen seuraamaan yhtäkään puheenvuoroa tai paneelikeskustelua, mutta huomasin Twitterissä Maria Ohisalon viestin:
Congrats you have an #allmalepanel More Juha’s than women. #SuomiAreena @SuomiAreena pic.twitter.com/7SpLKmlX2T
— Maria Ohisalo (@MariaOhisalo) 13. heinäkuuta 2015
Twitterissä asiasta syntyi keskustelu, johon minäkin otin osaa. Oma suhtautumiseni #allmalepanel-ilmiöön on monijakoinen.
Seminaarin tai paneelikeskustelun järjestäjän kannalta:
- Hanki nyt hitossa naispuhujia. Se on noloa, jos juuri sinun seminaarisi saa toimialanne näyttämään vanhanaikaiselta.
- Poikkeuksena on toimiala, jossa oikeasti ei ole naisia. Silloin on turha raahata paikalle alan naispuolista opiskelijaa vain hänen sukupuolensa takia.
- Seminaarijärjestäjät eivät koskaan ole pahantahtoisia. He eivät ajattele, että ”kjäh-kjäh, otetaanpas vain miehiä”. He eivät myöskään ajattele, että ”naiset on niin tyhmii, ettei niitä tarvita”. Kysymys on vain tiedostamattomasta valinnasta, siitä että marjapensaassa käsi osuu ensin aina ylimpään vadelmaan, eikä pensaan alimpaan. Tiedostamattoman valinnan sijaan tarvitsemme tiedostavia valintoja.
Naispuhujan kannalta:
- Mene nyt hitossa puhumaan. Jos sinua pyydetään, silloin järjestäjä on arvioinut osaamisesi riittäväksi. Älä koskaan ajattele ”en mä kehtaa”, ”en mä osaa”, ”on niitä parempiakin” tai varsinkaan ”mä näytän rumalta kameran edessä”.
- Nainen ei ole puhujana sen kummoisempi kuin miehetkään. On typerää yleistää, että ”naiset ovat keskustelevampia” tai ”naiset viestivät paremmin”. Et siis saa mitään etua siitä, että olet nainen, eikä siitä kuulukaan saada mitään etua.
- Äläkä sitten paneelin aikana kertaakaan heitä kehiin sellaista kuten ”naisena ajattelen niin, että – –” tai ”me naiset olemme usein – –”. Sukupuolellasi ei ole mitään väliä. Olet mukana asiantuntemuksesi vuoksi, et kohtusi takia.
Yhteiskunnan kannalta:
- Miksi sitten naispuhujia tarvitaan? Ei siksi, että he olisivat jotenkin erilaisia, parempia tai huonompia kuin mies. Naispuhujia tarvitaan siksi, että meidän pitää rikkoa se tiedostamaton valinta, jossa puhuja on aina mies. Muuten meillä on iso riski siitä, että jätämme valtavan määrän osaamista ja aivokapasiteettia käyttämättä vain siksi, koska huomaamattamme päädymme aina mieheen. (Tästä muuten Tuomas Enbuske kirjoitti erinomaisesti blogissaan.)
- Se, että seminaariin tai paneeliskeskusteluun pyydetään vain miehiä, on sama asia kuin että sinne pyydettäisiin vain 60-vuotiaita, vain kirjanpitäjiä tai vain ruskeatukkaisia. Valinta on irrationaalinen, typerä ja ilmeisesti tiedostamaton. Paitsi jos seminaarin aiheena on se, miltä tuntuu olla kuusikymppinen / kirjanpitäjä / ruskeatukkainen.
Twitterissä pohdittiin sitä, onko naisia edes pyydetty siihen paneelikeskusteluun, josta Ohisalo tviittasi. Niinpä soitin kahdelle järjestäjälle, MTK:lle ja Bayerille. Keskustelun tulokset olivat tiivistetysti nämä:
MTK:n viestintäjohtaja Klaus Hartikainen:
En ollut itse järjestämässä kyseistä seminaaria, mutta miespuhujat olivat sattumaa. Tällä alalla työskentelee kyllä paljon naisasiantuntijoita. Itsekin naurahdin sille, että onpas monta Juhaa puhujissa.
Hartikainen myönsi puhelussa, että miesten valinta oli tiedostamaton valinta.
Bayerin viestintäpäällikkö Tuomas Forsell:
Meitä järjestäjiä oli kolme tahoa: MTK, Porin kaupunki ja me. Emme koordinoineet puhujia, joten nyt pääsi käymään niin, että kaikki puhujat ovat miehiä. Korjaamme tämän tietenkin ensi vuonna, ja meillä on jo tänään toinen paneelikeskustelu, jossa on yksi nainen. Yritimme saada jo maanantaillekin naisia, mutta he eivät päässeet lomien vuoksi. Alallamme on paljon naisasiantuntijoita, ja meillä isona monikansallisena yrityksenä diversiteetti on tärkeää.
Väitän, että #allmalepanel-ilmiö ei ole koskaan tietoista toimintaa saati pahantahtoista naisten syrjintää. Kyseessä on tiedostamaton valinta, joka johtaa helposti siihen, että puolet yhteiskuntamme osaamisesta jää vahingossa huomioimatta.
Kun niitä sukupuolia kuitenkin on niin moninaisesti ja sukupuoli-identiteetit muutenkin ovat välillä herkkiä asioita, niin eikö se ole turhan yksioikoista pelkkien etunimien tai vaikka valokuvan perusteella tuomita kaikki miehiksi? Voihan joku heistä pitää itseään kaikesta huolimatta naisena tai jonain muuna sukupuolena (onko niillä muilla sukupuolilla muuten jotain nimiä vai ovatko ne vain ”muut”?).
Menee vähän saivarteluksi.
Juu, ehkä hiukan, mutta Nikon pointti oli silti validi.
Niko L., olet ilman muuta oikeassa. Siksi korostinkin tekstin alussa, että tällä kertaa kutistan sukupuolet miehiin ja naisiin.
Tämä on osa sitä samaa ”tiedostamatonta” miehiä suosivaa valintaa, mikä johtaa siihen, että naisten euro on se 80 tai 90 senttiä. Sillä valinnalla ei ole naisen itsensä kanssa juuri mitään tekemistä.
Tuomas Forssellin kommentti on valaiseva: naisten valinta vaatii oikein erikseen koordinaatiota, miesten ei.
Mä taas näen nämä kahtena erillisenä ilmiönä:
Miesten tiedostamaton suosiminen puhujavalinnoissa ei aiheuta palkkaeroja, koska ilmiö koskettaa vain pientä osaa työvoimasta. Sen sijaan tiedostamaton puhujavalinta aiheuttaa kyllä sen ongelman, että 50 % aivokapasiteetista voi jäädä käyttämättä.
Palkkaeroja aiheuttaa pikemminkin se, että tyttöjä kasvatetaan enemmän hoivaamaan sekä avustaviin töihin. Sen sijaan poikia kasvatetaan enemmän kilpailemaan ja johtotehtäviin. Tällaiset kasvatusnormit aiheuttavat yksilöissä tietynlaisia valintoja: nainen lähtee opiskelemaan lähihoitajaksi ja mies insinööriksi.
Puhujavalinnat toki koskettavat vain pientä osaa työvoimasta. Työelämässä näitä samoja tiedostamattomia valintoja tehdään kuitenkin päivittäin. Siellähän näitä ”all-male-paneleita” on ihan yhtä lailla, ts. työryhmiä, joihin kenelläkään ei tule mieleenkään kutsua jotain/ketään naista.
Ja ne samat ihmiset, jotka näillä asenteilla niitä omia lapsiaan kasvattavat, toimivat samoilla asenteilla myös työelämässä. Jos naiset nähdään jo lähtökohtaisesti hoivaajina ja pikkuapulaisina kaikissa töissä, heille ei tarjota yhtä herkästi vaativampia tehtäviä, heitä ei pyydetä puhujiksi, eikä heitä mielletä asiantuntijoiksi eikä heitä ehdoteta johtoryhmiin. Näitä tilaisuuksia ei tule kenellekään välttämättä useita, mutta kun niitä tulee, niin keille ne helpommin suodaan?
Toinen puoli on sitten se, että naiset itse hyväksyvät tämän näkymättömän väheksynnän ja sivuuttamisen, koska ovat siihen lapsesta asti tottuneet.
Hyvin puhuttu. Meillä on tosi paljon tehtävää kasvatuksessa (kotona, päivähoidossa ja kouluissa), jotta pääsemme eroon näistä tiedostamattomista valinnoista.
Hyvä Katleena. Olet tässä kommentissasi onnistunut kiteyttämään kaiken olennaisen aiheesta!
Jee, kiitokset!